Aloittelevan treenajat virheet ja rasvaa kertyy lisää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En pääse lukemaan juttua enkä käy salilla. Mutta juoksun harrastajana tiedostan sen yleisen virheen että lähes kaikki harjoittelevat liian kovalla sykkeellä eikä rasvaa pala. Myös minä painan koko ajan  laikka punaisella, mutta ei voi mitään. Kunto on vielä niin heikko että jos juoksen hitaamminkin niin syke karkaa liian kovaksi. Välillä rytmitän juoksua ja kävelyä, niin syke on edes joskus halutulla alueella, mutta toisinaan juoksen kaikesta huolimatta koko lenkin läpi. Luultavasti tilanne paranee kun kunto kohenee.

Sellainen täydennys tähän että on hyvä välillä vetää punaisellakin, niin saa monipuolisempaa kehitystä.  Pitkät, matalan sykkeet treenit syö tehokkaasti rasvaa ja lisää peruskuntoa, mutta vauhtikestävyyteen ja kovan kunnon kehitykseen kaivataan myös isomman sykkeen lyhyempiä harjoituksia.  Näitä ovat esim. intervallivedot tai lyhyemmät mutta nopeammat lenkit.

Mulla ongelmana se että matalasykkeiset lenkit eivät vaan ”anna mitään”. Eli jotta fiilikseen pääsen niin punaisella on pakko mennä. Korvaan tämän sitten seuraavana päivänä kävelylenkillä joka on matalasykkeisempi. Ja yritän painoa pudottaa, noin 3-4 kg vielä sitten olen ihanne painossani.

Vierailija kirjoitti:

En pääse lukemaan juttua enkä käy salilla. Mutta juoksun harrastajana tiedostan sen yleisen virheen että lähes kaikki harjoittelevat liian kovalla sykkeellä eikä rasvaa pala. Myös minä painan koko ajan  laikka punaisella, mutta ei voi mitään. Kunto on vielä niin heikko että jos juoksen hitaamminkin niin syke karkaa liian kovaksi. Välillä rytmitän juoksua ja kävelyä, niin syke on edes joskus halutulla alueella, mutta toisinaan juoksen kaikesta huolimatta koko lenkin läpi. Luultavasti tilanne paranee kun kunto kohenee.

Just oli iltsikassa juttua tuollaisesta juoksijasta, joka ajatteli ja toimi samoin. Ei kroppa lopulta enää kestänyt. Jos on huono kunto, niin pitää aloittaa matalammalta eikä yrittää heti huipulle. Sanontakin kuuluu: tyhmästä päästä kärsii koko kroppa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En pääse lukemaan juttua enkä käy salilla. Mutta juoksun harrastajana tiedostan sen yleisen virheen että lähes kaikki harjoittelevat liian kovalla sykkeellä eikä rasvaa pala. Myös minä painan koko ajan  laikka punaisella, mutta ei voi mitään. Kunto on vielä niin heikko että jos juoksen hitaamminkin niin syke karkaa liian kovaksi. Välillä rytmitän juoksua ja kävelyä, niin syke on edes joskus halutulla alueella, mutta toisinaan juoksen kaikesta huolimatta koko lenkin läpi. Luultavasti tilanne paranee kun kunto kohenee.

Sellainen täydennys tähän että on hyvä välillä vetää punaisellakin, niin saa monipuolisempaa kehitystä.  Pitkät, matalan sykkeet treenit syö tehokkaasti rasvaa ja lisää peruskuntoa, mutta vauhtikestävyyteen ja kovan kunnon kehitykseen kaivataan myös isomman sykkeen lyhyempiä harjoituksia.  Näitä ovat esim. intervallivedot tai lyhyemmät mutta nopeammat lenkit.

Mulla ongelmana se että matalasykkeiset lenkit eivät vaan ”anna mitään”. Eli jotta fiilikseen pääsen niin punaisella on pakko mennä. Korvaan tämän sitten seuraavana päivänä kävelylenkillä joka on matalasykkeisempi. Ja yritän painoa pudottaa, noin 3-4 kg vielä sitten olen ihanne painossani.

