Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Täälläkin on eräs äiti jonka ekaluokkalainen ei käy ip-kerhoa ja harrastuksiakin on vain
17.08.2008 |
yksi ja se on kerran viikossa ja kestää tunnin kerrallaan.
Nyt alkoi mietityttää, että olisiko kuitenkin parempi imoittaa nyt äkkiä kun vielä kerkiää, lapsi useampaankin harrastukseen?
Kyselin juuri omaltakin lapseltani ja hän sanoi että tahtoo mieluiten yhden harrastuksen, ei enempää. Mutta toisaalta, hän ei tiedäkään muusta.
On ollut kotihoidossa 4v saakka ja sitten mennyt päiväkotiin jossa päivät olleet kohtuullisia. Ensimmäisen harrastuksen sai 5,5-vuotiaana.
Joskus kyllä kotona valittelee, että on tylsää. Puuhaa kyllä kaikenlaista: tekee palapelejä, leikkii nukeilla, barbeilla, little petseillä, poneilla, leikkii pikkusiskon 4v kanssa, piirtelee, tekee todella huolella läksyjä ja treenaa lukemista ja kirjoittamista muuten vaan, puuhailee ulkona sekä itsekseen, siskon kanssa että meidän vanhempien kanssa, käydään pari kertaa viikossa kyläilemässä, lisäksi erilaisissa kohteissa kuten kotieläintilalla, museoissa, peuhuluolassa, hoplopissa jne satunnaisesti.
Nyt alkoi kuitenkin epäilyttää. Tämä on niin vaikeaa. Olisiko enempi harrastuneisuus hyväksi hänelle? Kun ei voi mennä ajassa eteenpäin ja katsoa sitten.
Kertokaahan mielipiteitänne puolesta ja vastaan! Omat rahkeeni kyllä riittäisivät toiseenkin harrastuskuskaamiseen viikossa, jos se vaan on lapselle parhaaksi!
Rahasta ei ole kiinni. Jotenkin olen vaan aiemmin kuvitellut juuri yhden harrastuskerran viikossa sopivaksi määräksi. Tosin, onhan lapsi kasvanutkin siitä kun olin 5,5v ja aloitti harrastamisen.
Ajatuksia kiitos! Mieluiten perusteltuja sellaisia!
Kommentit (12)
En tiennytkään että PITÄÄ olla harrastuksia?
Ei tunnu menoa haittaavan. Asutaan alueella jossa on paljon lapsia ja kun koulusta pääsee pyyhkäsee läksyjen jälkeen pihalle ja käy äkkiä syömässä ja taas mennään. Illalla saa huudella sisälle nukkumaan. Todella tuntuu olevan tyytyväinen oloonsa :-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä koska koulu vaatii oikeasti paljon työtä ja harrastukset ikävä kyllä vie koululta sitä jaksamista. Lisäksi ekaluokkalainen on niin pieni että pitkän koulupäivän jälkeen kaipaa paljon enemmän perheen kanssa oleilua kuin harrastuksissa juoksemista. Vaikka harrastus kestäisi vain tunnin niin koko ilta on sitä kellon kyttäämistä, aikatauluttamista, harrastusmatkoja jne. Yksi on hyvä. Silloin se on sellainen viikon kohokohta. Jos on paljon harrastuksia niin niihin turtuu eikä ne oo niin hauskoja sitten.
Toinen harrastus päivä on sunnuntaina 1 tunti.
Olisiko siinä ideaa, että jokin sellainen harrastus toiseksi, joka on lauantaina tai sunnuntaina. Silloin ei tarvitse koulun jälkeen jaksaa.
ja lisäksi kolme eri harrastusta. Jotkuthan treenaa 7-vuotiaina esim. telinevoimistelua 6 kertaa viikossa, joten 3 harrastusta mielestäni ok, jos lapsi niistä nauttii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nimimerkillä ei yhtään harrastusta ennen murrosikää ja silti erittäin hyvin elämässä ja koulussa pärjännyt ja ystäviä saanut 30v.
Ja koko lailla ainoa tapa saada kotihoidetulle lapsille yhtään tuttuja kavereita ovat juuri harrastukset.
