Lue keskustelun säännöt.
En käsitä mikä minua vaivaa. Syön kuin sika, kulutan rahaa järjettömällä tavalla. Mikään ei kiinnosta.
22.04.2022 |
Passiivisuus vaivaa. Tehtäviä vaikea saada tehdyksi, en oikeastaan pysty tekemään mitään ollessani kotona. Mikään ei kiinnosta tarpeeksi. Se mikä kiinnostaa on "roskan" syöminen, rahapelien pelaaminen, sarjojen katselu, äänikirjat ja nukkuminen. Muut on vain pakotettua tekemistä eikä mitään mieltä ole oikein missään. Olen kuitenkin reipas ja ahkera tyyppi, masennukseen taipuvainen mutta kyllä minun asiani pitäisi saada hoidetuksi.
Aivan kuin eläisin unessa nyt. Pari viikkoa olen syönyt jäätävän paljon kaikkea ja epäterveellistä. Olen pelannut 500-700€ rahaa. Nukun, olen vain omassa kodissani ja jotenkin ihan mitään sanomaton. Ei edes hetkauta. Ennen olisin ollut vihainen itselleni mutta ei oikein liikuta, vähän ärsyttää ja odotan, että tämä menisi ohi.
Tiedän, että minun on kuitenkin pakko muuttaa nyt suuntaa.
Masennus on todettu, on lääkitys. En kuitenkaan vain ole kunnossa vaan jokin takkuaa olemisessani. Enkä edes tiedä mikä.
Luen kirjoja, joista saisin herätystä ja hetken ne auttavatkin. Yritän pitää toivoa yllä.
Olen kuitenkin outo, eksyksissä ja jumittunut. Tätä on kestänyt jo kuukausitolkulla, joskus mennyt paremmin ja taas huonommin. Sain sen masennuslääkityksen joka auttoi hetkeksi mutta kaksi viikkoa on ollut pelkkää alamäkeä nyt.
Tekisi mieli ravistella itseään ja huutaa, että herää nyt jo ja mene ulos, nauti! Herää!
Mutta olen jossain. Hankala saada yhteyttä perimmäiseen itseeni.
Kommentit (46)
No tota se masennus on. Jos noita "normaaleilta" tuntuvia energisiä kausia tulee aallottain niin kyse voi olla bipolaarisesta.
Tarkistuta lääkitys, jos sitä pitää titrata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lääkitys voi olla yksi tekijä. Auttaa vähän toisesta päästä, mutta tuottaa ongelmia toisesta, hyvät asiatkaan ei tunnu oikein miltään.
Onko sulla terapiaa? Nettiterapia on yksi mahdollisuus.
Ei kai se masennut pelkillä lääkkeillä mene tuosta vaan ohi.
Minusta kärsit riippuvuudesta. Riippuvuus voi olla roskaruokiin ja siihen pelaamiseen. Haet jatkuvasti mielihyvää, mikä kertoo että sinulla on riippuvuuteen taipuva persoonallisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lääkärin mukaan ei ole bipoa. En siis ole mitenkään ylienerginen, hermostunut tai muuta. Olen aina ollut kyllä riippuvuuksiin taipuvainen. Olen kuin unessa, joskus.
Ei ole mieltä vain missään.
Ihmissuhteita on siinä määrin, että kodin ulkopuolella tapaan joskus ja juttelen, nauran, olen sosiaalinen ja pidetty tyyppi. Elämässäni ei kuitenkaan ole mitään sydänystäviä tai oikein muutakaan mainittavaa. Yksin olen aika pitkälle. Joskus menen ryyppyporukkaan viikonloppuisin itseäni viihdyttämään, nauramaan ja saunaan. Sitten on krapula ja paskempi olo mutta ainakin sitä seuraa sai.
Kaikki elämäni on tavallaan työssä tai opiskeluissa. Yksin kotona, jossa vietän aikani suurimmaksi osaksi on vain tyhjää. On vain tyhjyyttä...
Jota sitten täytän mielihyvällä ja unohtamalla noilla väärillä tavoilla. Olen lukossa enkä saa itseäni auki. Tosiaan tekisi mieli huutaa ja läiskiä poskille, että mikä minua vaivaa.
