Miksi köyhillä on kodit aina ihan täynnä kaikenlaista tavaraa?

Varmaan riippuu ihan köyhästä. Jollain elämänhallinnan puute, pieni asunto tai pakko pitää tavaroista kiinni kun uutta ei ehkä saa. Tavaraa ei voi antaa pois jos olisi pienikin mahdollisuus jos sen voikin saada myytyä.

Kyllä omassa minimalismissani vakaa toimeentulo helpottaa asioita. Voin vain viedä käytöstä poistettavat tavarat hyväntekeväisyyskirpparille ilman, että niitä tarvitsee säilöä nurkissa. Keskiluokkainen voi osoittaa hyvää makua ostamalla vain vähän ja laadukasta, jos sellainen on itselle tärkeää. Ei ole samalla tavalla tyylikästä omistaa kahdet kengät köyhänä ja toisen parin rikkoutuminen voi suistaa talouden raiteiltaan. Pienemmillä tuloilla ostaminen oikeasti tuntuu hyvältä. Kukaan tuntemani kirppishaukka tai vaikka alennusten metsästäjä ei ole mikään varakas ihminen. Tavarat tuovat materiaalista turvaa, joka rikkaammalla on seinissä, pankkitilillä tai osakesalkussa. Hiilijalanjälki matkusteluineen ja asumisväljyyksineen on kuitenkin usein isompi. Tavaraa voi olla kotona, mökillä, veneessä ja autossa. Kaikki tietysti hyvää ja tarpeellista eikä kuin köyhän mauton ja halpa roina.

Vierailija kirjoitti:

Työttömät tekevät työmarkkinatuella esim. toimistotyötä työkokeiluna eli työmarkkinatuki 518 netto kuukaudessa ja kulukorvaus 9 euroa / työpäivä esim. kansalaisopistoissa, museoissa, sairaaloissa, hautausmaiden toimistoissa, seurakuntien toimistoissa, sosiaalitoimistoissa, ympäristötoimessa, vapaa-aikatoimessa esim. nuorisotalot, vesilaitoksilla, sähkölaitoksilla jne.

Osa on työmarkkinatuella hyllyttämässä tavaroita kaupoissa tai laittamassa palautettuja kirjoja hyllyyn kirjastossa.

Itse olen ollut toimistotöissä työmarkkinatuella Tradenomin koulutuksella työkokeilussa.

Sairaalan toimistotöissä työtön saa sairaanhoitajan vaatteet osastolla, mutta noissa muissa pidetään omia vaatteita niin ostan vaatteeni kirpputorilta ja leikkaan hiukseni itse.

Koska esim minulla on kolmet saadut rattaat. Yhdet ns.matkarattaat. ne on kätevät kaupunkireissuissa yms mutta einpäivittäiskäytössä. Yhdet vanhat isopyötäiset, jotka kulkee lumessa, mutta on vanhat ja hajoavat helposti. Pitää olla ruuveja ja rautalankaa ja Jeesus teippiä mukana. Yhdet juoksurattaat, jotka on hyvä, mutta pitkät ja isot. Ei mahdu bussiin tai kauppoihin yms.

Kaikki saatuja ja olen niistä kiitollinen. Varakkaampi voi ostaa yhdet hyvät, jotka toimii joka tilanteessa.

Vierailija kirjoitti:

Varmaan riippuu ihan köyhästä. Jollain elämänhallinnan puute, pieni asunto tai pakko pitää tavaroista kiinni kun uutta ei ehkä saa. Tavaraa ei voi antaa pois jos olisi pienikin mahdollisuus jos sen voikin saada myytyä.

