Kasarilla ei ollut tuoksuyliherkkiä, vaikka tupakkaakin poltettiin joka paikassa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en usko mihinkään tuoksuyliherkkyyksiin. Korvien välissä ongelma.

Sama kuin nämä kaiken maailman sähköyliherkät ja homeesta höpöttävät.

Saati sitten krapulasta tai helteistä kärsivät herkkäuskoiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kasarilla ollut nepsy-ihmisiäkään. :)

Ei minkäänlaisia erityislapsia. Masentuneita ja bipolaareja myös tosi vähän.

Niin, kun erityislapsia kutsuttiin silloin vain häiriköiksi.

Ja sitähän ne oikeasti ovatkin, huonosti kasvatettuja ääliöitä.

T.nim. Eräs heistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kasarilla ei ollut muusukupuolisia ja lastenkutsuilla ei tarvinnut murehtia kymmenestä erilaisesta ruoka-aineallergiasta. Nakit, ranskikset  ja jäätelö kelpasi kaikille.

Voi voi. Muunsukupuolisuus on todella vanha ilmiö, ihan alkuperäiskansojen kulttuureista tunnettu. Ei todellakaan mikään nykyajan keksintö. Vaikkei siitä Suomessa puhuttukaan 1980-luvulla.

Toki puhuttiin, mutta ei tuolla nimellä. Meilläkin oli 1960-luvulla maalaispitäjässä Kalle-Kerttu, josta ei tiedetty kumpi hän on. Virallisesti tytöksi kastettu, mutta mieheltä näytti kaljuna ja partaisena. Häntä ei sorrettu, vaan arvostettiin hyvänä työtekijänä. Asui tosin koko elämänsä äitinsä kanssa, kun ei pienellä paikkakunnalla voinut löytää rakkautta.

Tytöksi kastettu?

Vierailija kirjoitti:

Olen asunut ulkomailla jo kohta kolmekymmentä vuotta. Missään en ole törmännyt niin paljon allergioihin ja herkkyyksiin kuin Suomessa. Tuntuu, että osa pitää sitä jotenkin ihan hienona juttuna. 

Muualla esim. ruokavieraat kysyttäessä toteavat, että en ole allerginen millekään. Ehkä kala ja äyriäiset ovat sellaisia, jotka mainitaan, mutta näitäkään ei ole tullut kuin työelämässä vastaan. Vieraat tulevat ja syövät ja juovat, kukaan ei voivota käsisaippuan tuoksusta. 

Jos jollekin ollaan allergisia syödään sitä, mitä voidaan ja asiasta ei tehdä numeroa. 

Ja tuoksuja käytetään, mutta eletään myös paljon ulkona. On aivan eri asia ottaa kemikaalikuorma vastaan sisätiloissa.

Kuljin linja-autossa 40 km matkaa Oulun seudulla, jos autoon nousi eräs  hieno vanhempi rouva, oli pakko ottaa migreeniin lääke. Hajuvettä oli laitettu siinä määrin, että istumapaikoilla ei ollut väliä. (1979-1982)

Vierailija kirjoitti:

Minä en usko mihinkään tuoksuyliherkkyyksiin. Korvien välissä ongelma.

Astma oli 50-luvulla hulluutta.

Onneksi isoisäni kuoli siihen vasta 60-luvun puolella, niin sai mennä henkisesti terveenä (mitä nyt sairasti nepsyjä ja 2-suuntaista, mutta nehän tuli vain sodasta).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kasarilla ei ollut muusukupuolisia ja lastenkutsuilla ei tarvinnut murehtia kymmenestä erilaisesta ruoka-aineallergiasta. Nakit, ranskikset  ja jäätelö kelpasi kaikille.

Voi voi. Muunsukupuolisuus on todella vanha ilmiö, ihan alkuperäiskansojen kulttuureista tunnettu. Ei todellakaan mikään nykyajan keksintö. Vaikkei siitä Suomessa puhuttukaan 1980-luvulla.

Toki puhuttiin, mutta ei tuolla nimellä. Meilläkin oli 1960-luvulla maalaispitäjässä Kalle-Kerttu, josta ei tiedetty kumpi hän on. Virallisesti tytöksi kastettu, mutta mieheltä näytti kaljuna ja partaisena. Häntä ei sorrettu, vaan arvostettiin hyvänä työtekijänä. Asui tosin koko elämänsä äitinsä kanssa, kun ei pienellä paikkakunnalla voinut löytää rakkautta.

Tytöksi kastettu?

Niin. Siihen aikaan pappi kertoi ristiäisissä  lapsen nimen ja tämä sai tytön nimen, vaikka ei ollut kunnolla tyttö eikä poika.

