Työntekoa ja sitten kuollaan pois

Kyllä. Merkityksetön ja turha elämä. Ketuttaa.

Jep. Juuri mitään muuta en töiden lisäksi jaksa tehdä. Lapset ja perhe hoituu kusten juosten. Aivan arsesta.

Todellakin. Päivät menee töissä ja illalla jalsa tehdä yhtään mitään. Palkka on myös niin surkeaa vaikka on asiantuntijatehtävissä, niin sillä saa kuitenkaan mitään ihmeellistä ostettua mistä nauttisi elämässä tai pitäisi vaikka palkattoman viikon vapaan joka toinen kuukausi. Tai että voisi tehdä 4 päivää viikossa.

Äläpä. Ahdistaa jo nyt, että sitten jos ylipäätään elää eläkeikään asti, sairastuu välittömästi vaikeasti kun vihdoin edes hetken olisi ”elämää”.

Ei voi kuin toivoa, että seuraava inkarnaatio olisi parempi. Tämä meni aivan reisille yhteiskunnan sorron alla.

Jumala on antanut sinulle elämän.  Ota vastaan Jeesus elämääsi.  Pyydä häntä kirjoittamaan nimesi karitsan elämänkirjaan taivaassa.  Kun kerran sielusi erkaantuu ruumiistasi pääset paratiisiin ja sitten sinulle avautuu ihana tulevaisuua.  Ei tarvitse  pelätä kuolemaa.

Kuuluisan suomalaisen muusikon sanoin:

"Life is shit, then you die."

Eikä elämästä saisi edes nauttia. Vain jotain krapulanaiheutus juomaa saa ottaa.

lahjoittakaa sens.org. saatatte ainakin elää pidempään.

Tuntui silloin, kun lapset olivat vielä pieniä. Varsinkin aika, jolloin olivat päiväkodissa. Elämä oli pelkkää kodin, päiväkodin, työpaikan ja ruokakaupan välillä juoksemista. Nyt lapseni ovat jo aikuisia, lähityö vaihtui etätyöhön jo ennen pandemiaa ja yksin asuessa saa tehdä mitä huvittaa ja milloin huvittaa. Tai olla tekemättä.

Maanviljelijät eivät juuri kehu täällä työtään, vaan haukkuvat työn määrää ja tukien vähyyttä.

Sanon, että heillä kuitenkin on luonto lähellä ja edes vähän valtaa määrätä omista aikatauluistaan. Jos eivät osaa nauttia niistä, neuvon testaamaan konttorielämää.

Teistä tuntuu siksi siltä (tyhjältä, tarpeettomalta, jne.) että te ette elä Jumalan töitä tehden. No mitä ne on? No ne on sitä työtä, mitä varten Jumala on teidät luonut ja tänne maapallolle asettanut. Jos puuhastelee jonkun muun asian parissa kuin sen asian, mitä varten on luotu tänne maapallolle elämään ja mitä tismalleen ottaen toimittamaan, tottakai tuntuu tyhjältä ja tarpeettomalta, kun teet kokoajan vääriä asioita ja aivan muuta mitä pitäisi tehdä! Kaikki ei voi olla kaupankassoja, laulajia, insinöörejä, jne. Jokaisella on oma spesiaalitehtävänsä. Täytä se, ja kas, elämäsi ei ole enää pilalla mistään kohtaa. Jos et tiedä omaa tehtävääsi, pyydä Jumala näyttämään se, SILTIKIN, vaikka et uskoisi. Kyllä Hän sen tekee!

Oon sitä mieltä, että raha nykyisessä muodossa on epäeettistä, koska siihen joutuu vaihtamaan oman aikansa ja energiansa. Siinä saa koko elämän unohtumaan. Nyky-yhteiskunta on energiavamppyyri, jota en halua tukea uhraamalla sille omaa sielua. Tämän tajuttua lopetin koulut kesken ja oon 18-vuotiaasta asti lähinnä kelarottaillu. Pidän sitäkin epäeettisenä, mutta mitä muita vaihtoehtoja on itsensätappamisen tai elävänä kuolleena oravanpyörän pyörittämisen lisäksi? Omavaraisuus kiinnostaa, mutta sitä vaikea tässä tilanteessa yksin alkaa toteuttaan.

