Menevätkö parhaat miehet ensin?
Kaunis, pieni, siro ja kiltti kaverini alkoi teininä seurustella ilkeän, ruman ja lihavan nörttipojan kanssa ja he ovat edelleen yhdessä. Poika on aggressiivinen, epäsosiaalinen, huono hygienia, kaikki pitää maksaa 50-50 vaikka välillä erilaiset tulot, lehmittelee ja pihtaa. Millähän mittarilla "paras"?
Kommentit (31)
Eivät mene. Joka häissä on joku bestman.
winner kirjoitti:
Eivät mene. Joka häissä on joku bestman.
Totta muuten.
Parhaat miehet menevät monta kertaa ja juuri heistä kannattaakin valita, koska he oikeasti etsivät. Ikisinkuilla poikamiehillä voi olla joku syy olla sinkku ja he ovat oikeasti hankalampia tapauksia, koska eivät ole tottuneet parisuhteeseen, vaikka mielellään tulevat tyrkylle perhehaaveineen.
Ihan puhdasta sattumaa se on kenet sattuu tapaamaan miljardeista maapallon ihmisistä.
Menee. Tai siis niin että ekana markkinoilta poistuu parhaat joilla normaalit sosiaaliset taidot. Sitten jaossa on ne ei niin hyvät joilla on kuitenkin hyvät sosiaaliset taidot.
Lopulta menee yleensä ne todella huonotkin jotka osaa edes jotenkin (röyhkeydellään) hurmata jonkun huonoitsetuntoisen ja hyväntahtoisen naisen.
Sinkkuina (jopa iki) on sitten oikeasti hyviäkin ja jopa helmiä joiden ainoa "vika" on se, ettei oikein osaa olla oikein sosiaalisissa tilanteissa eikä ole kovin suulaskaan. Ainakaan alkuun. Eikä löydy (ainakaan enää) oikein minkäänlaista rohkeutta tehdä itseään tykö koska kenellekään ei koskaan aiemminkaan ole kelvannut. Muuten luonne ja elämäntavat voisi hyvinkin olla ihan täys 10 monenkin naisen mielestä, mutta nämä jää piiloon/tietämättä joten niillä ei ole merkitystä.
Sama se on toki molemmilla sukupuolilla. Naisilla sitten vielä se, että etenkin moni tuohon jäljelle jääneeseen joukkoon kuuluu on tullut hyväuskoisuuttaan pelkkää panoa vaille olleiden miesten ksettamaksi eikä siksi kenties enää halua puolisoa lainkaan.
Kuulostaa siltä, että ap:n kaverilla on huono itsetunto, ja on ottanut ekan joka hänet on kelpuuttanut.
Vierailija kirjoitti:
Menee. Tai siis niin että ekana markkinoilta poistuu parhaat joilla normaalit sosiaaliset taidot. Sitten jaossa on ne ei niin hyvät joilla on kuitenkin hyvät sosiaaliset taidot.
Lopulta menee yleensä ne todella huonotkin jotka osaa edes jotenkin (röyhkeydellään) hurmata jonkun huonoitsetuntoisen ja hyväntahtoisen naisen.
Sinkkuina (jopa iki) on sitten oikeasti hyviäkin ja jopa helmiä joiden ainoa "vika" on se, ettei oikein osaa olla oikein sosiaalisissa tilanteissa eikä ole kovin suulaskaan. Ainakaan alkuun. Eikä löydy (ainakaan enää) oikein minkäänlaista rohkeutta tehdä itseään tykö koska kenellekään ei koskaan aiemminkaan ole kelvannut. Muuten luonne ja elämäntavat voisi hyvinkin olla ihan täys 10 monenkin naisen mielestä, mutta nämä jää piiloon/tietämättä joten niillä ei ole merkitystä.
Sama se on toki molemmilla sukupuolilla. Naisilla sitten vielä se, että etenkin moni tuohon jäljelle jääneeseen joukkoon kuuluu on tullut hyväuskoisuuttaan pelkkää panoa vaille olleiden miesten ksettamaksi eikä siksi kenties enää halua puolisoa lainkaan.
Lähes kaikki miehet ottavat naisen pumppausta varten. Eivät piittaisi sinusta pätkääkään jos eivät pääsisi välillä pukille ja saisi palkintoa.
Tilastollisesti sinkkunaisilla on aika vähän heterosinkkumiehiä ystävinään.
Vakka kantensa valitsee. Ei kaikki saa "parasta".
Ei ne ensimmäisenä mene. Enemmän pelimieshommia nuorena ja sitten myöhemmin vasta vakiinnutaan. "Seurustellaan", mutta ei tosiaan vakavissaan. Vasta sitten vanhempana otetaan semmonen nuori edustusvaimo.
Naisten yleisin, ei siis ainoa, syy pariutumiselle 20-35v ikäisenä, on lisääntyminen. Jos mies ei lapsia halua, niin tarjolla olevien naisten määrä putoaa radikaalisti. Tietysti moni tälläinen mies luistaa päätöksissään kun ihastuu ja rakastuu mutta osa ei ja on valmis kantamaan myös seuraukset. Siitä joukosta löytyisi monessa mielessä parhaat miehet, varsinkin yli 40-vuotiaista. Ainakin, mitä on ympärillään nähnyt, jopa tuttavapiirissä.
Ei teekään. Mutta jos pelaavat, silloin he eivät ole kuvailemani kaltaisia ihmisiä.