Lue keskustelun säännöt.
Meneekö teillä lauantait työviikosta palautumiseen?
23.04.2022 |
Olen huomannut viime aikoina, etten jaksa lauantaisin tehdä mitään. Nukun pitkään ja saatan vain makoilla yöpuvussa koko päivän. Aivan kuten tänään.
Olenko jotenkin erityisherkkä, että työ ottaa näin voimille, että yksi päivä menee ihan vain suurinpiirtein nukkuessa? Työ on sosiaalista ja meluista, koko ajan täytyy olla valppaana ja ihmisten kanssa tekemisissä. Sekö se näin uuvuttaa? Arki-iltaisinkaan en jaksa oikein mitään.
Miten teillä muilla?
Kommentit (35)
Lauantai menee niiden kotitöiden tekemiseen joita en arkisin jaksa töiden jälkeen tehdä. Sunnuntai menee tulevan työviikon stressaamiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla alkoi tapahtua tuota yli nelikymppisenä. Työtahti on kyllä muuttunut samalla tiukemmaksi joten en osaa sanoa, onko päällimmäinen syy ikä vai työ. Yritän kyllä tehdä viikonloppuna muutakin kuin maata, mutta huomaan, että se on jotenkin väkinäistä, ja mieli ja keho kaipaisi vain lepoa.
Syön tässä juuri lounasta yöpaita päällä... Kyllä se yleensä palautumiseen menee, nytkin vaikka oli vain nelipäiväinen viikko.
Vierailija kirjoitti:
Lauantai menee niiden kotitöiden tekemiseen joita en arkisin jaksa töiden jälkeen tehdä. Sunnuntai menee tulevan työviikon stressaamiseen.
Miksi ihmeessä stressaat tulevaa viikkoa? Ei se stressaamalla parane, käytä sunnuntai johonkin itselleni mieluisaan, niin et muista stressata.
Ootte kyllä saamatonta sakkia. Itse olen yli 50 v ja nautin täysillä arki-illoista ja viikonlopuista. Urheilua, shoppailua ja kulttuuria + sosiaalista kanssakäymistä. Tosin nautin työstäni, toimistotyötä etänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kunpa saisikin palautua työviikosta lauantaina. Mutta ei, pitää hoitaa muistisairaiden vanhempien asioita. Sunnuntaina sitten omia kotitöitä. Ei ole mitään lepoa, loputonta uupumusta vaan.
Vierailija kirjoitti:
Ootte kyllä saamatonta sakkia. Itse olen yli 50 v ja nautin täysillä arki-illoista ja viikonlopuista. Urheilua, shoppailua ja kulttuuria + sosiaalista kanssakäymistä. Tosin nautin työstäni, toimistotyötä etänä.
Kyllä minäkin nautin työstäni.
Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ootte kyllä saamatonta sakkia. Itse olen yli 50 v ja nautin täysillä arki-illoista ja viikonlopuista. Urheilua, shoppailua ja kulttuuria + sosiaalista kanssakäymistä. Tosin nautin työstäni, toimistotyötä etänä.
Kiva, että nautit. Nautit näköjään myös toisten kokemusten dissaamisesta. Oletko koskaan kuullut empatiasta?
Menee koko viikonloppu. Lauantaina on pakko tehdä niitä kotitöitä, mitä ei viikolla jaksanut. Sunnuntaina alkaa jo stressi tulevasta viikosta.
Työ on järjettömän hektistä. Ihan raato tässä on ollut jo vuosia. Loma kun alkaa, niin viikko menee ihan hetkessä ja se menee pelkästään rästikotitöiden tekemiseen ja toipumiseen.
En mä tiedä milloin elämästä tuli tällaista. Yrittää vain selvitä päivästä toiseen. Kai tässä olis jo luovuttanut, jos ei lapsia olisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki vapaa-aika meni palautumiseen, lomatkin. Mitään ei jaksanut harrastaa. Kotityöt jäivät hunningolle ja itsestä huolehtimisen. Vapaa-ajat mietti työasioita ja haki apua kirjallisuudesta. Hyppäsin oravanpyörästä pois kun huomasin esimiesten huonon kohtelun ja sen, ettei työtäni arvostettu, etsittiin vain negatiivisia asioita. Jos ei löytynyt, keksittiin.
Ihan kuin minun elämääni kuvailisit. Arki-illat olen koomassa ja makaan sohvalla. Lauantaina aina päätän siivota, mutta teen kuitenkin vain minimin. Sunnuntaina yritän tavata ihmisiä. Ja lepään.
En tiedä, miten tätä lähtisi ratkomaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millaista työtä te teette, jotka stressaatte tulevasta viikosta?
Useimmiten olen lauantainakin töissä.
