Mitä yliopisto on opettanut teille?

Jaa-a...että opiskelijana olet tutkimustyötä haittaava riesa ja saat käytännössä yksinään selvittää, kuinka hypit annetun temppuradan läpi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yliopistokoulutus ei yleensä ole selvä ammatti. Tohtoreita niin hirveästi kun mitään sopivia töitä ei löydy tai edes ole olemassa ja jatketaan baanalla. Tai sitten hankitaan vielä toinen tai kolmas tutkinto kun töitä ei vaan ilmesty. Tyhänpäiväistä.

 

Onko työ aina se mihin tähdätään? Eikö asioita muka voi opiskella ihan vaan kiinnostuksesta? 

Ainakin mulla on jotkut kurssit olleet niin vaikeita, että oon tosissani joutunu itkun kanssa kamppailemaan joidenkin tehtävien kanssa. Kyllä mä toivoisin, että tää kaikki tuska ja vaivannäkö auttais saamaan työpaikan. Jos tää osoittautuu jälkeenpäin pelkäksi harrastukseksi, niin kyllä on mun makuun sitten turhan rankka harrastus.

Tavallaan itsestäänselvyys, mutta merkittävimpänä yksittäisenä oppina ja siitä johdettuina oivalluksina: Ihminen kiinnostuu yleensä asioista, joista tietää jo ennestään jotain.

Sovellettavissa kaikkeen, kaikilla elämän alueilla: johdatetaan oppija uusiin aiheisiin yksilöllisesti kutakin oppijaa jo kiinnostavan (josta tietää jo jotain) aihealueen kautta.

(Erityispedagogiikka)

Ylipäätään muuten korkeakoulu (amk/yliopisto): asioiden peilaaminen keskenään, käsiteltävä aihe teoriaan jne.

Yliopisto on osittai klikkiytynyt korkeakoulu, jossa pääsee uralla eteenpäin jos on professorien ystävä.

Sielmä kyllä oppii tiedonhakua, tiedon analysointia, kokonaisuuksien hallintaa kirjoittamista, medialukutaitoa ja ennen kaikkea lähdekriittisyyttä.

Harmillisesti humanistisia aloja ei taideta arvostaa taitojen osalta työelämässä yhtä paljon kuin muita aloja. Humanistikin osaisi esim. kirjoittaa lehtijuttuja vaikka ei olisi opiskellut alaa ja monella alalla humanistit vois hyödyntää taitojaan.