Vierailija kirjoitti:

Olen asunut ulkomailla jo kohta kolmekymmentä vuotta. Missään en ole törmännyt niin paljon allergioihin ja herkkyyksiin kuin Suomessa. Tuntuu, että osa pitää sitä jotenkin ihan hienona juttuna. 

Muualla esim. ruokavieraat kysyttäessä toteavat, että en ole allerginen millekään. Ehkä kala ja äyriäiset ovat sellaisia, jotka mainitaan, mutta näitäkään ei ole tullut kuin työelämässä vastaan. Vieraat tulevat ja syövät ja juovat, kukaan ei voivota käsisaippuan tuoksusta. 

Jos jollekin ollaan allergisia syödään sitä, mitä voidaan ja asiasta ei tehdä numeroa. 

Ripuloidaan sitten vasta kotona.

Muistan vielä 1990-luvulta, kuinka vaikea laivan baarissa oli hengittää. Viime vuosikymmenien tupakointi ja passiivinen tupakointi näkyy tämänpäivän keuhkosyöpien lukumäärissä. Suurin osa keuhkosyöpään sairastuneista ei elä edes yhtä vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen asunut ulkomailla jo kohta kolmekymmentä vuotta. Missään en ole törmännyt niin paljon allergioihin ja herkkyyksiin kuin Suomessa. Tuntuu, että osa pitää sitä jotenkin ihan hienona juttuna. 

Muualla esim. ruokavieraat kysyttäessä toteavat, että en ole allerginen millekään. Ehkä kala ja äyriäiset ovat sellaisia, jotka mainitaan, mutta näitäkään ei ole tullut kuin työelämässä vastaan. Vieraat tulevat ja syövät ja juovat, kukaan ei voivota käsisaippuan tuoksusta. 

Jos jollekin ollaan allergisia syödään sitä, mitä voidaan ja asiasta ei tehdä numeroa. 

Suomalaiset haluavat muuttaa maailman paremmaksi paikaksi. Siksi on hyvä tuoda esille allergiat ja yliherkkyys aisteissa. Koska muuten ne toiset eivät sitä tajua koskaan. Ylikirkkaat valot ovat nykyään yleisiä ja myös ongelma.

Minä näen sen taas niin, että suomalaisilta puuttuvat käytöstavat. Sen verran tuore kulttuuri kuitenkin. Ollaan, että minä, minä. Mulla on tällainen juttu! Muualla ajatellaan, että itsestä ei melua tehdä tällaisten asioiden takia ja hetken vaan kestää. Kukaan ei kuole nälkään, jos pöydässä ei ole juuri itselle sopivinta ruokaa tarjolla. 

Suomalainen on tottunut elämään itsekseen omassa pirtissä ja siellähän toki sitten saa tehdä ihan mitä haluaa. Ihmisten ilmoilla kuvitellaan edelleen, että pitää isoon ääneen julistaa kaikki herkkyytensä. 

Homemyrkyille altistuminen varsinkin pitkäaikaisesti voi aiheuttaa monikemikaliyliherkkyyden.

Hajuaisti terästyy ja on oikeesti kamalaa haistaa ihmisten hajuja liian tarkkaan (ihotali, ientulehdus, alapään haju ym)metrien päästä ja niiden lisäksi hajuvedet, hiuslakat, huuhteluaineet ym

Nämä hajuyhdistelmät saattavat olla tyrmääviä kun hajuaisti on tasoa koira

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen asunut ulkomailla jo kohta kolmekymmentä vuotta. Missään en ole törmännyt niin paljon allergioihin ja herkkyyksiin kuin Suomessa. Tuntuu, että osa pitää sitä jotenkin ihan hienona juttuna. 

Muualla esim. ruokavieraat kysyttäessä toteavat, että en ole allerginen millekään. Ehkä kala ja äyriäiset ovat sellaisia, jotka mainitaan, mutta näitäkään ei ole tullut kuin työelämässä vastaan. Vieraat tulevat ja syövät ja juovat, kukaan ei voivota käsisaippuan tuoksusta. 

Jos jollekin ollaan allergisia syödään sitä, mitä voidaan ja asiasta ei tehdä numeroa. 

Ripuloidaan sitten vasta kotona.

Tai jätetään ruoka ottamatta/syömättä. So simple. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kasarilla ollut nepsy-ihmisiäkään. :)

Ei minkäänlaisia erityislapsia. Masentuneita ja bipolaareja myös tosi vähän.

Ne kaikki oli laitoksissa.

