Mitä yliopisto on opettanut teille?
Minua kiinnostaisi tietää, miten yliopistossa opiskelu on muuttanut teitä?
Itse olen oppinut katsomaan ympäristöä erilaisista näkökulmista käsin ja havainnoimaan kaikkea ympärillä olevaa tarkemmin. Plus tietysti oman alani tiedot. Mites te?
Kommentit (64)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomen yliopistot ovat pitkälti maakunnissa. Tuli tutuksi Kuopioksi kutsuttu maalaispaikkakunta, jossa ei ikinä tapahtunut mitään. Opin, että suuri osa suomalaisista elää vähävirikkeistä elämää keskellä ei mitään.
MIstä tiedät mitä virikkeitä heillä on?
Tämä on juuri se ihmeellinen ajatus että jos itsellä on tylsää niin kaikilla muillakin on? Olen aika varma että esimerkiksi juuri Kuopiossa on ihan helppo keksiä puuhaa.
Opetti syventymään asioihin ja opetti kunnioittamaan siten muita kun yhtäkkiä kuka tahansa saattoikin tietää valtavan paljon jostain aiheesta.
Yliopistossa myös kaikenlainen vakavamielinen harrastaminen yleistä, tutustuin moniin harrastuskerhoihin ja aloin arvostaa sellaista harrastamista.
Oppii ajattelemaan asioita eri kulmista ja myös ymmärtää että ei ole mitään valmista maailmaa ja vallitsevia totuuksia vaan paljon on vielä löydettävää koska lajimme nuori.
N34 biologi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yliopistokoulutus ei yleensä ole selvä ammatti. Tohtoreita niin hirveästi kun mitään sopivia töitä ei löydy tai edes ole olemassa ja jatketaan baanalla. Tai sitten hankitaan vielä toinen tai kolmas tutkinto kun töitä ei vaan ilmesty. Tyhänpäiväistä.
Onko työ aina se mihin tähdätään? Eikö asioita muka voi opiskella ihan vaan kiinnostuksesta?
Toinen vaihtoehto ei sulje pois toista, voihan tähtäimessä olla sellainen koulutus, joka johtaa tai voi johtaa mielenkiintoiseen työhön. Mielestäni aina kannattaa opiskella jotain, josta on kiinnostunut.
Kun on suorittanut yli 200 op, hahmottaa jo hyvin, miten vähän tästä maailmasta tietää.
Ongelmien juurisyiden etsintää ja ongelmanratkaisua, kun valmiita vastauksia ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomen yliopistot ovat pitkälti maakunnissa. Tuli tutuksi Kuopioksi kutsuttu maalaispaikkakunta, jossa ei ikinä tapahtunut mitään. Opin, että suuri osa suomalaisista elää vähävirikkeistä elämää keskellä ei mitään.
MIstä tiedät mitä virikkeitä heillä on?
Tämä on juuri se ihmeellinen ajatus että jos itsellä on tylsää niin kaikilla muillakin on? Olen aika varma että esimerkiksi juuri Kuopiossa on ihan helppo keksiä puuhaa.
Joo varmasti paikalliset keksivat puuhaa, kuten torilla ohikulkijoiden tuijottaminen ja marjanpoiminta. Totuus on, että skarpeimmat ihmiset ovat taipuvaisempia suuntaamaan suurimpiin kaupunkeihin. Noissa maakuntakaupungeissa asuu paljon älykkyydeltään hieman heikompitasoisia ihmisia ja mt-potilaita. Kyllähän sen näkee katukuvassakin, käy joskus vaikka Kuopiossa.
Jatkamaan armeijassa alkanutta ryyppäämistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yliopistokoulutus ei yleensä ole selvä ammatti. Tohtoreita niin hirveästi kun mitään sopivia töitä ei löydy tai edes ole olemassa ja jatketaan baanalla. Tai sitten hankitaan vielä toinen tai kolmas tutkinto kun töitä ei vaan ilmesty. Tyhänpäiväistä.
Onko työ aina se mihin tähdätään? Eikö asioita muka voi opiskella ihan vaan kiinnostuksesta?
Jätin opinnot kesken (masennus), ja silloin kirpaisi, tuntui jotenkin hukatulta ajalta.
Eli työn kannalta en ole noita lukuja tarvinnut.
Muuten koen hyötyneeni yleistidosta ja siitä ajatuksesta, että tieto kannattaa aina. Enemmän se on asenne, kriittisyys ja ihmettely. Ilman sitä ei oikeastaan minkään lukeminen ole mielekästä.
