Lue keskustelun säännöt.
Kaikki tuntemani himoliikkujat aina kipeinä
17.04.2022 |
Aina on flunssaa (etenkin hengitystievaivoja), koronat sairastettu vakavasti (ei ole siis mikään lihavien juttu), milloin mitäkin kremppaa kropassa. Näitä siis töissä ja myös ystäviä/sukulaisia. Sairastavat useammin, kuin ns. sohvaperunat.
Kommentit (41)
Vierailija kirjoitti:
Suhtautuvatko jotenkin neurottiisesti kehoonsa? Normaali-ihmiselle nuha on nuha, mutta terveyspakkomileteiselle flunssa? Kipeä olkapää on sohvaperunalle vain se kipeä olkapää ja himoliikkujalle nyrjähtänyt olkapää, johon tarvitaan sitten kylmähaude ja teippaukset?
Saattaa olla. Oma himotreenaava mieheni kyllä raportoi kuuluvasti jokaisesta tuntemuksestaan, koska treeniohjelma kärsii. En nyt tiedä sairastaako enemmän, mutta joka niiskaisu vaikuttaa maailmanlopulta treenaamisen näkökulmasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Juuri nytkin himoliikkuja sisareni piti tulla pääsiäisen viettoon vanhemmillemme... Kuinkas ollakaan taas ihan tukossa ja ääni painuksissa eikä siis ole tulossa. Tätä käy hyvin usein eikä hänellä ole edes lapsia, joilta saisi pöpöjä. Ap
Ja uskotte? Sehän ei halua nähdä teitä. 😅
Omassa lähipiirissä koronan on raskaimmin sairastaneet ylipainoiset ja liikuntaa harrastamattomat. Yksikin kommentoi että aikoo muuttaa elintapojaan kun oli niin ikävä kokemus. Samoin sairaslomat on keskittyneet sohvaperunoihin. Itse olen tosi harvoin kipeä vaikka treenaan joka päivä. En kuitenkaan treenaa turhan tavoitteellisesti vaan hyvä olo päämääränä.
Veikkaan että sairastuvat urheiluhullut on tosiaan juuri niitä, joille tietyn ohjelman seuraaminen on tärkeämpää kuin oman kehon kuuntelu. Jos ei höllää vaikka tauti on tulossa, saa varmasti rasitettua sen päälle. Hyvä peruskunto on kuitenkin etu palautumiseen ja paranemiseen.
Mun iskän puolen yksi tädeistä aviomiehensä kanssa ovat myös himoliikkujia ja niillä särkee suht usein johonkin paikkaan. Kiertävät suunnistuskisoja suht ahkerasti. Muakin kiinnostelis alkamaan käymään tulevaisuudessa jälleen ahkerammin ehkä iltarasteilla, kun oon myös harrastanut suunnistusta yhdessä vaiheessa ja oppinut myös käyttämään kompassia apujoukkojen avulla teininä, mutta himosuunnistajaksi en kyllä ala. Polkupyörälenkit on enemmän mua varten nykyään. Huom! Ei kilpapyörälenkit.
T: M28
Kuinkahan paljon urheiluhullut kuormittaa terveyspalveluja? Kuluttavat kehonsa loppuun...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri nytkin himoliikkuja sisareni piti tulla pääsiäisen viettoon vanhemmillemme... Kuinkas ollakaan taas ihan tukossa ja ääni painuksissa eikä siis ole tulossa. Tätä käy hyvin usein eikä hänellä ole edes lapsia, joilta saisi pöpöjä. Ap
Ja uskotte? Sehän ei halua nähdä teitä. 😅
Siskoni erittäin hyvin tuntien tiedän, ettei ole halusta kyse. Ap
Vierailija kirjoitti:
Jos ei kilpaile, mikä järki pitää peruskuntoa parempaa yllä? Ei sitä tarvitse mihinkään ja elimistö vain rasittuu turhaan.
Osa on kilpailuhenkisiä luonteeltaan, toiset tyytyvät vähempään. Työssä ja urheilussa. Minä "kilpailen itseäni vastaan" ja haluan nähdä kehitystä, koska se motivoi. Pari kertaa viikossa kävelylenkki linnunlaulua kuunnellen ja kerran viikossa fillarilla lähikauppaan ei vaan tunnu omalta jutulta, en koe sellaista riittäväksi. En kuitenkaan koskaan oikein innostunut siitä varsinaiseen kilpailemiseen liittyvästä pakkososiaalisuudesta ja turhasta hengennostatuksesta, mikä siihen kulttuuriin tuntui välttämättömänä pahana kuuluvan. Olen siis junnuna/parikymppisenä kyllä kilpaillutkin useammassa lajissa, aina sm-tasolla saakka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Missä menee himoliikkujan ja ihan vain liikunnallisen henkilön raja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki maailmassa on orientoitunut pienimmän haitan ja energian käyttämiseksi. Ei se gepardi turhaan makoile suurinta osaa päivästä, eikä kilpikonna lenkkeile huvikseen, vaan kaikki tapahtuu syystä. Karhulla on omat syynsä toimia kahtaalta niin että lihottaa itseään puolet vuodesta, ja toisen puolen nukkuu.
Ei ihmistä ole luotu jatkuvaan rasitukseen, niin kuin yleensä kuuluu väitettävän, siinä vain kuluu nivelet ja keho on jatkuvassa stressitilassa. Ihminen, kuten muutkin lajit on tehty niin, että pyrkivät kaikin keinoin välttämään turhaa energiantuhlaamista. Nykyihmisellä ongelma on siinä että ravintoa on liikaa, ei siinä että liikuttaisiin liian vähän jos ei himourheilla.