Moni myös tappoi itsensä. 80-luvulla tehtiin ennätysmäärät itsemurhia. Siis tosi monen lähipiirissä oli tragedia, josta silloin oli tapana vaieta.

Vierailija kirjoitti:

Sukupuolidystopian välskäri kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kasarilla ei ollut muusukupuolisia ja lastenkutsuilla ei tarvinnut murehtia kymmenestä erilaisesta ruoka-aineallergiasta. Nakit, ranskikset  ja jäätelö kelpasi kaikille.

Voi voi. Muunsukupuolisuus on todella vanha ilmiö, ihan alkuperäiskansojen kulttuureista tunnettu. Ei todellakaan mikään nykyajan keksintö. Vaikkei siitä Suomessa puhuttukaan 1980-luvulla.

No ei todellakaan ole kristillisissä kulttuureissa; joissain pimeissä ja jumalattomissa pakanademoni- ja raakalaisyhteisöissä ehkä, mutta laitetaanhan niissä lapsia kävelemään tulimattojenkin yli, uhrataan lapsia niille riivaajille, naidaan sukulaisia ja harrastetaan seksiä elukoiden kanssa ja harrastetaan kaikkea muutakin tuollaista pikku mukavaa ja yhtä tervettä touhua kuin tämä "muunsukupuolisuus".

Kaikki nämä sekasikiösukupuolisuushommat ovat ihan kaspanjauhantaa. Hoitoon joutaisivat nämä muusut.

Oletpa sinä oikein hyvä esimerkki muita arvostavasta, hyvästä kristitystä.

Missä kohdin kirjoitustani näit minun esiintyvän henkilökohtaisesti julkikristittynä?

Olen kristilliseen kulttuuriin syntynyt, ja katson suurella surulla kun sitä tuhotaan ja häivytetään joka suunnalta nykyään ihan tieten tahtoen näillä rumilla ja inhottavilla ilmiöillä.

Tuosta olen kyllä samaa mieltä, että silloin kun tupakka paloi ja tuoksui estottomasti kaikkialla ja puolet väestöstä oli tupakoitsijoita, ihmiset olivat paljon terveempiä ja jopa hoikkavatsaisempia kuin nykyään.

Tämä tuoksuyliherkkyys ja tupakan vainoaminen taitaa tosin olla osa sitä samaa aihetta kuin nuo sukupuolierikoisuudetkin: liberaalin ja demokraattisen juutalaiskristillisen elämäntavan murskaamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen asunut ulkomailla jo kohta kolmekymmentä vuotta. Missään en ole törmännyt niin paljon allergioihin ja herkkyyksiin kuin Suomessa. Tuntuu, että osa pitää sitä jotenkin ihan hienona juttuna. 

Muualla esim. ruokavieraat kysyttäessä toteavat, että en ole allerginen millekään. Ehkä kala ja äyriäiset ovat sellaisia, jotka mainitaan, mutta näitäkään ei ole tullut kuin työelämässä vastaan. Vieraat tulevat ja syövät ja juovat, kukaan ei voivota käsisaippuan tuoksusta. 

Jos jollekin ollaan allergisia syödään sitä, mitä voidaan ja asiasta ei tehdä numeroa. 

Suomalaiset haluavat muuttaa maailman paremmaksi paikaksi. Siksi on hyvä tuoda esille allergiat ja yliherkkyys aisteissa. Koska muuten ne toiset eivät sitä tajua koskaan. Ylikirkkaat valot ovat nykyään yleisiä ja myös ongelma.

Minä näen sen taas niin, että suomalaisilta puuttuvat käytöstavat. Sen verran tuore kulttuuri kuitenkin. Ollaan, että minä, minä. Mulla on tällainen juttu! Muualla ajatellaan, että itsestä ei melua tehdä tällaisten asioiden takia ja hetken vaan kestää. Kukaan ei kuole nälkään, jos pöydässä ei ole juuri itselle sopivinta ruokaa tarjolla. 

Suomalainen on tottunut elämään itsekseen omassa pirtissä ja siellähän toki sitten saa tehdä ihan mitä haluaa. Ihmisten ilmoilla kuvitellaan edelleen, että pitää isoon ääneen julistaa kaikki herkkyytensä. 

Pitää tuhota suolinukka kohteliaisuuden tähden?

80-luvulla ei ollut kovin paljon asiantuntijoita kertomassa mikä sinua vaivaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen asunut ulkomailla jo kohta kolmekymmentä vuotta. Missään en ole törmännyt niin paljon allergioihin ja herkkyyksiin kuin Suomessa. Tuntuu, että osa pitää sitä jotenkin ihan hienona juttuna. 