Miksi en uskalla elää oman näköistä elämää, miksi en ryhdistäydy.
Masennuslääkitystä ennenkin tätä on ollut. Eihän se juurisyytä poista. Taustalla väkivaltainen suhde, ystävät puukottivat selkään, vanhemmat alkoholisteja. Sellainen perus kierre, jos on altis hyväksikäytölle. En kuitenkaan ole siitä enää moksiskaan, olen vain hyväksynyt ja yrittänyt ottaa vastuun elämästäni, että parempi olla yksin ja sitä rataa.
Hmph.. Mitähän muuta..
Terapiaan olen hakeutumassa. Kunhan ensin alkaa työt ja saan kelalta päätöksen.
Ap
Ainoa mikä minut pitää nyt jotenkin tolkuissa on nuo äänikirjat, jotka motivoivat hetkellisesti. Yritän tehdä harjoituksia, avata itseäni mutta onhan se aikaa vievää.
Sen lisäksi tuo työ tulee olemaan minulle varmasti tärkeä käännös elämässäni. Raha asiat paranevat, on säännöllisyyttä, näen ihmisiä enemmän jne. Ovia avautuu taas eteenpäin. Olen luvannut itselleni, että sitä en tyri. Minun on pakko olla hoitaa työni kunnolla ja vastuullisesti, jos en sitten muuta pysty.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos sulla se terapia prosessi on alkamassa, niin mitä jos panostat nyt sen alulle saattamiseen ja yrität pärjäillä siihen saakka niillä, mitä on. Ajan myötä voi sitten helpottaa. Kuulostaa siltä kuitenkin, että moni asia on jo hyvin ja sekin on iso juttu, että on työ ja pystyy siellä käymään. Eli elämässä on tällaisia rakenteita, joita ei tarvitse lähteä alusta asti rakentamaan.
Minulla on ollut samaa. Se on ihan masennusta. Kerro, jos löydät sopivan lääkkeen tai hoidon.
Iso hyvä uutinen, kuten uusi työpaikka, piristää joksikin aikaa. Silloin saan tuntea, miltä tuntuu olla normaali ihminen. Olen saanut kokea pari tällaista piristysruisketta elämäni aikana.
Huonot kaudet ovat siitä hassuja, että silloin todellakin ylensyö ja aivot eivät jotenkin toimi. Esimerkiksi pikavippimainokset näyttäytyvät kiehtovina, vaikka minulla on säästöjäkin. Mielihalut ovat todella järjettömiä. Myös rahapelit ja alkoholi alkavat kiinnostaa, vaikka olen todella tunnollinen ja puritaani luonne. Se vaan liittyy oireenkuvaan eikä sillä ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Mt-ongelma ovat juuri sitä, että himoaa ruokaa vaikkei ole nälkä, ja himoaa pikavippiä vaikka tilillä on rahaa kaikkeen, mitä tarvitsee.
Itseä on auttanut se, että hyväksyn mielihalujen olemassaolon, mutten reagoi niihin. Olen hankkinut harmittomampia addiktioita, esim pöytäkoneen ja pelejä, että minulla on luvallisia keinoja repsahtaa.
Rahapelejä pelatessa ainoa joka voittaa, on kasino. Etsi joku muu peli, jossa on leaderboardit ja joka EI ole pay to win -peli. Testaa ja kokeile, kunnes löydät sopivan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suosittelen että vietät aikaa sellaisten ystävien kanssa jotka ymmärtää tilanteesi.
Keksikää yhdessä tekemistä, joka vie huomion pois turhista asioista.
Nyt kylmänä vuodenaikana kannattaa käydä säännöllisesti uimahallissa. Voit myös kävellä. Osta roskapihdit ja kerää lenkillä roskia. Voi tehä sitä kaverinkin kanssa.
Kun saat pieniä onnistumisen kokemuksia niin aivot palkitsee itseään niistä ja nuo riippuvuudet vähenee. Joka tapauksessa, vietä sisällä niin vähän aikaa kuin mahdollista.
