Lue keskustelun säännöt.
En käsitä mikä minua vaivaa. Syön kuin sika, kulutan rahaa järjettömällä tavalla. Mikään ei kiinnosta.
22.04.2022 |
Passiivisuus vaivaa. Tehtäviä vaikea saada tehdyksi, en oikeastaan pysty tekemään mitään ollessani kotona. Mikään ei kiinnosta tarpeeksi. Se mikä kiinnostaa on "roskan" syöminen, rahapelien pelaaminen, sarjojen katselu, äänikirjat ja nukkuminen. Muut on vain pakotettua tekemistä eikä mitään mieltä ole oikein missään. Olen kuitenkin reipas ja ahkera tyyppi, masennukseen taipuvainen mutta kyllä minun asiani pitäisi saada hoidetuksi.
Aivan kuin eläisin unessa nyt. Pari viikkoa olen syönyt jäätävän paljon kaikkea ja epäterveellistä. Olen pelannut 500-700€ rahaa. Nukun, olen vain omassa kodissani ja jotenkin ihan mitään sanomaton. Ei edes hetkauta. Ennen olisin ollut vihainen itselleni mutta ei oikein liikuta, vähän ärsyttää ja odotan, että tämä menisi ohi.
Tiedän, että minun on kuitenkin pakko muuttaa nyt suuntaa.
Masennus on todettu, on lääkitys. En kuitenkaan vain ole kunnossa vaan jokin takkuaa olemisessani. Enkä edes tiedä mikä.
Luen kirjoja, joista saisin herätystä ja hetken ne auttavatkin. Yritän pitää toivoa yllä.
Olen kuitenkin outo, eksyksissä ja jumittunut. Tätä on kestänyt jo kuukausitolkulla, joskus mennyt paremmin ja taas huonommin. Sain sen masennuslääkityksen joka auttoi hetkeksi mutta kaksi viikkoa on ollut pelkkää alamäkeä nyt.
Tekisi mieli ravistella itseään ja huutaa, että herää nyt jo ja mene ulos, nauti! Herää!
Mutta olen jossain. Hankala saada yhteyttä perimmäiseen itseeni.
Kommentit (46)
Kuulostaa näin äkkiseltään manialle. Masentuneena voi olla myös masentuneeti maaninen ja se on tuollaista agressiivista itsetuhoa ilman iloa ja mielenkiintoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pyydä edunvalvonta, se on yks mikä auttaa kun peliriippuvuus on paha, sulla ei kohta oo muuten rahaa maksaa vuokraa tai syödä!!!!
Pahinta näin masentuneena on se kun ei ole ketään kelle puhua syvällisiä asioita, vanhemmat ovat ainoat läheiset ihmiset ja niitä en halua rasittaa omilla ongelmillani. Työ pitää vähän järjissään ja viikonloput menee lähinnä yksin murehtiessa.
Voimia ap, täällä toinen masentunut.
Vähän OT, mut kuule, Ap. Sä kuulostat tosi mahtavalta tyypiltä! Toivottavasti toi kurja olo väistyy ja voit taas paremmin.
Uhkapelit tuo jännitystä elämään ja ruoka tuo mielihyvää elämään näin yksinäiselle ihmisille.
Saatan myös olla masentunut mutta lääkäriin en uskalla mennä koska jännität sosiaalisia tilanteita.
M30
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sellaista se on, minulla myös. Olen valitettavasti riippuvainen tästä palstastakin masentuneena. Kun mikään ei kiinnosta, on ”helppoa” vaan selata aivottomia ketjuja, vaikka useimmista tulee paha olo.
Muutenkin olen huomannut, että vaikka tavallaan tavoittelen nopeaa mielihyvää, rauhoitun ja pysähdyn vasta sitten, kun olen vetänyt överit ja olo on huono. Paha olo kun tuntuu edes JOLTAKIN.
Itellä pitää pakottaa ittensä tekemään joitain asioita. Kyllä se siitä sitten ylensä lähtee kun vaan saa alotettua. Harvoin sitä on niin paljon motivaatiota että oikeen innosta puhkuen lähtee lenkille tai alkaa vaikka siivoamaan tai mitä näitä nyt on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olet laiska läski paska. Mene itseesi äläkä täällä vingu.
Mitenkä notkee pitää olla että pystyy menemään itseensä. Itse hädintuskin taivun edes koskettamaan varpaitani.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa näin äkkiseltään manialle. Masentuneena voi olla myös masentuneeti maaninen ja se on tuollaista agressiivista itsetuhoa ilman iloa ja mielenkiintoa.
