Pidin oman sukunimeni ja mummot valittavat

Itse en ymmärrä ollenkaan miksi vielä nykypäivänä naisella on joku velvollisuus ottaa miehen sukunimi. Jos sen haluaa vaihtaa tai haluaa että koko perheellä on sama sukunimi niin siitä vaan, mutta mitä se ulkopuolisille mitenkään kuuluu. Aika kivikautinen asenne.

Ei mulle ole kukaan valittanut kun ei vaihtanut sukunimeä naimisiin mennessä. Oikoa sitä sai aluksi, että olen edelleen omalla sukunimellä enkä vaihtanut miehen sukunimeen. Olen mennyt ensimmäisen kerran naimisiin 36-vuotiaana enkä enää sen ikäisenä ala vaihtamaan sukunimeä. 

Lapseni isän kanssa en ollut naimisissa ja lapsella on isänsä sukunimi. 

Kuittaile takaisin, etteipä tarvitse ainakaan kortteja ja muita papereita uusia nimen takia.

Vierailija kirjoitti:

Nyt teillä on kolme vai neljä eri sukunimeä taloudessa? Mahtuuko enää postilaatikkoon?

Miks ihmisillä ei oo nykyään enää pitkäjänteisyyttä vaan erotaan ja karataan?

Postilaatikossa ei tarvitse olla nimiä, osoite tai asunnon numero riittää. Posti jaetaan osoitteiden perusteella.

Minulle kommentoi yksi vanha koulukaveri naimisiinmenon jälkeen, että menimme vain leikkinaimisiin, kun en ottanut miehen nimeä. Pidin tuota kommenttia niin lapsellisena, etten jaksanut edes kommentoida sitä mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt teillä on kolme vai neljä eri sukunimeä taloudessa? Mahtuuko enää postilaatikkoon?

Miks ihmisillä ei oo nykyään enää pitkäjänteisyyttä vaan erotaan ja karataan?

Mitä ihmettä? Tässä näette että heti kun sitä miehen valtaa ei valitse niin ei vapaus enää soikaan. Te sukunimenvaihtajat olette kunnon autoritäärisiä hiljentäjiä, vain yhden valinnan saa valita. Se nimenvaihto aiheuttaa paljon enemmän käytännön ongelmia kuin 5 nimeä postilaatikossa. Tiedän useita naisia joilla on lapsia eri miesten kanssa ja kaikilla lapsilla isän nimi vaikka asuvat äitinsä kanssa. Ei teitä määkijöitä silloin eri nimet kiinnosta :D

Eikö se ollutkaan valinta? Mitä jos joku valitsee ne 5 nimeä postilaatikossa? Yllätys, ettei se vapaus päde kun nainen ei valitse miehen etua. Tämä toki oli jo tiedossa.

Se kertoo vaan ihmisen lyhytjänteisyydestä ettei pysty sitoutumaan yhteen ihmiseen eikä avioliittoon. 

Noloa myös niille lapsille että on sisar(puoli) joka ei näytä samalta eikä oo sama sukunimi.

Joo pitäisi kuulema noudattaa ikiaikaista perinnettä. Joka on määrääty laissa ensimmäisen kerran 1931 :D

Minä otin miehen nimen ja siitäkin valitetaan. Mikään ei ole oikein, joten mitäpä väliä millään sitten on.

Ihan oikein teit. Nimi pysyy samana kuin lapsellasi on.

Itse pidin oman sukunimeni naimisiin mennessä. Pari miehen sukulaista on kääntänyt asian niin, että minusta miehen nimi on ruma eikä siis kelvannut minulle ja tämän he ovat sanoneet minulle päin naamaa. Osa ei edes halua muistaa minun sukunimeäni vaan he ovat omassa päässään muuttaneet sen miehen sukunimeksi. Sen kun, ei minua haittaa.