Kyllä omassa minimalismissani vakaa toimeentulo helpottaa asioita. Voin vain viedä käytöstä poistettavat tavarat hyväntekeväisyyskirpparille ilman, että niitä tarvitsee säilöä nurkissa. Keskiluokkainen voi osoittaa hyvää makua ostamalla vain vähän ja laadukasta, jos sellainen on itselle tärkeää. Ei ole samalla tavalla tyylikästä omistaa kahdet kengät köyhänä ja toisen parin rikkoutuminen voi suistaa talouden raiteiltaan. Pienemmillä tuloilla ostaminen oikeasti tuntuu hyvältä. Kukaan tuntemani kirppishaukka tai vaikka alennusten metsästäjä ei ole mikään varakas ihminen. Tavarat tuovat materiaalista turvaa, joka rikkaammalla on seinissä, pankkitilillä tai osakesalkussa. Hiilijalanjälki matkusteluineen ja asumisväljyyksineen on kuitenkin usein isompi. Tavaraa voi olla kotona, mökillä, veneessä ja autossa. Kaikki tietysti hyvää ja tarpeellista eikä kuin köyhän mauton ja halpa roina.

Itse ostan lähinnä vaatteita.

Äitini on hamstraaja. Se on nyt 5 vuotta käynyt tavaroita läpi ja loppua ei näy. Koti on kuin kaatopaikka kun sinne menee. Se kai tuijottaa jokaista sanomalehden palaakin ja vanhaa rättiä viikon ja miettii mitä sillä voisi vielä tehdä. Viime vuosina se otti kierrättämisen aseekseen joten se käy jopa kuukausien mittaisia itsepohdiskeluja miten kierrättää tekstiilijäte. Valitujen palojen ja vanhojen koulukirjojeni suhteen taitaa yhä käydä neuvotteluja paikallisen kierrätyskeskuksen kanssa jo neljättä vuotta. Tietenkään minä en saa mennä sinne ja vain yksinkertaisesti lajitella ja heittää kaikkea turhaa pois. Muistutan toistuvasti siitä, että asuintiloissa on aivan järkyttävä palokuorma, mutta ei se mene millään tajuntaan.

Ovat kaatopaikkoja kaikille kummin serkun kaimoille, jotka hyvää hyvyyttään lahjoittavat omaa tarpeetonta tavaraa köyhille kiillottaen omaa sädekehäänsä. Jos ei ole köyhiä joille lahjoittaa niin vievät kierrätyskeskukseen ja kaikki tietää niiden tavaroiden laadun.

Olen saanut myös siskolta ja hänen aikuiselta tyttäreltä vaatteita.

"Tarkoitan nyt tässä ihmisiä, joilla se köyhyys on osa identiteettiä."  En usko että kukaan haluaa tietoisesti identifioida itsensä köyhäksi. Se on vain ap omaa pinnallista kategorisointia. 

Mitä se kenellekään kuuluu, mitä joku toinen haluaa kotonaan pitää tai omistaa? Kukin hoitakoon  oman tonttinsa. 

Vierailija kirjoitti:

Ovat kaatopaikkoja kaikille kummin serkun kaimoille, jotka hyvää hyvyyttään lahjoittavat omaa tarpeetonta tavaraa köyhille kiillottaen omaa sädekehäänsä. Jos ei ole köyhiä joille lahjoittaa niin vievät kierrätyskeskukseen ja kaikki tietää niiden tavaroiden laadun.

Älä yleistä. Osa on kiitollisia saamistaan vaatteista. Itse sain siskon vanhat talvikengät ja olen käyttänyt niitä paljon. Äidiltäni olen saanut lakanoita ja ne on enemmän kuin tarpeen.

Minä tiedän heti, mitä ap tarkoittaa. Minulla on kaveri, joka eli todella köyhässä kodissa. Leivän päällä ei ollut kuin margariinia. Perheelle lahjotettiin kaikkea, ja sama jatkuu vieläkin. Kaveri ottaa kaiken vastaan, mitä ilmaiseksi saa. Osan pitää itsellään, osan myy kirppiksellä.

