Lue keskustelun säännöt.
onko täällä muita, jotka ovat elämänsä ensimmäisiä liikuntatuntejaan viettäneet tamburiinin tahdissa :)
18.04.2022 |
Ala-asteen ekaluokan opettajani oli kohta puolin eläkkeelle jäävä opettaja ja liikuntatunnit vietettiin tamburiinin tahtiin ympyrää juosten :D 1980-luvulla
Kommentit (73)
Hernepussit pään päällä oli tosiaan hauska klassikko!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No hyi, nyt täällä puhutaan tuhmia! Inhottavia tampuriiniliikuntatunteja. Ei Merlinin perse oikeasti! Muistan miettineeni mitä hyötyä sellaisesta liikunnasta oli? Sipsuttelua ja laukkaamista ringissä. Kyllä ei naurata yhtään sellainen pelleily.
N46
Itse olisin taas ottanut tuon ringissä juoksentelun tuhat kertaa mieluummmin kuin ainaisen joukkueurheilun, juoksukilpailut ja viimeisenä joukkueeseen valitsemiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
80-luvulla poikien liikunnassa jaettiin joukkueet ja toiset pelasi ilman paitaa. Lihavat pelkäsivät tätä, koska läskit löllyi ja niille naurettiin. Jos verkkarit unohtui kotiin, piti pelata kalsareissa. Tämä siis pojilla.
No tuo on ollut kyllä Simputtamista parhaimmillaan. Kamala maikka.
ehkä se oli homo ja halusi nähdä vähäpukeisia poikia
"Vaihtoaskel hyppy", tukeva vanha naispuolinen luokanopettaja paukuttamassa tampuuria, ihan mukava opettaja kyllä oli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
80-luvulla poikien liikunnassa jaettiin joukkueet ja toiset pelasi ilman paitaa. Lihavat pelkäsivät tätä, koska läskit löllyi ja niille naurettiin. Jos verkkarit unohtui kotiin, piti pelata kalsareissa. Tämä siis pojilla.
No tuo on ollut kyllä Simputtamista parhaimmillaan. Kamala maikka.
Oli ihan yleinen käytäntö siihen aikaan, ei riippunut opettajasta. Käsittääkseni vanhaa opetuspedagogiikkaa jostakin 50-luvulta. 90-luvulla oli jo hävinnyt.
siihen aikaan ei ollut erikseen liikuntavaatteita liikuntatunneilla ja hikoiltiin niissä samoissa vaatteissa koko päivä. Ymmärrän kyllä siltä kannalta tuon ilman paitaa olemisen etenkin talvella, jos oli ne kalsaritkin vielä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistaako kukaan puolapuilla turmariipuntaa?
Ihan kauhea!Muista ja teen sen vieläkin jos jossain kuntosalilla on puolapuut :D
ai te tarkotatte niitä puolapuita, jotka on kiinni seinää vasten. Minä puhuin niistä jotka roikkuu katossa ja niitä pitkin edetään eteen päin heilauttamalla ruumista kuin Tarzan.
Joo kokeilin ja osasin vielä aikuisenakin roikkua puolista pää alaspäin. Lapseni ei sitä osaa, mutta sitä vastoin osaavat voltin tramboliinilla, mitä minä en osaa.
Höh, hypi trampoliinilla ja ota vauhtia tarpeeksi, sen jälkeen ylhäällä niska taakse ja voltti lähtee kuin itsestään. Aloita eteenpäin voltilla jossa voltti tehdään vähän niinkuin kuperkeikka.
EI oo vaikee.
Kyllä oli nöyryyttävää se joukkuejako huutamalla. Huutajaksi (eli valitsijaksi) pääsi tietenkin kaksi suosituinta kovista, ja sitten he huusivat tietenkin vuorotellen suosikkinsa. Viimeiseksi jääneet oli aina nöyryytettyjä. Muistan vielä kuin eilisen päivän sen tunteen kun kaksi kovista huutajina seisoo vierekkäin, me kaikki muut siinä rivissä, ja ne huutajat ilkeällä ylemmyydentuntoisella katsella selaa sitä riviä ja miettii kenet ottaisi ekana ja ketä nöyryyttäisi tänään eniten.