Vierailija kirjoitti:

Joo pitäisi kuulema noudattaa ikiaikaista perinnettä. Joka on määrääty laissa ensimmäisen kerran 1931 :D

Meille miehille kelpaa hyvin että siirryttäis vuoden 1930 lainsäädäntöön.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on aina ollut oma nimeni ja lapsilla on minun nimeni. En ymmärrä ollenkaan miksi niitä nimiä pitää vaihdella.

Sama. Esim Etelä-Koreassa nimiä ei lainkaan vaihdeta. Mutta sielläkin lapset saavat automaattisesti isän sukunimen vaikka kirjaimellisesti putkahtavat äidistä ulos :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo pitäisi kuulema noudattaa ikiaikaista perinnettä. Joka on määrääty laissa ensimmäisen kerran 1931 :D

Meille miehille kelpaa hyvin että siirryttäis vuoden 1930 lainsäädäntöön.

Varmasti. :D

Kerrot, että olet perinteisten tapojen kannattaja. Naisethan pitivät Suomessa oma sukunimensä naimisiin mennessä vielä 1800-luvulla, ainakin Itä-Suomessa. 1920-luvulla säädettiin sukunimilaki, joka pakotti ottamaan aviomiehen sukunimen. Ja 1986 palautui taas vanha vapaus pitää oma nimi.

Vierailija kirjoitti:

Kerrot, että olet perinteisten tapojen kannattaja. Naisethan pitivät Suomessa oma sukunimensä naimisiin mennessä vielä 1800-luvulla, ainakin Itä-Suomessa. 1920-luvulla säädettiin sukunimilaki, joka pakotti ottamaan aviomiehen sukunimen. Ja 1986 palautui taas vanha vapaus pitää oma nimi.

Veikkaan että tuo on koskenu vaan huutolaisia/torppareita/muuta alaluokkaa.

Mun isoisovanhemmat on menny ennen Suomen itsenäistymistä naimisiin ja isoisän äitini vaihto sukunimensä isoisän isän sukunimeksi

Eihän tuossa nimiviidakossa pysy perässä enää mummokaan.

Nimilakihan sanoo nykyään näin:

"Kummallakin puolisolla säilyy vihittäessä se sukunimi tai sukunimiyhdistelmä, joka hänellä oli avioliittoon mennessään, elleivät puolisot muuta sovi."

Olen suositellut tyttärelleni, että naimisiin mennessään pitäisi oman nimensä.

Lapset tietysti isän nimelle.

Mä otin aikoinaan miehen nimen mutta monta kertaa olen miettinyt omani ottamista takaisin mutta en ole jaksanut ryhtyä siihen. Miehen nimi kun ei ole ihan huono.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerrot, että olet perinteisten tapojen kannattaja. Naisethan pitivät Suomessa oma sukunimensä naimisiin mennessä vielä 1800-luvulla, ainakin Itä-Suomessa. 1920-luvulla säädettiin sukunimilaki, joka pakotti ottamaan aviomiehen sukunimen. Ja 1986 palautui taas vanha vapaus pitää oma nimi.

Veikkaan että tuo on koskenu vaan huutolaisia/torppareita/muuta alaluokkaa.

Mun isoisovanhemmat on menny ennen Suomen itsenäistymistä naimisiin ja isoisän äitini vaihto sukunimensä isoisän isän sukunimeksi

Käytännöt vaihtelivat, ennen kuin avioliittolaki 1929 pakotti kaikki yhteen muottiin. Nyt on palattu taas monimuotoisuuteen. Kielikello-lehden jutussa tarkemmin: https://www.kielikello.fi/-/puolison-nimi-vai-oma-nimi-

Vierailija kirjoitti:

Olen suositellut tyttärelleni, että naimisiin mennessään pitäisi oman nimensä.

Lapset tietysti isän nimelle.

Mä otin aikoinaan miehen nimen mutta monta kertaa olen miettinyt omani ottamista takaisin mutta en ole jaksanut ryhtyä siihen. Miehen nimi kun ei ole ihan huono.

Miksi ihmeessä lapset isän nimelle?