Olenko viallinen kun en vain tunne mitään halua mennä naimisiin?
Olen avoliitossa oleva nelikymppinen nainen, lapsiakin meillä on. En ole koskaan tuntenut mitään halua tai kiinnostusta mennä naimisiin. Mies on naimisiinmenoa muutamia kertoja ”kautta rantain” vihjaillut, ei ole siis kuitenkaan suoraan ottanut kysyäkseen että mentaisiinkö naimisiin vaan ikään kuin tunnustellut fiiliksiäni. En ole asiaa oikein mitään kommentoinut, koska ei ole kysynytkään mitään. En osaa eritellä miksi en halua mennä naimisiin. Olen kyllä iloinen ystävien puolesta jotka menevät, en mitenkään väheksy avioliittoa sinänsä. Se ei vain mitenkään puhuttele minua tunnetasolla se idea ollenkaan. Jopa ahdistaa ajatus. Ajatus loppuelämän kestävästä yhdessäolosta ei kuitenkaan ahdista vaan on ihan arvojeni mukainen.
Kommentit (13)
Vierailija kirjoitti:
Aivan normaalia, mä olen sanonut avovaimolle että en halua koskaan naimisiin. Hyvin on sopinut.
Osaatko sinä eritellä miksi et halua?
Ap
En minäkään. Yhdessä oltu 30 vuotta 2 täysi-ikäistä lasta yhdessä kasvatettu ja eletty käytännössä kuin aviopari. En ole koskaan halunnut naimisiin, ajatuskin jostain syystä ahdistaa.
Olen pähkäillyt, johtuuko se siitä, että itse olin lapsi, kun omat vanhempani erosivat ja taas toisaalta kaksi sisarustani ovat halunneet naimisiin siitä huolimatta. Ehkä olen sitten vaan jollakin tavalla ”outo”.
N 51v
jos suinkinmahdollista, niin mene naimisiin vaikka maistraatissa, ei maksa paljoa, mutta TURVAA TULEVAISUUTESI jos miehele sattuu jotain. saat esim leskeneläkkeen,jasamoin avioliitto tuo puolisollesi oikeuksia jos itse satut kuolemaan ensimmäisenä. ei avioliitto ole niinkään rakkausasia vaan lakijuttu
helena lapinniemi
Ei se avioliitto ole mitenkään pakollinen tai ns. takuu suhteen tulevaisuudesta. Jos ei uskonnollinen ole, niin sehän on lähinnä vain laillinen sopimus. Itsellä ei myöskään ole ollut mitään hinkua mennä naimisiin, vaikka itse hääjuhla olisi mahtava kokea. Naimisiinmeno on vain ollut niin pitkään normi ja varsinkin naisille ihan elämäntavoite. Pitää muka mennä, kun on on aina ennenkin niin tehty ja muutkin menevät. Ei se avioliitto kuitenkaan tee kenestäkään parempaa ihmistä.
Eli ei. Et ole viallinen.
Tiedän pariskunnan joilla on aikuiset lapset ja lapsenlapsia. Ovat olleet kihloissa läpi elämän eivätkä varmaan mene naimisiin koskaan. Liitto on liitto, oli se virallisesti juhlittu tai ei. Ei se lisää onnea tuo jos jo nyt olette onnellisia. Maistraatista voi aina myös virallistaa suhteen eilman sen kummempia.
Adira kirjoitti:
jos suinkinmahdollista, niin mene naimisiin vaikka maistraatissa, ei maksa paljoa, mutta TURVAA TULEVAISUUTESI jos miehele sattuu jotain. saat esim leskeneläkkeen,jasamoin avioliitto tuo puolisollesi oikeuksia jos itse satut kuolemaan ensimmäisenä. ei avioliitto ole niinkään rakkausasia vaan lakijuttu
Avoliitossakin voi nykyään saada leskeneläkkeen.
Et, kuten ei nekään jotka haluaa naimisiin.
Itselleni aina ollut selvää etten halua, nyt ikää jo 47 vuotta. Mulla syy on se, että vaikka voisin kuvitella olevani jonkun kanssa yhdessä loppuiän, en halua asettaa sellaista tavoitteeksi tai ihanteeksi. Minusta on oikein ok myös se, jos on läpii elämän lyhyempiä suhteita. Ja vaikka löytyisi niin "täydellinen" että nyt tuntuisi että haluan olla loppiän hänen kanssaan, niin ihmiset muuttuvat, sekä hän että minä, enkä minä halua luvata mitään vuosien päähän. Ollaan yhdessä niin kauan kuin se on mukavaa, erotaan kun ei ole.
Oletko ajatellut, että avioliitto on eniten sopimus omaisuuden omistussuhteista? Jos eroat kuinka omaisuutenne jaetaan jos olet avo- tai avioliitossa? Jos mies kuolee millainen on sinun tilanteesi ole avo- tai avioliitossa? Ehkä teillä ei ole omistusasuntoa eikä autoa, mutta varsin monilla iän myötä noita kertyy. Avioliitto ja muut lailliset dokumentit (avioehto, testamentti) voi ajatella turvaksi tulevaisuutta varten, määritätte yhdessä miten omaisuus jaetaan. Joka tapauksessa olette lopun elämäänne kiinni toisissanne lastenne kautta.
Jotkut naiset kai haluaa naimisiin koska haluavat taloudellista turvaa. Olen kuitenkin varakkaampi kuin mieheni ja varakkaammasta suvusta, niin en tunne saavani turvaa menemällä naimisiin. Ja huom. minua ei haittaa että olen varakkaampi.
Aivan normaalia, mä olen sanonut avovaimolle että en halua koskaan naimisiin. Hyvin on sopinut.