Lue keskustelun säännöt.
onko täällä muita, jotka ovat elämänsä ensimmäisiä liikuntatuntejaan viettäneet tamburiinin tahdissa :)
18.04.2022 |
Ala-asteen ekaluokan opettajani oli kohta puolin eläkkeelle jäävä opettaja ja liikuntatunnit vietettiin tamburiinin tahtiin ympyrää juosten :D 1980-luvulla
Kommentit (73)
Vierailija kirjoitti:
Hyi hitto, juoksuaskel hyppy.... yyääääk! Tamburiinin tahdissa käveltiin ja ojenneltiin nilkkoja. Heiteltiin hernepussia ilmaan. Tämä siis tyttöjen liikuntatunnilla 80-luvulla. Poikia ei mokomalla typerällä sipsuttelulla kidutettu.
Just tämä! Eniten harmitti kun samaan aikaan toisaalla pojat sai pelata jalkapalloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
80-luvulla poikien liikunnassa jaettiin joukkueet ja toiset pelasi ilman paitaa. Lihavat pelkäsivät tätä, koska läskit löllyi ja niille naurettiin. Jos verkkarit unohtui kotiin, piti pelata kalsareissa. Tämä siis pojilla.
No tuo on ollut kyllä Simputtamista parhaimmillaan. Kamala maikka.
Simputtamista?
Paljon pahempaa simputtamista opettajat harjoittivat kuin tuo.
Esimerkiksi yksi yläasteen opettaja luki ääneen heikkolahhaisen pojan hölmöjä koevastauksia, yhden heikon käsityöesityksrn iski höyläpenkin nurkkaan palasiksi...
Ala-asteella tosiaan en muista kenelläkään olleen yleensä erillisiä urheiluvaatteita, eihän meillä ollut mitään pukusuojia eikä peseytymistilojakaan.
No, liikuntapäivinä monet tulivat kouluun valmiiksi verryttelyasussa.
Joku innokkain urheiluihminen saattoi ulkohuusissa käydä vaihtamassa verkkarit.
Sisäliikunta oli luokkahuoneissa, ulkoliikunta pihalla.
Aloitin koulutieni pienessä kyläkoulussa 1978.
Kyllä! Tokaluokalla v. 1982 rinnakkaisluokan opettaja Aili (joka aina soitti urkuharmoonia päivänavauksissa) piti meille liikuntaa, ja usein tunti kului kehärummun tahtiin rinkiä juostessa.
Jo silloin sekä urkuharmooni että ringissä koikkelehtiminen tuntuivat vanhanaikaisilta.
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
80-luvulla poikien liikunnassa jaettiin joukkueet ja toiset pelasi ilman paitaa. Lihavat pelkäsivät tätä, koska läskit löllyi ja niille naurettiin. Jos verkkarit unohtui kotiin, piti pelata kalsareissa. Tämä siis pojilla.
No tuo on ollut kyllä Simputtamista parhaimmillaan. Kamala maikka.
Simputtamista?
Paljon pahempaa simputtamista opettajat harjoittivat kuin tuo.
Esimerkiksi yksi yläasteen opettaja luki ääneen heikkolahhaisen pojan hölmöjä koevastauksia, yhden heikon käsityöesityksrn iski höyläpenkin nurkkaan palasiksi...
Ala-asteella tosiaan en muista kenelläkään olleen yleensä erillisiä urheiluvaatteita, eihän meillä ollut mitään pukusuojia eikä peseytymistilojakaan.
No, liikuntapäivinä monet tulivat kouluun valmiiksi verryttelyasussa.
Joku innokkain urheiluihminen saattoi ulkohuusissa käydä vaihtamassa verkkarit.
Sisäliikunta oli luokkahuoneissa, ulkoliikunta pihalla.
Aloitin koulutieni pienessä kyläkoulussa 1978.
Kuulostaa ihan kamalalta. Olet siis aloittanut koulutiesi samana vuonna kuin minäkin, mutta tosin meillä ei ollut koulussa ei niin liikunta eikä millään muullakaan tunnilla "simputtamista".
Pienessä kyläkoulussa itsekin aloitin, joka sijaitsi kehä III sisäpuolella.
Luulen että niin koulu kuin minäkin olisimme olleet ongelmissa mikäli noin ikävästi olisi opettajat toimineet.
Vierailija kirjoitti:
Ollaankohan oltu ap:n kanssa samalla luokalla? :)
Samaa mietin. Liikunnanopettajalla oli korkkarit ja hame, hän löi tamburiinia ja me tytöt kirmattiin piirissä pitkähihaiset, lahkeettomat jumppapuvut päällä ja jumppatossut jalassa. Myöskin 1980-luvulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sitä tamburiinia ja "juoksuaskelhyppy" -jankkausta kuuntelin 1950-luvun lopulta vuoteen 1971.
Muistaakseni meillä mantra oli „vaihtoaskel -hyppy“. Varmaan näitä on eri versioita
Vierailija kirjoitti:
No hyi, nyt täällä puhutaan tuhmia! Inhottavia tampuriiniliikuntatunteja. Ei Merlinin perse oikeasti! Muistan miettineeni mitä hyötyä sellaisesta liikunnasta oli? Sipsuttelua ja laukkaamista ringissä. Kyllä ei naurata yhtään sellainen pelleily.
