Miksi ihminen ”jää”väkivaltaiseen suhteeseen..

Pelon takia olin pitkään. Lisäksi pidin suhdettani ansaittuna rankaisuna siitä, että olen niin paha ihminen. Joten siinä oli myös se ajatus. Jumala oli antanut tämän rangaistuksen minulle ja minun pitää se myös kärsiä. Siinä oli siis myös pelkoa siitä, että jos kieltäydyn Jumalan asettamasta rangaistuksesta, mitä siitä seuraa? Jumala tekisi pahaa läheisilleni? Olin sairastunut suhteen aikana psyykkisesti todella vaikeasti joten nämä oli minulle täysin relevantteja ajatuksia ja pelkoja.

Aihe ok, vaikka aloitus outo trollaus.

Vierailija kirjoitti:

Mä jatkan vielä tuosta, että väkivalta ei ala nyrkiniskulla. Nimittäin tiedän yhden suhteen, jossa se alkoi niin – tai siis en tiedä yksityiskohtia, mutta kerron sen, mitä tiedän. Kyseessä on ystäväni, jolla on epävakaa persoonallisuushäiriö. Hän oli melko lyhyessä suhteessa erään aivan ihanan ihmisen kanssa. Ja hän löi, tai käytti jonkinlaista väkivaltaa kumppaniaan kohtaan kerran – ja se suhde loppui siihen. Kumppani muutti pois (he siis asuivat lähekkäin) ja katkaisi kaikki välit ystävääni. 

Mutta nuo pitkät väkivaltaiset suhteet ovat erilaisia. Niissä dynamiikka muuttuu, ja uhri usein syyttää siitä itseään. 

nro 4

Fyysisen väkivallan tuleminen kuvioon on yksi rajapyykki. Mulle kävi niin, että suhteessa oli varsin rajua henkistä väkivaltaa, mutta en tavallaan kyennyt näkemään sitä sellaisena, kuin se oli, vaan oli ne manipuloinnit. Mutta kun tyyppi kävi käsiksi, osasin lähteä. Onneksi kävi, muuten saattaisin olla siinä yhä.

Vierailija kirjoitti:

Pelon takia olin pitkään. Lisäksi pidin suhdettani ansaittuna rankaisuna siitä, että olen niin paha ihminen. Joten siinä oli myös se ajatus. Jumala oli antanut tämän rangaistuksen minulle ja minun pitää se myös kärsiä. Siinä oli siis myös pelkoa siitä, että jos kieltäydyn Jumalan asettamasta rangaistuksesta, mitä siitä seuraa? Jumala tekisi pahaa läheisilleni? Olin sairastunut suhteen aikana psyykkisesti todella vaikeasti joten nämä oli minulle täysin relevantteja ajatuksia ja pelkoja.

Hyvä kirjoitus tämäkin.

Vierailija kirjoitti:

Kun ihminen ymmärtää että oman elämän avaimet on omassa kädessä, hän lähtee suhteesta. Niin kauan kuin "en voi tälle mitään, ei ole minun vikani, kun tuo toinen on tuommoinen.." jne jatkuu, niin niin kauan ei tule lähdettyä. Ulkoistetaan oma elämä tois(t)en käsiin, kuin itse olisi lastuna laineilla.

T: entinen väkivaltasuhteessa ollut

Ai. Minulla taas ensimmäinen ajatus oli se, että on pakko lähteä kun niin vaan kuuluu tehdä. Kun ymmärsin että minä itse valitsen mitä elämässäni teen enkä ole siitä kenellekään tilivelvollinen, minä ymmärsin että voin valita myös jäädä. Typerä päätös se toki oli, mutta ihan tietoinen päätös kuitenkin, ei mitään ajelehtimista.

Minusta on ylipäänsä hölmöä niputtaa kaikki lähisuhdeväkivallan uhrit samaan nippuun. Oikeasti siellä on hyvin erilaisia naisia erilaisine tilanteineen, tunteineen, ajatuksineen ja motiiveineen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä jatkan vielä tuosta, että väkivalta ei ala nyrkiniskulla. Nimittäin tiedän yhden suhteen, jossa se alkoi niin – tai siis en tiedä yksityiskohtia, mutta kerron sen, mitä tiedän. Kyseessä on ystäväni, jolla on epävakaa persoonallisuushäiriö. Hän oli melko lyhyessä suhteessa erään aivan ihanan ihmisen kanssa. Ja hän löi, tai käytti jonkinlaista väkivaltaa kumppaniaan kohtaan kerran – ja se suhde loppui siihen. Kumppani muutti pois (he siis asuivat lähekkäin) ja katkaisi kaikki välit ystävääni. 

