Elämän halu mennyt kokonaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siitä selviää vain ja ainoastaan sillä, kun löytää uuden kumppanin ja saa aloittaa kokonaan uuden elämän. Itselläni oli yli kymmenen vuotta sitten sama tilanne, kuin sinulla ja ero otti todella koville (olin masentunut ja izzem*rhan partaalla) En olisi varmasti selvinnyt siitä koskaan jos en olisi onneksi melko pian tavannut nykyisen puolisoni. Eli rehellinen mielipiteeni on se, että ainoa todellinen keino selvitä on tavata uusi kumppani.

Riippuvuussuhde heti toisen perään? Höpö höpö. Aikuistukaa ja opetelkaa elämään itsenäisesti.

Hyvin harva erityisemmin nauttii itsenäisestä (lue = yksinäisestä) elämästä. Sosiaalisuus on elämän suola, niin se vain on.

Voihan myös olla sosiaalinen olematta riippuvainen takertuja.

Niin? Se että tarvitsee elämäänsä ihmisiä ei ole itsessään riippuvaista takertumista. Nämä voimaantumislöpölööt on oikeasti ihan yhtä tyhjän kanssa.

Kylläpäs on, ainakin jos takertuu johonkin yksittäiseen ihmiseen.

Ihmiset ovat riippuvaisia toisistaan. En tiedä miksi tuokin on nykyään sellainen asia, jota ei suostuta myöntämään ja ymmärtämään, vaan pidetään vain hirveän negatiivisena asiana ja kaikkien vain pitäisi olla yksin niin hirveän onnellisia. Yhteisöt ovat pienentyneet huomattavasti nykyelämässä ja usein ne läheiset ihmiset ovat ylläri yksittäisiä ihmisiä. Sikäli on aika väärin syyttää tästä vain yksilöitä itsejään, kun realismi nyt on tuota.

Kuka on sanonut, että pitäisi olla onnellinen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siitä selviää vain ja ainoastaan sillä, kun löytää uuden kumppanin ja saa aloittaa kokonaan uuden elämän. Itselläni oli yli kymmenen vuotta sitten sama tilanne, kuin sinulla ja ero otti todella koville (olin masentunut ja izzem*rhan partaalla) En olisi varmasti selvinnyt siitä koskaan jos en olisi onneksi melko pian tavannut nykyisen puolisoni. Eli rehellinen mielipiteeni on se, että ainoa todellinen keino selvitä on tavata uusi kumppani.

Riippuvuussuhde heti toisen perään? Höpö höpö. Aikuistukaa ja opetelkaa elämään itsenäisesti.

Hyvin harva erityisemmin nauttii itsenäisestä (lue = yksinäisestä) elämästä. Sosiaalisuus on elämän suola, niin se vain on.

Voihan myös olla sosiaalinen olematta riippuvainen takertuja.

Niin? Se että tarvitsee elämäänsä ihmisiä ei ole itsessään riippuvaista takertumista. Nämä voimaantumislöpölööt on oikeasti ihan yhtä tyhjän kanssa.

Kylläpäs on, ainakin jos takertuu johonkin yksittäiseen ihmiseen.

Ihmiset ovat riippuvaisia toisistaan. En tiedä miksi tuokin on nykyään sellainen asia, jota ei suostuta myöntämään ja ymmärtämään, vaan pidetään vain hirveän negatiivisena asiana ja kaikkien vain pitäisi olla yksin niin hirveän onnellisia. Yhteisöt ovat pienentyneet huomattavasti nykyelämässä ja usein ne läheiset ihmiset ovat ylläri yksittäisiä ihmisiä. Sikäli on aika väärin syyttää tästä vain yksilöitä itsejään, kun realismi nyt on tuota.

Kuka on sanonut, että pitäisi olla onnellinen?