Heinä-elokuussa voit kerätä mustikoita, ja elo-syyskuussa puolukoita ja sieniä. Jos sun lähellä ei ole metsää niin voitte mennä jonkun ystävän / tutun kanssa yhdessä autolla.
Ulkoilma ja liikunta rauhoittaa hermostoa ja tasaa mielialaa. Suosittelen kokeilemaan myös avantouintia. Siihen jää hyvällä tavalla koukkuun ja on terveellistä keholle :) Sitäkin voi harrastaa yksin tai yhdessä kaverin kanssa.
Siksi suosittelen näitä, sillä ne tuo mulle sisältöä elämään. Olen itse kärsinyt stressistä ja myös masennuksesta, ja yksi tapa lievittää stressiä ja päästä irti stressaavista ajatuksista oli katsella kivoja tv-sarjoja ja selailla kännykkää. Huomasin että se on kuitenkin aika passivoittavaa. Ja kun se jatkuu kauan, mulla alkoi yhä vähemmän mieli nähdä ihmisiä.
Siksi tuommoiset ulkoharrastukset on hyviä et ne sopivalla tavalla aktivoivat aivoja, eivätkä ole kuormittavia.
Minulla on aika sama tilanne. Terapiaan tuskin pääsee edes jos itse maksaa kaiken!
Kärsin suunnattomasti Helsingin huonosta ilmanlaadusta joka on tänä vuonna poikkeuksellisen pitkittynyt. olin vajaan viikon poissa ja ollut useampi viikonloppu poissa myös. Katuja ei siivota tarpeeksi nopeasti, ei kastella eikä suolata. Helpottanee toukokuussa kun renkaita vaihdetaan ja toivon mukaan sataa. Silmiä kirvelee, kurkku käheä ja nenä tukossa. Mitään ei voi harrastaa ns täysillä. Väsyttää.
Tutkimuksen mukaan urheilu saastuneessa kaupunki-ilmassa ei tuo juurikaan hyötyä, sillä saaste ikään kuin nollaa sen. Kokoajan pitäisi siis lähteä pois ja se rasittaa. Haluaisin muuttaa maalle, mutta en yksin. Olen nimittäin muuttanut maalle yksin ja asunut okt vajaa 10 v. Never again! Ystäviä ei enää ole, mutta en pelaa. Enkä dokaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhu sille hoitavalle lääkärillesi. Ehkä lääkitys ei toimi tai tarvitsisit sen lisäksi jotain muuta, esimerkiksi terapiaa.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ollut samaa. Se on ihan masennusta. Kerro, jos löydät sopivan lääkkeen tai hoidon.
Iso hyvä uutinen, kuten uusi työpaikka, piristää joksikin aikaa. Silloin saan tuntea, miltä tuntuu olla normaali ihminen. Olen saanut kokea pari tällaista piristysruisketta elämäni aikana.
Huonot kaudet ovat siitä hassuja, että silloin todellakin ylensyö ja aivot eivät jotenkin toimi. Esimerkiksi pikavippimainokset näyttäytyvät kiehtovina, vaikka minulla on säästöjäkin. Mielihalut ovat todella järjettömiä. Myös rahapelit ja alkoholi alkavat kiinnostaa, vaikka olen todella tunnollinen ja puritaani luonne. Se vaan liittyy oireenkuvaan eikä sillä ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Mt-ongelma ovat juuri sitä, että himoaa ruokaa vaikkei ole nälkä, ja himoaa pikavippiä vaikka tilillä on rahaa kaikkeen, mitä tarvitsee.
Itseä on auttanut se, että hyväksyn mielihalujen olemassaolon, mutten reagoi niihin. Olen hankkinut harmittomampia addiktioita, esim pöytäkoneen ja pelejä, että minulla on luvallisia keinoja repsahtaa.
Rahapelejä pelatessa ainoa joka voittaa, on kasino. Etsi joku muu peli, jossa on leaderboardit ja joka EI ole pay to win -peli. Testaa ja kokeile, kunnes löydät sopivan.