Onneksi olin suht hyvä etten jäänyt ihan viimeiseksi, mutta olin näitten kovisten inhoama joten muutaman viimeisen joukossa olin silti.
Liikunnan numero oli ala-asteella tosi huono. Kun menin yläasteelle ja sain hyvän open, numero nousi kymppiin. Opettajalla siis ON vaikutusta ja paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistaako kukaan puolapuilla turmariipuntaa?
Ihan kauhea!Muista ja teen sen vieläkin jos jossain kuntosalilla on puolapuut :D
ai te tarkotatte niitä puolapuita, jotka on kiinni seinää vasten. Minä puhuin niistä jotka roikkuu katossa ja niitä pitkin edetään eteen päin heilauttamalla ruumista kuin Tarzan.
Joo kokeilin ja osasin vielä aikuisenakin roikkua puolista pää alaspäin. Lapseni ei sitä osaa, mutta sitä vastoin osaavat voltin tramboliinilla, mitä minä en osaa.
Höh, hypi trampoliinilla ja ota vauhtia tarpeeksi, sen jälkeen ylhäällä niska taakse ja voltti lähtee kuin itsestään. Aloita eteenpäin voltilla jossa voltti tehdään vähän niinkuin kuperkeikka.
EI oo vaikee.
en voi, koska synnyttäneenä naisella mulla tulee pissat housuun trampalla pomppiessa.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä oli nöyryyttävää se joukkuejako huutamalla. Huutajaksi (eli valitsijaksi) pääsi tietenkin kaksi suosituinta kovista, ja sitten he huusivat tietenkin vuorotellen suosikkinsa. Viimeiseksi jääneet oli aina nöyryytettyjä. Muistan vielä kuin eilisen päivän sen tunteen kun kaksi kovista huutajina seisoo vierekkäin, me kaikki muut siinä rivissä, ja ne huutajat ilkeällä ylemmyydentuntoisella katsella selaa sitä riviä ja miettii kenet ottaisi ekana ja ketä nöyryyttäisi tänään eniten.
Onneksi olin suht hyvä etten jäänyt ihan viimeiseksi, mutta olin näitten kovisten inhoama joten muutaman viimeisen joukossa olin silti.Liikunnan numero oli ala-asteella tosi huono. Kun menin yläasteelle ja sain hyvän open, numero nousi kymppiin. Opettajalla siis ON vaikutusta ja paljon.
joo ja sitten maristiin, kun piti ottaa se huono joukkueeseen sitten lopussa. Että voi ei toi tuli nyt meille ja jos hävittiin niin se oli sen yhden huonon syy
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ketju sai varmastikin alkunsa viihdyttävästä liikuntadokumentista joka tuli äsken Yle Teemalta Arkistosta revittyä: Liikunta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä oli nöyryyttävää se joukkuejako huutamalla. Huutajaksi (eli valitsijaksi) pääsi tietenkin kaksi suosituinta kovista, ja sitten he huusivat tietenkin vuorotellen suosikkinsa. Viimeiseksi jääneet oli aina nöyryytettyjä. Muistan vielä kuin eilisen päivän sen tunteen kun kaksi kovista huutajina seisoo vierekkäin, me kaikki muut siinä rivissä, ja ne huutajat ilkeällä ylemmyydentuntoisella katsella selaa sitä riviä ja miettii kenet ottaisi ekana ja ketä nöyryyttäisi tänään eniten.
Onneksi olin suht hyvä etten jäänyt ihan viimeiseksi, mutta olin näitten kovisten inhoama joten muutaman viimeisen joukossa olin silti.Liikunnan numero oli ala-asteella tosi huono. Kun menin yläasteelle ja sain hyvän open, numero nousi kymppiin. Opettajalla siis ON vaikutusta ja paljon.
joo ja sitten maristiin, kun piti ottaa se huono joukkueeseen sitten lopussa. Että voi ei toi tuli nyt meille ja jos hävittiin niin se oli sen yhden huonon syy
ja jos ei huonona saanut napattua palloa tai ei osunut siihen, niin nää kovikset huusi, että MIKS ET SÄÄ OTTANU SITÄ PALLOA AAAA!!!! Ah miten sitä oottikin aina niiden tuntien päättymistä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ketju sai varmastikin alkunsa viihdyttävästä liikuntadokumentista joka tuli äsken Yle Teemalta Arkistosta revittyä: Liikunta.
