Lue keskustelun säännöt.
Kätilön työnkuva
20.04.2022 |
Olen niin kyllästynyt tähän jatkuvaan virteen, että hoitajat ovat vain lääkärin käskyläisiä, eivätkä vastaa hoidon suunnittelusta lainkaan. Jos vähän avaisin tavallista työpäivääni.
Otan vastaan kotoa tulleen synnyttäjän. Tutkin kohdunsuun, haastattelen, tarkkailen, pohdin onko synnytys käynnissä ja onko kaikki äidin ja sikiön kannalta normaalisti.
Oletetaan, että synnytys on käynnissä. Tarkkailen sikiön sydänäänikäyrää. Suunnittelen itsenäisesti synnyttäjän tarvitseman kivinlievityksen ja toteutan sen. Jos synnyttäjä tarvitsee selkäpuudutusta, anestesialääkäri tulee laittamaan sen, mutta kätilön päätöksen mukaan se on joko spinaalinen opioidi, epiduraalipuudutus tai spinaalipuudutus. Anestesialääkäri siis ainoastaan toteuttaa kätilön määräämän puudutuksen.
Kätilö päättää itsenäisesti milloin on turvallista aloittaa ponnistusvaihe. Kätilön päätäntävallassa on se, tarvitseeko juuri tämä synnyttäjä episiotomiaa. Lapsen synnyttyä vastasyntyneen adaptoitumisen ulkomaailmaan on kätilön vastuulla.
Jälkeisvaiheessa tapahtuvat 1-2 litran vuodot kätilöt hoitavat itsenäisesti tilanteeseen sopivin manöövereineen ja lääkkeineen.
Episiotomian ja repeämän ompelu on kätilön vastuulla.
Tässä hyvin nopeasti joitakin kätilön päivittäisiä työtehtäviä. Listaa voisi laajentaa hyvinkin reilusti, jos olisi mulla aikaa kirjoittaa.
Pääpointti kuitenkin se, että kätilö (siis naistentauteihin ja synnytykseen erikoistunut sairaanhoitaja) suunnittelee ja toteuttaa hoidon itsenäisesti. Toki synnytyskääkäriä tarvitaan siinä vaiheessa, kun säännöllinen synnytys muuttuu epäsäännölliseksi. Sen tunnistaminen on kätilön vastuulla. Lääkärit useimmiten nukkuvat yöaikaan, jolloin kätilön on ammattitaidossaan oltava riittävän viisas tietämään, milloin lääkäriä tarvitaan milloin ei.
Mutta sairaanhoitajat ja kätilöt eivät todellakaan ole lääkärin juoksutyttöjä.
Kommentit (49)
Vierailija kirjoitti:
Kätilö: "MINÄ päätän ja määrään sitä ja tätä". Synnyttäjä unohtuu kokonaan ja esineellistyy. Hirveä asenne aloittajalla.
Järkyttävää! Mikäli minulla ei olisi ollut ammattitaitoista kätilöä, joka uskaltaa tehdä päätöksiä olisi minulla cp-vammainen lapsi tai pahimmassa tapauksessa kuollut.
Luojan kiitos kätilö päätti ja määräsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä taas tulee sen verran koordinoitua hyökkäystä että hirvittää tämä ajattelemattomuuden ja tahallisen väärinymmärtämisen taso tässäkin ketjussa...
Samanlaisen hyökkäyksen kohteeksi jouduin minäkin. En puhu tästä ketjusta.
Tällaiset ihmiset eivät näe tai halua nähdä totuutta. Tai paremminkin eivät kykene kohtaamaan totuutta. Tällainen ihminen ahdistuu eikä kykene ajattelemaan selkeästi. Tällaisilla ihmisillä on vakavia ongelmia oman elämän hallinnassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kätilön työ on vastuullista. Sairaanhoitajia on monen tasoisia. Osa antaa esim aikoja ison osan työpäivästään.. Ei niin vaativaa..
"Aikojen antaminen" on mekaanisesti helppoa. mutta ei se puhelintyö sitä oikeasti ole. Se on hoidon tarpeen arvio, eli on arvioitava hoidon kiireellisyys ja se, mille ammattiryhmälle ohjattaessa potilas tulee parhaiten hoidetuksi. Nykyrealiteetit on kuitenkin se, että jokaiselle ei voi antaa lääkärinaikaa samalle päivälle. Tk:n sairaanhoitajan puhelinpalvelu on ihan ensiarvoisen tärkeää koko terveysaseman työn sujuvuudelle.
