Lue keskustelun säännöt.
Miksi mä en saa iloa mistään?
17.04.2022 |
Saan nykyään iloa oikeastaan vain musiikista.
Mikään muu ei tunnu missään, ei liikunta, seksi, elokuvat, alkoholi...
Rakastuminen tuntuu kivalta, mutta eipä tässä oikein voi koko ajan rakastuakaan.
Miksi mikään ei tunnu kivalta enää? Ikäviä tunteita tunnen kyllä helposti.
Kommentit (21)
Vierailija kirjoitti:
Tuotatko itse iloa muille ihmisille millään tavalla?
Ai tuotanko???
Ostelen lahjoja, hoidan kummilapsia, pidän kodin kunnossa, annan p*llua miehelleni, autan ja kuuntelen lapsiani, pyydän kavereita ulkoilemaan, kehun, kannustan, soitan mummulleni, autan vanhempiani, osallistun jopa hyväntekeväisyyteen ja teen täysin kiittämätöntä alipalkattua ja aliarvostettua työtä vain koska se on työnä tärkeää.
Että kyllä mielestäni olen ainakin yrittänyt tuottaa iloa muille, ensin täysin epäitsekkäästi ja sen jälkeen itsekkäästi (jotta saisin itse hyvän olon), mutta EI. Ei auta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Dp tuottaa iloa ja parinvaihto, voit toki myydä itseäsi. Näitä suosittavat myös Helsingin Sanomat ja YLE.
Masennus. Noin se ilmenee. Mikään ei tuota iloa.
Vierailija kirjoitti:
Mitä on dp?
Double penetration.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarviit saada munaa salaa ja kunnolla. Tarvitset tunteen kun joku himoaa nussia sua koko ajan ja syvälle! uuuuaaah! jorma 62v hoitaa! 👅
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä on dp?
Double penetration.
Kiva, kiitos tästä.
Annat siis p*llua miehellesi. Mites se mies, katsooko että säkin saat orkui? Nuoleeko mielellään ja taitavasti? Vaaditko sitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Annat siis p*llua miehellesi. Mites se mies, katsooko että säkin saat orkui? Nuoleeko mielellään ja taitavasti? Vaaditko sitä?
Kyllä mäkin saan ja on lelua jne., ei seksi ole ongelma, se ei vaan oikein tuota iloa kuin sen hetken. En mitenkään enää odota seksiä, vaikka siitä pidänkin. Vähän niin kuin hyvä ruoka. Ihan kiva kun saa syödä, mutta voin olla syömättäkin. Ihan sama.
Olen siis luultavasti masentunut?
Asenne on mulla ollut yleensä ok, en jaksa kantaa syyllisyyttä ainakaan siitä.
jos ei s eks i tuota iloa niin teillä on siinä sitten parantamisen varaa. Opeta miestäsi n uolem aan p ilde ä sulle oikealla tavalla äläkä suostu ainoastaan p a nop atjaks i
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ideoita, joita ei ole pakko käyttää. Jätä alkoholi ym ainekset pois, se voi turruttaa. Uraan liikaa keskittyminen tms voi viedä myös jotkut. Tutki asiaa mitkä asiat vaikuttavat mielialaan tai elämään. Voiko jotain muuttaa positiivisempaan. Mistä etsiä sitä mitä haluaisit.
Seksi tuottaa iloa kyllä sen hetken. Ei miehessä ole vikaa.
Mutta eihän kukaan nyt pelkkää seksiä harrasta päivät pitkät?
Kai sitä iloa pitäisi tuntea muutenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ideoita, joita ei ole pakko käyttää. Jätä alkoholi ym ainekset pois, se voi turruttaa. Uraan liikaa keskittyminen tms voi viedä myös jotkut. Tutki asiaa mitkä asiat vaikuttavat mielialaan tai elämään. Voiko jotain muuttaa positiivisempaan. Mistä etsiä sitä mitä haluaisit.
Kiitos! :)
Nukkuminen tuottaa mulle myös iloa, voisin nukkua aina.
Ap, minkä ikäinen olet? Mulle tapahtui sama, kun olin 43. Nyt kymmenen vuotta myöhemmin asiat ovat taas alkaneet tuottaa iloa. Hormonaalista? Ehkä, mutta mulla elämäniloa alkoi tulla lisää, kun muutin syömiseni kasvis- ja kuitupitoisemmaksi, vähensin sokerin, vehnän, maidon ja punaisen lihan minimiin tai nollille. Kutsukaa vaan huuhaaksi, mutta mulla tää toimii. Se on aika iso juttu, kun kymmenen vuotta meni enemmän tai vähemmän passiivisessa alakulossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Annat siis p*llua miehellesi. Mites se mies, katsooko että säkin saat orkui? Nuoleeko mielellään ja taitavasti? Vaaditko sitä?
Kyllä mäkin saan ja on lelua jne., ei seksi ole ongelma, se ei vaan oikein tuota iloa kuin sen hetken. En mitenkään enää odota seksiä, vaikka siitä pidänkin. Vähän niin kuin hyvä ruoka. Ihan kiva kun saa syödä, mutta voin olla syömättäkin. Ihan sama.
Olen siis luultavasti masentunut?
Asenne on mulla ollut yleensä ok, en jaksa kantaa syyllisyyttä ainakaan siitä.
Ehkä luulit että arjen pitäisi jotenkin olla parempaa kuin mitä se on? Hyvä s eksi kantaa mielestäni pidemmälle kuin vain sen hetken, vaikka koko viikoksi.Ehkä siihen on tullut suorittamisen meininkiä? Mutta joo voipi olla että sulla jotai pient masennusta on alkanut pukkaan. Ehkä joku irtiotto arjesta olis hyvä? Saisko lapset hoitoon jonnekin päiväksi tai pariksi, järkäätte illalliskutsut tai jotain vastaavaa? Vuokraatte mökin viikonlopuksi jostain? Jatkat jonku vanhan harrastuksen tai aloitat uuden?
Eikö sulla ole mitään iloa tuottavia harrastuksia?
38v. ja lapset on jo teinejä.
Ruokavalio on mulla ihan hyvässä kunnossa, kun ei oikein mikään maita muutenkaan. Syön siis terveellisesti, mutta hiukan liian vähän välillä.
Liikuntaa olen aina harrastanut, mutta nyt pyöräilen vaan töihin ja kotiin. Harrastuksia jäi pois tässä koronan takia, varmaan syksyllä voisi aloittaa taas jotain.
En vaan haluaisi mitään masennusdiagnoosia koska lääkityksen aloittaminen tuntuisi jotenkin hirveältä sivuvaikutuksineen.
Mutta kiitos hyvistä vinkeistä, reissu kyllä piristäisi ja viljat voisin jättää hetkeksi kokonaan.
Ap
Tuotatko itse iloa muille ihmisille millään tavalla?