jep niin saikin. Palasi mieleen noi liikutatunnit :)
Joo näin myös vielä vuonna -97. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä siinä tamburiinihyppelyssä kehittyi rytmitaju hyväksi kaikilla sitä tehneillä. Sitten ihmeteltiin kun pojat ei jossain tanssitunneilla kuulleet niitä rytmejä ollenkaan :D. Että sellainen hyöty ainakin, vaikka muistan tuota tytöt-pojat-liikkatuntien ohjelmajakoa kritisoineenikin.
Aika alkukantaista oikeastaan kun miettii se tamburiini ja piirileikit. Ihan kuin jossain transsissa mentiin ympyrää.
Vierailija kirjoitti:
80-luvulla poikien liikunnassa jaettiin joukkueet ja toiset pelasi ilman paitaa. Lihavat pelkäsivät tätä, koska läskit löllyi ja niille naurettiin. Jos verkkarit unohtui kotiin, piti pelata kalsareissa. Tämä siis pojilla.
Mutta ei niin paljon kuin miltä se nyt kuulostaa. Lapset olivat tuppisuisempia ja auktoriteettiuskoisempia vaikka eivät olisikaan olleet sen sallivampia. Eivät myöskään niin tietoisia itsestään.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä oli nöyryyttävää se joukkuejako huutamalla. Huutajaksi (eli valitsijaksi) pääsi tietenkin kaksi suosituinta kovista, ja sitten he huusivat tietenkin vuorotellen suosikkinsa. Viimeiseksi jääneet oli aina nöyryytettyjä. Muistan vielä kuin eilisen päivän sen tunteen kun kaksi kovista huutajina seisoo vierekkäin, me kaikki muut siinä rivissä, ja ne huutajat ilkeällä ylemmyydentuntoisella katsella selaa sitä riviä ja miettii kenet ottaisi ekana ja ketä nöyryyttäisi tänään eniten.
Onneksi olin suht hyvä etten jäänyt ihan viimeiseksi, mutta olin näitten kovisten inhoama joten muutaman viimeisen joukossa olin silti.Liikunnan numero oli ala-asteella tosi huono. Kun menin yläasteelle ja sain hyvän open, numero nousi kymppiin. Opettajalla siis ON vaikutusta ja paljon.
Tiedätkö, mulla täysin sama. Olin hyvä liikunnassa mutta valitsijat, jotka vihasi minua jättivät toka- tai komasvikaksi vain sen vuoksi :D
Hupaisa juttu tapahtui poikien liikuntatunnilla keskikoulussa (nyk. yläaste).
Liikunnanopettaja piti kuntopiiriä: Rekillä leuanvetoja, lattialla punnerruksia ja linkkuveitsiä, renkailla riipuntaa pää alaspäin ja köyttä piti kiivetä koskettamaan kattoon ja laskeutua alas ja sama rinki uudestaan.
Katsottiin erään kaverin kiipeämistä köyteen ja jäätiin ihmettelemään, miksi se jäi räpistelemään ja sätkimään köyden puoleenväliin. Sitten kaveri laskeutui alas naama punaisena ja uikkareiden etuosa kosteudesta tummana. Kaveri oli kiihottunut kiivetessään köyden hankauksesta ja saanut siemensyöksyn!
Sen jälkeen kaveria kutsuttiin koko koulun loppuaika "Kiimaratsu-Teroksi"
1994 tätä harjoitti vielä meidän eläkeikää lähentelevä liikunnanope. Selkä suoraksi ja polvet ylös! Pam pam pam pam.
Pelkkä ketjun otsikon lukeminen palautti muistot ja sai nauramaan.
Ja voi ne rassukat joille tahdissa pysyminen ja oikean ja vasemman erottaminen tuotti vaikeuksia.
N 69 v
Oli ihan yleinen käytäntö siihen aikaan, ei riippunut opettajasta. Käsittääkseni vanhaa opetuspedagogiikkaa jostakin 50-luvulta. 90-luvulla oli jo hävinnyt.