Lue keskustelun säännöt.
Ihmettelen lähi- ja sairaanhoitajien palkkakeskustelua. Valaiskaa tietämätöntä!
23.04.2022 |
Ymmärrän, että liitot ajaa omiensa asiaa ja tämän lisäksi varmasti osassa työpaikkoja käytössä vielä paikallinen sopiminen. Tuntuu vaan vähän oudolta nämä palkankorotus- vaatimukset. Siis jos lähihoitaja työskentelee vaikka jollain pienellä paikkakunnalla vanhainkodissa, jossa kiire muodostuu lähinnä huonosta organisoinnista ja vähistä työntekijöistä, niin miten palkankorotus vaikuttaa tähän? Onko varaa maksaa sekä lisää palkkaa että palkata lisää työntekijöitä? Toki varmaan palkankorotuskin on tarpeellinen.
Mutta eikö palkankorotus kannattaisi ensisijaisesti suunnata niille, joilla esim. työn luonne on itsessään kiireinen ja vaativa. Esim. teholla, päivystyksessä ja ylipäätään sairaaloissa työskentelevät ym. Väheksymättä millään lailla esim. vanhainkodeissa työskenteleviä, mutta en vaan käsitä tätä keskustelua siitä, että kaikki sairaanhoitajat niputetaan samaan.
Esim. eilen luin jostakin sairaanhoitajasta, joka oli lisäkouluttautunut tekemään jotakin silmänsisäisiä pistoksia, jotka olivat aiemmin kuuluneet lääkäriin tehtäviin. Tämän ansiosta hänen palkkansa oli noussut n. 80 euroa. Aivan järjetöntä.
Eikö ne palkankorotukset kannattaisi ennemmin suunnatta tämän tyylisiin, jotka työskentelevät vaativissa ja rankoissa tehtävissä. Lisäksi kannattaisi pitää kiinni tällaisista henkilöistä, jotka ovat itse motivoituneet kouluttautumaan lisään eli ovat sitoutuneita. Tällaisille henkilöille varmasti suurin osa soisi isonkin palkankorotuksen.
Edelleenkään en meinaan etteikö vanhainkodissa työ olisi varmasti erittäin haastavaa, mutta haastavuuden taustalla ovat varmasti eri syyt esim. huono johtajuus, liian vähän työntekijöitä ja huonot työolot. Näitä tuskin pelkällä palkankorotuksella korjataan.
Jotenkin tässä palkkakeskustelussa menee vaan kaksi asiaa sekaisin. Nämä sairaanhoitajat, joiden työ on itsessään rankkaa ja vaativaa ja, jotka todellakin "ansaitsevat" palkankorotuksen. Ja sitten nämä, joiden työ on rankkaa johtuen muista seikoista kuin työn luonteesta, jotka eivät varmastikaan (pelkällä) palkankorotuksella korjaannu.
Kommentit (149)
Vierailija kirjoitti:
Monessa palvelukodissa aletaan laittamaan asukkaita yöpuulle jo heti päivällisen jälkeen, ei ruokailuja voi porrastaa. Koska jos on 18 asukasta ja illassa kaksi tai kolme hoitajaa niin aikaa ei jää riittävästi iltapalan jälkeen ennen yövuoron tuloa. Yövuoroa ennen on oltava annettu iltalääkkeet, tehtynä iltapesut, vaihdettu vaatteet ja esimerkiksi muistisairaiden hoidossa asiat ei onnistu ihan vaan sormia napsauttamalla.
Monet potilaat/asukkaat vaativat syöttämistä tai pientä ruokailuapua, jos yksi jakaa ruokaa niin kaksi muuta on näissä ruokailuavuissa. Osa joutuu odottelemaan että saa apua ruokailuun.
Monissa paikoissa ei ole erikseen laitoshuoltoa, tai se on vaan aamuvuorossa eli iltavuorolaiset hoitavat myös siivoukset, roskisten tyhjennykset, ruoanlaiton (esim. Iltapalan valmistuksen).
Avoimiin työpaikkoihin ei ole hakijoita nytkään, miten tilanne muuttuisi jos vaan erikoissairaanhoitoa tekevät saisivat palkankorotuksen?
Onhan se vaihtoehto, että pakotetaan lailla omaiset huolehtimaan ikääntyvistä läheisistään. Silloin helpottuisi hoitajien työkuorma. Esim. Espanjassahan omaiset tekee sairaalassakin lähiomaisensa pesut ja ruokailuavut. Hoitajat vain hoitaa pakolliset toimenpiteet mitä omaiset eivät voi tehdä.
Ymmärrän tämän, mutta mielestäni tämäkin kuulostaa hieman siltä, että totuttu toimimaan tietyllä tavalla. Siis eikö työvuoroihin voi tehdä mitään muutosta, onko iltavuoron pakko päättyä tiettyyn aikaan. Mutta otin kantaa lähinnä pienen vanhainkodin kontekstissa, jossa oma läheinenkin oli. Toki varmasti haastavaa on ja toivottasti alaa saataisiin houkuttelevammaksi hakijoille. Ehkä palkka sitten on ainut motivaattori. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monessa palvelukodissa aletaan laittamaan asukkaita yöpuulle jo heti päivällisen jälkeen, ei ruokailuja voi porrastaa. Koska jos on 18 asukasta ja illassa kaksi tai kolme hoitajaa niin aikaa ei jää riittävästi iltapalan jälkeen ennen yövuoron tuloa. Yövuoroa ennen on oltava annettu iltalääkkeet, tehtynä iltapesut, vaihdettu vaatteet ja esimerkiksi muistisairaiden hoidossa asiat ei onnistu ihan vaan sormia napsauttamalla.
Monet potilaat/asukkaat vaativat syöttämistä tai pientä ruokailuapua, jos yksi jakaa ruokaa niin kaksi muuta on näissä ruokailuavuissa. Osa joutuu odottelemaan että saa apua ruokailuun.
Monissa paikoissa ei ole erikseen laitoshuoltoa, tai se on vaan aamuvuorossa eli iltavuorolaiset hoitavat myös siivoukset, roskisten tyhjennykset, ruoanlaiton (esim. Iltapalan valmistuksen).
Avoimiin työpaikkoihin ei ole hakijoita nytkään, miten tilanne muuttuisi jos vaan erikoissairaanhoitoa tekevät saisivat palkankorotuksen?
Onhan se vaihtoehto, että pakotetaan lailla omaiset huolehtimaan ikääntyvistä läheisistään. Silloin helpottuisi hoitajien työkuorma. Esim. Espanjassahan omaiset tekee sairaalassakin lähiomaisensa pesut ja ruokailuavut. Hoitajat vain hoitaa pakolliset toimenpiteet mitä omaiset eivät voi tehdä.
