Kasarilla ei ollut tuoksuyliherkkiä, vaikka tupakkaakin poltettiin joka paikassa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole ikinä tupakoinut, mutta en silti tajua tätä holhousyhteiskuntaa. Miksi esim. kapakoitsija ei saa Suomessa itse päättää, saako hänen baarissaan tupakoida vai ei. Asia ilmaistaisiin selkeästi kuppilan ovessa tms. julkisivussa, jotta savuttomat osaisivat väistää paikan.

Röökaajat voisivat sitten viettää iltansa paljon rennommin ilman naurettavia tupakkakoppeja.

Miksi Suomessa kaikki pitää tehdä samoin kuin toiset tekevät? Tylsää, mielikuvituksetonta ja väritöntä!

Missä Euroopan maassa saa vielä polttaa baareissa sisällä? Eiköhän tuo juna mennyt jo, ja hyvä jos ei enää tule takaisin.

Portugalissa ainakin.

Olipas. Mä jouduin luopumaan kahdesta haluamastani työpaikasta tuoksuallergian vuoksi. Ja bussista piti jäädä pois välillä kun joku muu tuoksui liikaa, tai oli tuoksuva kukkakimppu mukana.

Vierailija kirjoitti:

Muistan vielä 1990-luvulta, kuinka vaikea laivan baarissa oli hengittää. Viime vuosikymmenien tupakointi ja passiivinen tupakointi näkyy tämänpäivän keuhkosyöpien lukumäärissä. Suurin osa keuhkosyöpään sairastuneista ei elä edes yhtä vuotta.

Bailuvaatteet piti pestä yhden käytön jälkeen. Haju tarttui myös hiuksiin ja ihoon.

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa ihmisistä otti rennommin silloin eikä valitettu joka asiasta. Toki nipottajiakin on ollut aina ja hapannaamoja myös.

Sinäkö et valittaisi, jos sairastut moneksi päiväksi esim kurkkukipuun jonkun haisulin takia?

Vierailija kirjoitti:

Tämä aika on kliinisen neutraalia, tylsää ja mitäänsanomatonta. Kaikki on kiellettyä.

Hölmöä, että enemmistö ihmisistä joutuu taipumaan vähemmistön tahtoon. Muka- herkät pysykööt poissa sieltä, missä muut ihmiset elävät, tuoksuvat ja nauttivat!

Miksi yksi parfyymillä marinoitu saa kiusata kaikkia muita? Miksi yhden tupakoitsijan pitäisi saada pilata yhteinen hengitysilma? Miksi pitää haista millekään?

Tuoksu ja lemu ovat eri asioita.

Tuoksuyliherkkyys ilmenee yleensä vasta vanhemmalla iällä oikein kunnolla, joten luultavasti kyse on siitä, että AP ja vastaavat kirjoittajat on olleet lapsia tai hyvin nuoria kasarilla, eikä heillä mitään hajuille herkkyyksiä vielä silloin ollut.

Siksi luulevat, ettei sellaista silloin ollut kellään. Oli niitä, mutta ei niin kovin nuorilla.

Äitini kärsi hyasinttien ja tuomien tuoksuista ja itsellä otti vahvat parfyymit henkeen jo silloin.

Mutta kuka nyt olisi tupakan tuoksusta kärsinyt, kun kapakoihin oli pakko päästä ja siellä poltettiin ihan sikana. Ei passannut valitella.

Vierailija kirjoitti:

Pappani hävitti kaikki mummon pelargoniat tuvasta, kun hän tuli aina kipeäksi niiden hajusta, kurkku turposi lähes umpeen. Samoin villahuivi kaulan ympärillä sai aikaa papan limakalvojen turpoamisen. 1960-luvulla tämäkin jo.

Villaa pidettiin lähes pyhänä materiaalina, kun tekokuidut vasta tekivät tuloaan. Ei tiedetty lanoliiniyliherkkyydestä.

Nykyinen villa lienee paremmin puhdistettua ja muutenkin miellyttävämpää.

Silloin laitettiin myös lyijyä bensaan ja otsonikerrosta tuhoavia aerosoleita hiuslakkoihin.

Vierailija kirjoitti:

Minä en usko mihinkään tuoksuyliherkkyyksiin. Korvien välissä ongelma.

Oletko koskaan ollut raskaana? Jos olet, sulla oli ehkä aamupahoinvointia. Ehkä jotkut tietyt hajut tekivät pahaa ja laukaisivat pahoinvoinnin? Yritä nyt kuvitella, että yltiöpäinen hajuveden käyttö tekee joillekin samaa aina.

Olihan niitä. Kukaan ei vaan silloin välittänyt heistä. Sekä äitini että hänen äitinsä ovat aina olleet todella herkkiä voimakkaille hajuille, mummi niin pahasti että sai esimerkiksi voimakkaasti tuoksuvista kukista astmakohtauksen. Vaikka piti kovasti huonekasveista joutui valikoimaan ne sen mukaan etteivät haise. Äidillä sama juttu, meillä ei ollut koskaan hyasintteja, pesuaineet oli hajuttomia ja äiti ei käyttänyt hajusteita. Tupakoivien ihmisten lähellä eivät pystyneet olemaan ollenkaan ilman että alkoi ahdistaa henkeä. Sanovat että ihanaa kun nykyään huomioidaan toisinaan myös heidät, elämä on helpompaa.