Ihmiset jotka kommentoivat ulkonäköäsi pyytämättä

Yks takiaispallokakara pihalla esittää ihmisten kävelytyyliä, arvostelee vaatetusta. Vanhemmat opettaneet, nimittäin äitinsä esitteli minulle, miten mieheni kävelee.

Eräänä päivänä kysyin tältä lapsen äidiltä vuorostaan, että mikäs ikkunaverho sulla on päällä? (kakara oli kysellyt kietaisuhameestani aiemmin, onko se pöytäliina)

Äitinsä oli pontso päällä ulkona, niin tuumasin: - meidän mummolla on samalainen viltti mökillä.

Talvitakistaan: - isoisän asetakki ekasta masilmansodasta.

Jos saisikin kommenttia sellaisista asioista, joista on oikeasti hyötyä, kuten mikä väri käy erityisen hyvin tai hiuksista, että sopii hyvin tai että aikaisempi sopi paremmin, niin olen otan kommentin ihan mielelläni vastaan. Mutta just tää, että sulla on pitkä selkä ja lyhyet jalat, no niin on, mutta en nyt sille mitään voi. Enkä myöskään ala tätä tosiasiaa epätoivoisesti peittelemään tyyliin säkki päälle ettei häiritse ulkonäöllään toisia.

Olen saanut koko ikäni kuulla ikäviä kommentteja ulkonäöstäni, jolle en voi mitään. Parhaani olen yrittänyt laittautua ja kaunistella näitä kolhoja perittyjä piirteitäni. Kauniimmat sisarukset keksivät pilkkanimiä ja sama jatkui koulussa. Työelämässä se vähiten siedetty, jota ei haluta mihinkään mukaan. Kadulla on haukuttu rumaksi tädiksi, että seinät vain raikuivat. Tuskin välttyy edes sitten kuolinvuoteellakaan ulkonäön arvosteluista. 

Mun ulkonäköni on aina ollut kommentoimisen kohde. En ole koskaan ymmärtänyt miksi. Mua on koko aikuisikäni kehuttu kauniiksi, mutta sitten on näitä ihmisiä (lähinnä naisia) jotka pitävät oikeutenaan kommentoida ulkonäköni "negatiivisia" piirteitä. Esim. kesken juttelun toinen on yhtäkkiä maininnut kuinka minulle on tullut ryppy. Tai ohikävellessä huomauttanut näkevänsä harmaan hiuksen päässäni. On morkattu rintojeni kokoa. Ym ym ym...

Onhan näitä kommentteja.

Moni vaatii kehorauhaa, mutta samalla itse syyllistyy muiden ulkonäön arvosteluun.

Tuota, vietätte aikaanne omituisessa seurassa?? En ole kuullut kenenkään arvostelevan tai kehuvan jonkun ulkonäköä tai olemusta päin naamaa. 

Nämä on kyllä ihmeellisiä. Kerran yksi tuttu yhtäkkiä vain kommentoi, että "onpa sulla rasvainen otsa" ja joskus kaveri ilmoitti, että "sulla on kyllä tosi ohuet hiukset kun vertaa mun hiuksiin". Oli varmasti rasvainen otsa ja ohuet on hiukset, mutta en ymmärrä, miksi niistä pitää yhtäkkiä muun keskustelun lomassa vaan töksäyttää.

Saan jatkuvasti arvostelua...yleensä mainitaan aknearvista tai hiuksista jotain. Esimerkkeinä esim "kylläpäs hiuksesi näyttävät kuivilta" tai "mitä ihossasi on". Kommentit ovat todella tökeröitä ja ovat yleensä tulleet rumemmanpuoleisilta naisilta. Yleensä nämä kommentoijat kokevat olevansa altavastaajan asemassa.

N25

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun kävelytyyliä on arvosteltu ja sille myös naureskeltu (kävelen nopeasti).

On myös pidetty rumana silmälasien takia.

Iän karttuessa olen oppinut sanomaan takaisin samalla mitalla. N43

Tuli tähän mieleen, että kerran kaupassa ollessani eräät tuntemattomat nuoret alkoivat matkia kävelytyyliäni. Kävelen itsekin pitkin askelin. Olen myös itse melko nuori myös. Tuolloin teki mieli huutaa sille eniten naureskelevalle muita hauskuuttavalle tummaihoiselle (muut vaaleita) jotain ikävää. En kuitenkaan sanonut mitään, vaikka mielessä pyöri kaikkea. Samoin minua on joskus pilkannut ja kiusannut pahoin eräs tummaihoinen. Silloin mielessäni pyöri kaikkea ikävää ja voin sanoa, että en ihmettele jos joku sortuu esim rasismiin tuossa tilanteessa. Se oli niin kamalaa pilkkaa häneltä, että olisi ansainnut jotain pahaa. Tosin on minua kiusanneet myös ns vaaleatkin. Sori ohis, mutta tuli nämä mieleen.

Mua tuli tietä ylittäessä kaverinsa kanssa vastaan rullalautaa kantava teini, joka käveli näkyvästi vaappuen ja heiluen. Ehdin jo ajatella, että hänellä varmaan oli jonkinlainen vamma. Kuitenkin ollessani jo tien toisella puolen kuulin huudon "opettele ***tu käveleen". Se sama teini sieltä mulle huuteli ja jatkoi matkaansa normaalisti kävellen.