Mutta nuo pitkät väkivaltaiset suhteet ovat erilaisia. Niissä dynamiikka muuttuu, ja uhri usein syyttää siitä itseään. 

nro 4

Fyysisen väkivallan tuleminen kuvioon on yksi rajapyykki. Mulle kävi niin, että suhteessa oli varsin rajua henkistä väkivaltaa, mutta en tavallaan kyennyt näkemään sitä sellaisena, kuin se oli, vaan oli ne manipuloinnit. Mutta kun tyyppi kävi käsiksi, osasin lähteä. Onneksi kävi, muuten saattaisin olla siinä yhä.

Joo, varmasti noin joissain suhteissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oli vaan liian helppo painaa villasella ja liian vaikea repiä itsensä irti niistä haaveista ja elämästä jotka olin meille kuvitellut. Joten kieltäydyin ajattelemasta asiaa tai puhumasta siitä ja teeskentelin ettei mikään olisi muuttunut.

Meillä tosin väkivalta loppui. Mutta kävi niinkuin jotkut kertoo uskottomuuden jälkeen käyneen - ajatuksen tasolla on annettu anteeksi, mutta teko sysää liikkeelle tunneprosessin jonka lopputulema on rakkauden kuoleminen.

Älä viitsi. Mies (kuvitelmissasi?) kesti pakonomaisen ihastumisesi, sen että olet sikapossu, ja raskaasti velkaantunut. Kiimasikin hoitaa, vaikka ei koe sinun kanssasi "palavaa rakkautta". Aiot silti jättää häne. Mies saa vielä toimia vauvan hoitajana. Käyt terapiassa ihastumisen vuoksi.

Tämä on erittäin osuvasti kirjoitettu / kucattu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oli vaan liian helppo painaa villasella ja liian vaikea repiä itsensä irti niistä haaveista ja elämästä jotka olin meille kuvitellut. Joten kieltäydyin ajattelemasta asiaa tai puhumasta siitä ja teeskentelin ettei mikään olisi muuttunut.

Meillä tosin väkivalta loppui. Mutta kävi niinkuin jotkut kertoo uskottomuuden jälkeen käyneen - ajatuksen tasolla on annettu anteeksi, mutta teko sysää liikkeelle tunneprosessin jonka lopputulema on rakkauden kuoleminen.

Älä viitsi. Mies (kuvitelmissasi?) kesti pakonomaisen ihastumisesi, sen että olet sikapossu, ja raskaasti velkaantunut. Kiimasikin hoitaa, vaikka ei koe sinun kanssasi "palavaa rakkautta". Aiot silti jättää häne. Mies saa vielä toimia vauvan hoitajana. Käyt terapiassa ihastumisen vuoksi.

Anteeksi mitä helv...??? :D :D Nyt on jollain tainnut jäädä lääkkeet väliin.

liiaallinen kiltteys, uskoo parantavansa pahan kumppannin

huono itsetunto,e i usko ansaitsevansa parempaa

ja sitten googlaa : trauma bond

Vierailija kirjoitti:

Ap on kertonut, että mies ei ole enää vuodiin lyönyt. Ap on vihainen itselleen siitä, ettei lähtenyt liitosta silloin, kun mies vielä löi. Mistä nyt syyttää miestä??

Missä aloituksessa sanottiin noin?

Pelko on yksi syy. Hyvä kuitenkin muistaa se, ettei suhde muutu yleensä yhtäkkiä väkivaltaiseksi. Yleensä ensin tulee pientä kontrollointia ja pieniä purkauksia, mutta suhde on enimmäkseen "hyvää". Pikkuhiljaa kontrollin määrä ja laatu muuttuu hallitsevammaksi ja fyysistä väkivaltaa alkaa tulla mukaan. Hyvien aikojen määrä vähenee, mutta näinä hetkinä se väkivaltainen osapuoli osaa esittää katuvaa ja ihanaa. Lupaa, että lopettaa ja muuttuu. Suhteet on yleensä tällaisia pikkuhiljaa tapahtuvaa muutosta ja ehdollistamista, toisen ihmisen musertamista. Kun tämän prosessin käy läpi, ei välttämättä osaa lähteä ennen kuin asiat on todella huonosti ja sitten on pelko hengestä.

Jos puoliso käyttäytyy väkivaltaisesti, se ei parannu, vaan pahenee. Sinun puolisosi ei ole poikkeus.

Jos lopettaa suhteen ensimmäiseen väkivallan kokemukseen, niin se yleensä onnistuu, eikä tarvitse pelätä kostoa. Joku täyshullu tietysti löytyy aina, mutta tämä tulee esiin jo seurusteluvaiheessa, kun ole niin paljon yhteistä vielä, ja tämä kahjukin etsii eron jälkeen useimmiten seuraavan uhrin.

Jos jatkaa yhteiseen asuntoon, avioliittoon, lapsiin jne asti, niin tulee tilanteita, että on pakko pitää yhteyttä, ja se ruokkii väkivallan tekijän sairasta pään sisäistä maailmaa (”pilasit elämäni eroamalla”) ja kostohaaveita.