Minä vietin myös harrastuksettoman lapsuuden, eikä se todellakaan minua mitenkään jalostanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikös kyseessä ole ekaluokkalainen lapsi eikä kotihoidossa oleva lapsi? Eikös sieltä koulusta pitäisi kavereita saada jos jostain. Ei siihen tarvitse erikseen mitään harrastustoimintaa, ja jos ei satu asumaan syrjäkylillä niin lapsia saattaa asua myös naapureissa.
Ja koko lailla ainoa tapa saada kotihoidetulle lapsille yhtään tuttuja kavereita ovat juuri harrastukset.
Minä vietin myös harrastuksettoman lapsuuden, eikä se todellakaan minua mitenkään jalostanut.
http://www.taloussanomat.fi/omatalous/2008/04/25/anna-lapsen-tylsistya-…
"Anna lapsen tylsistyä, sanoo psykiatri
Lastenpsykiatri Jari Sinkkonen yllättää uravanhemmat: hänen mielestään lapsille ei kannatakaan tuputtaa liikaa virikkeitä. Tylsistyminen ruokkii luovuutta, koska se pakottaa keksimään omaa tekemistä.
Vaikka tänä viikonloppuna menettäisikin Linnanmäen avajaiset tai lapsimessujen aktiviteetit, vahinko ei ole lastenpsykiatri Jari Sinkkosen mielestä välttämättä kovin suuri.
Jos arjen poissaoloistaan syyllisyyttä kantavat uravanhemmat buukkaavat joka viikonloppunsa täyteen lapsitoimintaa, pieleen menee sekin hyvä tarkoitus.
- Ei aikuinenkaan pitäisi siitä, että häntä vietäisiin ohjatusti kaikkialle "pitämään hauskaa" vaikka väkisin, Sinkkonen sanoo.
Virikkeiden ylenpalttinen tuputtaminen voi hänen mielestään olla pahimmillaan lapselle hyvin stressaavaa.
Antakaa lasten
olla rauhassa
Sinkkonen liputtaakin nyt luovan joutilaisuuden puolesta. Lapsilla olisi aikuisenakin elämässään helpompaa, jos he tottuisivat siihen että välillä on tylsää. Ja oppisivat miten siitä tilanteesta selvitään.
- Aikuisten pitäisi luopua siitä ajatuksesta, että kaikista lasten kanssa tehdyistä asioista pitäisi olla jotain hyötyä tai että toiminnan pitäisi olla erityisen kasvattavaa. Pelkkä oleilu voi olla jopa tärkeämpää lapsen kehitykselle, sanoo Sinkkonen.
Kun välillä on pakko olla paikallaan, luovuus lähtee liikkeelle. Siinä joutuu ihan itse keksimään tekemistä, leikkejä, askartelua ja vaikka jutustelunaiheita vanhempien kanssa.
- Lapsella on oikeus saada olla rauhassa. Tärkeintä on, että isä tai äiti ovat läsnä ja paikalla, jos heitä tarvitaan. Mutta ei lasten leikkeihin tarvitse eikä pidä tuppautua, Sinkkonen neuvoo.
Psykiatri Jari Sinkkonen julkaisi tänään perjantaina uuden vanhemmuuskirjansa "Mitä lapsi tarvitsee hyvään kasvuun". "
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lähinnä kyseli ettei niitä vain ole liikaa. Oli sitä mieltä että joku mieluinen harrastus on ihan hyvä olla, mutta kuulemma nykyään ongelmaksi muodostuu liian vakava ja aktiivinen harrastaminen liian nuorena.
Meillä lapsella on yksi harrastus ja se oli terkkarin mielestä oikein hyvä määrä. Ei käy IP-kerhoa koska itse olen kotona nuorempia lapsia hoitamassa.
Ja olen kyllä huomannut, että vaikka ekaluokkalainen pääsee jo 12-13 kotiin niin illat kyllä humpsahtaa nopeaan!
Vai tuliko sulle suoraan 7-vuotias? Ja en asu syrjäkylillä, vaan Helsingissä. Täällä ei vaan ole ollut yli 2-vuotiaita lapsia kotona nimeksikään, eikä meidän lapset menneet edes tämän alueen kouluun. Siksi on ollut pakko pitää paikallisissa harrastuksissa, että tutustuvat edes jossakin täkäläisiin lapsiin.
Alue: Aihe vapaa
en tiiä perusteluista.