Mitä tekisit opettajana tällaisessa kiusaamistapauksessa?

Tietenkään tuo ei oikeuta kiusaamaan, mutta varmaan tyttö kärsii itsekin kohtauksistaan. Jotain apua hän tarvitsee, että raivo- ja itkukohtaukset saataisiin kuriin.



En tiedä, miten kiusaaminen saataisiin lopetettua. Voi olla tosi vaikeaa, eikä oppilaita voi mitenkään pakottaa ottamaan tyttöä mukaan omiin juttuihinsa. Kai pitäisi jotain me-henkeä nostattaa ja tehdä ryhmissä erilaisia juttuja, joissa tyttö pääsisi toimimaan edukseen.

Kutsuisin varmaan kiusaajien vanhemmat koolle ja painottaisin, että koko luokka syrjii, ettei tulisi sitä, että:ei MEIDÄN lapsi ainakaan... Oletko jutellut kiusatun tytön vanhempien kanssa?

Vierailija:

Yläasteikäinen tyttö ollut aina " erikoinen" ja epäsosiaalinen. Saa raivo- ja itkukohtauksia kesken tunnin. Lahjakas ja älykäs. Koko luokka syrjii. Omituisuus ei kuitenkaan oikeuta kiusaamista. Mitä siis open pitäisi tehdä? Olisiko järkevää kutsua vanhemmat koolle?

Käy psykologilla säännöllisesti. Eikö muka kellään ole keinoja koko luokan harjoittaman syrjinnän lopettamiseksi?

huoltoryhmässä, mistä apua löytyy. Soita rehtorille ja keskustele asiasta, opettaja ei ole tälläisessa tapauksessa tehtäviensä tasalla.

eli kiusaus, josta olisin yhteydessä vanhempiin ja opena juttelisin myös luokan kanssa ilman tätä tyttöä: tyyliin herätkää pahvit, miltä tuntus jos se olisit sinä!!



Nämä itku/raivokohtaukset voivat olla murrosikään liittyvää pahaa oloa. Terveydenhoitaja, opettaja, opo, vanhemmat kaikki voivat aloittaa avun antamisen ja tarvittaessa ohjata tyttöä kuraattorin, psykologin pakeille. Murrosiän pyörityksessä asioita jo helpottaa että tietää jonkun todella välittävän.

Mun ehdotukseni ei taida sulle olla mieleen, mut hakisin tytölle paikkaa erityisluokassa. Hän voisi opiskella normaalia opetussuunnitelmaa siellä. Kiusaaminen saataisiin kuriin ja ope pystyis pareemmin ottamaan huomioon lapsesi erityistarpeet. Kuulostaa aika kauheelle et tyttöä pidetään normaalissa luokassa missä hän on aivan varmasti hylkiö, tekee pahaa itsetunnolle.



Ylä-asteikäisiä ei voi enää pakottaa olemaan toisten kanssa, he voivat kyllä lopettaa kiusaamisen, mutta se muuttaisi vaan muotoansa ja tyttöösi ei enää regoitaisi mitenkään, hän olisi ilmaa.



Tämä siis on minun ehdotukseni. Eikä varmasti monelle kelpaa, olen huomannut muutenkin toimivani ja ajattelevani hyvin eri tavalla kuin useimmat av-mammat :-)



Kannustaisin myös paremmin terapian, vanhempien ja koulun tekemään yhteistyötä.

Lähetetty lapsi koulupsykologille. Puhuttu luokan kanssa. Lähetetty kotiin kirje. Vakituinen opettaja on äitiyslomalla, joten juttu on seissyt kohta vuoden. Odotan todella kovasti, että hän palaa, sillä hän tarttui asiaan samantien.

tulemaan toimeen kaikkien ihmisten kanssa. Kuuluu yleissivistykseen.

Minä olin kiusattu yläasteella omassa luokassani mutta luokan ulkopuolella oli kavereita. Pystyin jättämään kiusaamisen omaan arvoonsa. Minun elämäni oli luokan ja koulun ulkopuolella.

Eivät luokkatoverit pidä niitä normaaliin käytökseen kuuluvana asiana. Mutta jos he eivät tiedä mistä siinä on kyse, niin he pitävät parhaana vältellä tyttöä ja hänen myötään mahdollisesti tulevia kiusallisia tilanteita.



Mitä olet puhunut tytön vanhempien kanssa? Miten he näkevät asian ja miten tyttö sen kokee? Ennen koko luokan vanhempien koolle kutsumista pohtisin tytön vanhempien kanssa sitä, mitä luokalle olisi syytä tiedottaa tytön terveydentilasta. Tietysti sellainen tiedottaminen pitää suunnitella huolella, sillä kaikkiin psyykkisiin juttuihin liittyy niin paljon uskomuksia ja ennakkoluuloja. Mutta niin minä näkisin tilanteen, että tieto voisi vähentää niitä ennakkoluuloja ja turhia pelkoja. Kyse onkin sitten siitä, kuinka paljon tyttö ja vanhemmat ovat valmiit paljastamaan tytön tilanteesta.