Vierailija kirjoitti:

Äläpä. Ahdistaa jo nyt, että sitten jos ylipäätään elää eläkeikään asti, sairastuu välittömästi vaikeasti kun vihdoin edes hetken olisi ”elämää”.

Tämä on niin väärin, että vapautta elää sais vasta vanhana. Silloin yleensä energiatasot on matalammat mitä nuorempana, että ei välttämättä jaksa edes elää niin miten olis joskus aiemmin halunnut.

Työnteon kautta osallistut yhteiskunnan rakentamiseen ja ylläpitämiseen. Ja vaikkei oma työ olisi suoraan ihmisten auttamista, niin verojen maksamisen kautta autat jatkuvasti muita ihmisiä, esim. lapsia, sairaita, vanhuksia. Se on merkittävää.

Jos työn jälkeen ei meinaa voimat ja aika riittää muuhun, niin ehkä arjessa on jotain mitä voi karsia, madaltaa vaatimustasoa?

Faith kirjoitti:

Työnteon kautta osallistut yhteiskunnan rakentamiseen ja ylläpitämiseen. Ja vaikkei oma työ olisi suoraan ihmisten auttamista, niin verojen maksamisen kautta autat jatkuvasti muita ihmisiä, esim. lapsia, sairaita, vanhuksia. Se on merkittävää.

Jos työn jälkeen ei meinaa voimat ja aika riittää muuhun, niin ehkä arjessa on jotain mitä voi karsia, madaltaa vaatimustasoa?

Onko tämmöinen kulutusyhteiskunta sellainen mitä oikeasti kannattaa ylläpitää? Jos oikeasti käy vain töissä ja sen jälkeen on loppu, niin silloin olis parasta karsia niistä töistä. Ei meiltä oo kysytty, haluatko olla osa tätä isoa koneistoa, joka tuottaa lähinnä sairaita koneen osia ja isot määrät saasteita. Ympäristö on muokattu aivan epäinhimilliseksi, kaupungit on ihmiseläintarhoja epäluonnollisine elinoloineen ja ruuatkin tyyliin värjätään ruuan värisiks vaikka oikeasti iso osa nykyajan "ruuasta" ei oo ravitsevaa.

Vierailija kirjoitti:

Faith kirjoitti:

Työnteon kautta osallistut yhteiskunnan rakentamiseen ja ylläpitämiseen. Ja vaikkei oma työ olisi suoraan ihmisten auttamista, niin verojen maksamisen kautta autat jatkuvasti muita ihmisiä, esim. lapsia, sairaita, vanhuksia. Se on merkittävää.

Jos työn jälkeen ei meinaa voimat ja aika riittää muuhun, niin ehkä arjessa on jotain mitä voi karsia, madaltaa vaatimustasoa?

Onko tämmöinen kulutusyhteiskunta sellainen mitä oikeasti kannattaa ylläpitää? Jos oikeasti käy vain töissä ja sen jälkeen on loppu, niin silloin olis parasta karsia niistä töistä. Ei meiltä oo kysytty, haluatko olla osa tätä isoa koneistoa, joka tuottaa lähinnä sairaita koneen osia ja isot määrät saasteita. Ympäristö on muokattu aivan epäinhimilliseksi, kaupungit on ihmiseläintarhoja epäluonnollisine elinoloineen ja ruuatkin tyyliin värjätään ruuan värisiks vaikka oikeasti iso osa nykyajan "ruuasta" ei oo ravitsevaa.

Niin, vika ei ole oikeastaan työelämässä vaan yhteiskunnassa, ja sen asettamissa tavoitteissa. Pelkkä kulutus ei ole motivaationa terveellistä, eikä edes palkitsevaa.