Lopputulos on, no, vähän sekava. Yksittäinen tavara on ihan kiva, mutta kun ne tavarat eivät sovi yhteen. Seinät on maalattu jämämaaleilla, jotka eivät sovi lahjoitettuun sohvaan, tai maalia ei ole riittänyt koko seinälle.

Vasta 50+ hän alkoi konmarittaa. Ja siinä olikin hommaa.

Vierailija kirjoitti:

Äitini on hamstraaja. Se on nyt 5 vuotta käynyt tavaroita läpi ja loppua ei näy. Koti on kuin kaatopaikka kun sinne menee. Se kai tuijottaa jokaista sanomalehden palaakin ja vanhaa rättiä viikon ja miettii mitä sillä voisi vielä tehdä. Viime vuosina se otti kierrättämisen aseekseen joten se käy jopa kuukausien mittaisia itsepohdiskeluja miten kierrättää tekstiilijäte. Valitujen palojen ja vanhojen koulukirjojeni suhteen taitaa yhä käydä neuvotteluja paikallisen kierrätyskeskuksen kanssa jo neljättä vuotta. Tietenkään minä en saa mennä sinne ja vain yksinkertaisesti lajitella ja heittää kaikkea turhaa pois. Muistutan toistuvasti siitä, että asuintiloissa on aivan järkyttävä palokuorma, mutta ei se mene millään tajuntaan.

Hamstraaminen on geeneissä. Sillä on kivikautrna selvitty hengissä.

Vierailija kirjoitti:

Koska esim minulla on kolmet saadut rattaat. Yhdet ns.matkarattaat. ne on kätevät kaupunkireissuissa yms mutta einpäivittäiskäytössä. Yhdet vanhat isopyötäiset, jotka kulkee lumessa, mutta on vanhat ja hajoavat helposti. Pitää olla ruuveja ja rautalankaa ja Jeesus teippiä mukana. Yhdet juoksurattaat, jotka on hyvä, mutta pitkät ja isot. Ei mahdu bussiin tai kauppoihin yms.

Kaikki saatuja ja olen niistä kiitollinen. Varakkaampi voi ostaa yhdet hyvät, jotka toimii joka tilanteessa.

Kiitos tästä! Toi flashbackinä  mieleen omat ajat köyhänä yh:na, jolloin minullakin oli kolmet sekundalaatua olevat, matkalla hajoavat "lahjoitusrattaat" ensin, ennen kuin sain vihdoin kunnolliset ja kätevät rattaat ostetuksi.

Ruoan hinta nousee ja kaikki muu. Itselläni on lapsia, palkkatukityö loppuu. Todellakin säästän kaikki vaatteeni. Lapset kasvavat, hyvä kun heille saan uudet vaatteet hommattua.

Vierailija kirjoitti:

Köyhällä ei ole varaa ostaa esim. 20 000 euron autoa, mutta köyhä voi ostaa 2 euron mukin. Näitä mukeja ja muuta halpatavaraa se köyhä sitten ostelee kämppänsä täyteen. Tämmönen olin itsekin köyhänä ollessani ja tätä on lähipiirissä nähty myös.

Vaikka olen vakituisessa työssä, ei mulla ole varaa ostaa mitään 20 000 euron autoa. En ole saanut koskaan säästötilille edes  10 000 euroa, vaan vähän alle sen. Kun on ainoa perheessä, jolle tulee rahaa ja pitäisi muitakin ruokkia, niin ei tässä paljoa ostella. On tuo 6000 euron auto toiminut jo useamman vuoden. Miksi pitäisi olla kalliimpi?

Kun ei ole vakituista työtä niin ei uskalla heittää tavaroita pois. Rahatilanne vaihtelee ja nyt on kaikki hinnat nousussa esim. ruoka ja lämmitys.

Vierailija kirjoitti:

Tällaiset yleistykset on kyllä mukavia.

Miksi köyhä haisee pahalle ja rikas hyvälle?

Miksi köyhät on lihavia?