Keskusteleminen koko luokan kanssa tai vanhempien koollekutsuminen voisi olla hyvä idea. Pitää tehdä selväksi, että vaikka tytön kanssa ei haluttaisikaan " leikkiä" , niin kaikki kiusaaminen on ehdottamasti kielletty.



Lisäksi opettaja voi pari- ja ryhmätöissä jakaa parit/ryhmät sen sijaan, että oppilaat saavat vapaasti muodostaa ne. Näin syrjitty ei joudu aina kokemaan sitä, että kukaan ei halua olla hänen parinsa.



Kannattaa myös selvittää tytön vanhempien kanssa, saako tyttö varmasti oikeaa apua ongelmiinsa. Tytön käytös kuulosti hyvin Aspergerin syndroomaan sopivalta. Silloin psykologin (joista osa ei ole AS:sta kuullutkaan) apu ei ole välttämättä riittävää, kun se ei paneudu itse ongelmien alkusyihin.

se, että hän syyttää tästä kaikesta minua. Opiskelin pari vuotta työn ohella, ja se oli tyttöni mielestä syynä siihen, että hän on onneton. Nämä ovat hänen omia sanojaan. ap

ja miettimään, sopisiko sen piirteet tyttöösi. Kuvauksesi kuulosti kovasti AS-lapsen kuvaukselta.

T: 8

Puhuu siitä, että isä on heikko,jne. Ymmärrätte varmaan, että kyseessä on hyvin älykäs, mutta traumaattinen tyttö. Aspergeria olen miettinyt, ja sopii kyllä kuvaan. Puhe oli nyt kuitenkin luokan kiusaamisesta.

Voisiko se olla vaihtoehto? T. 8

Kukaan ei syytä sinua mistään, mutta yleensä aina joku syy löytyy. Myös lapsilla jotka ovat syntyneet keskosina, ja kaikki mennyt hyvin, on murrosiässä paljon masennuksia, ja itsetuhoisuutta. Anna tytölle omaa aikaasi, onko sinulla mahdollisesti miesystävä, josta ei pidä, tai mitenkä isä on kuvioissa mukana. Nuorihan tässä kärsii kovasti, apua on saatava.

Sen sijaan tytön luokanvalvoja on aivan ihana ja pystyvä ihminen, ja siksi haluaisin odotella hänen palaamistaan. Tuntuu vain, ettei kukaan kohta enää jaksa.

He ihmettelevät, miksi heidän lapsensa pitäisi olla kaveria sinun tyttösi kanssa, jos lapsi ei tytöstäsi pidä.



Vanhemmille pitäisi nyt myydä sellaista ajatusta yhteisvastuuta, että kaikkien kanssa ollaan koulussa, vaikka ei oltaisikaan parhaita kavereita. Voidaan olla vain huonompia kavereita mutta silti kuitenkin kavereita. Vanhempia pitäisi herätellä miettimään tyttösi tilannetta ja mitä he voivat asialle tehdä.



Valitettavaa kyllä on, että muut vanhemmat eivät luultavasti ota tyttösi kiusaamista asiakseen, eivätkä edes puhu siitä kotona oman lapsensa kanssa, vaikka pitäisit kuinka hienon luennon suvaitsevaisuudesta ja yhdessä tekemisestä. Ne vain jatkavat sitä samaa virttään, että MINUN lapseni ei ole pakko olla kenenkään seurassa, kenestä HÄN ei pidä. Mutta ainahan voi yrittää.

Luokkakaverienkin suhtautuminen voi muuttua kummasti, jos he kuulevat, että tytön käytökseen on selvä syy, eikä tyttö vain ilkeyttään käyttäydy omituisesti. Tuo AS voi olla myös psykologisten ongelmien lähtösyynä: kun ihmissuhteet eivät ole AS:n aiheuttamien ongelmien vuoksi onnistuneet, niin se on aiheuttanut ongelmia psyykkisellä puolella.



Todennäköisesti psykologin apu ei riitä. Suositten neurologilla käyntiä. Myös perheneuvolasta (jos sen työntekijät ovat ajan tasalla) voivat lähettää tämän puolen tutkimuksiin.



Erityisluokka ei ole välttämättä oikea paikka, jos tyttö on kouluaineissa luokan kärkipäässä. Vaikka erityisluokassa periaatteessa opiskeltaisiin normaalin opetussuunnitelman mukaan, helposti etenemisvauhti on kuitenkin selvästi hitaampi, jolloin teoria-aineissa lahjakas oppilas turhautuu (mikä taas helposti aiheuttaa kiukkua, jota tyttösi ei osaa ilmeisestikään hallita).