N46
Se oli rytmiikan opiskelua, rytmissä liikkumista, ryhmässä liikkumista ja suurten joukkojen liikuttelua. Minullakin oli 39 oppilasta liikuntatunnilla yhtäaikaa. Ensin oli tuo lämmittely ja paikoille siirtyminen ( neliriviin laukka-askelilla) ja sitten alkoi voimisteluosuus. tv Vanha ope
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hupaisa juttu tapahtui poikien liikuntatunnilla keskikoulussa (nyk. yläaste).
Liikunnanopettaja piti kuntopiiriä: Rekillä leuanvetoja, lattialla punnerruksia ja linkkuveitsiä, renkailla riipuntaa pää alaspäin ja köyttä piti kiivetä koskettamaan kattoon ja laskeutua alas ja sama rinki uudestaan.
Katsottiin erään kaverin kiipeämistä köyteen ja jäätiin ihmettelemään, miksi se jäi räpistelemään ja sätkimään köyden puoleenväliin. Sitten kaveri laskeutui alas naama punaisena ja uikkareiden etuosa kosteudesta tummana. Kaveri oli kiihottunut kiivetessään köyden hankauksesta ja saanut siemensyöksyn!
Sen jälkeen kaveria kutsuttiin koko koulun loppuaika "Kiimaratsu-Teroksi"
Päivän pelastus! Nauroin tunnin kieriskellen lattialla. En tuota Teron ograsmia kiipeilyköyden kanssa ja seurannutta fellaatiota, vaan asian vuoksi annettua arvonimeä "Kiimaratsu"
Vieläkin naurattaa!
Aloitin koulun -83 mutta meillä ei ollut enää tamburiinia käytössä. Muistan kyllä tummansinisen, pitkähihaisen jumppapukuni, puolapuut ja sen ankean nahkaisen pukin (?) jonka yli piti hypätä.
Liikuntatunnit olivat usein kamalia, en muista varmaan koskaan nauttineeni niistä. Yksi opettaja tuntui suorastaan sadistilta. Sääli… Sen sijaan koulun loputtua aloin innostua liikunnasta ja tykkään edelleen, kun se on vapaaehtoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
70 - luvulla opettaja paukutti kehärumpua pam pam.
Kyllä. Sen pampamin kuuluessa mentiin rinkiä isoin karhuaskelin, ja kun taas varrella nakutettiin rummun reunaa naknaknak, piiperrettiin kevyesti varpaillaan.
Jostakin kumman syystä ei syttynyt rakkautta liikuntaan.
Vierailija kirjoitti:
Sitä tamburiinia ja "juoksuaskelhyppy" -jankkausta kuuntelin 1950-luvun lopulta vuoteen 1971.
Juoksuaskelhyppy, juoksuaskelhyppy, hyppy, hyppy, hyppy, hyppy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hupaisa juttu tapahtui poikien liikuntatunnilla keskikoulussa (nyk. yläaste).
Liikunnanopettaja piti kuntopiiriä: Rekillä leuanvetoja, lattialla punnerruksia ja linkkuveitsiä, renkailla riipuntaa pää alaspäin ja köyttä piti kiivetä koskettamaan kattoon ja laskeutua alas ja sama rinki uudestaan.
Katsottiin erään kaverin kiipeämistä köyteen ja jäätiin ihmettelemään, miksi se jäi räpistelemään ja sätkimään köyden puoleenväliin. Sitten kaveri laskeutui alas naama punaisena ja uikkareiden etuosa kosteudesta tummana. Kaveri oli kiihottunut kiivetessään köyden hankauksesta ja saanut siemensyöksyn!
Sen jälkeen kaveria kutsuttiin koko koulun loppuaika "Kiimaratsu-Teroksi"
Päivän pelastus! Nauroin tunnin kieriskellen lattialla. En tuota Teron ograsmia kiipeilyköyden kanssa ja seurannutta fellaatiota, vaan asian vuoksi annettua arvonimeä "Kiimaratsu"
Vieläkin naurattaa!
Ai mä tulin surulliseksi tästä :( Sadistista häpäisyä.
Sitten kun sinut valittiin vikana, valitsijoiden nurinan ja marinan saattelemana, sinut istutettiin vaihtopenkille koko pelin ajaksi (itseäni tämä tosin ei haitannut, en minäkään pelata halunnut). Kunnes ope pelin viime hetkillä puuttuu asiaan ja käskee sinutkin peliin. Muiden taas nuristessa ja maristessa. Jos oma joukkue hävisi, oli syy toki se että olit ne viimeiset minuutit kentällä. "Ilman Minnaa ois niin voitettu".
Pesäpallossa laskettiin tarkkaan, että sinut laitettiin lyöntijonossa siihen kohtaan, ettei niin haittaa jos/kun et osu. Eli ensimmäiseksi. Myöhemmin pelissä silmä kovana laskettiin, mihin kohtaan tarvitaan varma lyöjä ja jos olit vuorossa silloin, sinut vaivihkaa siirrettiin toisaalle jos opettajan silmä vältti. Kentällä jouduit aina sinne taaimmaiseksi, koska et kuitenkaan saa palloa kiinni, mutta koska et jaksanut heittääkään kunnolla, sait syyt niskoillesi jos joku löikin kauas.
Oi niitä aikoja.