Meneekö teillä lauantait työviikosta palautumiseen?

Kyllä menee.

Nykyään teen kaikki kotityöt viikolla. Lauantaisin en tee mitään.

Sunnuntaina sitten on taas virtaa

Menee. En ole jaksanut käydä edes ulkona. Olen katsonut koko päivän pelkkää hömppää telkkarista.

Ei mene vaan lasten kanssa touhuamiseen ja kotitöihin. No tietynlaista palautumista sekin, vaikkei kovin palauttavaa yleensä.

Tuon tyylistä oli lapsuudenperheessäni jo 70- ja 80-luvuilla. Lauantaidin äiti ja isä jaksoivat usein vain käydä kaupassa ja laittaa ruoan. Nukuttiin ruoan päälle pitkät päiväunet. Sunnuntai oli siivouspäivä ja läksyjentekopäivä.

Olen tainnut jo unohtaa, miltä tuntuu olla "palautunut".

Aiempi työni oli ihmisten parissa tehtävää. Piti olla jatkuvasti skarppina, puhua paljon, oli kiirettä ja hälinää. Silloin ei jaksanut tehdä työpäivän päälle mitään, eikä vapaillakaan. Oma perhekin tuntui ajoittain niin raskaalta ottaa vastaan työpäivän päälle, että oltiin ajautua eroon. Olisin halunnut olla vain yksin, ja se määrä mitä yksin oloa sain, ei riittänyt.

Vaihdoin työpaikkaa, jossa ei ole asiakaskontakteja, ainoastaan työkaverit, ja heitäkään ei tarvitse koko ajan sietää. 😉 Työ on fyysisesti todella raskasta, mutta palautumiseen on riittänyt viikossa pari-kolme iltaa niin etten tee kotonakaan mitään fyysistä. Viikonloppuisin on virtaa täynnä. Kerran kuussa suunnilleen tulee sellainen olo, että kroppa kaipaa ihan kunnolla lepoa ja silloin sitten hiihtelen päivän poistumatta ulos ja vain makoilen sohvalla. Tuota oloa, ettei jaksa muiden ihmisten seuraa ei ole tullut kertaakaan työpaikan vaihdon jälkeen.

Aika kauheaa että tämä on niin monelle arkipäivää. Olin tosi tyytyväinen työhöni vuosikausia, kunnes toimenkuva muuttui ja nyt pitää yksin suorittaa monta eri tehtävää eri sovelluksesta toiseen pomppien, suunnitellen ja keksien luovia ratkaisuja samaan aikaan vuorovaikuttaen pikaviestiohjelmien kautta monen eri tiimiläisen kanssa. Jokaisen kanssa tietysti hoidetaan eri asioita että homma olisi mahdollisimman pirstaleista. Multitaskaus ja jatkuvat keskeytykset ja asiasta toiseen hyppimiset saa aivot loputtomille ylikierroksille.

Ollaan nyt vain iloisia, että on mahdollisuus levätä, eikä ole pakko tehdä jotakin myös vapaapäivinä. Kyllä se siitä taas sitten.

Vierailija kirjoitti:

Ootte kyllä saamatonta sakkia. Itse olen yli 50 v ja nautin täysillä arki-illoista ja viikonlopuista. Urheilua, shoppailua ja kulttuuria + sosiaalista kanssakäymistä. Tosin nautin työstäni, toimistotyötä etänä.

No kokeilepa joskus tehdä oikeasti raskasta ja kuumaa (raskaan sarjan polttoleikkausta) ruumiillista työtä se työpäivä ja se tehdään ulkona vuoden ympäri, tuohon lisäksi yhteensä 12 kilometrin pyöräily. Olen työpäivän aikana ulkona 7-8 tuntia. Veikkaan, että et sinäkään paljoa kulttuuria ynnä muuta jaksaisi töitten jälkeen harrastella.

Itse teen tuotannon työtehtäviä, joissa joudun yleensä seisomaan koko päivän. Työtä tehdään 2-vuorossa ja varsinkin aamuvuorossa, joka alkaa klo 6, unet jäävät vähiin. Olen lauantaisin vielä todella väsynyt ja jalkojakin voi vähän särkeä. Sunnuntaisin jaksaa sitten jo kuntoillakin.

Perjantaina töiden jälkeen vien lapsia treeneihin, lauantaiaamuna menen pitkälle lenkille ja iltapäivällä käydään usein kyläilemässä. Sunnuntaina lapsilla on yleensä pelejä, joten olen kentän laidalla ja illalla sitten teen rästiin jääneitä kotitöitä.

Ehkä se makoilu ei ole kaikkein palauttavinta toimintaa?

Kyllä. Pidän työstäni, mutta silti en arki-iltoina jaksa mitään ja viikonloput menevät lähinnä levätessä ja pakollisia kotihommia tehden (niitä joita en jaksa arkena senkään vertaa). Jonkun kävelylenkin yritän jaksaa joka päivä, edes lyhyen ettei ihan kunto rapistu nollille.

Pääsiäisenä jaksoin maanantaina jopa tehdä lasten kanssa jotain muuta kuin perus "ollaan pihalla ja katsotaan, etteivät tappele liikaa" -menoa. Kyllä se vaatii sen 3-4 päivää, että laskeutuu sellaiseen levolliseen mieleen missä jaksaa taas tehdä asioita.

Vierailija kirjoitti:

Juuri noinhan se menee. Työni on fyysistä käsillä tekemistä ja jaloilla seisomista, ja työpaikan sosiaaliset suhteet uuvuttavat. Perjantaisin kaadun kuolleena sänkyyn ja lauantaina en tee mitään. Sunnuntaisin jaksan jopa vähän ulkoilla. Arkisin illat menevät toipuessa.

Aika sama. Elän lomia varten. En ymmärrä miten jaksan työelämää koko elämäni . Koitan aina ja kaikin tavoin maksimoida ajan miten saan olla töistä pois. Onneksi on hyvä työnantaja joka tarjoaa etuja ja mukavaa virkistystoimintaa myös työajalla. Mutta silti en jaksa työtä vaikka miten säännöllisesti virkistyisi. Osallistun kaiken vain ja ainoastaan siksi että saan olla sen hetken pois työstä.

Parisuhde kärsii koska iltaisin en vaan jaksa huomioida puolisoa. Sanoin puolisolleni että tunnen olevani kuin jotain kuollutta biologista ainesta, kun väsyttää niin kovasti. Haluan vain maata kuin tukki , nousta aamulla, mennä töihin, tehdä työt, ja mennä takaisin nukkumaan.

Vierailija kirjoitti:

Ootte kyllä saamatonta sakkia. Itse olen yli 50 v ja nautin täysillä arki-illoista ja viikonlopuista. Urheilua, shoppailua ja kulttuuria + sosiaalista kanssakäymistä. Tosin nautin työstäni, toimistotyötä etänä.

Joo, varmaan minäkin jaksaisin jos tekisin etänä ja toimistotyötä.

Menee koko viikonloppu eikä senkään jälkeen ole levännyt olo. Tykkään työstäni, mutta se on todella kuormittavaa. Ikää päälle 30

- varhaiskasvatuksen opettaja