Ymmärrän tämän, mutta mielestäni tämäkin kuulostaa hieman siltä, että totuttu toimimaan tietyllä tavalla. Siis eikö työvuoroihin voi tehdä mitään muutosta, onko iltavuoron pakko päättyä tiettyyn aikaan. Mutta otin kantaa lähinnä pienen vanhainkodin kontekstissa, jossa oma läheinenkin oli. Toki varmasti haastavaa on ja toivottasti alaa saataisiin houkuttelevammaksi hakijoille. Ehkä palkka sitten on ainut motivaattori. Ap
Et ole ap ymmärtänyt nyt yhtä asiaa. Kun esim siellä hoivakodissa kaikkea toimintaa ohjaa tarkat lait ja suositukset. Luettelemissasi asioissa ei ole kyse siitä että on totuttu tekemään vaan siitä että asiat on tehtävä sääntöjen mukaan. Nykyään esim työntekijöillä tulee olla vuorojen välillä tietyt lepoajat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet sairaanhoitajien ulostulot kertovat kyllä karua kieltä siitä, millä tasolla joidenkin kohdalla potilaiden kunnioitus tai yleinen tiedontaso yhteiskunnasta on. Välillä tuntuu, että potilaita ja asiakkaita vihataan paljon. Näin varmaan tietenkin on tälläkin alalla, mutta asiasta olisi sitten hyvä puhua oikealla nimellä. Tänään joku lehdessä esim. kertoi, että haki Valvirasta itselleen ammattioikeuden harjoittamisen poistoa, koska häntä ärsytti se, että eduskunta mahdollisesti joutuu säätämään suojelutyöstä lakkotilanteessa potilaiden hengen ja turvallisuuden turvaamiseksi. Siis oikeesti! Työ oli varmaan liian raskasta hänelle, mutta kertoisi sen, tuollainen ulostulo aiheuttaa jo häpeää koko ammattikunnalle mun mielestä. Ja joku toinen selittää, että suojelutyö potilasturvallisuuden takaamiseksi tarkoittaa, että hoitajilla ei olisi ylipäätään lakko-oikeutta! Kukahan sen estää? No ei kukaan tietenkään. Hätätilanteessa meiltä on löydyttävä poliiseja, palomiehiä ja hoitajia. Tätä ei taatusti kansa eikä kansanedustajat vastusta.
Itsekin kuulin tässä ihan vastikään pohdintaa oikeuksien poistamisesta Terhikistä, jotta ei joudu hoitoalalle pakkotöihin. Mikä siinä on niin hirveää? En ymmärrä tuota kauhistelua. Jokaisella on oikeus valita työnsä ja piste. Hävettävää tämä on hallitukselle ja päättäjille, että tällaista kyykytystä ja arvostuksen puutetta taas nostetaan esille ja sillä uhkaillaan. Ala-arvoista suorastaan! Jos oikeuksien poisveto on ihmisten ainoa mahdollinen käytettävissä oleva puolustuskeino, niin siitä vaan, pakkohan se silloin on. Useimmilla alalta lähtijöillä on kuitenkin jo se uusi (vaki)työ, kenties päivätyö, jota haluaa tehdä esim juuri perheensä vuoksi. Länsimaisessa "hyvinvointiyhteiskunnassa" tarpeellisten alojen työvoiman riittävyys on turvattava aivan muulla keinolla kuin pakolla.
Häpeä sinä itse, kun tuollein arvostelet!Lakko-oikeus säilyy edelleen, vaikka minimaalinen murto-osa joutuisi välillä lakon aikana tekemään suojelutyötä, lähinnä päivystyksessä ja laitoksissa. Tämä on kuitenkin totuus.
Tuo nyt ei oikeastaan liity tuohon mitä sanoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monessa palvelukodissa aletaan laittamaan asukkaita yöpuulle jo heti päivällisen jälkeen, ei ruokailuja voi porrastaa. Koska jos on 18 asukasta ja illassa kaksi tai kolme hoitajaa niin aikaa ei jää riittävästi iltapalan jälkeen ennen yövuoron tuloa. Yövuoroa ennen on oltava annettu iltalääkkeet, tehtynä iltapesut, vaihdettu vaatteet ja esimerkiksi muistisairaiden hoidossa asiat ei onnistu ihan vaan sormia napsauttamalla.
Monet potilaat/asukkaat vaativat syöttämistä tai pientä ruokailuapua, jos yksi jakaa ruokaa niin kaksi muuta on näissä ruokailuavuissa. Osa joutuu odottelemaan että saa apua ruokailuun.
Monissa paikoissa ei ole erikseen laitoshuoltoa, tai se on vaan aamuvuorossa eli iltavuorolaiset hoitavat myös siivoukset, roskisten tyhjennykset, ruoanlaiton (esim. Iltapalan valmistuksen).
Avoimiin työpaikkoihin ei ole hakijoita nytkään, miten tilanne muuttuisi jos vaan erikoissairaanhoitoa tekevät saisivat palkankorotuksen?
Onhan se vaihtoehto, että pakotetaan lailla omaiset huolehtimaan ikääntyvistä läheisistään. Silloin helpottuisi hoitajien työkuorma. Esim. Espanjassahan omaiset tekee sairaalassakin lähiomaisensa pesut ja ruokailuavut. Hoitajat vain hoitaa pakolliset toimenpiteet mitä omaiset eivät voi tehdä.
Ymmärrän tämän, mutta mielestäni tämäkin kuulostaa hieman siltä, että totuttu toimimaan tietyllä tavalla. Siis eikö työvuoroihin voi tehdä mitään muutosta, onko iltavuoron pakko päättyä tiettyyn aikaan. Mutta otin kantaa lähinnä pienen vanhainkodin kontekstissa, jossa oma läheinenkin oli. Toki varmasti haastavaa on ja toivottasti alaa saataisiin houkuttelevammaksi hakijoille. Ehkä palkka sitten on ainut motivaattori. Ap
Ongelma on se, että työmäärä on liian suuri henkilökunnan määrään nähden. Ja siihen ei oikeasti auta mikään muu kuin se, että saadaan lisää työntekijöitä. Laadukkaasta hoidosta ei voi edes puhua samana päivänä kuin vanhusten hoidosta. Ja se on niin väärin niitä vanhuksia kohtaan, niin väärin. Se työ on vain kuluerä yhteiskunnan silmissä ja siksi siihen ei haluta panostaa, sitä ei arvosteta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palkankorotus on yksi ratkaisu.
Ei ole, koska palkkaa on jo korotettu yli suomalaisen keskipalkan. Se ei ole korjannut ongelmia, joten on turha ottaa samaa lääkettä joka ei ole ennenkään auttanut. On myös paljon aloja, joilla ei ole rekrytointiongelmia vaikka palkka on huomattavasti pienempi. On täysin selvää, että kyse ei ole palkasta, vaan ongelmia käytetään nyt vain keppihevosena perusteettomille palkankorotuksille. Ahneus on täysin inhimillistä ja ymmärrettävää, mutta ongelmien korjaaminen on nyt aloitettava muualta kuin epätoivoisesta yrityksestä tyydyttää loputonta rahanhimoa.