Mulla on jalassa vika ja nyt tuntuu pahalta, kun en ole ajatellut että se näkyy noinkin kaukaa muille. En tosiaan ennen huutoa käsittänyt, että teini vastaantullessaan matki minua.

Mun pahin ulkonäön arvostelija on ollut oma äiti. Äitini oli nuorena kaunis ja hyväkroppainen, ja sai varsinkin miehiltä paljon huomiota. Äidilleni ulkonäkö ja isot rinnat olivat itseisarvo.

Sitten kun minusta alkoikin tulla kasvoista häntä kauniimpi ja minä puolestani sain kehuja, niin se taisi olla kova paikka äidilleni. On niin inhottavasti ilkkunut ulkonäköäni. Ihan muidenkin kuullen. Enkä ole koskaan osannut puolustautua. On ilkkunut paksuja nilkkojani, tyyliäni, rintojeni kokoa, takapuoltani jne. Veti itsetunnon aika hyvin alas. Mielestäni vartaloni on ihan tavallinen. Mutta äidilleni olen aina ollut vapaata riistaa. Ja eniten harmittaa se, että en ole laittanut vastaan, koska sitten hän loukkaantuisi ja minusta tehtäisiin se pahis. Olen päättänyt, että joku päivä kysyn häneltä miksi on käyttäytynyt noin. Yhtäkään kehua en ole häneltä saanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun kävelytyyliä on arvosteltu ja sille myös naureskeltu (kävelen nopeasti).

On myös pidetty rumana silmälasien takia.

Iän karttuessa olen oppinut sanomaan takaisin samalla mitalla. N43

Tuli tähän mieleen, että kerran kaupassa ollessani eräät tuntemattomat nuoret alkoivat matkia kävelytyyliäni. Kävelen itsekin pitkin askelin. Olen myös itse melko nuori myös. Tuolloin teki mieli huutaa sille eniten naureskelevalle muita hauskuuttavalle tummaihoiselle (muut vaaleita) jotain ikävää. En kuitenkaan sanonut mitään, vaikka mielessä pyöri kaikkea. Samoin minua on joskus pilkannut ja kiusannut pahoin eräs tummaihoinen. Silloin mielessäni pyöri kaikkea ikävää ja voin sanoa, että en ihmettele jos joku sortuu esim rasismiin tuossa tilanteessa. Se oli niin kamalaa pilkkaa häneltä, että olisi ansainnut jotain pahaa. Tosin on minua kiusanneet myös ns vaaleatkin. Sori ohis, mutta tuli nämä mieleen.

Mua tuli tietä ylittäessä kaverinsa kanssa vastaan rullalautaa kantava teini, joka käveli näkyvästi vaappuen ja heiluen. Ehdin jo ajatella, että hänellä varmaan oli jonkinlainen vamma. Kuitenkin ollessani jo tien toisella puolen kuulin huudon "opettele ***tu käveleen". Se sama teini sieltä mulle huuteli ja jatkoi matkaansa normaalisti kävellen.

Mulla on jalassa vika ja nyt tuntuu pahalta, kun en ole ajatellut että se näkyy noinkin kaukaa muille. En tosiaan ennen huutoa käsittänyt, että teini vastaantullessaan matki minua.

Tuo on ollut kamalaa. :( Miten kukaan voi noin julmasta kohdella toista. Teinit osaa välillä olla käytökseltään ylimielisiä ja ilkeitä. Vastenmielistä. Ei ole kotona opetettu miten käyttäydytään muita kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Mä en tykkää edes positiivisista kommenteista yleensä. Eli ulkonäkökehut. Vaivaannuttavia. Jonkun vaatteen kehuminen vielä menee, jos sitä ei liitetä siihen että näyttää hyvältä mun päällä. En tarvitse tätä tietoa kenenkään mielipiteestä. Minua ei kiinnosta olla kaunis. Jos haluat tietää mistä ostin kenkäni niin se on eri asia. En tiedä olenko vähemmistössä tämän mielipiteeni kanssa? Olen vain niin kyllästynyt kuulemaan tuota. Vuosiin en ole korostanut mitään ja ei auta.

Tämä. Ja vaatemyyjänä kohtaan jatkuvasti jotain kommentointia ulkonäöstäni- sekä vaatteista. Ihan kuin olisin jotain yleistä riistaa. Joku " kivat housut sulla" vielä menee, mutta kropan kommentointi on jo liikaa. Mua ei kiinnosta pätkääkään mitä mieltä asiakkaat on mun vaatteista ja henkilökohtaisuuksiin meneminen on mauotonta. Mulla on hyvä kroppa (treenaan), mikä ärsyttää koronakilojen kanssa kamppailevia asiakkaita.

Toisaalta vaatekaupoissa joissain liikkeissä osataan sanoa oikealla tavalla mikä sopii ja mikä ei niin hyvin. Toisaalta huomaa, että myynti on tietysti tärkein asia, niin ei kai myyjä useinkaan uskalla sanoa suoraan, vaikka jokin vaate ei käy ollenkaan. Tämä siis asiakkaana, kun ostaa vaatteita.