Lue keskustelun säännöt.
Nainen, kuinka paljon päätät/päättäisit sisustuksesta?
Kommentit (45)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päättäisin että vilkkuvavaloinen pelitietokonepiste pieruisine pelituoleineen lentää mäkeen.
Sinä nyt et tule ikinä päättämään mitään, kun et tule ikinä saamaan miestä. :D
Prööt prööt pum pum pum vaan sinne
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teoriassa. Olisi järkevää asua omissa asunnoissa lähekkäin, koska luulen että muuten jompi kumpi määräisi, ellei päästä yhteiseen sopimukseen (luultavasti osattaisi sopia). Miehen sisustus voisi olla liian miesmäinen ja minulla luonnon puuta joka paikassa, joitakin sisustusesineitä. :)
Vierailija kirjoitti:
Minä siitä enimmäkseen päätän, miestä ei kiinnosta esim. että minkä väriset verhot ikkunoissa on.
Ei tuollaiset pikkujutut jaksa kiinostaa. Ihan henkimaailman hommaa että niitä verhoja pitää välillä vaihtaa. En tiedä miksi kun edellisetkin oli ehjät. Olen kahdesti elänyt naisen kanssa ja molemmilla kerroilla sai sisustaa miten halusi. Ei mua kiinosta yhtään tuollaiset asiat.
Vierailija kirjoitti:
Tässä on esimerkki todiste suomalaisesta tasa-arvosta. Naiset päättää miesten puolesta senkin että sitä ei sisustaminen kiinnosta
Jos mies vastaa "emmä tiiä, ihan sama, päätä sinä", niin siitä voi tehdä johtopäätöksen, että miestä ei kiinnosta sisustaminen.
Asun yksin, joten päätän kaiken. Olen "sisustanut" kamalla, jota olen saanut sieltä täältä. Tärkeintä on käyttötarkoitus ja käyttökelpoisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Emme asu yhdessä, mutta veikkaisin että jos joskus muutetaan yhteen minä päättäisin sisustuksesta täysin. Kysyisin toki miehen mielipidettä, koska hänkin asunnossa tulisi asumaan, mutta minä olen kiinnostunut sisustuksesta ja mies ei. Mies on ainakin nykyisen kämppäni sisustusta kehunut ja viihtyy täällä oikein hyvin joten ilmeisesti sisustusmakuni on miehellekin ihan mieluisa.
Nykyistä väliaikaiseksi tarkoitettua asuntoani ei ole mitenkään sisustettu, olen vain hankkinut muutaman tarpeellisen huonekalun. Ei tätä voi millään mittarilla sanoa viihtyisäksi.
Jos muuttaisin jonkun kanssa yhteen, haluaisin että se asunto olisi viihtyisä ja tuntuisi omalta kodilta.
Kenenkään kumppanin koti ei ole koskaan tuntunut kodilta koska sen sisustukseen ei ole itse saanut puuttua. Siksi luulen että ainoa keino tehdä kodista molemmille viihtyisä on että siellä on molempien valitsemia tavaroita. En kuitenkaan ole sisustusfriikki joten en myöskään ole kiinnostunut hoitamaan koko hommaa yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä on yksi lukuisista syistä miksi olen vapaaehtoisesti sinkku vela. Se, että minun pitäisi luopua tavaroistani feminismin nimissä on sairasta. Mikä teitä naisia vaivaa? M27
Veljeni sanoo samaa. Hän on kohta kolme vuotta seurustellut todella mukavan naisen kanssa, mutta ei halua muuttaa asumaan yhteiseen asuntoon, koska siitä seuraisi oman tilan menettäminen.
Vierailija kirjoitti:
Tässä on esimerkki todiste suomalaisesta tasa-arvosta. Naiset päättää miesten puolesta senkin että sitä ei sisustaminen kiinnosta
Ehkäpä ovat ihan itse antaneet ymmärtää ettei kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
MInä päätän kaiken.
Miehellä ei ole yhtään sisustussilmää.
Se varmaan hoidetaan yhdessä ellei miestä sitten kiinnosta jotenkin erityisesti.