Aina tällaisiin tulee sellaisia kommentteja. Heti toinen kommentti käytännössä tarkoittaa sitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siitä selviää vain ja ainoastaan sillä, kun löytää uuden kumppanin ja saa aloittaa kokonaan uuden elämän. Itselläni oli yli kymmenen vuotta sitten sama tilanne, kuin sinulla ja ero otti todella koville (olin masentunut ja izzem*rhan partaalla) En olisi varmasti selvinnyt siitä koskaan jos en olisi onneksi melko pian tavannut nykyisen puolisoni. Eli rehellinen mielipiteeni on se, että ainoa todellinen keino selvitä on tavata uusi kumppani.

Riippuvuussuhde heti toisen perään? Höpö höpö. Aikuistukaa ja opetelkaa elämään itsenäisesti.

Hyvin harva erityisemmin nauttii itsenäisestä (lue = yksinäisestä) elämästä. Sosiaalisuus on elämän suola, niin se vain on.

Voihan myös olla sosiaalinen olematta riippuvainen takertuja.

Niin? Se että tarvitsee elämäänsä ihmisiä ei ole itsessään riippuvaista takertumista. Nämä voimaantumislöpölööt on oikeasti ihan yhtä tyhjän kanssa.

Kylläpäs on, ainakin jos takertuu johonkin yksittäiseen ihmiseen.

Ihmiset ovat riippuvaisia toisistaan. En tiedä miksi tuokin on nykyään sellainen asia, jota ei suostuta myöntämään ja ymmärtämään, vaan pidetään vain hirveän negatiivisena asiana ja kaikkien vain pitäisi olla yksin niin hirveän onnellisia. Yhteisöt ovat pienentyneet huomattavasti nykyelämässä ja usein ne läheiset ihmiset ovat ylläri yksittäisiä ihmisiä. Sikäli on aika väärin syyttää tästä vain yksilöitä itsejään, kun realismi nyt on tuota.

Kuka on sanonut, että pitäisi olla onnellinen?

Aina tällaisiin tulee sellaisia kommentteja. Heti toinen kommentti käytännössä tarkoittaa sitä.

No ei tarkoita, vaan sitä että ei tule tarrautua kiinni katoaviin asioihin (kuten toisiin ihmisiin), jolloin vastoinkäymiset elämässä tuntuvat siedettävämmiltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siitä selviää vain ja ainoastaan sillä, kun löytää uuden kumppanin ja saa aloittaa kokonaan uuden elämän. Itselläni oli yli kymmenen vuotta sitten sama tilanne, kuin sinulla ja ero otti todella koville (olin masentunut ja izzem*rhan partaalla) En olisi varmasti selvinnyt siitä koskaan jos en olisi onneksi melko pian tavannut nykyisen puolisoni. Eli rehellinen mielipiteeni on se, että ainoa todellinen keino selvitä on tavata uusi kumppani.

Riippuvuussuhde heti toisen perään? Höpö höpö. Aikuistukaa ja opetelkaa elämään itsenäisesti.

Hyvin harva erityisemmin nauttii itsenäisestä (lue = yksinäisestä) elämästä. Sosiaalisuus on elämän suola, niin se vain on.

Voihan myös olla sosiaalinen olematta riippuvainen takertuja.

Niin? Se että tarvitsee elämäänsä ihmisiä ei ole itsessään riippuvaista takertumista. Nämä voimaantumislöpölööt on oikeasti ihan yhtä tyhjän kanssa.

No kyllä se nyt vaan on riippuvuutta jos wi päivää pysty olemaan ilman jotain "säätöä". Ja just nää sitten alkaa takertua koska ne ei käsittele sitä eroa ja alkaa pelätä uutta eroa ja niistä tulee myllynkiviä.

Oikeesti aikuinen ihminen käy asiat läpi rauhassa ja alkaa vasta sitten tapailla taas, eikä käytä muita hyväkseen oman surunsa hukuttamiseen.

"Mielessä jopa käynyt,että olisi kaikille paras jos ajaisi itsensä rekan alle. Tosin sitä ei viitsis lasten takia tehdä."

Kenelle kaikille, jos et kuitenkaan lapsiasi tarkoita?

Vai olisiko niin, että toive kuolemasta on toivoa siitä, että ex-vaimo tuntisi katumusta erosta? Tuskin sinä kenenkään parasta oikeasti ajattelet, vaan päin vastoin.

Up