Lue keskustelun säännöt.
Miten puhua exälle siitä että lapsi ei aio enää käydä
24.04.2022 |
Meillä oli vuosia sitten riitaisa ero ja lapsi on siitä traumatisoitunut. Hän on nyt jo teini ja ilmottanut, ettei enää halua käydä isällään. En ole koskaan puhunut p*skaa exästäni, mutta lapsi on tietysti oivaltanut, että ero tuli lähinnä siitä, että mies ryyppäsi eikä välittänyt perheestään. Eron jälkeen mies rypi itsesäälissä, sekoili ja jätti lapsen tapaamisia välistä, kun oli putki päällä. Sitten hän ryhdistäytyi ja laittoi elämänsä järjestykseen, mutta hyvät välit eivät enää koskaan palautuneet ja on ollut kova vääntö siitä että lapsi edes joskus menisi isälleen. Olen itse pystynyt vuosien jälkeen antamaan exälleni anteeksi ja miehen tilanne säälittääkin, mutta en halua olla kovinkaan paljon hänen seurassaan, pahat muistot tulevat helposti pintaan. En halua enkä voikaan teiniä pakottaa isäviikonloppuihin. Vaikea kuitenkin puhua tästä exän kanssa, käy ihan suoraan sanottuna sääli. Teimme lapsen ja perustimme perheen ja kodin yhdessä, mutta homma meni mieheltä niin pahasti reisille, että hän menetti kaiken. Ei tästä perheestä tainnut jäädä miehelle kuin paha mieli.
Kommentit (46)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä puhu ollenkaan. Jos kerran lapsesi on teini, hän järjestää tapaamisasiat (tai ei) isänsä kanssa itse. Ja isä voi olla lapseensa yhteydessä itse jos haluaa. Ei sinun pidä tähän sekaantua ollenkaan.
Täytyyhän minunkin nyt tietää miten asiat menevät ja missä lapsi on. Pakkohan se on sopia ja vaikka lapsi on teini, hän on silti alaikäinen ja vanhempien täytyy tietää kenen vastuulla hän on.
Vierailija kirjoitti:
Olisiko perheterapiasta apua?
Olemme lapsen kanssa käyneet terapiassa jossa näistäkin asioista puhuttiin ja se ei parantanut tilannetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä puhu ollenkaan. Jos kerran lapsesi on teini, hän järjestää tapaamisasiat (tai ei) isänsä kanssa itse. Ja isä voi olla lapseensa yhteydessä itse jos haluaa. Ei sinun pidä tähän sekaantua ollenkaan.
Täytyyhän minunkin nyt tietää miten asiat menevät ja missä lapsi on. Pakkohan se on sopia ja vaikka lapsi on teini, hän on silti alaikäinen ja vanhempien täytyy tietää kenen vastuulla hän on.
Osaa kai se teini sullekin ilmoittaa mitä sopivat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Nyt on semmonen tilanne, että XX on sanonut, ettei ainakaan nyt toistaiseksi meinaa tulla sinun luoksesi. Voit kyllä jutella hänen itsensä kanssa puhelimessa, jos hän haluaa." Noin.
Jaa, no mä kutsuisin exän vaikka silloin tällöin kahville käymään. Haluaisin tukea teinin ja isän suhdetta. JOnkun aikaa sitä murrosikäisenä joutuu kannattelemaan tuollaisessa tilanteessa, mutta teini kiittää sitten aikuisena, ettet antanut kokonaan katkaista välejä. Tai tavatkaa vaikka kaupungilla kahvilla, bensiksellä, mäkkärissä. Yhden aterian verran kuukaudessa kestää kuka vaan ketä vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsen pitää itse kertoa exälle. Sen jälkeen ex on varmaankin sinuun yhteydessä.
No, meillä oli samanlainen tilanne, ei tapaamisia. Sanoin teinille, saa ottaa yhteyttä ja tavata. Tapaamiset olivat alussa lyhyitä, ei mitään yöpymisiä. Vain kahville ja syömään.
Hyvin meni,tutustuivat uudelleen ja nyt on ok.
Vaikeinta on pitää suunsa kiinni siitä, miten vitt***nen se jätk' oli, oikea ku**p'', mitä se teki mulle.
Pakko olla hiljaa myös niin ettei sano "kaikki miehet ovat samanlaisia" etten syyllistä kaikkia miehiä ja ettei hän ajattele, "teen mitä teen, sama sitten, koska miehet ovat kus**päitä."
Joo, anna tavata, muttei yökyläilyä, ihan vaan yleisillä paikoilla. Kunhan vanhenee niin ....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Järjestä tapaaminen kaikkien kolmen kanssa ja puhukaa asiat läpi.
Vierailija kirjoitti:
Jaa, no mä kutsuisin exän vaikka silloin tällöin kahville käymään. Haluaisin tukea teinin ja isän suhdetta. JOnkun aikaa sitä murrosikäisenä joutuu kannattelemaan tuollaisessa tilanteessa, mutta teini kiittää sitten aikuisena, ettet antanut kokonaan katkaista välejä. Tai tavatkaa vaikka kaupungilla kahvilla, bensiksellä, mäkkärissä. Yhden aterian verran kuukaudessa kestää kuka vaan ketä vaan.
