Kaipaan vanhanaikaista romanttista rakkautta. Sitä että mies toisi kukkakimpun ja suutelisi poskelle tai kädelle ennemmin kuin suulle. Muistan mitenminua jo teininä ällötti kieltä suuhun tunkevat, kourivat pojat
Luin kirjoja ja pakenin fantasiamaailmaan, jossa kuljeskelen olkihattu päässä niityllä ja rakastettuni odottaa minua kukkakimpun kanssa. Eikä tosiaan panna siinä niityllä!
Päädyin kolmekymppisenö naimisiin varsinaisen ku""ipään kanssa ihan siksi, että seurustelun alussa toi minulle nimipäivälahjaksi posliinisen kissapatsaan ja sydämen muotoisen suklaarasian ilman, että olin edes vihjannut toivovani lahjoja. Nyt jälkeenpäin ymmärsin kyseessä olleen osa miehen "ohjelmaa" jolla saada minut koukkuun ja umpirakastumaan niin nopeasti, etten sanoisi "ei" kun kosisi. Senkin teki muuten polvillaan.
Onko niin, että jos mies on romanttinen niin kyseessä on aina näytteleminen eikä vilpittömyys? :(
Kommentit (92)
Vierailija kirjoitti:
Oma mieheni tuo säännöllisen epäsäännöllisesti kukkia minulle. Ostaa myös pieniä lahjoja, tekee aamiaiset ja maksaa matkoja. Toki pesen sen sukat ja kalsarit myös, mutta aina ne kukat tuovat iloa ja väriä arkeen. Mieheni ei ole suomalainen.
Minulla on samanlainen mies, mutta suomalainen. Hän oli romanttinen jo suhteen alussa ja teki minuun vaikutuksen juuri sillä. Järjesti pieniä yllätyksiä välillä, toi kukkia tai poimi niitä, puhui kauniisti, antoi mietittyjä lahjoja, kirjoitti kirjeitä jne.
Koska olen romanttinen, hän toimi juuri siten kuin salaa olin toivonut unelmieni miehen toimivan. Meitä molempia yhdistää kaipuu historiaan ja aikaan, jolloin asiat esitettiin kauniisti. Ollaankin juteltu, että ehkä me ollaan jälleensynnytty väärään aikaan? Nykyään kaikki on vaan pilluajakullia, suoritusta, hyötymistä sekä pinnallista melua.
Vierailija kirjoitti:
Fantasiamaailmaa tuollainen nimenomaan on. Ehkä ennen vanhaan mies toi kukkia ja pussaili kädelle, mutta vain koska se oli siihen aikaan tapana. Mitään syvempää tunnetta siinä ei välttämättä ollut takana.
Tuohan olisi just ihanaa. Jos nykypojat haluaisivat tehdä vaikutuksen, niin toimisivat juuri näin. Toimii ajasta ikuisuuteen.
Vierailija kirjoitti:
Osaatko sinä olla romanttinen miehelle? Löytyykö sinusta romanttisuutta takaisin esimerkiksi arkisin töiden jälkeen ja aamuisin ennen kusella käymistä?
Tottakai! En koskaan ole menettänyt naisellisuuttani. En esim. ”käy kusella”, haise paskalta tai piereskele mieheni ollessa läsnä. Tietyt asiat on pidettävä piilossa suhteelta.
Saisiko mies lopulta suudella alahuulillesi?
Vierailija kirjoitti:
Saisiko mies lopulta suudella alahuulillesi?
Ehkä sitten kun olisi seurusteltu pari kolme vuotta ensin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osaatko sinä olla romanttinen miehelle? Löytyykö sinusta romanttisuutta takaisin esimerkiksi arkisin töiden jälkeen ja aamuisin ennen kusella käymistä?
Tottakai! En koskaan ole menettänyt naisellisuuttani. En esim. ”käy kusella”, haise paskalta tai piereskele mieheni ollessa läsnä. Tietyt asiat on pidettävä piilossa suhteelta.
Jotkut sanonnat ovat tosiaan niin alatyylisiä ja rumia, että särähtävät silmään ja korvaan. "Kusella käynti" on yksi niistä. Eikä se tarkoita, että elämän realiteetit olisivat itselle vieraita.
Ohesta
Kaipaisin vanhanaikaista naista, joka haluaa olla naisellinen ja siten huomioida miestäkin. Muuten mies luulee seurustelevansa miehen kanssa ja heterona ainakin se johtaa ongelmiin hyvin nopeasti.
Minuun teki aikoinaan valtavan vaikutuksen se, että mies aukaisi aina ovet ja päästi minut ensin, ilman että teki siitä mitään numeroa. Ensimmäisenä yhteisenä aamuna kattoi aamiaispöydän, oli laittanut kahvipannun pöytään ja sen alle alusen, leikkeleet lautasille ym. Oli aika ylläri ujolta diplomi-insinööristä mutta ihan älyttömän hellyttävää ❤
Nykyään perhearki on toki aika toisenlaista, mutta edelleen tuo aamuisin mulle kahvikupin sänkyyn kun olen hitaampi heräämään kuin hän. Minusta se on arjen romantiikkaa se. Itse teen puolestani usein valmiita voileipiä hänelle iltapalaksi.
Vierailija kirjoitti:
Kaipaisin vanhanaikaista naista, joka haluaa olla naisellinen ja siten huomioida miestäkin. Muuten mies luulee seurustelevansa miehen kanssa ja heterona ainakin se johtaa ongelmiin hyvin nopeasti.