Mainitsetko aloja, joilla palkkaus huonompi, mutta ei ole rekrytointiongelmia?
No vaikkapa kaupan ala.Täällä pohjoisessa pääsee jopa hyllyttäjäksi suhteilla,joka paikalle on paljon hakijoita .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monessa palvelukodissa aletaan laittamaan asukkaita yöpuulle jo heti päivällisen jälkeen, ei ruokailuja voi porrastaa. Koska jos on 18 asukasta ja illassa kaksi tai kolme hoitajaa niin aikaa ei jää riittävästi iltapalan jälkeen ennen yövuoron tuloa. Yövuoroa ennen on oltava annettu iltalääkkeet, tehtynä iltapesut, vaihdettu vaatteet ja esimerkiksi muistisairaiden hoidossa asiat ei onnistu ihan vaan sormia napsauttamalla.
Monet potilaat/asukkaat vaativat syöttämistä tai pientä ruokailuapua, jos yksi jakaa ruokaa niin kaksi muuta on näissä ruokailuavuissa. Osa joutuu odottelemaan että saa apua ruokailuun.
Monissa paikoissa ei ole erikseen laitoshuoltoa, tai se on vaan aamuvuorossa eli iltavuorolaiset hoitavat myös siivoukset, roskisten tyhjennykset, ruoanlaiton (esim. Iltapalan valmistuksen).
Avoimiin työpaikkoihin ei ole hakijoita nytkään, miten tilanne muuttuisi jos vaan erikoissairaanhoitoa tekevät saisivat palkankorotuksen?
Onhan se vaihtoehto, että pakotetaan lailla omaiset huolehtimaan ikääntyvistä läheisistään. Silloin helpottuisi hoitajien työkuorma. Esim. Espanjassahan omaiset tekee sairaalassakin lähiomaisensa pesut ja ruokailuavut. Hoitajat vain hoitaa pakolliset toimenpiteet mitä omaiset eivät voi tehdä.
Ymmärrän tämän, mutta mielestäni tämäkin kuulostaa hieman siltä, että totuttu toimimaan tietyllä tavalla. Siis eikö työvuoroihin voi tehdä mitään muutosta, onko iltavuoron pakko päättyä tiettyyn aikaan. Mutta otin kantaa lähinnä pienen vanhainkodin kontekstissa, jossa oma läheinenkin oli. Toki varmasti haastavaa on ja toivottasti alaa saataisiin houkuttelevammaksi hakijoille. Ehkä palkka sitten on ainut motivaattori. Ap
Ongelma on se, että työmäärä on liian suuri henkilökunnan määrään nähden. Ja siihen ei oikeasti auta mikään muu kuin se, että saadaan lisää työntekijöitä. Laadukkaasta hoidosta ei voi edes puhua samana päivänä kuin vanhusten hoidosta. Ja se on niin väärin niitä vanhuksia kohtaan, niin väärin. Se työ on vain kuluerä yhteiskunnan silmissä ja siksi siihen ei haluta panostaa, sitä ei arvosteta.
Lisääkö palkankorotukset hoitajien määrää vanhusten hoidossa? Ei. Kiinnostusta se ehkä lisää alan työpaikkoja kohtaan ja auttaa että edes ne olemassa olevat hoitajan toimet saadan täytettyä.
Kastijako kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen samaa mieltä. Tämä hoitoalan palkka systeemi on liian tasapäistävä. Minustakin on täysin käsittämätöntä, että sairaanhoitaja erikoissairaanhoidossa saa sama peruspalkkaa kuin sairaanhoitaja vaikkapa vanhainkodissa. Heitä en väheksy, sillä olen itsekin nuoruudessani työskennellyt myös vanhustenhoidossa.
Itse työskentelen nykyään leikkausosastolla sairaanhoitajana. Sairaanhoitajan perehdytys osastollemme kestää keskimäärin vuoden ja joskus jopa kaksi vuotta, ennen kuin hän voi alkaa päivystämään. Työ on todellakin hyvin erikoisosaamista vaativaa; esim päivystävänä anestesiahoitajana olet yöaikaan koko keskussairaalan ainoa anestesiahoitaja, joka voi siis hoitaa ja valvoa leikkauspotilaan anestesiaa. Ja tästäkin huolimatta saat samaa palkkaa kuin se hoitaja siellä vanhuspuolella. Kaikista huvittavinta on se, että vasta vähän aikaa sitten haettiin vanhusten kotihoitoon perushoitajia samalla peruspalkalla kuin mitä minä saan sairaanhoitajana leikkausosastolla. Mutta niinhän se on, että jos jossakin on pulaa hoitajista, niin silloin parempi palkka on jnkl houkutin saada heitä, jollei työolot ole kovin hääppöisiä tai houkuttelevia.
Toisaalta nyt on alettu tekemään ns. työnvaativuuden arviointeja sairaaloissa eli eri yksiköiden työtä ja sen vaativuutta arvioidaan eri luokilla. Teho taitaa olla toiseksi korkeimmalla sijalla ja sitä alempana on synnäri, leikkausosasto, ensiapu. Ylimmällä tasolla on sitten mm. se sairaalan ainoa hygieniahoitaja. Noiden eri luokkien välillä on ilmeisesti vain muutamia kymppejä erotusta palkoissa.
Kerro vielä tarkemmin, mikä tuossa työssä on se vaativa juttu, kiinnostaa, mutta ei nyt aukene. Onko kuitenkin anestesialääkäri se vastuullinen anestiasta ja jonka ohjeita noudatetaan ongelmatilanteissa? Mulla on muuten ihan päinvastainen kuva sairaanhoitajan arkityöstä tehostetussa vanhusyksikössä. Siellä vastuuta kannetaan yksin, koska yleensä ei lääkäriä tai kollegoita apuna tilanteissa. Erikoissairaanhoidolla onkin maine kerman kuorijoina. Kolmejapuolitonnia bruttona molemmilla meillä tavisduunareilla riittää perheemme menoihin hyvin. Jos ei teillä riitä, varmaan sitä menopuolta voisi tarkastella kriittisemmin?
Voi hyvänen aika..
Et kai kuvittele, että voisin tai jaksaisin edes luetella mitä teen työpäivän aikana? Eihän siihen riittäisi mikään tila tai aika. Työ on monipuolista, hyvin vaihtelevaa ja paljon sellaista mitä ei edes pysty selittämään maallikolle. Ja sitä paitsi vaikka kertoisin mitä ja kuinka perusteellisesti, niin eihän se sinulle riittäisi.