Minua ei niin kiinnosta kunhan kaikki toimii ja saan jonkun oman tilan. Mitään verhojen vaihtoa, koristetyynyjä tai pikkutavaroiden järjestelyä en tee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä on esimerkki todiste suomalaisesta tasa-arvosta. Naiset päättää miesten puolesta senkin että sitä ei sisustaminen kiinnosta
Ehkäpä ovat ihan itse antaneet ymmärtää ettei kiinnosta.
Ehkäpä, jos he sanoisivat, että laitetaan näin niin nainen saisi järkyttävän hermarin että eihän nyt NOIN voi sisustaa hyi yök kauheeta. Sitten sanovat että "ei kiinnosta, tee sä." Tää sama muuten voi tapahtua myös siivoomisen yms osalta.
Päätän ihan kaiken ja miestäni ei kiinnosta sisustaminen. Hän on aina ollut tyytyväinen eikä ole valittanut koskaan mistään. Ja yhdessä 35v. Ihanaa kun ei tarvitse riidellä mistään pikkuasioista eikä isommistakaan kun tehdään kompromisseja. Jos meinaan tuhlata ihan turhuuksiin niin siitä hän voi vähän ojentaa ja moni ihan turhike onkin jäänyt hankkimatta hänen ansiosta. Minä voin sokaistua jostain uutuuksista sokeana ja mieheni palauttaa minut taas maanpinnalle mutta eihän estä mitään todellista tarpeellista hankkimasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
MInä päätän kaiken.
Miehellä ei ole yhtään sisustussilmää.
Just tää. Kun niillä miehillä ei ole sitä sisustussilmää.
Siksi.
En ole kiinnostunut sisustamisesta enkä osaa sitä. Siksi olen kysynyt ammattilaisen apua. Mieskään ei osaa sisustaa mutta ehkä vähän paremmin kuitenkin kuin minä. Esim sohvat, verhot, tapetit yms on hommattu sisustussunnittelijan avulla.
No kyllä minä päätän oman kotini sisustuksesta ihan itse ja yksin.
Eipä ole sitä miestä ovesta kävellyt jolta olisin sitä kysynyt.
Meillä on tosi samanlainen maku, toinen heittää idean ja toinen jatkaa siitä.
Esim nyt kesätalossamme pitää päättää mm 4 mh väritykset ja tyylit. 3 huoneen sisustus määräytyy talossa olleitten huonekalujen mukaan ja 1 ideoitu ihan erilaiseksi. Kaikkiin huoneisiin tulee väriä - etelän puolelle viileitä sävyjä seiniin ja pohjoisen puolelle lämpimiä.
Miehellä on todella hyvä ja rohkea maku
Mikäli poikaystävän kanssa juttu kestää ja päätämme muuttaa yhteen, haluan molemmille omat ”toimistot” (= työ- ja viihdenurkkaukset) jotka kumpikin voi sisustaa mieleisikseen.
Muu huusholli onkin sitten se ja sama, kunhan on edes jossain määrin yhteneväistä ja siistiä. Kelpaa seinän kokoiset televisiot ja mustat nahkasohvat, jne.
Ainoa, mistä en tule luopumaan, on omistamani saman sarjan keittiökoneet. Mutta jos eivät sovi poikaystävän ”sisustusvisioon”, niin menkööt sitten vaikka kaappiin (odottamaan käyttöä) – mikäli toinen haluaa hifistellä ja ostaa jonkun puolen tonnin moccamasterin oman vaaleanpunaisen kahvinkeittimeni ”tilalle”, niin kaikin mokomin.
Huonekaluista päätetään yhdessä, sievät huonekalut ja niiden paikka kodissa kiinnostaa kyllä ihan miestänikin. Pienemmistä asioista (koristetyynyt, verhot, koriste-esineet, kynttilät tms) mies ei välitä, sanoo aina että kaikki sopii, joten ne päätän hyvin pitkälti minä. Ehdotti se itsekin joskus yhtä mattoa, joka oli oikeasti aivan jäätävän ruma, mutta päästiin yhteisymmärrykseen siitä että se jäi kauppaan :D
Tässä on esimerkki todiste suomalaisesta tasa-arvosta. Naiset päättää miesten puolesta senkin että sitä ei sisustaminen kiinnosta