Aika erikoinen versio, josta lääketiedekään ei ole kuullut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vähän OT, mut kuule, Ap. Sä kuulostat tosi mahtavalta tyypiltä! Toivottavasti toi kurja olo väistyy ja voit taas paremmin.
Olipa ihana kommentti! :) yritän parhaani mukaan olla hyvä tyyppi, pitäisi olla sitä itseäänkin kohtaan enemmän.
Kiitos kommentoijille, tosi hyviä ja pistää miettimään. Tulee olo, että toivoa kyllä on eikä olla yksin näiden tunteidemme kanssa.
Ap
Et ole yksin. Yksinäisyys ainakin itsellä korostaa riippuvuuksiin sortumista. Sitä ei vain saa elämäänsä merkityksellistä sisältöä vaan ajautuu niihin huonoihin vaihtoehtoihin. Omalla vastuulla se on mutta helkkarin vaikea siitä on päästä pois. Tiedä mikä ohjelmointi omassa päässä pitäisi tehdä, että elämästä tulisi aivan toisenlaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lääkärin mukaan ei ole bipoa. En siis ole mitenkään ylienerginen, hermostunut tai muuta. Olen aina ollut kyllä riippuvuuksiin taipuvainen. Olen kuin unessa, joskus.
Ei ole mieltä vain missään.
Ihmissuhteita on siinä määrin, että kodin ulkopuolella tapaan joskus ja juttelen, nauran, olen sosiaalinen ja pidetty tyyppi. Elämässäni ei kuitenkaan ole mitään sydänystäviä tai oikein muutakaan mainittavaa. Yksin olen aika pitkälle. Joskus menen ryyppyporukkaan viikonloppuisin itseäni viihdyttämään, nauramaan ja saunaan. Sitten on krapula ja paskempi olo mutta ainakin sitä seuraa sai.
Kaikki elämäni on tavallaan työssä tai opiskeluissa. Yksin kotona, jossa vietän aikani suurimmaksi osaksi on vain tyhjää. On vain tyhjyyttä...
Jota sitten täytän mielihyvällä ja unohtamalla noilla väärillä tavoilla. Olen lukossa enkä saa itseäni auki. Tosiaan tekisi mieli huutaa ja läiskiä poskille, että mikä minua vaivaa.
Miksi en uskalla elää oman näköistä elämää, miksi en ryhdistäydy.Masennuslääkitystä ennenkin tätä on ollut. Eihän se juurisyytä poista. Taustalla väkivaltainen suhde, ystävät puukottivat selkään, vanhemmat alkoholisteja. Sellainen perus kierre, jos on altis hyväksikäytölle. En kuitenkaan ole siitä enää moksiskaan, olen vain hyväksynyt ja yrittänyt ottaa vastuun elämästäni, että parempi olla yksin ja sitä rataa.
Hmph.. Mitähän muuta..
Terapiaan olen hakeutumassa. Kunhan ensin alkaa työt ja saan kelalta päätöksen.
ApKirjoituksesi voisivat olla omasta kynästäni.
Joku on verrannut takaiskuja kokenutta ihmistä koe-eläimeen, jolle annetaan sähköiskuja niin kauan että se lopettaa pakoyritykset. Sitten se vaan ottaa sähköä vastaan hievahtamatta eikä edes yritä mitään.
Sen kokeen kakkososiossa koe-eläinten häkkeihin tehtiin huone, mihin pakenemalla sähkötyksen sai loppumaan. Mutta silloin huomattiin merkittävä ero:
Uudet hiiret oppivat nopeasti säntäillessään, minne paeta kipua pakoon.
Mutta ne mieleltään rikotut ja lannistuneet hiiret jäivät aina vaan kykkimään sinne sähköön. Ne eivät edes mallioppineet uusilta hiirillä, toisin kuin uudet hiiret toisiltaan. Tutkijat tulkitsivat, että sähkötetyille hiirille oli aiheutettu trauma tai masennus - ne eivät pystyneet enää toimimaan oman etunsa mukaisesti.Kolmannessa vaiheessa nujerretut hiiret yritettiin opettaa välttämään sähköä. Ihan alussa ne piti nostaa turvaan ja palkita ruualla, mutta viikkojen myötä ne alkoivat hiippailla varovasti turvaan. Ajan kuluessa reaktiovaste parani ja lopulta traumatisoituneet hiiret osasivat pelastautua yhtä hyvin kuin uudet hiiret. Se vaan vaati tutkijoiden auttavaa kättä alussa.
