Millä tavoin äitisi on puuttunut elämääsi vielä aikuisenakin?

M37

Lähestulkoon kaikkiin asioihin puuttuu vieläkin. Kaikista pahinta on kesälomat. Itsellä raskas työ ja kesälomalla pitäisi levätä. Äiti kyselee jo ajoissa, että millos sulla on se kesäloma, kun olis vähän hommia. Milloin on laiturin tai terassin rakennusta, remonttihommia yms.

Jos en mene auttamaan, niin suuttuu ja pahoittaa mielensä. Todella raskas ihminen. Kuvittelee omistavansa minut. On vielä sitä ahnetta ihmistyyppiä, että aina pitää saada kaikki. Pitää olla mökit, pihat, paljut, terassit, marjapensaat, kasvihuoneet, kukkapenkit... lista on loputon. 

Itse haluaisin viettää mahdollisimman vaatimatonta elämää, eikä kiinnosta materiaali ja kaiken mahdollisen omistaminen. Huh. 

Ei ole ollut kiinnostunut mun asioista koskaan!

Toi käydessään kassillisen ruokaa tai jonkin keittiövälineen. Kummastakin olin hyvin kiitollinen.

Vierailija kirjoitti:

Huvipuistohullu kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huvipuistohullu kirjoitti:

Jotain sillä oli mun huvipuistotöitä vastaan aluksi 😅

Ymmärsi varmaan, että voit istuttaa hänet maailmanpyörään, pysäyttää laitteen sopivassa kohdassa ja jättää rouva istumaan sinne ylös koko illaksi.

Ensin pitäis saada se sinne huvipuistoon 😄 Todellinen syy tais olla se, että muutin töiden takia toiselle paikkakunnalle. Vieläkin välillä kyselee, että enkö muuttaisi takaisin.

Vaikuttaa ihan sopuisalta suhteelta :)

Saahan sitä vähän kaivata puolin jos toisinkin. Pieni välimatka estää sekaantumisen toisen asioihin, jos on sellaista taipumusta :D

Joo, ihan hyvät välit meillä on.

Ei ole puuttunut, vaikka objektiivisesti arvioiden olisi monta kertaa ollut vähän syytäkin puuttua 🤔

Vierailija kirjoitti:

M37

Lähestulkoon kaikkiin asioihin puuttuu vieläkin. Kaikista pahinta on kesälomat. Itsellä raskas työ ja kesälomalla pitäisi levätä. Äiti kyselee jo ajoissa, että millos sulla on se kesäloma, kun olis vähän hommia. Milloin on laiturin tai terassin rakennusta, remonttihommia yms.

Jos en mene auttamaan, niin suuttuu ja pahoittaa mielensä. Todella raskas ihminen. Kuvittelee omistavansa minut. On vielä sitä ahnetta ihmistyyppiä, että aina pitää saada kaikki. Pitää olla mökit, pihat, paljut, terassit, marjapensaat, kasvihuoneet, kukkapenkit... lista on loputon. 

Itse haluaisin viettää mahdollisimman vaatimatonta elämää, eikä kiinnosta materiaali ja kaiken mahdollisen omistaminen. Huh. 

Kuulostaa tutulta, kontrolloiva äitini yritti vuosia sitten tehdä silloisesta aviomiehestäni samanlaista orjaa itselleen.

En välitä käydä vanhempieni luona. En saa tehdä siellä yhtään mitään, edes normaaleja asioita. Joku sopottaa koko ajan taustalla, että vesiämpäri on sinulle liian painava, anna äiti kantaa. Anna kun äiti tekee. Älä tee noin, anna kun äiti näyttää. Älä mene iltakävelylle, siellä on liukasta. Hän kertaa minulle jopa mikron käyttöohjeet, muistuttaa minulle ettei kattilapoppareita tehdessä saa lähteä lieden äärestä ja muutenkin jyrää seitsenkymppisen mikromanagerin energialla niin, että muutun surulliseksi ja ahdistuneeksi, jos joudun olemaan lapsuudenkodissani paria päivää pidempään. Veljeni on suorasukaisempi ja räjähtelee äidille, jos äiti yrittää esim. riistää häneltä leivän käsistä, koska muka tietää, miten leipä voidellaan paremmin ja olisi heti terhakkaana opastamassa ja auttamassa.................. Isoveli 42-v otti siitä aika paljon itseensä, eikä häntä ole näkynyt puoleen vuoteen vanhempiaan moikkaamassa :D