Vierailija kirjoitti:

Pelko on yksi syy. Hyvä kuitenkin muistaa se, ettei suhde muutu yleensä yhtäkkiä väkivaltaiseksi. Yleensä ensin tulee pientä kontrollointia ja pieniä purkauksia, mutta suhde on enimmäkseen "hyvää". Pikkuhiljaa kontrollin määrä ja laatu muuttuu hallitsevammaksi ja fyysistä väkivaltaa alkaa tulla mukaan. Hyvien aikojen määrä vähenee, mutta näinä hetkinä se väkivaltainen osapuoli osaa esittää katuvaa ja ihanaa. Lupaa, että lopettaa ja muuttuu. Suhteet on yleensä tällaisia pikkuhiljaa tapahtuvaa muutosta ja ehdollistamista, toisen ihmisen musertamista. Kun tämän prosessin käy läpi, ei välttämättä osaa lähteä ennen kuin asiat on todella huonosti ja sitten on pelko hengestä.

Siksi pitää tehdä päätös jo ennakkoon: ensimmäisestä lyönnistä ulos suhteesta!

Miksi keskustelua ei pystytä käymään yleisellä tasolla kuten aloituksessa, vaan iso osa vastauksista lähtee neuvomaan olettaen aloittajan itse elävän väkivaltaisessa suhteessa? Eihän tuossa niin ole sanottu. Vaan pohdittu syitä, miksi joku sellaiseen suhteeseen jää. Miksei voida vaan vastata kysymykseen?

Traumat. Kiintymyssuhdemallit. Kokee uhan (henkisen/fyysisen väkivaltaisuuden) synonyymiksi turvan kanssa, koska on tottunut siihen esim. lapsuudessa, jossa tunnekylmä vanhempi oli välillä myös huolehtiva ja välittävä.

Joskus sitä vaan päivästä toiseen jää. Kuten joku edellä sanoi, joskus väkivaltaepisodien välillä on pitkiä hyviäkin kausia, jopa vuosia. Joka kerta sitä pakkaa kamat ja tulostaa eropaperit ja selaa vuokrakämppiä. Kuluu päiviä, käytännön asioiden takia pakko puhua ja se menee kuitenkin ihan ystävällisissä merkeissä, tulee mieleen että eihän tässä mihinkään kiire ole. Hyvin ehtii valita sen kämpän vielä huomennakin ja postittaa eropaperit ensi viikolla. Ja taas menee päiviä ja päiviä ja päiviä. Kunnes on mennyt jo niin pitkään, että itsekin tajuaa että ero ja muutto on tälläkin kertaa jääneet tyhjiksi uhkauksiksi.

Pelko, rakkaus tai riippuvuus ja taloudelliset syyt.

Ehkä suhteesta saa jotain, mitä muusta elämästä ei voi saada. Väkivalta ei ole oikein, mutta jos vaikka on epävarma, saa päättäväisen tai pakkomielteisen puolison, tai on arka ja saa temperamenttisen pakottamaan itseään. Harva sellaista varmaan haluaa mutta siihen tilanne voi johtaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oli vaan liian helppo painaa villasella ja liian vaikea repiä itsensä irti niistä haaveista ja elämästä jotka olin meille kuvitellut. Joten kieltäydyin ajattelemasta asiaa tai puhumasta siitä ja teeskentelin ettei mikään olisi muuttunut.

Meillä tosin väkivalta loppui. Mutta kävi niinkuin jotkut kertoo uskottomuuden jälkeen käyneen - ajatuksen tasolla on annettu anteeksi, mutta teko sysää liikkeelle tunneprosessin jonka lopputulema on rakkauden kuoleminen.

Älä viitsi. Mies (kuvitelmissasi?) kesti pakonomaisen ihastumisesi, sen että olet sikapossu, ja raskaasti velkaantunut. Kiimasikin hoitaa, vaikka ei koe sinun kanssasi "palavaa rakkautta". Aiot silti jättää häne. Mies saa vielä toimia vauvan hoitajana. Käyt terapiassa ihastumisen vuoksi.

Anteeksi mitä helv...??? :D :D Nyt on jollain tainnut jäädä lääkkeet väliin.

Ei tarvitse leikkiä tyhmää, ap.

Muistisairaus lisätty listaan.

Hyväksikäyttö. Siinä syy jäädä.

Vierailija kirjoitti:

Miksi keskustelua ei pystytä käymään yleisellä tasolla kuten aloituksessa, vaan iso osa vastauksista lähtee neuvomaan olettaen aloittajan itse elävän väkivaltaisessa suhteessa? Eihän tuossa niin ole sanottu. Vaan pohdittu syitä, miksi joku sellaiseen suhteeseen jää. Miksei voida vaan vastata kysymykseen?

Siksi, että ap ei osaa tehdä selkeitä aloituksia. Ihmiset eivät ymmärrä, mistä hän puhuu, sillä se on keksittyä sekasotkua. Otsikko on selvä, kaikki muu jotain sumeaa lärpätystä.