Kyse ei ole siitä, mikä palkka pitää riittää "tavis duunarille", vaan siitä mikä on oikea korvaus kyseisestä työstä. Missään en ole selittänyt, ettei palkkani riitä perheeni menoihin. Totta kai olemme mieheni kanssa aina huolehtineet, että menot eivät ylitä tuloja, Mutta nyt kun tuli puheeksi, niin minä olen sairaanhoitaja ja mieheni on lähihoitaja. Siitä voi päätellä, oman asenteensa suodattamana, olemmeko hyvätuloisia.
Ja vielä kerran kerron rehellisesti, että yli kolmenkymmenen vuoden työkokemuksella leikkaussalityöstä, minun peruspalkkani on 2636e + täydet kokemuslisät 210e/kk+ vaihtelevasti vuorolisiä 0-400e/kk. Ja mieheni tienaa parisataa euroa kuukaudessa vähemmin kuin minä.
Tältä palstalta olen saanut lukea aivan järjettömiä väitteitä sairaanhoitajista, heidän työstään ja palkasta. Todella matalamielistä ulkonäön ja älykkyyden solvaamista sekä suoranaista naisvihaa. Te jotka olette vastuussa tuosta, voisitte miettiä miksi oma sisimpänne on niin ruma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhusten hoitaminen on erittäin rankkaa. Vanhusten psykiatrisella osastolla on melkein koko ajan joku tilanne päällä. Usein monta tilannetta samanaikaisesti. Hoitaja joutuu usein taivuttelemaan vanhusta ottamaan lääkkeensä kun tämä vain itsepintaisesti kieltäytyy. Hoitaja pesee, pukee ja auttaa kaikessa, usein myös joutuu syöttämään potilasta. Jotkut hoitajat ovat todella taitavia, ei voi kuin ihmetellä. Yhdessä tutkimussairaassalassa omaistani hoiti omahoitaja, joka oli todella hyvä ja oli liikuttavaa nähdä miten potilas turvautui ja tarrautui häneen. Tässä sairaalassa häntä ei ollut vielä lääkitty liikkumattomaksi vuodepotilaaksi. Monta kertaa olen miettinyt tätä naista ja tätä palkkariitaakin seuratessa hänen kasvonsa ja olemuksensa tulee mieleen. En kyllä lähtisi vertailemaan anestesiahoitajaa ja vanhustenhoitajaa, että kumpi tekee vaativampaa työtä. Olen omin silmin seurannut ja nähnyt miten vaativaa vanhuksen hoito on ja miten hyvin siitä hoitaja voi suoriutua. Vanhuksen hoitaja jos kuka on palkkansa ansainnut.
Ehkä tämä oli vähän asiatonta itseltäni lähteä vertailemaan. En todellakaan vähättele vanhushoitajien työtä. Erittäin tärkeää työtä teette, kiitos siitä. En tiedä miten muotoilisin sanat. Tarkoitan vain sitä, että kaikkia työtehtäviä ei pitäisi mielestäni niputtaa samaan. Joissakin vanhainkodeissa on varmasti järkyttävä kiire koko ajan.
Mutta esim. oma isoisäni oli yksikössä, jossa oli 8 vanhusta. Näille oli yhteensä paikalla n. 2-3 hoitajaa. Korostan, että olin vain lapsenlapsen asemassa viikoittain vierailemassa. Mutta tuntui, että siellä kiire muodostui aina näihin yhteisiin vanhusten hetkiin, jolloin tapahtui jotakin esim. ruokailu. Kauhealla kiireellä vanhukset kärrättiin tai talutettiin ruokapöydän ääreen ja osa vaati syöttämistä. Ja tosiaan näytti siltä, että hoitajalla oli ihan valtava kiire. Valtavalla kiireellä otti tarjottimia ja osa alkoi syöttämään. Sitten ruokailun päätteeksi vanhukset jätettiin nuokkumaan pöydän ympärille tai kärrättiin takaisin huoneeseen. Sama toistui taas seuraavan ruuan kohdalla.
En siis epäile tätä kiirettä, sen tosiaan näki, että kiire oli, kun osa vaati syöttämistä. Olimme sitten usein ruokailuaikaan paikalla, jotta saimme myös autettua syöttämisessä. Mutta ihan vilpittömästi edelleen ihmettelen tätä, että miksi näiden kaikkien piti syödä samaan aikaan? Se ruoka ei kuitenkaan osan kohdalla kuitenkaan ole enää lämmintä siinä, kohtaa, kun sen saa suuhunsa. Ja muutenkin eikö se helpottaisi vähän kiirettä, jos näitä ruokailuja voisi vähän porrastaa. Voisiko joku selittää tämän? Ap
Miten sä ajattelet, että se ruokailun porrastaminen auttaisi? Sitten on kuitenkin kaikki muutkin asiat hoidettavana. Vessatukset, pesut ym, jotka ei sinun silmiesi edessä siellä tapahdu. Osalla saattaisi venyä ruokailuvälit hyvinkin pitkiksi tai osa ruokailuista tulisi melkein peräperään. Kun jo nyt esim ilta- ja aamupalan väli on monessa paikkaa aivan kohtuuton. Ei se hoitaminen ole vain sitä ruokailua.
-eriSiis miten nämä liittyvät toisiinsa? Vai tuleeko kaikille vanhuksille samaan aikaan aina vessahätä? Vai miten niin venyisi suhteettomasti seuraavaan ruokailuun tai olisi peräperään seuraava ruokailu? Ai näitä seuraavia ruokailuja ei voisi vastaavasti siirtää myöhemmäksi tai aikaistaa. Jos vaikka kahdeksan henkilöä jaetaan ruokailun ajaksi kahteen. Niin onhan se varmasti hieman helpompaa hallinnoida kahden asukkaan ruokailua kuin kahdeksan.
Ap
Kun nykyajan hoitotyö on melko tarkkaa eikä mitään sinne tänne roiskimista. Esim jos vanhusten ruokavälit menee liian pitkäksi, saattaa Avi puuttua asiaan. Ruoka-ajat on tiettyyn aikaan monesta syystä, esim koska ei ruokia voi pitää tarjolla tunteja. hoivakodeissa arjessa on vaan tietty aikataulu. Jos siirrät kaikki ruokailuja, kaikki työtehtävät siirtyy ja täytyy jäädä ylitöihin.
Mun mielestä on kummallista, että esität ratkasuja asioihin, kun et ole alan ammattilainen. Ei mullekkaan tulisi mieleen puuttua muiden alojen ammattilaisten työtapoihin.