Älä sinäkään pinnistele yksin 👏
Tää oli kyllä hieno juttu mitä jaoit tänne. Kiitos kun jaksoit kirjoittaa tuosta tutkimuksesta.
Noin se kai menee. Sitä aivokemia vain lakkaa reagoimasta. Huomaan tuollaisia piirteitä itsessäni täysin. Esimerkiksi kun olin siinä väkivaltaisessa suhteessa. Olin jatkuvasti pakenemassa mutta minut saatiin jotenkin manipuloitua takasin. Lopulta ei enää oikein tuntunut missään ne sanat ja teot ja toisia vieressä seuranneita järkytti. Itse olin vain täysin kyvytön enää reagoimaan tarpeeksi asioihin. Se on jäänyt. Henkinen kuolema jollain tasolla taas iski. Olen selvinnyt ennenkin vaikka mistä, joten selviän tästäkin. Tuo suhteen loppuminen on vielä tuoreessa muistijäljessä ja vielä kipuilen varmaan noiden asoiden kanssa, edelleen olen mieleni vankilassa, aivan kuten suhteessakin. Onneksi kuitenkin tiedän, että joku päivä, ajallaan voin vapautua. Olen sen ennenkin saanut kokea. Terapia on kuitenkin erittäin tärkeä asia jo sen puolesta, etten anna toisten enää satuttaa minua ja että kuuntelen itseäni jatkossa.
Tsemppiä sinulle myös, kyllä me selvitään.
Ap
Ihan kuin minä. Hävisin rutosti rahaa ja melkein jäin puille paljaille. Äsken sitten nouain viimeisellä 20 vaille kolmeen sataan. Kun voitto tulee maksan heti laskuja ja kauppaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan kuin minä. Hävisin rutosti rahaa ja melkein jäin puille paljaille. Äsken sitten nouain viimeisellä 20 vaille kolmeen sataan. Kun voitto tulee maksan heti laskuja ja kauppaan!
En todellakaan halua saarnata mutta sen sanon, että lupaa, että maksat laskut ja menet kauppaan, HETI kun saan rahat tilille. Ei siinä muuten mitään, tiedän vain kun itsekin olen ollut tuossa tilanteessa. Pelannut silmät sokeana ja kasinon pelit pyörineet päässä niin se helpotus kun voitat vaikka olet ihan paskana siitä, että olet hävinnyt satoja euroja. Sitten lupaa itselleen ettei pelaa enää.
No joskus se pitää, etten pelaa rahojen tullessa vaan menen kiltisti kauppaan tai muuten elän suht. viisaasti. Ei kuitenkaan tarvitse kuin yksi sortuminen ja kaikki voitot voivat olla pelkkä mukava muisto vain. Tällä viikolla viimeksi kävi niin. Kotiutin ensin 150€, laitoin 20€ vielä pelitilille, voitin 100€. No sitten voitin vielä 380€, jonka kotiutin myös ja sen jälkeen olin jo niin addiktoitunut monen tunnin pelaamisen jälkeen, että jäljelle jäi 150€ loppuen lopuksi. Kun miettii jos olisin ottanut kaikki voitot vain vastaan enkä olisi pelannut enempää niin tililläni olisi useampi satanen, jolla olisin voinut helpottaa seuraavaa kuuta laskujeni suhteen.
Pyhpah. Vtuiks meni.
Ap
Siis kun sinä saat nuo rahat tilillesi, niin mene heti kauppaan ja maksa laskut*
Ap
Vierailija kirjoitti:
Siis kun sinä saat nuo rahat tilillesi, niin mene heti kauppaan ja maksa laskut*
Ap
Olin vailla toivoa ja jollain ostobonuksilla lopulta nasahti. En tuntenut huumaa vaan helpotusta. Todella maksan 60 e laskut ja kauppaan mutta ajattelin myös ladata prepaid MasterCard ille satasen.
Vierailija kirjoitti:
Minusta kärsit riippuvuudesta. Riippuvuus voi olla roskaruokiin ja siihen pelaamiseen. Haet jatkuvasti mielihyvää, mikä kertoo että sinulla on riippuvuuteen taipuva persoonallisuus.
Ei tuo minusta siltä kuulosta vaan lähinnä aika tavalliselta masennukselta.
Dopamiinia ei saa normaalilla tavalla joten hakeutuu hankkimaan sitä tuollaisilla nopeilla keinoilla kuten ruoalla ja pelaamisella. Pitkäaikaisemmat projektit eivät jaksa innostaa koska niistä ei saa samaa tyydytystä muuten kuin silloin alkuvaiheessa kun se idea iskee.
Mikä tämä mifinity kotiutus oikein on?
up