Yksi kaverini on tuollainen, hän saattaa viikolla käydä joka päivä lenkillä. Instassa sitten valittaa kun on kipeänä, syö epäterveellisesti ja luulee olevansa aito treenaaja. Kulissit paistaa niin läpi että oksettaa, itse olen ottanut rennosti jo pari kuukautta ja olen melkein terve. Olen tehnyt kotihommia ja katsonut sarjoja, en tykkää rääkätä kehoani vaan haluan olla terve. Kaverini saattaa valittaa siitä, kuinka häntä ahdistaa.
- Nainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en oo kyllä havainnu tollasta korrelaatiota lähipiirissäni, ennemminkin toistepäin. Tosin (meillä) himourheilijoilla pienikin nuha harmittaa kovasti, kun taas muut eivät ehkä edes huomaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei kilpaile, mikä järki pitää peruskuntoa parempaa yllä? Ei sitä tarvitse mihinkään ja elimistö vain rasittuu turhaan.
Osa on kilpailuhenkisiä luonteeltaan, toiset tyytyvät vähempään. Työssä ja urheilussa. Minä "kilpailen itseäni vastaan" ja haluan nähdä kehitystä, koska se motivoi. Pari kertaa viikossa kävelylenkki linnunlaulua kuunnellen ja kerran viikossa fillarilla lähikauppaan ei vaan tunnu omalta jutulta, en koe sellaista riittäväksi. En kuitenkaan koskaan oikein innostunut siitä varsinaiseen kilpailemiseen liittyvästä pakkososiaalisuudesta ja turhasta hengennostatuksesta, mikä siihen kulttuuriin tuntui välttämättömänä pahana kuuluvan. Olen siis junnuna/parikymppisenä kyllä kilpaillutkin useammassa lajissa, aina sm-tasolla saakka.
Minä kirjoitan ja sävellän. Näissä kehittyy koko ajan, ja löytää uusia tapoja ilmaista asioita. Tässä motivoi ihan vain se tekeminen, päämäärää ei ole. Tässä voi kirjoittaa parhaan juttunsa 15-vuotiaana, tai 80-vuotiaana, eikä kilpailusta voi puhua saman päivänäkään, koska ei tässä voi kilpailla, kun on mielipidejuttuja ja himisten sisäisiä asioita nämä. En tyydy mihinkään vähempään vaikka en harrasta liikuntasuorituksia, elän vain eri tavalla. Taiteeseen mieltynyt ihminen ymmärtää että toiset saavat kiksinsä muualta kuin siitä mistä itse, koska jo taide itsessään on niin eroavaista perimmäisiltä osin, että eri asiat miellyttävät toisia kuin toisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun veljen lapset on myös jatkuvasti flunssassa kun ne laitetaan ulos liikkumaan kelillä kun kelillä. Usein ovat sitten kuumeessa. Mulla taas ei ole ollut flunssaa kahteen vuoteen kun pysyn sisällä.
Vierailija kirjoitti:
Yksi kaverini on tuollainen, hän saattaa viikolla käydä joka päivä lenkillä. Instassa sitten valittaa kun on kipeänä, syö epäterveellisesti ja luulee olevansa aito treenaaja. Kulissit paistaa niin läpi että oksettaa, itse olen ottanut rennosti jo pari kuukautta ja olen melkein terve. Olen tehnyt kotihommia ja katsonut sarjoja, en tykkää rääkätä kehoani vaan haluan olla terve. Kaverini saattaa valittaa siitä, kuinka häntä ahdistaa.
- Nainen
En ole itse himoliikkuja, jotenkin ahdistavaa katsoa muita koska treenaavat itsensä piippuun.
- Nainen
Laiska töitänsä luettelee. Pätee myös siihen, jos pitää tuutata liikuntasuorituksia ja saliselfieitä koko ajan eetteriin. Jos treenaa, niin treenaa ja pitää turpansa kiinni. Mitä se muiden perseitä kutittelee.
No nyt on pieni nuha vaanimassa koko ajan siitepölyn takia.
Ihmiset eivät vain osaa lukea itseään, ei eroteta allergiaa flunssasta, eikä tiedosteta oman toiminnan merkitystä tartunnoissa.
Moni väittää esim. huolehtivansa käsihygieniasta, mutta eivät oikeasti tee niin.
"Mistä se noro tuli, vaikka aina pesen kädäet kun käytän vessassa." Kyllä kyllä. Ja sen jälkeen kosketaan paljain käsin oven kahvoihin ym. julkisissa tiloissa, joissa noron levittäjät koskevat niihin myös. Ja hehän eivät pese niitä käsiään wc-asioinnin jälkeen.
Minun tuttavapiirissäni minä olen itse kaikkein himoliikkujin, vaikka en sentään ihan överiksi hommaa vedäkään. En ole koskaan sairas. Sen sijaan ne tuntemani "aina kipeät" ovat juurikin sohvaperunoita.
Joo. Kyllähän se näin on, että se sohvalla makaaminen on kaikkein terveellisin tapa elää. Ole, elä ja läskiydy ihan rauhassa.
Itse en tunne oikeastaan ketään, joka olisi jatkuvasti kipeänä. En himo-, arki- enkä kilpaliikkujista.
Ainut ryhmä, joka korostuu, ovat tupakoitsijat työpaikalla. He sairastavat omien havaintojeni mukaan eniten tai ainakin ovat herkimmin pois.
Suhtautuvatko jotenkin neurottiisesti kehoonsa? Normaali-ihmiselle nuha on nuha, mutta terveyspakkomileteiselle flunssa? Kipeä olkapää on sohvaperunalle vain se kipeä olkapää ja himoliikkujalle nyrjähtänyt olkapää, johon tarvitaan sitten kylmähaude ja teippaukset?