Onko oikein kieltää lastani leikkimästä saman pihan toisen lapsen kanssa?

Luultavasti asia korjaantuu pian luonnostaan, jos koulussa menevät eri luokille.

Miksi tämä äiti ei päästä pihalleen tätä kolmatta lasta?

Siihen on varmasti joku syy. Ei kukaan kiellä sellaista kaveria tulemasta jonka kanssa leikit sujuu hyvin. Et välttämättä tiedä kaikkea.

Onko lapsella ongelmana puhumattomuus joka johtuu jostakin muusta vai kielitaidottomuus?

Minun tyttäreni leikki yhden kesän lapsen kanssa joka ei puhunut juuri lainkaan Suomea. Loppukesästä hän puhui täydellistä Suomen kieltä ja lapsen suomalainen isä tulikin sanomaan että tyttöni tavattua hän tyttärensä suomen kieli lähti kiitorataa nousuun eli yhteisissä leikeissä lasten välillä se kieli kehittyy parhaiten.

Vierailija kirjoitti:

 Millä resursseilla nämä päiväkodin työntekijät kuvittelevat, että puheterapeutit tekisivät kielen oppimista ja opettamista? kun kerran on kyse vain siitä, että lapsi ei ole vielä oppinut tarpeeksi kieltä. Lisäksi eskarin tehtävä on myös tasata kielen osaamisen puutoksia. Sinne voi mennä vaikka olisi muuttanut juuri maahan. Puheterapeuteilla ei ole tarpeeksi aikaa edes heille, joilla on kielen kehityksessä/äänteissä yms ongelmia. Nytkö he sitten opettaisivat suomen kieltä?

Ensimmäiseksi puheterapeutille mennessä tehdään arvio puheterapian tarpeesta. Vasta sen arvion jälkeen myönnetään varsinaista puheterapiaa. Suomenkielen tietyt äänteet voivat olla hyvin vaikeita jonkun muun kielen puhujille, joten niiden opettaminen voi olla tarpeen ymmärrettävän puheen tuottamiseksi.

Voi olla hyvinkin tarpeen siellä puheterapiassa käynti.

Puheterapian varsinainen työ tehdään kotona, puheterapiassa annetaan vain ohjeet siihen, mitä ja miten pitää harjoitella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis ongelma on nyt se, että sä et tule toimeen tän yhden äidin kanssa. Miksi sä teet siitä lapsesi ongelman? Miksi hän ei saisi leikkiä kaverinsa kanssa, jos haluaa?

P.S. Hän on täyin oikeassa, puheterapiaa ei tarvita, jos kielenkehityksessä ei ole pulmaa. Vieraskielisyys ei ole kielihäiriö.

Selvennyksenä sen verran, että sen mitä tunnen tuota äitiä, niin pidän hänestä kyllä siinä missä toisestakin äidistä. Hämmästelen vain hänen toimintatapojaan. En tietenkään estä ketään leikkimästä kenenkään kanssa, kun nyt olen asiaa miettinyt. Harmi vain kun en tiedä miksi hän estää tuon yhden lapsen leikeistä. Hän ei tahdo puhua eikä häntä kiinnosta. Ok tunnustan, en tiedä mitään puheterapiasta.

Luonnollinen selitys tietenkin on että tuo toinen lapsi on vahingoittanut hänen lastaan tai omaisuuttaan. Ja se, ettei hän tee sinulle selontekoa tapahtuneesta on paljon sivistyneempää kuin että tekisi.

Ne, joiden pihoilla leikitään, tietävät lähtökohtaisesti enemmän lasten dynamiikasta noissa paikoissa.

Itse lähestyisin asiaa sitä kautta, että ketään ei saa jättää leikkien ulkopuolelle, ja että ei sun lapsestakaan tuntuisi hyvältä jos nämä kaksi muuta lasta leikkisivät vain keskenään, ja sun lapsi olisi yksin.

Leikkimisen kuuluu olla kivaa, jos jollakulla ei ole kivaa, niin leikeissä on jotain pielessä.

Tuota kautta sitten sanoisin lapselle, että jos tämä kolmas lapsi ei pääse sinne yhdelle pihalle, niin dinne ei sitten mennä. Ainakaan silloin kun tämä kolmas lapsi on pihalla. Silloin leikitään sitten siinä yhteisellä pihalla yhdessä, että kaikilla on kivaa ja leikkikaveri.

Jos tämä "ongelmaäiti" sitten keksii jotain, että hänen lapsi ei saa leikkiä tuon kolmannen lapsen kanssa, niin se ei oo enää sun ongelma.

Ymmärrän että sua ahdistaa, mutta minustakaan ei ole sopivaa kieltää leikkimästä yhdessä, jos lapset tulee ihan hyvin toimeen eikä heidän välisissä suhteissa ole ongelmia. Mielestäni myös tuo että leikit ovat "älyttömiä" puutteellisen kielitaidon vuoksi, on vähän ikävästi sanottu. Siis kun lapset jos jotkut osaa kielimuurista huolimatta tutustua ja leikkiä yhdessä, ja suurin osa lasten leikeistä muutenkin on aikuisten silmissä älyttömiä, niin tulee vähän sellainen olo, että haluat keksiä syitä, minkä perusteella jättää tuo yksi lapsi ulkopuoliseksi, vaikka tiedät itsekin ettei se ole oikein.

