Mitä yliopisto on opettanut teille?
Minua kiinnostaisi tietää, miten yliopistossa opiskelu on muuttanut teitä?
Itse olen oppinut katsomaan ympäristöä erilaisista näkökulmista käsin ja havainnoimaan kaikkea ympärillä olevaa tarkemmin. Plus tietysti oman alani tiedot. Mites te?
Kommentit (64)
Ongelmien ratkaisua, juurisyiden etsintää.
Opin aika hyvin kurssien sisällön. Valmistumisen jälkeen työelämässä taas opin, että noitten kurssien sisältöjä ei oikeastaan tarvita, vaan jonkinlainen yleiskäsitys asioista riittää. On vähän huijattu olo. Kuin olisin päntännyt 5 vuotta turhaan asioita ulkoa. Opinnoista on viitisen vuotta aikaa ja alan olla ne unohtanutkin jo.
Opin miten vaikeata oli päästä ryhmätöihin mukaan. Sitten kun pääsi niin puolet ei tehny mitään eikä kyenneet pitämään aikatauluista kiinni. Aika yksinäistä puurtamista. Enpä juuri mitään uutta oppinut, no okei olin ollut alalla jo viisi vuotta ja lukenut kaikkea mahdollista ennen yliopistoon menoa. Luulin oikeasti, että jotain olisi ammattia tukevaa mutta eipä oikeastaan. En ymmärrä mitä tolla paperinpalalla on arvoa.
Oon nyt DI enkä osaa mitään. Luulen nyt että kukaan ei osaa mitään...
Sen, että "Minä ainakin uskon tieteeseen." mantraajat ovat osin tolloja.
- Asiatekstien kirjoittaminen
- Lukeminen
- Tiedonhankintataidot
- Kriittisyys
- Ongelmanratkaisutaidot
Vuosia ajattelin, että en oppinut siellä mitään, mutta ei se pidä paikkaansa.
Vierailija kirjoitti:
Ettei sillä ole enää mitään tekemistä tieteen tai sen opetuksen kanssa vaan se on puhtaasti aivopesu laitos jonka opetus perustuu kommunismin syöttämiseen suoranaisesti tai piilotetusti kaikessa siellä opetettavassa.
Alemmas ja halveksittavammaksi yliopistot eivät enää voi mennä mitä nyt jo ovat.
Ei tuollaista ollut tekbillisessä yliopistossa Tampereella.n
Opin että loppujen lopuksi se on ihan samanlaista opiskelua kuin lukiossakin, ei sen ihmeellisempää. Ehkä jos jatkaa maisterin tutkintoa pidemmälle, niin pääsee vähän omaakin ajattelua tuomaan esiin sen sijaan että opetellaan vain ulkoa asioita.
Proffat ystävällisesti kertoivat opiskelijoille suoraan, että he ovat jumalia ja opiskelijat pelkkiä nollia.
Että mitä rikkaampi ja koulutetumpi ihminen on, sen ilkeämpi ja omahyväisempi hän on.
Yliopisto-opinnot antoivat oman ammattini kannalta laajat ja syvät perustiedot, joiden päälle on sitten voinut työuran aikana oppia uutta ja joita on voinut soveltaa. Mielestäni myös ajattelutapa, ja sellainen jatkuva uteliaisuus että miksi tämä asia toimii tai tapahtuu näin kuten se tekee.
Opiskelin ennen yliopistoa samaa alaa ammattikorkeakoulussa, ja yksi ero oli, että kärjistetysti AMK:ssa oppi miten asiat ovat, mutta yliopistolla oppi selvittämään miksi ne ovat kuten ovat. Ja jälkimmäinen on hyödyllinen erityisesti silloin kun yrität ymmärtää miten ne asiat tulevat huomenna olemaan, tai ehkä yrität kehittää niitä asioita haluamaasi suuntaan.
Vierailija kirjoitti:
Asioiden katsomista laajemmasta perspektiivistä, kriittistä ajattelua ja jäsennyskykyä.
Kuitenkin kriittinen ajattelu näyttää olevan todella harvinaista nykyään. Surullista.
Että Suomen lait ja oikeus ovat todella mätiä. Mädät ihmiset poraamassa porsaanreikiä mätiin omenoihin. Kaikki maalataan ja kiillotetaan kiiltäväksi ja esitellään tuoreena. Menetin täysin luottamukseni ja uskoni Suomen "oikeus"järjestelmään. Pudotti pohjan vuosiksi ja oli vaikeaa toipua siitä. Vaihdoin alaa.
Sitä mitä olen siellä opiskellut.
Yliopisto opetti matematiikkaa ja matemaattista ajattelua. Siinä se noin osapuilleen.
Vierailija kirjoitti:
Suomen yliopistot ovat pitkälti maakunnissa. Tuli tutuksi Kuopioksi kutsuttu maalaispaikkakunta, jossa ei ikinä tapahtunut mitään. Opin, että suuri osa suomalaisista elää vähävirikkeistä elämää keskellä ei mitään.
Tapahtuu siellä ainakin kesäisin: Viinijuhlat, Kuopio tanssii ja soi, Rock festarit jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asioiden katsomista laajemmasta perspektiivistä, kriittistä ajattelua ja jäsennyskykyä.
Kuitenkin kriittinen ajattelu näyttää olevan todella harvinaista nykyään. Surullista.
Olen ehkä väärässä, mutta oma näkemykseni tästä on, ettei kriittistä, analyyttistä tai reflektoivaa ajattelua sellaisenaan voi juurikaan opettaa. Ihmisellä täytyy olla jonkinlainen luontainen valmius sellaiseen. Niitä voidaan sitten toki kehittää, jalostaa ja syventää.
Vierailija kirjoitti:
Yliopistokoulutus ei yleensä ole selvä ammatti. Tohtoreita niin hirveästi kun mitään sopivia töitä ei löydy tai edes ole olemassa ja jatketaan baanalla. Tai sitten hankitaan vielä toinen tai kolmas tutkinto kun töitä ei vaan ilmesty. Tyhänpäiväistä.
Mulle yliopisto opetti ammatin.
Toki noin yleisesti ottaen yliopistokoulutuksessa pitäisi panostaa ohjaukseen ja opintoneuvontaan enemmän. Käsittääkseni tilanne on jo hitusen parempi kuin omina opiskeluaikoinani. Mulle oli selvä väylä tiedossa, mutta olisi ollut hyvä tietää niistä muistakin vaihtoehdoista ja erityisesti miten niihin päädytään.
Jäisi maailma esim. aika köyhäksi ilman raaka-aineita, jos kemistejä ei valmistuisi yliopistosta. Ei taida keksijä keksiä uusia materiaaleja ja tuottaa edes vanhojakaan