Tässä nyt on viimeiset kaksi kuukautta kuunneltu eri hoitajien puheenvuoroja ja lisäksi olen omin silmin tämän kiireen nähnyt ja ihmetellyt, että eikö tosiaan joitakin asioita voisi tehdä toisin. Se on mielestäni jännä, että koko Suomen pitäisi olla nähtävästi kiinnostunut arvostamaan sairaanhoitajien työtä ja jatkuvasti kuuntelemaan työn rankkuudesta (en sano että tämä olisi väärin) mutta, jos on kiinnostunut kuulemaan, että eikö minkäänlaisia muutoksia esim. työn organisoinnissa voisi tehdä, että johtuuko tämä byrokratiasta tai huonosta johtajuudesta, joista on ollut myös paljon puhetta. Niin tämä on väärin, eikä saisi puuttua sairaanhoitajien asioihin, koska ei ole alan ammattilainen. Ok.
Saanen vain edelleen ihmetellä, että jos ruokailut porrastaa, niin miten tämä liittyy ruokailuvälien pitenemiseen. Ikään kuin niitä seuraavia ruokailuja ei voisi myös porrastaa. Mutta selkeästi en sitten ymmärrä kokonaisuutta. Ap
Luuletko sä siis, että jos 2 vanhusta syö kerrallaan, ne muut vaan makaa kiltisti sängyissään paikoillaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ei samalla lailla ravintolatyöntekijöille makseta lisää palkkaa? Rankkaa sekin ja et myöskään pidä taukoja!
Ravintolat eivät kuitenkaan ole auki 24/7 ja juhlapyhät ja lainsäädäntö rajoittaa aukioloaikoja. Ja asiakkaiden on käyttäydyttävä hyvin, muuten pyydetään turvamies poistamaan.
Vanhempani ovat molemmat terv.hoidon alalla, niin työajasta kärsii koko perhe.
Muistan lapsuudesta, kuinka olin kateellinen kun muut odottivat jouluaattoa, mutta minun osani oli viettää jonkun sukulaisen tai tuttavan kanssa joulua ja teininä yksin, kun vanhempani joutuivat olemaan töissä ja varmaan yhden käden sormiin mahtuu ne joulut lapsena, kun koko perhe oltiin yhdessä jouluna tai muut juhlapyhät.
Hoitoala ei sovi lapsiperheille.
Sama mun lapsilla- äiti oli aina illat ja välillä myös yöt töissä,jopa lapsen rippijuhlien aikaan olin töissä.Ei paljon harrastuksia eikä muuta elämää ollut.Ja en ole hoitoalalla .Hoitajat kun kuvittelevat että vain he tekevät vuorotyötä ja vain heillä on rankkaa.On sitä paitsi ravintoloita jotka ovat auki vuoden jokaisena päivänä ympäri vuorokauden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Milloin sä ap olit/kävit siellä vanhusten hoitokodissa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen sata varma, ettei ap. koskaan ole hoitanut vanhuksia, vaan tehtailee aloituksia mutu tuntumalla.
Suurin osa hoivakodissa olevista vanhuksista ei elä tässä ajassa, eikä ole tietoinen ympäristöstä, paljon harhaisuutta, väkivaltaa, kipua jne.
Itse en läksisi alalle, mistään hinnasta, niin raskasta ja vaativaa.
Oman kokemukseni perustuu isovanhempien omaisuushoitajuuteen, kun autan äitiäni ja olen sitä tehnyt 3v vapaa-ajallani. Viimeksi sain mustikkakeitto lautallisen naamalleni.
Toin jo aiemmin ilmi etten ole alalla. Joskus nuorena ollut vain kesätöissä vanhainkodissa ym. En kestäisi aidosti päivääkään hoitajana vanhainkodissa, niin rankkaa se vaikuttaa olevan. Vanhainkodissa kun ei ole niitä vireitä sukkaa kutovia mummeleita, vaan muistisairaita ja tosiaan pahimmassa tapauksessa aggressiivisia. Työ on todellakin rankkaa, en epäile sitä hetkeäkään. Mutta toin ilmi, että aika paljon tästä rankkuudesta ja kiirestä on varmasti kiinni hoitajapulasta ja huonosta johtajuudesta. Vanhainkodissa työntelyn ei siis pitäisi olla akuuttia ja kiirrellistä, jos vertaa vaikka johonkin päivystykseen, jossa jo työnluonne on itsessään kiireinen. Toki hyvä palkka on houkutin uusien työntekijöiden palkkaamiseen. Mutta onko oikeasti niin, että vuosien mittaan ei ole ollut tarpeeksi hakijoita vai eikö näitä ole vain palkattu?
Vastahan uutisoitiin, Suomen työvoimapula koostuu suurimmaksi osaksi hoitajista.
Hoitoalan koulutukseen on kyllä hakijoita, mutta moni lopettaa opiskelun kesken, vaihtaa opiskelupaikkaa ja ne loput jotka valmistuvat, eivät jää alalle, vaan hakeutuvat muihin tehtäviin esim. lääkefirmoille, ensiapukouluttajaksi jne. Ja moni vaihtaa maata ja menee töihin Tanskaan, Britteihin jne.
Suomeen ei lähdetä edes töihin Virosta, kun vielä parikymmentä vuotta sitten, kun suomalaisen hoitajan ostovoima on niin heikko.
Meidän kaikkien ostovoima on heikko mutta vain hoitajat ovat lisää kitisemässä!Aletaan kaikki vaatimaan tonnia lisää kun ei muuten pärjää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monessa palvelukodissa aletaan laittamaan asukkaita yöpuulle jo heti päivällisen jälkeen, ei ruokailuja voi porrastaa. Koska jos on 18 asukasta ja illassa kaksi tai kolme hoitajaa niin aikaa ei jää riittävästi iltapalan jälkeen ennen yövuoron tuloa. Yövuoroa ennen on oltava annettu iltalääkkeet, tehtynä iltapesut, vaihdettu vaatteet ja esimerkiksi muistisairaiden hoidossa asiat ei onnistu ihan vaan sormia napsauttamalla.
Monet potilaat/asukkaat vaativat syöttämistä tai pientä ruokailuapua, jos yksi jakaa ruokaa niin kaksi muuta on näissä ruokailuavuissa. Osa joutuu odottelemaan että saa apua ruokailuun.
Monissa paikoissa ei ole erikseen laitoshuoltoa, tai se on vaan aamuvuorossa eli iltavuorolaiset hoitavat myös siivoukset, roskisten tyhjennykset, ruoanlaiton (esim. Iltapalan valmistuksen).
Avoimiin työpaikkoihin ei ole hakijoita nytkään, miten tilanne muuttuisi jos vaan erikoissairaanhoitoa tekevät saisivat palkankorotuksen?
Onhan se vaihtoehto, että pakotetaan lailla omaiset huolehtimaan ikääntyvistä läheisistään. Silloin helpottuisi hoitajien työkuorma. Esim. Espanjassahan omaiset tekee sairaalassakin lähiomaisensa pesut ja ruokailuavut. Hoitajat vain hoitaa pakolliset toimenpiteet mitä omaiset eivät voi tehdä.
