Mikä vika sanassa "vanhemmat" on, miksi pitää puhua porukoista?
Hävettääkö vanhemmat vai mistä tuo tulee? Kutsutaanko hyviä ystäviä samalla logiikalla "tyypeiksi"?
Kommentit (76)
Huvipuistohullu kirjoitti:
Mä aloin käyttää sanaa porukat sen jälkeen, kun mun ihana käytti sitä. Heti tarttui :D
Ihana mikä? Ihana on adjektiivi ja vaatii subjektin, johon viittaa.
Vierailija kirjoitti:
Huvipuistohullu kirjoitti:
Mä aloin käyttää sanaa porukat sen jälkeen, kun mun ihana käytti sitä. Heti tarttui :D
Ihana mikä? Ihana on adjektiivi ja vaatii subjektin, johon viittaa.
No se yks :D
Vierailija kirjoitti:
Porukat kattaa parhaiten koko modernin uusioperhekuvion: uudet sisaruspuolet ja äidin polyamorisen suhteen kolmen miehen kanssa ja isän uuden poikaystävän, joka on äidin entinen täti.
Minä kasvoin ihan perinteisessä ydinperheessä 90-luvulla ja kutsuin silti vanhempiani porukoiksi. Ja nimenomaan niitä vanhempia. Veljeni ei ollut "porukat".
Kyllä, kutsun ystäviäni välillä tyypeiksi. Mielestäni siinä ei ole mitään outoa.
Vierailija kirjoitti:
Porukat = vanhemmat,+sisarukset ja muut lähi-ihmiset.
Ei ainakaan minun lapsuudessani ollut. Porukat oli vanhemmat. Esim. "Pitää kysyä porukoilta saanko tulla teille yöksi". Ei siinä koko suvulta lähdetty lupia kyselemään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Porukat kattaa parhaiten koko modernin uusioperhekuvion: uudet sisaruspuolet ja äidin polyamorisen suhteen kolmen miehen kanssa ja isän uuden poikaystävän, joka on äidin entinen täti.
Minä kasvoin ihan perinteisessä ydinperheessä 90-luvulla ja kutsuin silti vanhempiani porukoiksi. Ja nimenomaan niitä vanhempia. Veljeni ei ollut "porukat".
Ehkä hän ei edes ollut veljesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Porukat kattaa parhaiten koko modernin uusioperhekuvion: uudet sisaruspuolet ja äidin polyamorisen suhteen kolmen miehen kanssa ja isän uuden poikaystävän, joka on äidin entinen täti.
Minä kasvoin ihan perinteisessä ydinperheessä 90-luvulla ja kutsuin silti vanhempiani porukoiksi. Ja nimenomaan niitä vanhempia. Veljeni ei ollut "porukat".
Ehkä hän ei edes ollut veljesi.
Kyllä oli. Siitä on ihan todisteetkin olemassa :D
Vierailija kirjoitti:
Onko kielellisen ilmaisun rikkaus sinulle laajemminkin ongelma?
Todella nolo ilmaisu. Ne on meikäläiset,teikäläiset ja höikäläiset vanhemmista.
Käänteisesti: Mikä vika porukoissa? Miksi pitäisi puhua kirjakielisesti vanhemmista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Porukat kattaa parhaiten koko modernin uusioperhekuvion: uudet sisaruspuolet ja äidin polyamorisen suhteen kolmen miehen kanssa ja isän uuden poikaystävän, joka on äidin entinen täti.
Minä kasvoin ihan perinteisessä ydinperheessä 90-luvulla ja kutsuin silti vanhempiani porukoiksi. Ja nimenomaan niitä vanhempia. Veljeni ei ollut "porukat".
Mitkä v...un "porukat" porukka tarkoittaa epämääristä lössiä ihmisiä. Ne on meikäläiset jos omista vanhemmista puhutaan.
Vierailija kirjoitti:
Huvipuistohullu kirjoitti:
Mä aloin käyttää sanaa porukat sen jälkeen, kun mun ihana käytti sitä. Heti tarttui :D
Ihana mikä? Ihana on adjektiivi ja vaatii subjektin, johon viittaa.
Tässä yhteydessä ihana esiintyy substantiivina (nimisanana). Suomi ei ole englanti.
Asiayhteys on olennainen osa kieltä. Jos et ymmärrä mitä se tarkoittaa, älä leiki opettajaa.
Vierailija kirjoitti:
Käänteisesti: Mikä vika porukoissa? Miksi pitäisi puhua kirjakielisesti vanhemmista?
Miksi ei? Porukka tarkoittaa epämääräistä lössiä ihmisiä, ei vanhempia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käänteisesti: Mikä vika porukoissa? Miksi pitäisi puhua kirjakielisesti vanhemmista?
Miksi ei? Porukka tarkoittaa epämääräistä lössiä ihmisiä, ei vanhempia.
Porukka onkin eri asia kuin porukat. Ja suomen kielessä sanoilla on enemmän kuin yksi merkitys. Mene peruskouluun takaisin, jos sitä et hahmota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Porukat kattaa parhaiten koko modernin uusioperhekuvion: uudet sisaruspuolet ja äidin polyamorisen suhteen kolmen miehen kanssa ja isän uuden poikaystävän, joka on äidin entinen täti.
Minä kasvoin ihan perinteisessä ydinperheessä 90-luvulla ja kutsuin silti vanhempiani porukoiksi. Ja nimenomaan niitä vanhempia. Veljeni ei ollut "porukat".
Mitkä v...un "porukat" porukka tarkoittaa epämääristä lössiä ihmisiä. Ne on meikäläiset jos omista vanhemmista puhutaan.
En puhunut v'un porukoista, vaan ihan omista porukoistani. Minulle porukat=isä ja äiti. Meikäläinen taasen tarkoittaa minua itseäni.
Porukat menee, mutta se häiritsee ja oksettaa, kun aikuinen (yli 18 -vuotias) saa iskä.
Tai toki vastaavasti äiskä, mutta enemmän kuulee iskän käyttöä. Jopa perheellinen tytär näin, harvemmin poika.
Siinä on jotain, joka ei mene kaaliini.
Jos tiedetään, että porukoilla pääsääntöisesti tarkoitetaan vanhempia/sisaruksia jne, niin miten se auttais estämään häpeää tms? Tuskin kukaan nyt äitiä/isää sanana häpeää, vaikka sen kyllä myönnän, että jos aikuinen ihminen puhuu isistä, niin se kuulostaa hieman hassulta :D
Vierailija kirjoitti:
"Porukat" kattaa samat ihmiset kuin "kotiväki" eli vanhemmat ja kotona asuvat sisarukset ja jopa muita sukulaisia samalla paikkakunnalla.
Vanhemmat on vain vanhemmat.
Ei kata, ainakaan Tampereella. Porukat tarkoittaa vain ja ainoastaan henkilön omia vanhempia.
Porukat kattaa parhaiten koko modernin uusioperhekuvion: uudet sisaruspuolet ja äidin polyamorisen suhteen kolmen miehen kanssa ja isän uuden poikaystävän, joka on äidin entinen täti.