Miksi köyhät eivät syö enemmän hedelmiä?

Miksi työtön on laiska ja ei mene töihin?

Tällaisia avauksia palsta täysi. Ja eihän näitä kukaan moderoi.

Menisit sinäkin naapurifirmaan töihin, jossa saisit viisi markkaa enemmän tunnilta!

Vierailija kirjoitti:

Kun minä aikoinaan olin köyhä, mun luo roudattiin kaikkea ihme tavaraa. Ihan lähdetään siitä että olohuoneen sohva, kattoon lamppu, joku lastulevykirjahylly jne. "Sää varmaan tarttet!" No enpä olis. Usein nämä oli tuotu tai tuotiin niin etten pystynyt kieltäytymäänkään. Millä autoton köyhä tällaiset hävittää jonnekin kaatopaikalle?

Ilmeisesti siitä on jotain hyötyä, kun esitän hiukan varakkaampaa kuin oikeasti olenkaan. Ihmiset sentään kysyvät, tarvitsenko, ennen kuin raahaavat romujaan meille. Toki kaupungissa asuessani tein selväksi, että meille ei voi tuoda mitään, mitä me emme oikeasti tarvitse, koska meillä ei ole ylimääräistä tilaa.

Liian pieni asunto ja hyvää tarkoittavat sukulaiset, jotka tuo kaikki käytetyt vaatteet ja huonekalut meille. Mitään ei uskalla poiskaan heittää, jos joskus sattuu tarvimaan. Olen yrittänyt myydä vaatteita kirpputorilla, mutta ei mene kaupaksi, hyvä jos pöytävuokran saa maksetuksi. Jossain vaiheessa mietin lasten pieniä ja rikkinäisiä vaatteita, että jos korjaan ja myyn, niin voisi saada vaikka 20 senttiä. Nyt olen tullut järkiini, tiedän, että, en saa aikaiseksi korjata, vaikka osaisin, ja korjaustarvikkeet maksaa, eikä niitä vaatteita kukaan huoli. Ainoastaan ehjät pistän eteenpäin.

Tuttavani, hamstraaja, ostelee tavaroita, jos saa halvalla, vaikka ei tarvisikaan kyseistä tavaraa, mutta kun se oli halpa. Sitä en ymmärrä. Sitten saattaa tuoda ne meille.

Vierailija kirjoitti:

Ennen köyhillä oli puhtaat matot lattioilla ja raikkaat verhot puhtaissa ikkunoissa.

Vaatimaton mutta puhdas koti.

On nytkin, sain uuden maton halvalla, laitan heti kun pesetän vanhat.  Tavaraa on juuri sen verran kuin tarvii, ei yhtään liikaa.

Vierailija kirjoitti:

Liian pieni asunto ja hyvää tarkoittavat sukulaiset, jotka tuo kaikki käytetyt vaatteet ja huonekalut meille. Mitään ei uskalla poiskaan heittää, jos joskus sattuu tarvimaan. Olen yrittänyt myydä vaatteita kirpputorilla, mutta ei mene kaupaksi, hyvä jos pöytävuokran saa maksetuksi. Jossain vaiheessa mietin lasten pieniä ja rikkinäisiä vaatteita, että jos korjaan ja myyn, niin voisi saada vaikka 20 senttiä. Nyt olen tullut järkiini, tiedän, että, en saa aikaiseksi korjata, vaikka osaisin, ja korjaustarvikkeet maksaa, eikä niitä vaatteita kukaan huoli. Ainoastaan ehjät pistän eteenpäin.

Tuttavani, hamstraaja, ostelee tavaroita, jos saa halvalla, vaikka ei tarvisikaan kyseistä tavaraa, mutta kun se oli halpa. Sitä en ymmärrä. Sitten saattaa tuoda ne meille.

Aika vähän ihmiset mitään antaa. Meillä sisko ja äiti on olleet ainoat sekä anoppi.