Keski-iässä voinnin kohentuessa olen ahkera kirjaston käyttäjä ja on aivan huikeaa miten erilaiset aiheet voivat kiinnostaa. Eli vaikka tutkinto jäi suorittamatta, säilytän tiedonjanoa ja kriittistä asennetta, jotka molemmat kullanarvoisia kykyjä nykyisen infotulvan alla.
Sen miten epävarmaa kaikki on ja miten vähän kaikesta tietää.
Vierailija kirjoitti:
Jatkamaan armeijassa alkanutta ryyppäämistä.
MIten armeijassa voi alkaa ryypätä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomen yliopistot ovat pitkälti maakunnissa. Tuli tutuksi Kuopioksi kutsuttu maalaispaikkakunta, jossa ei ikinä tapahtunut mitään. Opin, että suuri osa suomalaisista elää vähävirikkeistä elämää keskellä ei mitään.
MIstä tiedät mitä virikkeitä heillä on?
Tämä on juuri se ihmeellinen ajatus että jos itsellä on tylsää niin kaikilla muillakin on? Olen aika varma että esimerkiksi juuri Kuopiossa on ihan helppo keksiä puuhaa.
Joo varmasti paikalliset keksivat puuhaa, kuten torilla ohikulkijoiden tuijottaminen ja marjanpoiminta. Totuus on, että skarpeimmat ihmiset ovat taipuvaisempia suuntaamaan suurimpiin kaupunkeihin. Noissa maakuntakaupungeissa asuu paljon älykkyydeltään hieman heikompitasoisia ihmisia ja mt-potilaita. Kyllähän sen näkee katukuvassakin, käy joskus vaikka Kuopiossa.
Ilkeily ja häijyys eivät kysy erityisiä älynlahjoja.
Vai heikompitasoisia ihmisiä..minkäs korkeakoulun läpi sinä olet säteilevässä älyssäsi kahlannut?
Kriittistä ajattelua varmaan enemmän. Sen miten tutkimusta tehdään ja millainen tutkimus ei ole riittävä todistamaan mitään. Monet nettikeskustelut ovat alkaneet näyttää paljon heikommilta vaikka "tutkimuksia" niissä heitelläänkin.
Yliopisto oli työelämän kannalta aivan turha reissu. Ei siellä oppinut mitään työelämässä tarvittavia asioita tai työskentelytapoja. Yliopistosta tulevat täytyy firmoissa uudelleenkouluttaa alusta asti aivan täysin.
Toimivien opiskelutekniikoiden löytyminen on suurin hyöty. Tosin se on löytynyt kokemuksen kautta ja siellä ei ole mitään tekemistä yliopiston kanssa. Muissakin opistoissa olisi todennäköisesti tapahtunut samoin.
Sen miten ympäriltä häviää naisten tuki. 90% naisvihasta tulee muilta naisilta.
Koulutusinflaation. Nyt kun ihmiset kouluttautuvat enemmän monella on se saman arvoinen tutkinto kilpailu työpaikoista on todella kovaa.
Vierailija kirjoitti:
Opin mm. sen, että yliopistossa osa porukasta on yhä kuin yläasteella. Klikkiydytään, ei puhuta vähemmän suosituille ja suljetaan pois porukasta. Järkytti tuo käytös, sillä en ajatellut yliopistossa enää olevan tuollaista.
Minua taas hämmentää, että kukaan tulee yliopistolle niinkuin yläastelle, puhuu kavereista ja kyttää kuka puhuu kenellekin. Itse olen opiskellut kaksi maisterin tutkintoa. Varsinkin jälkimmäisen kohdalla en ottanut juuri minkäänlaista kontaktia muihin opiskelijoihin, joitain jäi fb kavereiksi, mutta siinä se. Osa ihmisistä suhtautuu tutkinnonsuorittamiseen työnään ja ei koe edes tarvetta sosiaalisiin suhteisiin. Ei yliopistoilla tarvitsekaan olla luokkahenkeä tai jokaisen huomioimista. Yliopisto on aikuisten opiskelua varten.
Taitaa olla yliopiston käyjät jäävän melko köyhäksi maailmassa. Keksijä on ammatti
sinänsä, mutta ei yliopistosta valmistu mitään keksijöitä. Näyttelijä, laulaja, säveltäjä ja
kirjailija ovat siinä käypä ammatti. Ei yliopiston käyneet ole runsaampia kuin nuo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jatkamaan armeijassa alkanutta ryyppäämistä.
MIten armeijassa voi alkaa ryypätä?
Kysytkö tosissasi? Serkkuni poltti pilveä joka vahtivuoro
Enpä oikeastaan mitään. Olen toisen vuoden opiskelija HY:ssä.