Avioero tulossa

Vierailija kirjoitti:

Itse erosin ja kadun sitä jälkikäteen. Rikoin ydinperheen enkä enää sitä pysty lapselleni tarjoamaan. Molempien vanhempien läsnäoloa, yhdessä tekemistä ja olemista. Jos voisin jälkikäteen muuttaa jotain yrittäisin enemmän ennen lopullista päätöstä erota. Elämä on helpompaa kahden aikuisen perheessä kuin yhden aikuisen. Nyt en voi kuin yrittää kaikkeni, että lapsellani on hyvä elämä vaikka jääkin vaille sitä mallia kun isä ja äiti asuvat saman katon alla.

Aina puhutaan että ero on parempi kuin huono suhde, mutta itse olen nyt jälkikäteen eri mieltä.

Lapsille tilanne on varmasti vaikea ja he tarvitset aikuisen joka heitä voi tukea, lähivanhemmalla suuri vastuu.

Lisäys: en kyllä eronnut toisen miehen vuoksi, kolmatta osapuolta ei suhteessa ollut.

Kun joku rikkoontuu, niin alta voi paljastua hauskakin yllätys. Vähän niinkuin pääsiäismunassa. Me ollaan kaikki vähän smurffihahmoja munan sisällä.

Olen hirveän paska lohduttamaan, mutta kyllä sie seleviät.

Vierailija kirjoitti:

Tässä on hyvä puoli se että sinun on pakko ruveta rakastamaan itseäsi. Opit olemaan itsesi kanssa, et yhteiskunnan rooleissa ja valmiiksi uratuissa olettamuksissa, toki olet isä edelleenkin.

Avoimin mielin, päivä kerrallaan vaikka ketuttaa ja huumoria! Et ole mualiman ensimmäinen ex-puoliso ja vuoroviikkoisä.

Näin alkuvaiheessa nämä sanat eivät valitettavasti lohduta, vaikka oletkin oikeassa.. Alkuvaiheessa sitä yrittää vaan selvitä päivästä toiseen, pää ihan sumussa ja ihmetellen, että mitä vittua tässä tapahtui? Asiaa ei auta se, kun tuleva entinen vaimo on kuin mitään ongelmaa ei olisikaan, koska on rakastunut uuteen. Entinen ukko siivotaan äkkiä pois elämästä ja taas jätetty osapuoli joutuu ihmettelemään, että mitä vittua tässä oikein tapahtuu? Ei sitä voi ymmärtää. Eikä siihen oo mitään selitystä.

Sen neuvon voin antaa itse, että älä riitele tulevan entisen akkas kanssa, joudut kärsimään siitä itse. Akkas on rakastunut valitettavasti toiseen, eikä se ymmärrä sinua enää yhtään, vaikka olit äsken vielä hänen aviomiehesi. Kyyti tulee olemaan kylmää, etkä lakkaa ihmettelemässä sitä.

Mutta. Jos et riitele, niin saatte ehkä sovittua eron paperit helpommin ja sinulle suotuisammin, kuin mitä riidellen tulee menemään. Osituksen voi tosiaan sopia myös vapaamuotoisesti, kunhan molemmat ymmärtävät, mistä sovitaan. Jos mennään vaikeimman kautta, niin se tulee kalliiksi, eikä helpota muutenkin vaikeaa tilannettasi.

Tsemppiä AP, selviät kyllä, vaikka et sitä nyt juuri uskokaan

[quote = Visitor] Divorce spikes in her forties as men move to mating better-looking people of reproductive age. [/ quote]

Nuo miehet ovat enimmäkseen valehtelevia narsisteja, jotka eivät voi rakastaa ketään muuta kuin itseään. Sitä paitsi nuoremmat naiset eivät tee miehestä näyttämään nuorelta. Nuorempi nainen on vanhemman miehen kanssa vain, jos mies maksaa hänestä. Kysy Beatriz Grimaldilta, joka tietää tämän hyvin. Siksi hän saalistaa suomalaisia ​​miehiä jättämään perheensä, jotta he maksaisivat hänelle lomat ja matkat.

Hyvin usein todellisuus iskee eron jälkeen, kun uusperhekuviot ei pyöri uuden suhteen ehdoilla. Aika monella se uusi suhde kuivuu kasaan, kun jaloissa pyörii lapsia, jotka eivät ole yhtä rakastuneita ”isäpuoleen”. Rehellisesti en tunne kovinkaan montaa uuden rakkauden vuoksi eronnutta, jotka eivät ennemmin tai myöhemmin ole itkeneet entisen elämän perään.