t. entinen terveyskeskuslääkäri
Ainakin helsinkiläisillä terveysasemilla on luurin öäässä joskus huonoa suomea puhuva hoitaja. Järjestelmän pitäisi olla sellainen kuin yksityiselläkin että saisi lääkärin ajan suoraan. Kävin pari kertaa eläköitymisen jälkeen terveysasemalla diabeteksen takia. Koin erittäin turhauttavana sen että ensin piti istua tunnin! ajan sairaanhoitajan diipadaapaa kuuntelemassa. Alkoi vielä tyrkyttämään jotain insuliinia vaikka en ollut vielä käynyt edes labrassa. Minulla oli työterveyden erikoislääkärin määräämät hyvät lääkkeet ja insuliinilääkitystä en tarvitse. Antoi sitten ajan ulkomaiselle lääkärille kuukauden päähän. Arvatkaa meninkö. Hakeuduin yksityiselle jossa olen käynyt nyt pari kertaa ja aion jatkaa sillä tiellä.
Eka kerta synnärillä:
Ihana kätilö vastaanotti äpkl. Tutki paikat ja antoi peräruiskeen ja ohjasi vessaan. Minua tuli toinen kätilö hakemaan sinne synnärille. Pidin luonnollisena niitä ääniä mitä peräruiske sai aikaan. Minua hakenut kätilö kysyi, että "mitä tuo tuolla tekee"? Siihen loppu paskominen. En sanonut sanaakaan. Onneksi ei sitten ollutkaan kätilöni, hän oli aivan ihana. Vuoro vaihtui ja sain tilalle toisen ihanan kätilön. Vankka kokemus näkyi työssä.
Tässä oli hälyyttävän paljon toisteltu sanoja kätilö määrää, kätilö päättää. EI, vaan se potilas päättää kuka häneen saa koskea ja miten, mitä hän tahtoo jne. Potilaan kuunteleminen ja potilaan oikeudet tais unohtua nyt kokonaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä oli hälyyttävän paljon toisteltu sanoja kätilö määrää, kätilö päättää. EI, vaan se potilas päättää kuka häneen saa koskea ja miten, mitä hän tahtoo jne. Potilaan kuunteleminen ja potilaan oikeudet tais unohtua nyt kokonaan.
Tätä yritin kertoa, kun en halunnut opiskelijan pitävän kädestäni kiinni.
Miksi tämä oikeus ei koske minua?
Edelleenkin jännä miten hoitajien pitää koko ajan todistella tekevänsä arvokasta työtä. Eikö meitä muuten voi arvostaa? Ei esim. metsurin, sihteerin, insinöörin, papin tai puutarhurin tarvitse todistaa tekevänsä työtä josta kuuluu maksaa palkkaa. Mitä muuta työläisjoukkoa paitsi opettajia ja ministereitä arvostellaan yhtä paljon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kätilöt ne ovat aina synnytyksissä auttaneet ja sen hoitaneet.
Lääkäriä tarvitaan vain silloin, jos on joku riskisynnytys, sektio, verenvuoto tai todella suuria ongelmia.
Kaikki sota-aikana syntyneet hoiti kätilö kussakin talossa ja torpassa.
Ja syntyyhän niitä lapsia takseihinkin, ja ambulanssiin, eikä ambulanssin hoitajat ole mitään synnytyksen erikoistuntijoita.
Ei se synnyttäminen ole mikään sairaus, se on normaali elämään kuuluva asia.
Yksin ne luonnoneläimetkin sen synnytyksensä hoitaa metsien kätköissä.
Minulla käynnistyi synnytys normaalisti. Muuttui epäsäännölliseksi. Kätilö tuli kertomaan, että siirrytään leikkaussaliin. En nähnyt lääkäriä ollenkaan.
Leikkaussalissa näin anestesialääkärin, koska kätilö huusi sen paikalle. Nukutusta ei tarvittu, koska vauvan syke tasoittui. Kätilö teki kaiken alustavan työn ennenkuin leikkaava lääkäri tuli paikalle.
Tämä ammattitaitoinen vastuuntuntoinen kätilö pelasti lapseni. Eli missään vaiheessa minulle ei ole jäänyt käsitystä siitä, etteikö moniammatillinen yhteistyö olisi toiminut. Kätilö tässä kuitenkin on pääroolissa.
Nuori sairaanhoitaja antaa oireet tiedostaen ajan lääkärille, joka esim. kuukauden päähän.
Muutaman päivän päästä oireet pahenee, soitettaessa terveyskeskukseen sieltä vastaa vanhempi kokenut perushoitaja, joka lähtee hoitamaan oireita ja lääkärillä on enemmän tietoa, kun tapaa potilaan. Ei mene aikaa hukkaan. Ei se sairaanhoitaja kaikkea osaa.