Kerron toki. Voi kun tämä menisi ohi. Olen yrittänyt ulkoistaa tällä viikolla masennusta. Siis tarkoitan, että kun olen noita kirjoja kuunnellut (henkisestä heräämisestä), niin olen yrittänyt vain ajatella eri tavalla. Etten minä ole masentunut vaan mieleni on. Ajatukset ovat mutta niihin ei tarvitse samaistua. Kuulostaa varmaan typerältä useiden mielestä edes kuunnella tuollaisia mutta hetkellisesti se oikeasti auttaa. Tuo voimaa kunnes unohdan nuo neuvot. On ainakin siis joitakin hetkiä kun pystyn olemaan läsnä ja kiinnostunut ajatuksistani ulkoapäin katsottuna, samaistumatta niihin.
Sitten tuo passiivisuus joka iskee. Siis joo, hyvin selitit mielihyvän hakemisesta. Tälläkin viikolla pelasin. Sain todella hyviä voittoja, kotiutin osan ja pelasin taas. Aloin siinä jossain vaiheessa miettimään, että minulla ei ole edes tarve pelata, siis rahallisen voiton vuoksi koska olen jo saanut pelistä sen mitä olen halunnut. Siinä pelaillessa mietin, ettei minua edes kiinnosta oikeastaan se voittaminen tietyllä tavalla. Pelaan vain koska saan siitä jotain mielihyvää. Unohdan ajan ja paikan, pelaan koska se herättää kiinnostusta. Sen takia aika julmia nuo pelit, pistin pelikiellon päälle kun aikani siinä pohdin pelaamistani, joka on joskus todella älytöntä.
Muiden kanssa sama juttu. Syön vain. Syön vaikka oksettaa joskus. Katoan vain jonnekin ja teen asioita, jotka vasta seuraavana päivänä saavat voimaan henkisesti huonosti. Nuo hetket vievät mukanaan ja kun on tarpeeksi monta kertaa tapahtunut niin ei vain enää kiinnosta. Ei tule edes syyllisyyttä.
Pitäisi elää tietoisemmin. Joskus onnistuu, joskus sitä taas vajoaa jonnekin.
Onhan tämä aika kuluttavaa. Kaikki mitä yrittää rakentaa niin voi hetkessä sortua. Ei sitä oikein luota itseensä.
Tsemppiä paljon sulle, jospa löytyisi ratkaiseva avain näille asioille.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lääkärin mukaan ei ole bipoa. En siis ole mitenkään ylienerginen, hermostunut tai muuta. Olen aina ollut kyllä riippuvuuksiin taipuvainen. Olen kuin unessa, joskus.
Ei ole mieltä vain missään.
Ihmissuhteita on siinä määrin, että kodin ulkopuolella tapaan joskus ja juttelen, nauran, olen sosiaalinen ja pidetty tyyppi. Elämässäni ei kuitenkaan ole mitään sydänystäviä tai oikein muutakaan mainittavaa. Yksin olen aika pitkälle. Joskus menen ryyppyporukkaan viikonloppuisin itseäni viihdyttämään, nauramaan ja saunaan. Sitten on krapula ja paskempi olo mutta ainakin sitä seuraa sai.
Kaikki elämäni on tavallaan työssä tai opiskeluissa. Yksin kotona, jossa vietän aikani suurimmaksi osaksi on vain tyhjää. On vain tyhjyyttä...
Jota sitten täytän mielihyvällä ja unohtamalla noilla väärillä tavoilla. Olen lukossa enkä saa itseäni auki. Tosiaan tekisi mieli huutaa ja läiskiä poskille, että mikä minua vaivaa.
Miksi en uskalla elää oman näköistä elämää, miksi en ryhdistäydy.Masennuslääkitystä ennenkin tätä on ollut. Eihän se juurisyytä poista. Taustalla väkivaltainen suhde, ystävät puukottivat selkään, vanhemmat alkoholisteja. Sellainen perus kierre, jos on altis hyväksikäytölle. En kuitenkaan ole siitä enää moksiskaan, olen vain hyväksynyt ja yrittänyt ottaa vastuun elämästäni, että parempi olla yksin ja sitä rataa.
Hmph.. Mitähän muuta..