Ymmärrän tämän, mutta mielestäni tämäkin kuulostaa hieman siltä, että totuttu toimimaan tietyllä tavalla. Siis eikö työvuoroihin voi tehdä mitään muutosta, onko iltavuoron pakko päättyä tiettyyn aikaan. Mutta otin kantaa lähinnä pienen vanhainkodin kontekstissa, jossa oma läheinenkin oli. Toki varmasti haastavaa on ja toivottasti alaa saataisiin houkuttelevammaksi hakijoille. Ehkä palkka sitten on ainut motivaattori. Ap
Ongelma on se, että työmäärä on liian suuri henkilökunnan määrään nähden. Ja siihen ei oikeasti auta mikään muu kuin se, että saadaan lisää työntekijöitä. Laadukkaasta hoidosta ei voi edes puhua samana päivänä kuin vanhusten hoidosta. Ja se on niin väärin niitä vanhuksia kohtaan, niin väärin. Se työ on vain kuluerä yhteiskunnan silmissä ja siksi siihen ei haluta panostaa, sitä ei arvosteta.
Lisääkö palkankorotukset hoitajien määrää vanhusten hoidossa? Ei. Kiinnostusta se ehkä lisää alan työpaikkoja kohtaan ja auttaa että edes ne olemassa olevat hoitajan toimet saadan täytettyä.
Palkan korotukset nimenomaan olisi tehokas keino lisätä sitä työntekijöiden määrää. Ongelmahan on se, että ihmisiä ei saa palkattua, kun ei ole hakijoita. Hoitajamitoituksia ei pystytä täyttämään, vaikka haku on päällä jatkuvasti. Etkö sä yhtään seuraa uutisia laajemmin kuin päivän lööpit?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monessa palvelukodissa aletaan laittamaan asukkaita yöpuulle jo heti päivällisen jälkeen, ei ruokailuja voi porrastaa. Koska jos on 18 asukasta ja illassa kaksi tai kolme hoitajaa niin aikaa ei jää riittävästi iltapalan jälkeen ennen yövuoron tuloa. Yövuoroa ennen on oltava annettu iltalääkkeet, tehtynä iltapesut, vaihdettu vaatteet ja esimerkiksi muistisairaiden hoidossa asiat ei onnistu ihan vaan sormia napsauttamalla.
Monet potilaat/asukkaat vaativat syöttämistä tai pientä ruokailuapua, jos yksi jakaa ruokaa niin kaksi muuta on näissä ruokailuavuissa. Osa joutuu odottelemaan että saa apua ruokailuun.
Monissa paikoissa ei ole erikseen laitoshuoltoa, tai se on vaan aamuvuorossa eli iltavuorolaiset hoitavat myös siivoukset, roskisten tyhjennykset, ruoanlaiton (esim. Iltapalan valmistuksen).
Avoimiin työpaikkoihin ei ole hakijoita nytkään, miten tilanne muuttuisi jos vaan erikoissairaanhoitoa tekevät saisivat palkankorotuksen?
Onhan se vaihtoehto, että pakotetaan lailla omaiset huolehtimaan ikääntyvistä läheisistään. Silloin helpottuisi hoitajien työkuorma. Esim. Espanjassahan omaiset tekee sairaalassakin lähiomaisensa pesut ja ruokailuavut. Hoitajat vain hoitaa pakolliset toimenpiteet mitä omaiset eivät voi tehdä.
Ymmärrän tämän, mutta mielestäni tämäkin kuulostaa hieman siltä, että totuttu toimimaan tietyllä tavalla. Siis eikö työvuoroihin voi tehdä mitään muutosta, onko iltavuoron pakko päättyä tiettyyn aikaan. Mutta otin kantaa lähinnä pienen vanhainkodin kontekstissa, jossa oma läheinenkin oli. Toki varmasti haastavaa on ja toivottasti alaa saataisiin houkuttelevammaksi hakijoille. Ehkä palkka sitten on ainut motivaattori. Ap
Ongelma on se, että työmäärä on liian suuri henkilökunnan määrään nähden. Ja siihen ei oikeasti auta mikään muu kuin se, että saadaan lisää työntekijöitä. Laadukkaasta hoidosta ei voi edes puhua samana päivänä kuin vanhusten hoidosta. Ja se on niin väärin niitä vanhuksia kohtaan, niin väärin. Se työ on vain kuluerä yhteiskunnan silmissä ja siksi siihen ei haluta panostaa, sitä ei arvosteta.
Lisääkö palkankorotukset hoitajien määrää vanhusten hoidossa? Ei. Kiinnostusta se ehkä lisää alan työpaikkoja kohtaan ja auttaa että edes ne olemassa olevat hoitajan toimet saadan täytettyä.
Palkan korotukset nimenomaan olisi tehokas keino lisätä sitä työntekijöiden määrää. Ongelmahan on se, että ihmisiä ei saa palkattua, kun ei ole hakijoita. Hoitajamitoituksia ei pystytä täyttämään, vaikka haku on päällä jatkuvasti. Etkö sä yhtään seuraa uutisia laajemmin kuin päivän lööpit?
Poliittisesti hoitajamitoitus saadaan täytettyä silläkin että asiakaspaikkoja vähennetään. Niin asiakaspaikkojen määrä kuin hoitajien määrä on poliittisia päätöksiä. Päätökset esimiehet (jotka myös ovat ihan samallaisia työntekijöitä kuin muutkin hoitajat) pyrkivät sitten täyttämään ja toimeenpanemaan nämä tehdyt päätökset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monessa palvelukodissa aletaan laittamaan asukkaita yöpuulle jo heti päivällisen jälkeen, ei ruokailuja voi porrastaa. Koska jos on 18 asukasta ja illassa kaksi tai kolme hoitajaa niin aikaa ei jää riittävästi iltapalan jälkeen ennen yövuoron tuloa. Yövuoroa ennen on oltava annettu iltalääkkeet, tehtynä iltapesut, vaihdettu vaatteet ja esimerkiksi muistisairaiden hoidossa asiat ei onnistu ihan vaan sormia napsauttamalla.
Monet potilaat/asukkaat vaativat syöttämistä tai pientä ruokailuapua, jos yksi jakaa ruokaa niin kaksi muuta on näissä ruokailuavuissa. Osa joutuu odottelemaan että saa apua ruokailuun.
Monissa paikoissa ei ole erikseen laitoshuoltoa, tai se on vaan aamuvuorossa eli iltavuorolaiset hoitavat myös siivoukset, roskisten tyhjennykset, ruoanlaiton (esim. Iltapalan valmistuksen).
Avoimiin työpaikkoihin ei ole hakijoita nytkään, miten tilanne muuttuisi jos vaan erikoissairaanhoitoa tekevät saisivat palkankorotuksen?