Älä missään nimessä ala ruikuttaa rakkauttasi. Pikemminkin ota asiaan henkisesti etäisyyttä ja ala sopia mekaanisesti asioita ja järjestele omaa elämääsi. Sitä nopeampaa se todellisuus iskee vaimoosikin.

Pari vuotta sitten eronneena (ex-vaimo petti ja valehteli) suosittelen että vietät runsaasti aikaa ystävien kanssa, käyt juttelemassa työterveyspsykologille, pidät business välit vaimoon ja mikäli vain mahdollista haet lähivanhemmuutta (mutta silti vuoroviikot). Pahin on ohi jo siinä vaiheessa kun lapsille on kerrottu..

Ole mies: ryhdy juopoksi.

Jonkin loppu on aina jonkin uuden alku. Ajattele sitä. Sydämesi on särjetty ja arvet jäävät koko loppuelämäksi mutta silti, onhan niin että ilman arpia ei tästä elämästä selviä kun välillä jokainen meistä ottaa rautakankea takaapäin elämältä.

Kevät on jo täällä, ja Suomessa on paljon kauniita ja ihania naisia. Muitakin, kuin ex-vaimosi.

Itsekin olen naimisissa eikä se ole aina helppoa. Mutta elämä ei ole helppoa! Meillä miehillä sen paremmin kuin naisillakaan. Suosittelen sinua tutustumaan Jordan Petersonin ajatuksiin. Kaikkea hyvää sinulle ap!

Päivittele ap kuulumisia tänne, niin voidaan tsempata sua? ♥️

Se satuttaa niin stanasti, mutta niin sä vaan selviät!

Vierailija kirjoitti:

Ei oikeesti ole ollut mitään sen isompia ongelmia, vaimonkaan mielestä. Enkä oo myöskään pihdannut. Mutta minkäs teet, ruuhkavuodet jne. Lapsia on neljä: 3, 7, 10 ja 13 v. Ap

Onpa inhottavaa, niin pienet lapsetkin. Toivottavasti vaimo vielä järkiintyy.

Laita Kaija Koo vaan soimaan ja tästä se elämäsi kevätsiivous alkaa. Kohta näkyy kirkkaammin ulos.

Exäsi tulee vielä huomaamaan, että oliko se ruoho vihreämpää sitten kuitenkaan aidan toisella puolella

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kenelle tulee yllätyksenä, että mitään loppuelämän kestävää liittoa ei ole olemassakaan?

Miettikääpä sitä kun iskette viimeisiä rahojanne niihin hääjuhliinne.

Kyllä niitäkin on. Mutta kun jo lähdetään yhteiseen elämään tällä ajatuksella, niin on ihan sama elää yksin.

Avioliitto ja pitkä suhde vaatii myönnytyksiä, kompromisseja, epäitsekkyyttä, toisen huomioon ottamista, talonpoikaisjärkeä, malttia, kunnioitusta, sitkeyttä ja yleensäkin halua huolehtia siitä rakkaasta, ja muistaa, että hän on se tärkein. Itsestään täytyy tietenkin pitää yhtä hyvää huolta.

Nykyajan ihmiset ovat omaan napaansa tuijottavia ja omahyväisiä, kauneutta ja nuoruutta palvotaan ja kaikki mitataan rahassa. Tähän sitten vielä tehdään jälkikasvua, joille otetaan kärsimykseksi isä- ja äitipuolia, jotka eivät oikeasti kenenkään lapsista välitä.

"Nykyajan". Omat vanhempani ovat yhdessä koska toinen saa käyttää toista sylkykuppina ja loputtomana pahanolon purkautumisväylänä ja toinen on läheisriippuvainen.

:( Kuulostaa ihan omalta parisuhteelta.

Vierailija kirjoitti:

Nelikymppisenä tulee avioeropiikki, kun miehet siirtyvät astuttamaan paremmannäköisiä lisääntymisiässä olevia.

Astuttamaan ? Tarkoitit varmaan  astumaan ?

Vierailija kirjoitti:

”Ihan hyvää”. Se vaan ei kaikille riitä, ja hyvä niin. Meillä on vain yksi elämä.

Ja se yks (ikuinen)i elämä jatkuu sitten siellä paratiisissä tai siellä huonossa paikassa

Miten voit tänään ap?

Ne lapset on sen toisen miehen  :D