Harvoin nykyään on edes 2 päivää vapaata, useimmiten on yksi kerrallaan, tyyliin maanantai ja torstai.
Ei, en ehdi palautua. Aina väsyttää, töissä olisi kivaa jos joskus olisi ns. "normaalimiehitys", mutta jatkuvasti vuorkattövoimaa paikkaamassa omien saikkuja (miksiköhän niitä on niin paljon?!).
Työn mielekkyys kärsii valtavasti, kun sinne mennessä aina vaan pelottaa, että mikäköhän kaaos tällä kertaa odottaa.
Kaupan alalla, nettopalkka sellaisen 1600-1800e/kk.
Anteeksi, en vastannut kysymykseesi. Halusin kuitenkin jakaa ajatuksiani, näyttääkseni, että ei todellakaan me kaikki muut palauduta.
Tsemppiä ap!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikki vapaa-aika meni palautumiseen, lomatkin. Mitään ei jaksanut harrastaa. Kotityöt jäivät hunningolle ja itsestä huolehtimisen. Vapaa-ajat mietti työasioita ja haki apua kirjallisuudesta. Hyppäsin oravanpyörästä pois kun huomasin esimiesten huonon kohtelun ja sen, ettei työtäni arvostettu, etsittiin vain negatiivisia asioita. Jos ei löytynyt, keksittiin.
Mitä teet nyt?
Mietiskelen että pitäisikö kysyä mahdollisuutta 80 % työajan tekemiseen niin että olisi perjantait aina vapaalla, mutta miten se vaikuttaa sitten tulevaisuudessa eläkkeeseen...
Viikonloput ei riitä työviikosta toipumiseen. Joka paikassa on tehostettu niin että töitä tehdään liian pienellä henkilöstöllä. Nelipäiväinen työviikko voisi olla ratkaisu. Tässä nykytavassa kun ihmiset palaa loppuun ja sairaslomat aiheuttaa töissä sitten omat ongelmansa. Ahneilla alkaa tulla pää vetävän käteen kun ei ihmiset veny loputtomiin.
Kertokaa te jotka olette onnistuneet ratkaisemaan uupumiskierteen, että miten sen teitte. Täällä yksi loputtoman väsynyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki vapaa-aika meni palautumiseen, lomatkin. Mitään ei jaksanut harrastaa. Kotityöt jäivät hunningolle ja itsestä huolehtimisen. Vapaa-ajat mietti työasioita ja haki apua kirjallisuudesta. Hyppäsin oravanpyörästä pois kun huomasin esimiesten huonon kohtelun ja sen, ettei työtäni arvostettu, etsittiin vain negatiivisia asioita. Jos ei löytynyt, keksittiin.
Mitä teet nyt?
Tein sihteerityötä julkishallinnossa. Irtisanouduin 57v. Karenssi siitä n. 4 kk. Ansiosidonnaista 2v. Kunnan velvoitetyö 1/2 v. Ansiosidonnaista 2v. Kunnan velvoitetyö 1/2 v. Nyt eläkeputki ja 1 1/2 v eläkkeeseen. Kaiken aikaa vetämätön, heikko olo. Työssäolojaksot erittäin rasittavia ja taas niistä toipuminen ja viralliset ilmoitukset sinne ja tänne. Olisin halunnut saada aikaan enemmän urallani. Olin lahjakas ja työtelijäs. Huomasin kiusaamisen herkästi ja kompastelin siihen. Jouduin tekemään 'tyhjiä' mukaselvityksiä TE-keskukseen, ym. vaikka tuntuu että vedän viimeisiä henkäyksiä. Työterveys ei tunne loppuunpalamista, uupumista vaan kirjoitti 'masentunut', joka kuulosti väärältä. Eipä ollut kaunis ja ansaittu loppu työelämälle.
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa te jotka olette onnistuneet ratkaisemaan uupumiskierteen, että miten sen teitte. Täällä yksi loputtoman väsynyt.
Akuutti keino on mennä lääkärille ja kertoa tilanne. Sillä saa melkein aina sairauslomaa toipumiseen. Pidempiaikainen ratkaisu on vähentää töitä. Joissakin paikoissa onnistuu 80 tai 60 % työaika. Joskus voi jopa joutua lopettamaan työskentelyn. Riippuu niin siitä kuinka loppuun vedetty ihminen on.
Juuri noinhan se menee. Työni on fyysistä käsillä tekemistä ja jaloilla seisomista, ja työpaikan sosiaaliset suhteet uuvuttavat. Perjantaisin kaadun kuolleena sänkyyn ja lauantaina en tee mitään. Sunnuntaisin jaksan jopa vähän ulkoilla. Arkisin illat menevät toipuessa.