Onhan se vaihtoehto, että pakotetaan lailla omaiset huolehtimaan ikääntyvistä läheisistään. Silloin helpottuisi hoitajien työkuorma. Esim. Espanjassahan omaiset tekee sairaalassakin lähiomaisensa pesut ja ruokailuavut. Hoitajat vain hoitaa pakolliset toimenpiteet mitä omaiset eivät voi tehdä.
Ymmärrän tämän, mutta mielestäni tämäkin kuulostaa hieman siltä, että totuttu toimimaan tietyllä tavalla. Siis eikö työvuoroihin voi tehdä mitään muutosta, onko iltavuoron pakko päättyä tiettyyn aikaan. Mutta otin kantaa lähinnä pienen vanhainkodin kontekstissa, jossa oma läheinenkin oli. Toki varmasti haastavaa on ja toivottasti alaa saataisiin houkuttelevammaksi hakijoille. Ehkä palkka sitten on ainut motivaattori. Ap
Ongelma on se, että työmäärä on liian suuri henkilökunnan määrään nähden. Ja siihen ei oikeasti auta mikään muu kuin se, että saadaan lisää työntekijöitä. Laadukkaasta hoidosta ei voi edes puhua samana päivänä kuin vanhusten hoidosta. Ja se on niin väärin niitä vanhuksia kohtaan, niin väärin. Se työ on vain kuluerä yhteiskunnan silmissä ja siksi siihen ei haluta panostaa, sitä ei arvosteta.
Lisääkö palkankorotukset hoitajien määrää vanhusten hoidossa? Ei. Kiinnostusta se ehkä lisää alan työpaikkoja kohtaan ja auttaa että edes ne olemassa olevat hoitajan toimet saadan täytettyä.
Palkan korotukset nimenomaan olisi tehokas keino lisätä sitä työntekijöiden määrää. Ongelmahan on se, että ihmisiä ei saa palkattua, kun ei ole hakijoita. Hoitajamitoituksia ei pystytä täyttämään, vaikka haku on päällä jatkuvasti. Etkö sä yhtään seuraa uutisia laajemmin kuin päivän lööpit?
Poliittisesti hoitajamitoitus saadaan täytettyä silläkin että asiakaspaikkoja vähennetään. Niin asiakaspaikkojen määrä kuin hoitajien määrä on poliittisia päätöksiä. Päätökset esimiehet (jotka myös ovat ihan samallaisia työntekijöitä kuin muutkin hoitajat) pyrkivät sitten täyttämään ja toimeenpanemaan nämä tehdyt päätökset.
Näinhän on tapahtunutkin. Ikävä kyllä. Vain kaikista huonokuntoisimmat enää saa hoitopaikan. Ja sitten loput vanhukset ovat heitteillä kotihoidossa kuten täällä on jo kerrottu. Kotihoitohan on jo täysin kriisissä jo nyt. Siinä kanssa ala, jolle ei hakijoita löydy.
Tämähän ei siis ratkaise alan ongelmaa yhtään mitenkään. Hölmöläisen peiton jatketta vain.
Vierailija kirjoitti:
Olen niin monta vuotta kuunnellut tuttujen hoitajien juttuja työpaikkojensa huonosta työilmapiiristä, että en lähtisi sellaiseen pas*aan vaikka mitä maksettaisiin.
Kamalaa nokkimista, pas*kan puhumista selän takana, esimiehen haukkumista, vastaan hangoittelua kaikesta. Pahimpia taitaa olla vanhat, jotka ovat aina tehneet jotain jollain tavalla ja muutos on mahdotonta. Esimiehet eivät jaksa kuin hetken ja vaihtuvat tiuhaan. Uudet hoitajat savustetaan pihalle, suoranaisesti kiusataan. Pimitetään tietoa, annetaan tarkoituksella epäonnistua ja sit haukutaan.
Ihan kamalaa. Missään työpaikassani ei ole ollut tuollaista, vaikka porukka on ollut naisvaltaista.
Ja kyllä, ihan varmasti on hyviäkin työyhteisöjä, nämä jutut eivät vain kannusta kokeilemaan onnea.
Ja tämän takia että hoitajat ovat niin ilkeitä toisilleen eivätkä osaa käyttäytyä töissä, meidän veronmaksajien pitäisi maksaa heille lisää rahaa?
Viestini poistettiin. Kysyin, että voiko joku kertoa, että miksi suomessa hoitajan ammatti on niin halveksittu? Sisareni on hoitajana Itävallassa, siellä hoitaja on arvostettu ammatti. Ystäväni on Usa:ssa hoitajana ja hoitajat ovat todella arvostettuja. En ymmärrä, miksi suomessa hoitajia halveksitaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen niin monta vuotta kuunnellut tuttujen hoitajien juttuja työpaikkojensa huonosta työilmapiiristä, että en lähtisi sellaiseen pas*aan vaikka mitä maksettaisiin.
Kamalaa nokkimista, pas*kan puhumista selän takana, esimiehen haukkumista, vastaan hangoittelua kaikesta. Pahimpia taitaa olla vanhat, jotka ovat aina tehneet jotain jollain tavalla ja muutos on mahdotonta. Esimiehet eivät jaksa kuin hetken ja vaihtuvat tiuhaan. Uudet hoitajat savustetaan pihalle, suoranaisesti kiusataan. Pimitetään tietoa, annetaan tarkoituksella epäonnistua ja sit haukutaan.
Ihan kamalaa. Missään työpaikassani ei ole ollut tuollaista, vaikka porukka on ollut naisvaltaista.
Ja kyllä, ihan varmasti on hyviäkin työyhteisöjä, nämä jutut eivät vain kannusta kokeilemaan onnea.
Ja tämän takia että hoitajat ovat niin ilkeitä toisilleen eivätkä osaa käyttäytyä töissä, meidän veronmaksajien pitäisi maksaa heille lisää rahaa?
Eihän tuota tietenkään joka paikassa ole. Itse en ole törmännyt kiusaamiseen missään.
Sen sijaan nyt alaa vaihdettuani toimistohommiin, niin oli aika järkytys huomata, millaisia jotkut työntekijät ovat toisia kohtaan. Ei voi kuin ihmetellä, aikuiset ihmiset...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monessa palvelukodissa aletaan laittamaan asukkaita yöpuulle jo heti päivällisen jälkeen, ei ruokailuja voi porrastaa. Koska jos on 18 asukasta ja illassa kaksi tai kolme hoitajaa niin aikaa ei jää riittävästi iltapalan jälkeen ennen yövuoron tuloa. Yövuoroa ennen on oltava annettu iltalääkkeet, tehtynä iltapesut, vaihdettu vaatteet ja esimerkiksi muistisairaiden hoidossa asiat ei onnistu ihan vaan sormia napsauttamalla.
Monet potilaat/asukkaat vaativat syöttämistä tai pientä ruokailuapua, jos yksi jakaa ruokaa niin kaksi muuta on näissä ruokailuavuissa. Osa joutuu odottelemaan että saa apua ruokailuun.