Ei tuollaisia ole juuri lainkaan enää Suomessa.
Ei mielestäni romantiikka ole kukkien tuomista, poskisuudelmia tms. Harvemmin se kirjoissakaan tuota on.
Minulla on ihana mies, juuri sopivan romanttinen ja silti aito. Arki on parasta kun molemmat huomioi toisensa. Ei ole pakko tappaa mielikuvitusta ja taikaa elämästä aikuisenakaan!
Toki hän on myös herkkä ja pehmo. Ehkä tämä on se syy että jäi minulle kun muut ovat jahdanneet machonpia. Hyvä näin <3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osaatko sinä olla romanttinen miehelle? Löytyykö sinusta romanttisuutta takaisin esimerkiksi arkisin töiden jälkeen ja aamuisin ennen kusella käymistä?
Tottakai! En koskaan ole menettänyt naisellisuuttani. En esim. ”käy kusella”, haise paskalta tai piereskele mieheni ollessa läsnä. Tietyt asiat on pidettävä piilossa suhteelta.
Voin kuvitella miten löyhkäät paskalle ja piereskelet, kun ukko ei ole kotona.
Vierailija kirjoitti:
Kaipaisin vanhanaikaista naista, joka haluaa olla naisellinen ja siten huomioida miestäkin. Muuten mies luulee seurustelevansa miehen kanssa ja heterona ainakin se johtaa ongelmiin hyvin nopeasti.
Mitäköhän tarkoitat tällä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut miehet eivät todellakaan tajua, miten vastenmielistä on suudellessa tunkea kieli toisen suuhun,
. Yksi ihana mies, jonka kanssa aina välillä pusutellaan, on just tuollainen. Hän on muuten niin ihana, mutta en vaan tykkää tuosta tyylistä. Eli pusuttelut on nykyään nou nou.Nieletkö? Luultavasti et.
Nuoletko? Luultavasti et.
Kenties parahin servaus konsaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut miehet eivät todellakaan tajua, miten vastenmielistä on suudellessa tunkea kieli toisen suuhun,
. Yksi ihana mies, jonka kanssa aina välillä pusutellaan, on just tuollainen. Hän on muuten niin ihana, mutta en vaan tykkää tuosta tyylistä. Eli pusuttelut on nykyään nou nou.Nieletkö? Luultavasti et.
Nuoletko? Luultavasti et.
Kenties parahin servaus konsaan!
Toden totta! Miksiköhän juuri naiset keksivät osuvimmat argumentit ja heitot sanasodissa?
Vierailija kirjoitti:
Osta itse kukkasi itselle ja tasa-arvoisena aikana miehen ei tarvi olla mikää naisen palvelija, tasa-arvossa antaminen ja saaminen pitää olla 50/50 molemminpuolista.
Kukkapuskan antaminen ei ole vaikeaa eikä alistamista. Molemmat voivat huomioida toisiaan toteuttamalla toistensa pieniä toiveita.
Romantiikka on sellaista, jota moni luulee haluavansa, mutta todellisuudessa ei jaksaisi superromanttista kumppania, kun alkaisi vähän ärsyttää. Kädestäpitely, kynttiläillalliset, hellittelysanojen viljely ja silmiin tuijottelu ravintolapöydässä on sellaista, joka ehkä joillain kuuluu suhteen alkuvaiheeseen, mutta ei sellaisenaan ole mitenkään tarpeellista.
Huomaavaisuus on arjen tekoja: ostaa kaupasta hänen lempisuklaataan tai -salmiakkia, tuo joskus kukkia (ei naisten- tai ystävänpäivänä, vaan ihan tavallisena tiistaina tms.), ehdottaa joskus yhteistä tekemistä (ei mene varaamaan kysymättä kylpylää tai Tallinnan reissua) ja pesee numeroa tekemättä toisen suosikkipaidat omiensa seassa (tässä asiassa en voi käsittää, miksi kummankin pitäisi pestä omat pyykkinsä).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osaatko sinä olla romanttinen miehelle? Löytyykö sinusta romanttisuutta takaisin esimerkiksi arkisin töiden jälkeen ja aamuisin ennen kusella käymistä?
Tottakai! En koskaan ole menettänyt naisellisuuttani. En esim. ”käy kusella”, haise paskalta tai piereskele mieheni ollessa läsnä. Tietyt asiat on pidettävä piilossa suhteelta.
Voin kuvitella miten löyhkäät paskalle ja piereskelet, kun ukko ei ole kotona.
:D
No en kuiteskaan.
Että pitää kainalossa sohvalla, pientä flirttiä joka päivä, sellainen on mielestäni arkipäivän romantiikkaa, joka pitää suhteen hyvässä kunnossa. En tarvitse kukkia, enkä lahjoja ja teen itse mieluiten ruokani ja juomani.
Mietipä sitä, että enemmistö suomalaisista naisista eivät ole koskaan nättejä eivätkä naisellisia. Mäkättävä ääni ja tapa puhua voi myös olla synnyinlahja suomalaisilla naisilla, mukaanlukien perusnegatiivisuus.
Minä taas olen nähnyt käytännössä, miten aasialaiset naiset ovat myös iäkkäämpinä kauniita ja naisellisia. Uskon, että jos sinäkin oikein pinnistäisit, voisit heitä bongata, koska Aasiassa on sentään 4 641 055 000 asukasta.