Monestiko viikossa sitten on näitä punaisen lenkkejä?

Suoritusyhteiskunnassa tärkeintä on vetää naama punasena ja olla olevinaan niin stn tehokas, ihan fiiliksissä. Seuraavaks onkin kroppa pskna ja sitten ei tehdäkään puoleen vuoteen taas yhtään mitään.

Salitreeni ei vaan sovi kaikille. Kova treeni ja siitä palautuminen nostaa stressitasoja. Stressitasojen nousu nostaa kortisolin määrää elimistössä. Liika kortisoli elimistössä lihottaa. Mikä tahansa urheilu voi tehdä toki tämän, jos vetää liian kovaa aina, mutta salitreenaamisessa tuntuu olevan vaan sellainen kulttuuri, että et voi tehdä kevyemmin ja omien tuntemusten mukaan vaan pitää vetää täysillä tai treenaa väärin ja turhaan.

Itseäni huvittaa myös, kun mediassa ja salihullujen puheissa sitä pidetään välillä jonain tienä onneen ja autuuteen, jonka jälkeen voit syödä mitä vain ja olla timmi ja lihaksikas. Se proteiinipatukoiden ja -rahkojen mättäminen on myös ihan älytöntä. Ovat käytännössä korkeaproteiinisia sokeriherkkuja. Proteiinissa on todella paljon energiaa ja liika proteiini johtaa vain lihomiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En pääse lukemaan juttua enkä käy salilla. Mutta juoksun harrastajana tiedostan sen yleisen virheen että lähes kaikki harjoittelevat liian kovalla sykkeellä eikä rasvaa pala. Myös minä painan koko ajan  laikka punaisella, mutta ei voi mitään. Kunto on vielä niin heikko että jos juoksen hitaamminkin niin syke karkaa liian kovaksi. Välillä rytmitän juoksua ja kävelyä, niin syke on edes joskus halutulla alueella, mutta toisinaan juoksen kaikesta huolimatta koko lenkin läpi. Luultavasti tilanne paranee kun kunto kohenee.

Sellainen täydennys tähän että on hyvä välillä vetää punaisellakin, niin saa monipuolisempaa kehitystä.  Pitkät, matalan sykkeet treenit syö tehokkaasti rasvaa ja lisää peruskuntoa, mutta vauhtikestävyyteen ja kovan kunnon kehitykseen kaivataan myös isomman sykkeen lyhyempiä harjoituksia.  Näitä ovat esim. intervallivedot tai lyhyemmät mutta nopeammat lenkit.

Jos harrastaa tappelua niin on tärkeä vetää ylirajoille joka treeni. Muuten häviää tapoelun koska tulee väsy olo ja luovutus koska ei ole tottunut

Kuten joku jo sanoikin, salitreeni ei ole mikään ykkösvaihtoehto painonpudotukseen. Ehkä juuri voimaharjoittelua aloittaessa voi samaan aikaan polttaa rasvaa ja kasvattaa lihasta, jos liikuntaa on aiemmin harrastanut hyvin vähän, kun lihasten vaatimustaso nousee niin radikaalisti.

Mutta sen jälkeen ei käytännössä voi samaan aikaan laihduttaa ja kasvattaa lihasta, koska jos energiaa kuluu enemmän kuin sitä ravinnosta saadaan, keho alkaa säästää energiaa, ja heti ensimmäisenä säästetään lihasten kasvusta, koska se kuluttaa paljon energiaa eikä ole selviytymisen kannalta mitenkään välttämätöntä.

Analogiana, jos ihminen huomaa kuluttavansa rahaa enemmän kuin tienaa, ei silloinkaan vain tuhlata säästöjä (rasvavarastoja) kaikessa rauhassa vaan pyritään vähentämään kulutusta, ja jos rahaa (energiaa) ei sitten riitä paremman elintason (isompien lihasten) ylläpitämiseen, niin sitten pitää pärjätä vähemmällä. Ei se keho tiedä, että energiaa alkaisikin sitten tulla lisää kun paino on saatu niin alas, että laihduttaja on tyytyväinen, vaan se luulee, että ruokaa ei ole.