Monissa paikoissa ei ole erikseen laitoshuoltoa, tai se on vaan aamuvuorossa eli iltavuorolaiset hoitavat myös siivoukset, roskisten tyhjennykset, ruoanlaiton (esim. Iltapalan valmistuksen).
Avoimiin työpaikkoihin ei ole hakijoita nytkään, miten tilanne muuttuisi jos vaan erikoissairaanhoitoa tekevät saisivat palkankorotuksen?
Onhan se vaihtoehto, että pakotetaan lailla omaiset huolehtimaan ikääntyvistä läheisistään. Silloin helpottuisi hoitajien työkuorma. Esim. Espanjassahan omaiset tekee sairaalassakin lähiomaisensa pesut ja ruokailuavut. Hoitajat vain hoitaa pakolliset toimenpiteet mitä omaiset eivät voi tehdä.
Ymmärrän tämän, mutta mielestäni tämäkin kuulostaa hieman siltä, että totuttu toimimaan tietyllä tavalla. Siis eikö työvuoroihin voi tehdä mitään muutosta, onko iltavuoron pakko päättyä tiettyyn aikaan. Mutta otin kantaa lähinnä pienen vanhainkodin kontekstissa, jossa oma läheinenkin oli. Toki varmasti haastavaa on ja toivottasti alaa saataisiin houkuttelevammaksi hakijoille. Ehkä palkka sitten on ainut motivaattori. Ap
Ongelma on se, että työmäärä on liian suuri henkilökunnan määrään nähden. Ja siihen ei oikeasti auta mikään muu kuin se, että saadaan lisää työntekijöitä. Laadukkaasta hoidosta ei voi edes puhua samana päivänä kuin vanhusten hoidosta. Ja se on niin väärin niitä vanhuksia kohtaan, niin väärin. Se työ on vain kuluerä yhteiskunnan silmissä ja siksi siihen ei haluta panostaa, sitä ei arvosteta.
Lisääkö palkankorotukset hoitajien määrää vanhusten hoidossa? Ei. Kiinnostusta se ehkä lisää alan työpaikkoja kohtaan ja auttaa että edes ne olemassa olevat hoitajan toimet saadan täytettyä.
Palkan korotukset nimenomaan olisi tehokas keino lisätä sitä työntekijöiden määrää. Ongelmahan on se, että ihmisiä ei saa palkattua, kun ei ole hakijoita. Hoitajamitoituksia ei pystytä täyttämään, vaikka haku on päällä jatkuvasti. Etkö sä yhtään seuraa uutisia laajemmin kuin päivän lööpit?
Poliittisesti hoitajamitoitus saadaan täytettyä silläkin että asiakaspaikkoja vähennetään. Niin asiakaspaikkojen määrä kuin hoitajien määrä on poliittisia päätöksiä. Päätökset esimiehet (jotka myös ovat ihan samallaisia työntekijöitä kuin muutkin hoitajat) pyrkivät sitten täyttämään ja toimeenpanemaan nämä tehdyt päätökset.
Näinhän on tapahtunutkin. Ikävä kyllä. Vain kaikista huonokuntoisimmat enää saa hoitopaikan. Ja sitten loput vanhukset ovat heitteillä kotihoidossa kuten täällä on jo kerrottu. Kotihoitohan on jo täysin kriisissä jo nyt. Siinä kanssa ala, jolle ei hakijoita löydy.
Tämähän ei siis ratkaise alan ongelmaa yhtään mitenkään. Hölmöläisen peiton jatketta vain.
Kiistely siitä arvostetaanko hoitajia vai ei tai pitäisikö hoitajia arvostaa vai ei on todella hölmöä. Siitä korotusvaatimuksissa ei ole kyse ollenkaan. Se miltä meiltä yhteiskunnallinen arvostus tällähetkellä puuttuu on hoitotyö. Siihen arvostuksen nousuun pystytään vaikuttamaan myös korottamalla hoitotyöstä maksettavia palkkoja. Iman hoitotyön arvostusta meillä ei ole hoitoa vaikka meillä olisi koulutettuja hoitajia.
Vierailija kirjoitti:
Pandemian aikana kauhisteltiin, ettei ihmishengelle voi laskea hintaa, vaikka terveydenhuollon arjessa vastaavia priorisointeja ja valintoja tehdään jatkuvasti.
Tiukkoja rajoituksia perusteltiin myös rokotusten jälkeen ja aivan viime kuukausiin saakka terveydenhuollon kantokyvyllä. Erityisen kärkkäästi näin tekivät pääministeripuolue Sdp ja sen peruspalveluministeri Krista Kiuru.
Pakkotyölailla ei saada Suomeen yhtään uutta työntekijää, päinvastoin moni tulee irtisanoutumaan ja ala tulee entistä vähemmän houkuttelevaksi. Miksei muuten työnantajille määrätä sanktioita, jos he vaarantavat potilasturvallisuuden, sillä heillähän tästä on ensisijainen vastuu?
Ja ennen kaikkea tästä vastaa Suomea johtava pääministeri Sanna Marin.
Usein hyvää tarinaa ei synny totuuksia kertomalla. Vai syntyisikö sittenkin? Suojelutyö on tietenkin ihan eri asia kuin pakkotyö, jota myös on ollut historiassa. Jos nämä sekoittaa, hämmentää turhaan. Miksi muuten suojelutyö, jota joka tapauksessa olisi lakossa hyvin pieni määrä ihmisten hengen turvaamiseksi, on niin kamalaa, yhtään kunnollista perustetta en ole tästä lukenut. Asiallinen perustelu voisi kansalaisille ja potilaille hyvin riittää, älämölö taas ei vakuuta, vaan ärsyttää. Kaikki tavanomainen hoitohan lakossa päättyisi ja aiheuttaisi potilaille silloinkin ongelmia. Eli tavoite saavutettaisiin, fataalit tapahtumat eivät tietenkään ole lakoissa edes tavoitteena. Ja sitten tuo toinen asia. Työnantajille voidaan määrätä sanktioita ja uhkasakkoja, niin kuin on tapahtunutkin. Tuo näkemys pääministerin jostain vastuusta johonkin on varmaan Millan keittokirjasta repäisty, sitä ei varmaan ole tarkoitettukaan arvioitavaksi järkiperusteilla. Mutta hyvin perusteltuja kannanottoja puolesta ja vastaan olisi kyllä kiinnostava lukea, uskon että jäsenistö suurelta osin on samaa mieltä. Liitto saisikin petrata perusteluissa paljon. Erittäin paljon. Iskulauseet eivät riitä.
Julkisella sektorilla päätökset on aina poliittisia ja ne usein tekee luottamushenkilöt. Loput on enemmän tai vähemmän työntekijöitä jotka eivät voi ylittää niitä luottamushenkilöiden asettamia raameja. Politiikka on aina hiukan jäykkää.