G:Jäisitkö kotiäidiksi jos se olisi taloudellisesti mahdollista? (Ei hoitovapaalle vaan vuosiksi ilman omia tuloja)
Kommentit (46)
enkä varmasti koskaan kadu aikaa, jonka olen saanut viettää omien lasten kasvamista seuraten.
Mulla kaksi lasta kahden vuoden ikäerolla, joten tulee pötköön kotonaoloa viisi vuotta, ja se riittää. Aikansa kutakin. Voi olla etten tee täyttä työaikaa kun menen töihin, mutta kaipaan muutakin elämääni. toki tämä on ihanaa ja tärkeää olla kotona, kun lapset pieniä, alle kolmevuotiaita.
Tykkäsin kovasti kotonaoloajasta, mutta mikä helpotus kun palasin työelämään!
Miehelläni on erittäin vaativa, hyväpalkkainen työ ja hän tekee pitkää päivää töissä, mutta en silti voisi jäädä kotiäidiksi. Sillä mitä tulen tulevassa ammatissani joskus tienaamaan, ei ole juuri merkitystä meidä perheen talouteen, mutta minun itsetuntooni ja elämäni mielekkyyteen sen sijaan paljonkin! Odotan nyt vauvaa ja opiskelen edelleen, mutta heti kun saan opinnot päätökseen, lapsi menee päiväkotiin (hän on silloin todennäköisesti 1-2 vuotias). Mielestäni päiväkoti on lapselle paras hoitopaikka: On muiden lasten seuraa ja oppii tulemaan toimeen ryhmässä, sekä virikkeellistä ohjelmaa ammattikasvattajien valvonnassa.
Sen verran tunnen itseäni, että seinät kaatuisivat päälle, jos täällä oleskelisin lasten kanssa vuosikaudet.
Aion olla kotona siihen, kun lapset menevät kouluun. Sitten (ja sen aikana) aion opiskella toiselle alalle. Minulla on korkeakoulututkinto ja takana pitkä työura, mutta työnteko on alkanut maistua puulta ja ala vieraalta. Tunne on ollut jo pitkään ja lastentulo oli sitten viimeinen niitti. En halua hosua työssä, josta en pidä ja hoitaa sen jälkeen väsyneenä lapsia, vaan hoitaa lapset kunnolla ja rauhassa ja keskittyä sitten uuteen alaan.
Nyt lapsi 11 tuntia hoidossa päivässä, on aika rankkaa hänellekin. Jos edes puolet vähemmän olis varaa olla töistä pois, tilanne olisi jo kaikinpuolin hyvä!
Meillä on viisi lasta ja itse olen korkeakoulutettu. Viihdyn kotona, vaikka osaisin muutakin tehdä. Taloudellisesti on välillä tiukkaa, mutta pärjätään kuitenkin.
eli aamupäivät on ihan vaan itselleni. Käyn lenkillä, uimassa, siivoilen, käyn kaupassa, shoppailemassa, kampaajalla.... Eipähän tarvitse noita juttuja sitten illalla tehdä, vaan voi viettää mukavaa aikaa perheen kanssa. Ja huom! Nyt joku kuitenkin tähän sanoo, että mitäs jos mies löytää toisen, mitäs sitten teet tms. Talous on turvattu, eli tyhjän päälle en jäisi. Ja tämä ratkaisu on miehen kanssa yhdessä päätetty, ei tarvitse lasten mennä minnekään iltapäiväkerhoihin sun muihin koulupäivän jälkeen. Olen ollut kyllä aiemmin töissäkin, ja olen koulutukseltani KTM, mutta ei mulla mitään hinkua sinne työelämään ole. Ehkä joskus taas menen töihin, ehkä en. Saapi nähdä.
paljon on muitakin ihania asioita, mitä haluaisin tehdä jos olisi aikaa.
Eli en edes miettisi asiaa vaan sanoisin itseni heti irti vakituisesta työpaikastani.
Ja 19:lle, kyllä mua ainakin väsytti kovastikin tuo kotonaolo...
Itse tarvitsen kyllä rytmiä elämääni. En jaksiaisi olla jatkuvasti " lomalla" . Ja mitä sitä tekis päivästä ja vuodesta toiseen kun lapset koulussa päivät...
Ei, ei olisi mun juttu! Tarviin kotielämän rinnalle oman elämän ja työyhteisön. Näin jaksamme kaikki paremmin :)
ihminen kävisi töissä ellei olisi taloudellisesti pakko? Voihan sitä korkeakoulutustaan, kunnianhimoaan ja osaamistaan käyttää muuhunkin kuin palkkatyöhön. Jos siis olisi varaa.
Vierailija:
Ja 19:lle, kyllä mua ainakin väsytti kovastikin tuo kotonaolo...
Itse tarvitsen kyllä rytmiä elämääni. En jaksiaisi olla jatkuvasti " lomalla" . Ja mitä sitä tekis päivästä ja vuodesta toiseen kun lapset koulussa päivät...Ei, ei olisi mun juttu! Tarviin kotielämän rinnalle oman elämän ja työyhteisön. Näin jaksamme kaikki paremmin :)
kyllä siinä on rytmiä tarpeekseen ;-). Mutta, kaikkihan me olemme erilaisia, mikä sopii toiselle, ei välttämättä sovi toiselle. Ja yllättävän nopeasti se 4-5 tuntia muuten menee! Ei siinä ehdi kuin kahvit juoda ja hesarin lukea, käväistä lenkillä ja suihkussa, niin lapset jo onkin kotona... :-) 19
Olen jäänyt jo. Seitsemän vuotta takana ja edessä ties kuinka monta. Tulemme toimeen, kun ei turhia tuhlata. En halua, että lapset joutuu tulemaan tyhjään kotiin koulusta. Nautin kotitöistä, jotka teen kaikki minä, ei mies. Miehen työ vie kaikki mehut, joten minä hoidan kodin ja lapset. Silti mies kyllä nauttii puutarhatöistä, niitä tehdään yhdessä. Minun kunnianhimoni on hyvin hoidetut lapset, koti ja perhe. Jos muut äidit haluavat tehdä töitä kodin ulkopuolella, se ei minua " riso" , kukin elää tyylillään. Minä elän kotiäitinä!
Vielä haluamme ainakin yhden lapsen, mahdollisesti lisääkin. Minulla on tosin pienimuotoinen bisnes josta saan hieman extratuloja.
niin ihan varmasti jäisin.
Siihen asti, että molemmat lapset ovat koulussa.
Oletko monta jo juossut? Onko aikatavoitteita?
Vierailija:
Oletko monta jo juossut? Onko aikatavoitteita?
On onneksi korkeakoulutus ja kunnianhimoa ja osaamista.