Lue keskustelun säännöt.
Sain perintöä yli kymppitonnin
20.04.2022 |
Se tuli täytenä yllätyksenä, 15t euroa. Onko joku muu saanut tällaisen yllätysperinnön?
Kommentit (36)
No tolla elät juuri ja juuri seuraavan vuoden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No tolla elät juuri ja juuri seuraavan vuoden.
Voi kun ollaan niin iloisia toisen puolesta.
Ei ole tullut eikä tule, kaikki ollaan yhtä pa.
Jotain samaa suuruusluokkaa joo. Tuli sellaiseen saumaan että pystyin viettämään kolme vuotta hoitovapaalla.
Saisikin edes 5 tonnia, niin voisi jäädä vuorotteluvapaalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku isosedän perintö, joka jakautui 18 serkukselle?
Jep, kerran minuun otti yhteyttä kirjeitse joku lakifirma Amerikan ihmemaasta.
Olin kuulemma perijänä enoni perintöön, joka muutti ameriikkaan sotalapsena jo 40- luvulla.
Oli siis tila Montana:ssa jossa oli jotain eekkeritä maata ja vissiin jotain elukoita. Aikamme käytyämme sitten sähköpostien vaihteluja, päätin irtisanoutua perinnöstä. Jo siis siitäkin syystä, että siellä hänellä oli naisystävä jonka kanssa oli ollut jo todella pitkään, mutta eivät ikinä päätyneet naimisiin. Ja sikäläisen lain mukaan tuo Elämänkumppani voi olla perintökaaressa mukana, jos eivät verisukulaiset sitä estä. Joten luovuin tuosta perinnöstä hänen naisystävänsä hyväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikoinaan kun isotätini kuoli, minulle tuli yllätyksenä, että sain häneltä perintöä.
Hän oli kyllä lapseton, mutta en ollut tajunnut, että hänen omaisuutensa menisi perintönä hänen sisarustensa lapsille (joita oli yhteensä seitsemän).
Yksi näistä lapsista oli minun isäni, joka oli kuitenkin kuollut jo vuosia aiemmin. Niinpä isän osuus tulikin minulle ja sisaruksilleni.
Meitä oli yhteensä viisi, joten summa jakautui edelleen pienempiin osiin. Mutta kun olin opiskelija, se kymppitonnikin (siis markoissa) tuntui tosi isolta rahalta. Olin iloinen.
Enkä kantanut edes huonoa omaatuntoa, isotäti oli mukava ihminen ja olin usein käynyt häntä katsomassa, enkä minkään perinnön toivossa.
Saan yllätyksekseni 18000 euroa bonusta töistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen saanut, summa vain oli huomattavasti suurempi.
Luuuserit saa perintöjä, kun ei muuten pärjää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luuuserit saa perintöjä, kun ei muuten pärjää
Perintö ei ole tarveharkintaista rahaa.
Kaikki perinnöt pitäisi antaa valtiolle, vääristävät muuten tasa-arvoa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jep, kerran minuun otti yhteyttä kirjeitse joku lakifirma Amerikan ihmemaasta.
Olin kuulemma perijänä enoni perintöön, joka muutti ameriikkaan sotalapsena jo 40- luvulla.
Oli siis tila Montana:ssa jossa oli jotain eekkeritä maata ja vissiin jotain elukoita. Aikamme käytyämme sitten sähköpostien vaihteluja, päätin irtisanoutua perinnöstä. Jo siis siitäkin syystä, että siellä hänellä oli naisystävä jonka kanssa oli ollut jo todella pitkään, mutta eivät ikinä päätyneet naimisiin. Ja sikäläisen lain mukaan tuo Elämänkumppani voi olla perintökaaressa mukana, jos eivät verisukulaiset sitä estä. Joten luovuin tuosta perinnöstä hänen naisystävänsä hyväksi.
Se oli kauniisti tehty. Olet hyvä ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Aikoinaan kun isotätini kuoli, minulle tuli yllätyksenä, että sain häneltä perintöä.
Hän oli kyllä lapseton, mutta en ollut tajunnut, että hänen omaisuutensa menisi perintönä hänen sisarustensa lapsille (joita oli yhteensä seitsemän).
Yksi näistä lapsista oli minun isäni, joka oli kuitenkin kuollut jo vuosia aiemmin. Niinpä isän osuus tulikin minulle ja sisaruksilleni.
Meitä oli yhteensä viisi, joten summa jakautui edelleen pienempiin osiin. Mutta kun olin opiskelija, se kymppitonnikin (siis markoissa) tuntui tosi isolta rahalta. Olin iloinen.
Enkä kantanut edes huonoa omaatuntoa, isotäti oli mukava ihminen ja olin usein käynyt häntä katsomassa, enkä minkään perinnön toivossa.
Mun lapseton täti kuoli joitakin vuosia sitten. Hän oli yksineläjä joka oli vuosia töissä ulkomailla ja yhteys äitiini ja muuhun sisarusparveen oli hänellä hatara. En mieltänyt enkä tajunnut, että olisin mitenkään perillinen ja kaikkein vähiten mulla oli minkäänlaista käsitystä lähes täysin vieraan tätini varallisuudesta. Mutta kun äitini oli ehtinyt jo kuolla ennen vanhinta siskoaan niin äidin osuus tuli sitten mulle ja sisarelleni. Vainajalla oli pankkitilillä ja osakkeissa lähes 400 000 euroa ja omisti myös kaksi asuntoa Helsingissä priimapaikoilla. Toisessa oli asunut itse ja toinen oli vuokralla. Kuolinpesä ne sitten myi ja täytyy kyllä sanoa, että olin aika järkyttynyt summasta jonka me perilliset saatiin. Se ei jotenkin tuntunut oikealta mutta niin hullu en ollut että olisin kieltäytynyt perinnöstä. Menihän siitä tietysti perintöveroa kun rintaperillisestä ei ollut kyse, mutta ei vero loppujen lopuksi ollut mikään menetys enkä osannut pitää sitä sellaisena kun en muutenkaan ollut mitenkään koko perimääni omaisuutta "tilannut".
En onneksi ole saanut, mutta voisin hyvin kuvitella että kummisetä ja - täti muistaisivat minua testamentissä. Ovat sanoneet, että olen melkein heidän lapsi.
No pienihän tuo summa on mutta edesmenneen tilanteen huomioiden se tuli täytenä yllätyksenä. Siksi sitä mietin. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tolla elät juuri ja juuri seuraavan vuoden.
Voi kun ollaan niin iloisia toisen puolesta.
Perinnöstä harvemmin ollaan iloisia, perintö edellyttää ensin läheisen kuolemaa.
Tietysti jos olisi oikeasti joku kaukainen tuntematon sukulainen, joka olisi rahansa testamentannut, mutta eihän sellaista voi tapahtua, koska miksi ihminen, jota en tunne, tekisi testamentin hyväkseni?
En ole saanut, mutta tuohan olisi kuin lottovoitto. Tuosta rahasta riittäisi 280e/kk kolmen vuoden ajan. Työmarkkinatuen päälle ihan kunnon lisä.
Noin pieniä perintöjä en ole saanut edes yllätyksenä.