Terapiaan olen hakeutumassa. Kunhan ensin alkaa työt ja saan kelalta päätöksen.
Ap
Kirjoituksesi voisivat olla omasta kynästäni.
Joku on verrannut takaiskuja kokenutta ihmistä koe-eläimeen, jolle annetaan sähköiskuja niin kauan että se lopettaa pakoyritykset. Sitten se vaan ottaa sähköä vastaan hievahtamatta eikä edes yritä mitään.
Sen kokeen kakkososiossa koe-eläinten häkkeihin tehtiin huone, mihin pakenemalla sähkötyksen sai loppumaan. Mutta silloin huomattiin merkittävä ero:
Uudet hiiret oppivat nopeasti säntäillessään, minne paeta kipua pakoon.
Mutta ne mieleltään rikotut ja lannistuneet hiiret jäivät aina vaan kykkimään sinne sähköön. Ne eivät edes mallioppineet uusilta hiirillä, toisin kuin uudet hiiret toisiltaan. Tutkijat tulkitsivat, että sähkötetyille hiirille oli aiheutettu trauma tai masennus - ne eivät pystyneet enää toimimaan oman etunsa mukaisesti.
Kolmannessa vaiheessa nujerretut hiiret yritettiin opettaa välttämään sähköä. Ihan alussa ne piti nostaa turvaan ja palkita ruualla, mutta viikkojen myötä ne alkoivat hiippailla varovasti turvaan. Ajan kuluessa reaktiovaste parani ja lopulta traumatisoituneet hiiret osasivat pelastautua yhtä hyvin kuin uudet hiiret. Se vaan vaati tutkijoiden auttavaa kättä alussa.
Älä sinäkään pinnistele yksin 👏
No mutta ruoka sentään maistuu. Ja uni?
Vierailija kirjoitti:
Minusta kärsit riippuvuudesta. Riippuvuus voi olla roskaruokiin ja siihen pelaamiseen. Haet jatkuvasti mielihyvää, mikä kertoo että sinulla on riippuvuuteen taipuva persoonallisuus.
Jos tulee helposti kaikesta riippuvaiseksi niin kannattaa alkaa liikkumaan ahkerasti, siitäkin tulee lopulta riippuvaiseksi. Jopa niin että pieni loukkaantuminen joka estää tai hankaloittaa lenkille lähtöä saa mielen matalaksi. Mutta parempi sekin kuin riippuvuus ruuasta, viinasta tai tupakasta.
Sitä paitsi väitän että hyvin moni ns terve on todellisuudessa riippuvuus-sairas, vaikka työstä tai rahasta tai omaisuudesta tai kunniasta, maineesta ja ylennyksistä 😉
"Syöt kuin sika" Helppo korjata, ostat lautasen ja aterimet !
Elämäsi koostuu asioista jotka tuottaa paljon dopamiinia vähällä vaivalla. Sinun pitää vieroittaa itsesi näistä ja ryhtyä tekemään vähemmän dopamiinia tuottavia asioita kuten töitä, harrastuksia, kuntoilua, lue kirjoja ja niin edelleen. Helpommin sanottu kun tehty. Taustalla voi olla myös joku ongelma mikä aiheuttaa tätä.
Lisäyksenä, että kun aloitin lääkityksen niin se oli ihanaa kun itsetuhoiset ajatukset häipyivät. Sain tehdyksi ja iloitsin. Suunnittelin asioita. Sain työpaikan (alkaa ensi kuussa), rästit tehdyksi, söin terveellisesti, suunnittelin tulevaisuutta. Kaikki hyvin. Ei mitään.
Sitten jotain tapahtui. Tuo kaikki reippaus ja hyvä olo katosi ja taas ne samat ajatukset, passiivisuus tuli takaisin.
Olen sitten yrittänyt olla takertumatta ajatuksiin ihan tietoisesti. Se helpottaa. Annan vain olla. Kun saisi vain itsensä liikkeelle ja ilon elämään. Saisin vain sen tarmon ottaa vastuun elämästäni. Tuntuu kuin olisi taantunut jotenkin, on vain lukossa.
Ap