Onko tällaiselle mitään diagnoosia? Pidin äidistä pikkulapsena, mutta mitä vanhemmaksi käyn, sitä enemmän inhoan tuota käytöstä. Minun on pitänyt tappelemalla ja riitelemällä hankkia itselleni oikeus pestä itse itseni (12-vuotiaaksi asti äiti vaati saada tehdä senkin), tapella ja riidellä että saan itse lohkoa omalla lautasellani olevat perunat 14-vuotiaana jne. Pelkkää tappelua ja riitelyä teini-iän alkamisesta lähtien, jos en halua että pylly pestään, syötetään, ulkona liikkuminen on kielletty ja jopa vedenkeittimen päälle laittamista pidetään minulle niin vaikeana toimenpiteenä, että siihenkin neuvotaan pyytämättä.

Anteeksi, oli pakko purkautua. Pääni meinaa räjähtää täällä pääsiäisen vietossa.

Vierailija kirjoitti:

En välitä käydä vanhempieni luona. En saa tehdä siellä yhtään mitään, edes normaaleja asioita. Joku sopottaa koko ajan taustalla, että vesiämpäri on sinulle liian painava, anna äiti kantaa. Anna kun äiti tekee. Älä tee noin, anna kun äiti näyttää. Älä mene iltakävelylle, siellä on liukasta. Hän kertaa minulle jopa mikron käyttöohjeet, muistuttaa minulle ettei kattilapoppareita tehdessä saa lähteä lieden äärestä ja muutenkin jyrää seitsenkymppisen mikromanagerin energialla niin, että muutun surulliseksi ja ahdistuneeksi, jos joudun olemaan lapsuudenkodissani paria päivää pidempään. Veljeni on suorasukaisempi ja räjähtelee äidille, jos äiti yrittää esim. riistää häneltä leivän käsistä, koska muka tietää, miten leipä voidellaan paremmin ja olisi heti terhakkaana opastamassa ja auttamassa.................. Isoveli 42-v otti siitä aika paljon itseensä, eikä häntä ole näkynyt puoleen vuoteen vanhempiaan moikkaamassa :D

Onko tällaiselle mitään diagnoosia? Pidin äidistä pikkulapsena, mutta mitä vanhemmaksi käyn, sitä enemmän inhoan tuota käytöstä. Minun on pitänyt tappelemalla ja riitelemällä hankkia itselleni oikeus pestä itse itseni (12-vuotiaaksi asti äiti vaati saada tehdä senkin), tapella ja riidellä että saan itse lohkoa omalla lautasellani olevat perunat 14-vuotiaana jne. Pelkkää tappelua ja riitelyä teini-iän alkamisesta lähtien, jos en halua että pylly pestään, syötetään, ulkona liikkuminen on kielletty ja jopa vedenkeittimen päälle laittamista pidetään minulle niin vaikeana toimenpiteenä, että siihenkin neuvotaan pyytämättä.

Anteeksi, oli pakko purkautua. Pääni meinaa räjähtää täällä pääsiäisen vietossa.

Sinuna nousisin nyt pääsiäisenä kapinaan ja söisin perunat kuorineen.

Nautin itse suunnattomasti siitä, kun tiedän miten tämä tyylini ärsyttää erästä, äitiäsi hössötyksellään muistuttavaa ihmistä, joka pitää sitä osoituksena laiskuudesta ja saamattomuudesta, muttei pysty estämään. :D