Jos istuu illat sohvalla syöden halpaa suklaata ja halpoja sipsejä katsellen suoratoistopalveluita, niin ei se ole ihmisen paikka.

Vierailija kirjoitti:

Teistä tuntuu siksi siltä (tyhjältä, tarpeettomalta, jne.) että te ette elä Jumalan töitä tehden. No mitä ne on? No ne on sitä työtä, mitä varten Jumala on teidät luonut ja tänne maapallolle asettanut. Jos puuhastelee jonkun muun asian parissa kuin sen asian, mitä varten on luotu tänne maapallolle elämään ja mitä tismalleen ottaen toimittamaan, tottakai tuntuu tyhjältä ja tarpeettomalta, kun teet kokoajan vääriä asioita ja aivan muuta mitä pitäisi tehdä! Kaikki ei voi olla kaupankassoja, laulajia, insinöörejä, jne. Jokaisella on oma spesiaalitehtävänsä. Täytä se, ja kas, elämäsi ei ole enää pilalla mistään kohtaa. Jos et tiedä omaa tehtävääsi, pyydä Jumala näyttämään se, SILTIKIN, vaikka et uskoisi. Kyllä Hän sen tekee!

Ihan hyvä, että sä yrität mutta miksi ihmisen tehtävä ei voisi olla olla vain se kaupan kassa? Uskovaisellekin. Mitä vikaa siinä on?

1.Johanneksen kirje:

5:12 Jolla Poika on, sillä on elämä; jolla Jumalan Poikaa ei ole, sillä ei ole elämää.

Allekirjoitan tämän! Minun elämäni on ollut mielenkiintoista seikkailua uskoontulostani lähtien. Olin 16v enkä ole katunut. Jumala on johdattanut minua niin uskoattomia teitä etten olisi itse uskonut miten ihmeellinen elämä voikaan olla. Hän on johdattanut minut julistamaan evankeliumia Espanjassa, ruotsissa(muslimialueella) ja myös Suomessa. Olen saanut tavoittaa rockmuusikoita musiikkimaailmassa(teen itsekin musiikkia), tiedemiehiä yliopistomaailmassa, olen saanut toimittaa radio- ja tv-ohjelmia, näytellä evankelioivassa näytelmässä, tanssia kristillisissä tapahtumissa ylistystanssiesityksissä., olla nuoriso- lapsi ym työssä mukana.  Jumalaa voi palvella monin eri tavoin. Mahtavinta on kuitenkin mun on saanut johdattaa jonkun uskoon ja nähdä vierestä miten elämä on muuttunut-rauha ja ilo on tullut ahdistuksen ja epätoivon tilalle ja ihmiset ovat vapautuneet alkoholista, huumeista jne.

Toki vaikeuksiakin on ollut, sillä henkimaailma on todellinen ja vihollinen vastustaa ja tuo kaikenlaista ikävää ja rankkaakin, mm. sydänoperaatio, epäreilua kohtelua työpaikoilla ym, mutta Herra on auttanut kaikesta läpi.

Elämä Jeesuksen kanssa on elämää isolle E:llä.!!

Faith kirjoitti:

Työnteon kautta osallistut yhteiskunnan rakentamiseen ja ylläpitämiseen. Ja vaikkei oma työ olisi suoraan ihmisten auttamista, niin verojen maksamisen kautta autat jatkuvasti muita ihmisiä, esim. lapsia, sairaita, vanhuksia. Se on merkittävää.

Jos työn jälkeen ei meinaa voimat ja aika riittää muuhun, niin ehkä arjessa on jotain mitä voi karsia, madaltaa vaatimustasoa?

Eli sinun mielestäsi _arki_ ja vapaa tulisi olla karsittavina? Minä sinä olet muutenkaan osoittamaan elämän merkityksiä muille? Taidat itse olla työkyvyttömyyseläkkeellä - sieltä on niin kätevä huudella, eikö totta?