Muualla esim. ruokavieraat kysyttäessä toteavat, että en ole allerginen millekään. Ehkä kala ja äyriäiset ovat sellaisia, jotka mainitaan, mutta näitäkään ei ole tullut kuin työelämässä vastaan. Vieraat tulevat ja syövät ja juovat, kukaan ei voivota käsisaippuan tuoksusta. 

Jos jollekin ollaan allergisia syödään sitä, mitä voidaan ja asiasta ei tehdä numeroa. 

Suomalaiset haluavat muuttaa maailman paremmaksi paikaksi. Siksi on hyvä tuoda esille allergiat ja yliherkkyys aisteissa. Koska muuten ne toiset eivät sitä tajua koskaan. Ylikirkkaat valot ovat nykyään yleisiä ja myös ongelma.

Minä näen sen taas niin, että suomalaisilta puuttuvat käytöstavat. Sen verran tuore kulttuuri kuitenkin. Ollaan, että minä, minä. Mulla on tällainen juttu! Muualla ajatellaan, että itsestä ei melua tehdä tällaisten asioiden takia ja hetken vaan kestää. Kukaan ei kuole nälkään, jos pöydässä ei ole juuri itselle sopivinta ruokaa tarjolla. 

Suomalainen on tottunut elämään itsekseen omassa pirtissä ja siellähän toki sitten saa tehdä ihan mitä haluaa. Ihmisten ilmoilla kuvitellaan edelleen, että pitää isoon ääneen julistaa kaikki herkkyytensä. 

Pitää tuhota suolinukka kohteliaisuuden tähden?

80- luvulla suolinukkaa olisi luultu jonkin lastenohjelman satuhahmoksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kasarilla ei ollut muusukupuolisia ja lastenkutsuilla ei tarvinnut murehtia kymmenestä erilaisesta ruoka-aineallergiasta. Nakit, ranskikset  ja jäätelö kelpasi kaikille.

Voi voi. Muunsukupuolisuus on todella vanha ilmiö, ihan alkuperäiskansojen kulttuureista tunnettu. Ei todellakaan mikään nykyajan keksintö. Vaikkei siitä Suomessa puhuttukaan 1980-luvulla.

Toki puhuttiin, mutta ei tuolla nimellä. Meilläkin oli 1960-luvulla maalaispitäjässä Kalle-Kerttu, josta ei tiedetty kumpi hän on. Virallisesti tytöksi kastettu, mutta mieheltä näytti kaljuna ja partaisena. Häntä ei sorrettu, vaan arvostettiin hyvänä työtekijänä. Asui tosin koko elämänsä äitinsä kanssa, kun ei pienellä paikkakunnalla voinut löytää rakkautta.

Tytöksi kastettu?

Niin. Siihen aikaan pappi kertoi ristiäisissä  lapsen nimen ja tämä sai tytön nimen, vaikka ei ollut kunnolla tyttö eikä poika.

Jos yleensä kastettiin. Nimeä ei kuitenkaan ole koskaan kasteessa annettu eikä lasta kastettu tytöksi tai pojaksi.

Vierailija kirjoitti:

Olen asunut ulkomailla jo kohta kolmekymmentä vuotta. Missään en ole törmännyt niin paljon allergioihin ja herkkyyksiin kuin Suomessa. Tuntuu, että osa pitää sitä jotenkin ihan hienona juttuna. 

Muualla esim. ruokavieraat kysyttäessä toteavat, että en ole allerginen millekään. Ehkä kala ja äyriäiset ovat sellaisia, jotka mainitaan, mutta näitäkään ei ole tullut kuin työelämässä vastaan. Vieraat tulevat ja syövät ja juovat, kukaan ei voivota käsisaippuan tuoksusta. 

Jos jollekin ollaan allergisia syödään sitä, mitä voidaan ja asiasta ei tehdä numeroa. 

Ilmavaivat voi sitten peittää kovalla pulinalla, koska suomalaistyylinen vaikeneminen on junttia, ja hajun voimakkailla hajusteilla, koska tuoksuyliherkkyyttä ei ole. Iho-ongelmat saa piilotettua meikillä, kropan kuihtuminen on vain hyväksi, koska laihuus on tyylikästä jne jne. Anafylaktinen shokki on vain ikävä sairaskohtaus, soitetaan ambulanssi ja unohdetaan koko juttu.

Ainakin muistan lapsena että tietyt joulukukat oli kielletty koska ne aiheutti massiivisen päänsäryn äidille. En tiedä oliko tuolla muitakin ongelmia hajujen kanssa mutta en muista että tuo olisi käyttänyt ikinä voimakkaita deodorantteja tai hajuvesia kuten jotkut käyttää.