Ei, ei, ei. Jos lapsi selkeästi sanoo ettei halua tavata isäänsä niin pitää sitä toivetta kunnioittaa eikä väkisin pakottaa näkemään. Elät kovin ruuruisessa maailmassa jos kuvittelet ettei olisi aikuisiakin jotka eivät halua olla vanhempansa kanssa tekemisissä. Ketään ei tarvitse hampaat irvessä "kestää yhden aterian verran" vain siksi kun sattuu olemaan sukua. Ihmisellä on vapaus valita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jaa, no mä kutsuisin exän vaikka silloin tällöin kahville käymään. Haluaisin tukea teinin ja isän suhdetta. JOnkun aikaa sitä murrosikäisenä joutuu kannattelemaan tuollaisessa tilanteessa, mutta teini kiittää sitten aikuisena, ettet antanut kokonaan katkaista välejä. Tai tavatkaa vaikka kaupungilla kahvilla, bensiksellä, mäkkärissä. Yhden aterian verran kuukaudessa kestää kuka vaan ketä vaan.
Tämä vaihtoehto tuntuu tosi vaikealta. Teini ei siedä sitä että minä ja isä olemme samassa paikassa ja esimerkiksi rippijuhlat olivat hänelle kova stressin aihe. Hän joutui pienenä todistamaan tosi kovia riitoja ja pelästyi niistä. Myös minulle itselle tulee miehen seurassa helposti tosi paha olo, jokin ilme tai ele voi triggeröidä jotakin ja yhtäkkiä alkaa ahdistaa ja pelottaa, vaikka mies on nykyisin aivan rauhallinen ja yrittää olla ystävällinen. En kuole siihen mutta tuntuu rasittavalta ajatukselta, suunnilleen yhtä rasittavalta kuin jos olisi vaikka töissä joku tosi stressitilanne tai vaikka jos joku läheinen sairastuisi tai jotakin tällaista. Jos rehellisesti sanon niin omalta puolelta toivoisin, että teini menisi hyvillä mielin säännöllisesti isälleen, mutta minun ei tarvitsisi tietää enää koko miehestä mitään.
Minkä ikäinen teini? Tarkoitan, että onko vielä kovin monta vuotta täysi-ikäisyyteen? Sen jälkeenhän hänen ei tarvitse tavata isäänsä enää koskaan, jos ei halua. Mietin lähinnä sitä, että jos kyseessä on jo esmin 16-vuotias, niin kahden vuoden päästä tuo tilanne on jokatapauksessa tiedossa. Joten kannattaako enää edes yrittää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Exäsi kuulostaa mun isältä. Tuo miten kuvailit että hänen seurassaan tulee paha olo, tuntui tosi tutulta. Isä oli valitettavasti mun yksinhuoltaja juuri silloin kun olin teini. Jälkikäteen ajateltuna jopa laitoksessa asuminen olisi varmaan ollut mukavampaa. Tarvinneeko sanoakaan, että nykyisin olen katkaissut välit. Jos olisin ollut teininä niin onnekas, että olisi ollut joku vaihtoehto huoltajaksi isän tilalle, en varmasti olisikaan halunnut tavata isää. Ei suhde isään ole mikään niin valtava itseisarvo, että sen takia pitäisi säännöllisesti viettää päiväkausia jatkuvan henkisen pahan olon vallassa. Teini ansaitsee asua turvallisessa ja hyväntuntuisessa paikassa aina eikä tyyliin 25vrk/kk.
Alkoholismi on sairaus, hienoa että mies sai apua ja on nyt raitistunut! Harmi että sinä ehdit kärsiä.
Isä on erittäin tärkeä henkilö lapselle, koittaisin saada lapseni ymmärtämään asian. Juteltais, juteltais ja juteltais. Lapsellakin on varmasti paljon katkeruutta johtuen menneistä, mutta traumoista on mahdollista päästä yli. Suhde pitää kuitenkin jossain vaiheessa tehdä selväksi, ja harmihan se on jos menee 40v katkerana ennenkuin voi antaa toiselle anteeksi. Voi olla jo myöhäistä :(
Alkoholistin on hyväksyttävä se, että ihmissuhteiden rikkoutuminen jopa niin, ettei niitä voi enää korjata, on yksi yleinen seuraus heidän käytöksestään. Eivät voi syyttää siitä kuin itseään. Ainoa mitä alkoholisti-isä voi tehdä on pyytää anteeksi ja osoittaa, että hänen puoleltaan ovi on aina auki, ja kunnioittavasti (eli tungettelematta) olla läsnä esim. muistamalla juhlapäivinä. Toivoa, että voi saada luottamusta taas takaisin. Mutta ketään ei voi pakottaa suhteeseen heti kun se on alkoholistille sopivaa ja kätevää.
Vierailija kirjoitti:
Alkoholismi on sairaus, hienoa että mies sai apua ja on nyt raitistunut! Harmi että sinä ehdit kärsiä.
Isä on erittäin tärkeä henkilö lapselle, koittaisin saada lapseni ymmärtämään asian. Juteltais, juteltais ja juteltais. Lapsellakin on varmasti paljon katkeruutta johtuen menneistä, mutta traumoista on mahdollista päästä yli. Suhde pitää kuitenkin jossain vaiheessa tehdä selväksi, ja harmihan se on jos menee 40v katkerana ennenkuin voi antaa toiselle anteeksi. Voi olla jo myöhäistä :(
En usko että lapsella on niinkään kateruutta, varmaankin hylätyksi tulemisen tunteita ja ehkä pelkoakin. Kenen pitää jutella, jutella ja jutella ja mistä asiasta tarkkaan ottaen?
Oliko suhteessa väkivaltaa, uhkailua? Rivien välistä luettavissa...
Sellasseet miesvihat. Mitä jos ne elarit menis tapaamisten mukaan. Ei tapaamisia, ei elareita.
Älä puhu ollenkaan. Jos kerran lapsesi on teini, hän järjestää tapaamisasiat (tai ei) isänsä kanssa itse. Ja isä voi olla lapseensa yhteydessä itse jos haluaa. Ei sinun pidä tähän sekaantua ollenkaan.