Kamalaa kun ihminen kuolee eikä sitä enää näe.
Ei voi selvittää asioita. En meinaa millään päästä tästä yli 😕
Mikä auttaa?
Kommentit (38)
Ne asiat on pikkujuttuja, elämä on elämää ja siihen kuuluu kaikenlaista säätöä.
Kamalampaa se olisi jos kaikki historian aikana eläneet ihmiset olisivat edelleen hengissä
Niin on. Ehkä ne asiat on ihan hyvällä tolalla, eikä tarviikaan keskustella. Näkee sitten toisella puolella vuosikymmenien kuluttua. Pitää jutella elävien kanssa ja ajatella positiivisia ajatuksia toiselle puolelle.
Vierailija kirjoitti:
Ne asiat on pikkujuttuja, elämä on elämää ja siihen kuuluu kaikenlaista säätöä.
Elämäni suurin kriisi ei ole pikkujuttu
Jos et pääse siitä ajan kanssa itseksesi yli, niin käänny ammattiavun puoleen. Se on tosi ok ja just sitä varten että saa apua elämän solmukohtiin, olipa se mikä tahansa. Aika yleensä auttaa kaikista eniten, joten anna tiimalasin sannan valua ja pidä ihan rauhassa suruaikasi ensin. Elämä jatkuu yleensä sitten omalla painollaan, se on vähän semmoinen ihme juttu.
Ei sille voi soittaakaan. Äidin kuolemasta on hieman yli kaksi vuotta ja vieläkin joskus ajattelen että tästä pitäisi puhua hänen kanssaan.
Sinulla on se eturivin paikka ostettu loppunäytökseen, kun karma hoitelee asiaa.
Malta hetkinen vielä .
Aina jää jotain kesken.
Ehkä kuollutkin olisi selvittänyt ja sanonut asioita?
Elämä on tällaista- Omituista.
Ei me tiedetä.
Hän ei enää mieti. Sinun sielusi se on, joka tarvitsee armon. Olet vain ihminen. Voit selvitellä omia tuntemuksiasi ja ajatuksiasi.
Henkinen tai uskonnollinen maailmankatsomus voi myös tuoda lohtua kuoleman suremisen keskelle. Kaikissa katsomuksissa (olipa niissä jumalia tai ei) yleensä otetaan sellainen kanta kuolemaan, että se vaan kuuluu osaksi elämää ja on luonnollista. Siitä voi saada voimaa. Voit kokeilla vaikka luoda ihan omaa yksityistä yhteyttäsi edesmenneen kanssa, rukoilla häntä ajatellen, puhua hänelle, kirjoittaa kirje, mitä nyt keksitkin ja mikä luontaiselta sinulle tuntuu. Voithan vaikka ajatella että hän on kanssasi kun lempeä kesätuuli puhaltaa, edestäsi lentää perhonen tai kun lumi leijailee maahan. Sulla oli suhde tähän ihmiseen, eikä se ole hävinnyt vaikka hän onkin kuollut. Se on sun muistoissasi ja sydämessäsi edelleen, nyt tietysti toisenlaiseksi muuttuneena, mutta hän on silti edelleen kanssasi muistoissasi ja ajatuksissasi, koska sinä olet vielä täällä. Tällainen katsantokanta voi myös lohduttaa.
On outo tunne kun läheinen oli tässä ja nyt ei enää ole. Eikä enää nähdä tässä elämässä. Uskon että kun kuolen taas tapaamme tuonpuoleisessa. Nyt on muistot ja suru joka jatkuu loppu elämän.
Vierailija kirjoitti:
Ei sille voi soittaakaan. Äidin kuolemasta on hieman yli kaksi vuotta ja vieläkin joskus ajattelen että tästä pitäisi puhua hänen kanssaan.
Puhelinnumero on edelleen tallessa.
Vierailija kirjoitti:
Kamalampaa se olisi jos kaikki historian aikana eläneet ihmiset olisivat edelleen hengissä
Julius Caesar, Nero, Napoleon, Hitler.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sille voi soittaakaan. Äidin kuolemasta on hieman yli kaksi vuotta ja vieläkin joskus ajattelen että tästä pitäisi puhua hänen kanssaan.
Puhelinnumero on edelleen tallessa.
Mulla kans vaikka äidin kuolemasta on pian 12v.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kamalampaa se olisi jos kaikki historian aikana eläneet ihmiset olisivat edelleen hengissä
Julius Caesar, Nero, Napoleon, Hitler.
Eikö Afrikasta löytynyt ketään?
Vierailija kirjoitti:
Henkinen tai uskonnollinen maailmankatsomus voi myös tuoda lohtua kuoleman suremisen keskelle. Kaikissa katsomuksissa (olipa niissä jumalia tai ei) yleensä otetaan sellainen kanta kuolemaan, että se vaan kuuluu osaksi elämää ja on luonnollista. Siitä voi saada voimaa. Voit kokeilla vaikka luoda ihan omaa yksityistä yhteyttäsi edesmenneen kanssa, rukoilla häntä ajatellen, puhua hänelle, kirjoittaa kirje, mitä nyt keksitkin ja mikä luontaiselta sinulle tuntuu. Voithan vaikka ajatella että hän on kanssasi kun lempeä kesätuuli puhaltaa, edestäsi lentää perhonen tai kun lumi leijailee maahan. Sulla oli suhde tähän ihmiseen, eikä se ole hävinnyt vaikka hän onkin kuollut. Se on sun muistoissasi ja sydämessäsi edelleen, nyt tietysti toisenlaiseksi muuttuneena, mutta hän on silti edelleen kanssasi muistoissasi ja ajatuksissasi, koska sinä olet vielä täällä. Tällainen katsantokanta voi myös lohduttaa.
Toi vaan surettaa vielä enemmän 😢
Ei mikään auta, ei edes aika, jos on rakas lähiomainen tai rakas puoliso.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kamalampaa se olisi jos kaikki historian aikana eläneet ihmiset olisivat edelleen hengissä
Julius Caesar, Nero, Napoleon, Hitler.
Eikö Afrikasta löytynyt ketään?
Idi Amin
Jotenkin pelottaa se yksinkertaisuus, aluksi ollaan täällä ja sitten ei enää ollakkaan...Ei mitään tietoa mitä kuoleman jälkeen tapahtuu. Surettaa jotenki ne kaikki nuoret jotka lähteny nuorina, saako he vielä toisen mahdollisuuden elää yksi elämä loppuun asti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kamalampaa se olisi jos kaikki historian aikana eläneet ihmiset olisivat edelleen hengissä
Julius Caesar, Nero, Napoleon, Hitler.
Eikö Afrikasta löytynyt ketään?
No ei tietenkään. Afrikka on toisesta välittämisen ja kunnioituksen mekka.
Ei siinä muu auta kuin aika