Siis onko sun lapsi ja se porukan ulkopuolelle jätetty suomalaisia? Ihan ekana opettaisi omalle lapselle että kiusaaminen ei ole kivaa koska sitähän tuo on. Sanoisin saman myös sille kielipuolilapselle ja ennen kaikkea sen äipälle. Omalle lapselle tekisin selväksi, että kolmas lapsi otetaan mukaan tai loppuu yhteiset leikit kokonaan.

Tollasta perseilyä en katso, hyväksy enkä varsinkaan tue/vahvista antamalla oman kakrun leikkiä kiusaajan kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis ongelma on nyt se, että sä et tule toimeen tän yhden äidin kanssa. Miksi sä teet siitä lapsesi ongelman? Miksi hän ei saisi leikkiä kaverinsa kanssa, jos haluaa?

P.S. Hän on täyin oikeassa, puheterapiaa ei tarvita, jos kielenkehityksessä ei ole pulmaa. Vieraskielisyys ei ole kielihäiriö.

Selvennyksenä sen verran, että sen mitä tunnen tuota äitiä, niin pidän hänestä kyllä siinä missä toisestakin äidistä. Hämmästelen vain hänen toimintatapojaan. En tietenkään estä ketään leikkimästä kenenkään kanssa, kun nyt olen asiaa miettinyt. Harmi vain kun en tiedä miksi hän estää tuon yhden lapsen leikeistä. Hän ei tahdo puhua eikä häntä kiinnosta. Ok tunnustan, en tiedä mitään puheterapiasta.

Luonnollinen selitys tietenkin on että tuo toinen lapsi on vahingoittanut hänen lastaan tai omaisuuttaan. Ja se, ettei hän tee sinulle selontekoa tapahtuneesta on paljon sivistyneempää kuin että tekisi.

Ne, joiden pihoilla leikitään, tietävät lähtökohtaisesti enemmän lasten dynamiikasta noissa paikoissa.

XD. Taidat olla vähän yksinkertainen. Ei se mitään, ota keksi.

Vierailija kirjoitti:

Siis onko sun lapsi ja se porukan ulkopuolelle jätetty suomalaisia? Ihan ekana opettaisi omalle lapselle että kiusaaminen ei ole kivaa koska sitähän tuo on. Sanoisin saman myös sille kielipuolilapselle ja ennen kaikkea sen äipälle. Omalle lapselle tekisin selväksi, että kolmas lapsi otetaan mukaan tai loppuu yhteiset leikit kokonaan.

Tollasta perseilyä en katso, hyväksy enkä varsinkaan tue/vahvista antamalla oman kakrun leikkiä kiusaajan kanssa.

Mistään mitä ap on sanonut ei ole välittynyt, että lapsi olisi se kiusaaja. Lapsen äiti on tässä se, joka on ollut vastahankaan, ja tästäkään me ei oikeasti tiedetä sen enempää. Siis onko tapahtunut jotain, minkä vuoksi hän ei halua tätä yhtä lasta leikkimään pihalleen. Sinänsä hyvä idea kyllä ottaa asia reilusti puheeksi sekä lasten että äidin kanssa. Mutta en rankaisisi lasta äidin käytöksestä, vaan koittaisin keksiä toisen ratkaisun. Esim. että kuten joku ehdotti, leikitään vaan sillä yhteisellä pihalla eikä jätetä ketään yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kieltäisi lastani leikkimästä toisen kanssa. Täytyisi olla aika äärimmäinen tilanne, ennen kuin puuttuisin ystävyyssuhteisiin: Toinen lapsi olisi jollain lailla vaarallinen, tai väkivaltainen niin silloin miettisin miten puutun. V*mäinen äiti tai erilainen kulttuuri ei olisi minulle ongelma. Lapselle on tulevaisuutensa ja sosiaalisen kehityksen kannalta erittäin tärkeä oppia tulemaan toimeen ja hyväksyä erilaiset ihmiset -myös ne jotka eivät ole ihan äidin makuun.

Olen kategorisesti kanssasi samaa mieltä, mutta tässä kuviossa tuo yksi äiti sulkee yhden lapsen ulkopuolelle kieltämällä häntä tulemasta pihalleen leikkimään. Tuo on julmaa käytöstä aikuiselta.

Itsekin kallistuisin sille kannalle, ettei tuon lapsen pihassa enää leikitä, mutta teidän pihallenne kaikki ovat tervetulleita.

Eli kun yksi sorsii toista, mietit tilanteen ratkaisemista sorsimalla itsekin?

Oho, miksi alapeukkuja, kun asia kuitenkin on noin..? Yksi äiti aiheuttaa lapselle todennäköisesti harmia, kun ei saa leikkiä jonkun kanssa. Se, että päättäis aiheuttaa vastavuorosesti hänen lapselleen (ja ehkä omalle) harmia kieltämällä leikin, tuo tilanteeseen vain lisää harmia. Ja nimenomaan lapsille sitä harmia. Jos paheksuu toisen käytöstä ja on sitä mieltä, että se on väärin, niin miksi sitten itse tippuis myös samalle tasolle? Ite suosittelisin tälle äidille puhumista.

Joko päätit miten toimit?

Ajattelin, että mitäs jos sinä kutsut sekä sen maiskuttelijan lapsen että sen kolmannen lapsen teidän pihalle leikkimään. Ja jos se maiskuttelija ei omaansa päästä, niin se on sitten hänen asiansa.

Pienen lapsen kanssa saa todellakin valita kenen kanssa leikkii, sä itse joudut olemaan leikissä aina mukana, kun hän kasvaa hän osaa itse leikkiä ystäviensä kanssa, eikä sun tarvii kestää jatkuvasti heidän vanhempiaan...