Sinun elämäsi pohjakosketus

Yhtä pohjakosketusta ollut elämäni viimeiset kahdeksan vuotta. Lapsen syntymä aiheutti itselleni sen, että taitavasti kasaamani korttitalo romahti kasaan ja sen jälkeen en ole sitä onnistunut enää kasaamaan kokoon.

Sain häädön maksamattoman vuokran vuoksi.  Ei mitään käsitystä mihin mennä tai mitä tehdä. Muutenkin olin täysin sekaisin silloin. Olin aiemmin päättänyt, etten helpolla itseltäni henkeä vie, ja jos vien niin poltan itseni, koska se ei ole helppoa. Suunnitelma oli valmiina. Mutten saanut ostettua bensaa.

Kahden vuoden jokapäiväinen viinan käyttö, typeryyden pahin. Sen aikana kaatuilut, loukkaantumiset, riidat, rahanmeno, holtittomuus ja turhien ihmisten lähelle päästäminen, hyväksikäyttäjiä oli kokoajan viemässä jotain, oma paha olo ja häpeä. Yksin elin, ei perhettä onneksi kärsimässä.

Pohja oli se, että luottotiedot menivät kirjastomaksujen unohtumisen vuoksi, kun kirjeet menivät vanhaan asuntoon. Lisäksi oli muitakin velkoja rästissä,  mutta luottotiedot menivät todellakin kirjalainojen myöhästymisten vuoksi. Ei vain jotenkin jaksanut siinä kohtaa, kun yritin elämää sovitella uuteen paikkaan.

Siitäkin suosta silti rämmin ylös tarkempana ja säntillisempänä versiona eikä ongelmia sen jälkeen ole ollut. Oma mokahan se oli, kun en posteja tarkistellut masentuneena ja kirjat unohdin hyllyyn alunperinkin. En silti jaksanut uskoa, että se oli se viimeinen niitti luottotiedoille.

Piti itse ottaa vastuu siitä ja laittaa asiat raiteilleen taas - se onnistuu kyllä. Hitaasti, mutta varmasti.

Asunnottomuus, toisten nurkissa pari vuotta, työttömyys ja vielä masennus päälle. Taloushuolet, omat sairaudet. Ystävät kaikkosivat. Lopulta varaa ei ollut ruokaankaan, hain eu avustus pussin jolla korvasin edes jotain yhdelle vanhemmalle ihmiselle joka antoi yöpyä nurkissaan.

Itsemur hayritys ehdottomasti.

Elän sitä parhaillaan ja olen elänyt viimeiset 2-3 vuotta. Ehkä tämä tästä vielä, mutta henkinen jaksaminen on kyllä välillä aika kovilla.

Näköalattomuus, ei syytä ja voimia tehdä mitään elämällä.

Lanttu lahosi yllättäen. Toivuin. Lanttu lahosi jälleen. Siitä seurasi ero miehestä, jonka omaishoitaja olin ollut ja lapset olivat huostaanotettuja ( nyt kotona). Äiti sairastui ja menehtyi samaan aikaan, kun mies sairastui. En nouse tästä enää. Lapset oireilevat. Sitten on jotain pientä ollut lisäksi; hirvikolari, borrelioosi, pitkäaikaisen lemmikin kuolema.

Vanhempieni ja kummini menetys isovanhempien perään. Nyt masennus, työttömyys, rahattomuus ja yksinäisyys. N43

Lapseni itsemurha. Romahdin täysin - join, join ja join. Irtisanouduin kivasta työstä, koska kaikki tuntui p*skalta.

Nyt, vuosia myöhemmin, olen kipuamassa kuilua ylöspäin, ehkä puolivälissä.

Ei ehkä samantyylisiä kuin muilla. Mutta yksi päivä n. 4 vuotta sitten.

Ihastukseni pyysi minua kuljettamaan kämpältään tietokoneensa ja matkalaukkunsa uuden tyttöystävän luokse, kun oli kuljettamassa tavaroitaan hänen luokseen. Ihastuksellani ei ollut autoa käytettävissä ja olin ainoa jonka hän tunsi paikkakunnalta joka omisti auton.

Samana päivänä olin saanut viestin postilta että minulle olisi paketti haettavana edelliseltä kesäheilaltani, joka oli elämäni ensimmäinen vahva ihastuminen ja ehkä jopa rakastuminen. Hän oli jättänyt minut ehkä puolitoista vuotta aiemmin ja silloin oli sanonut että hänellä olisi minulle jotain, mutta en koskaan lähtenyt sitä hakemaan. Oletin että paketissa olisi ollut tämä tavara minkä hän halusi minulle joskus antaa ja vaikka kirje, missä olisi kertonut kuulumisiaan kun emme olleet enää pitkään aikaan olleet tekemisissä. Paketissa oli 2 vuotta vanha hänelle jäänyt hammasharjani, lähes tyhjä vanhentunut bodyshopin vartalotuoksu ja alle euron arvoinen kampa. Nakkasin hammasharjan ja vanhan tuoksun roskiin. Kampaakaan en olisi osannut kaivata. Jäi kyllä loukattu olo.

Samalla viikolla oli synttärini, joita en oikein jaksanut sydänsurujen takia viettää sekä vanha kissani kuoli.

Elämäni muuttui niin nopeasti ja rajusti, että putosin perästä. Aluksi oli normaalit selviytymiskeinot käytössä, mutta psyyke ei kestä iloisiakaan mullistuksia loputtomiin. Jos ei yhtään ehdi reflektoida ja lisää vaan tulee, putoaa väkisinkin sivustaseuraajaksi.

Täällä sitä nyt sitten ollaan pohjalla ja yritetään luoda yhteyttä itseen ja maailmaan uudelleen. Mistä voimia?

Useampi vuosi sitten pitkäaikainen elämänkumppani kuoli ja menetin siinä rytäkässä yhteisen kotimme oikeuden päätöksellä jonkun vuoden kuluttua. Olin niin eksynyt, että mokasin yritykseni kanssa  ja se piti lopettaa. Eipä aikaakaan, kun taas minulle rakas ja turvallinen läheinen kuoli. 

Kaikki ikävä vaikutti kaikkeen elämässäni, joten tärkeät ja vähemmän tärkeät ihmissuhteet loppuivat. En vaan kyennyt käyttäytymään niin kuin olin ennen osannut, eikä minulla ollut syytäkään olla muuta kuin surullinen ja ahdistunut.

KOetan yhä päästä jaloilleni. Teen osa-aikaista palkkatyötä, todella pienipalkkaista, ja tunnen oloni yhä eksyneeksi ja turvattomaksi. Terapia on jonkin verran vahvistanut minua ja auttanut käsittelemään kokemaani. Siihen tukeen ei ole enää varaa.

Onneksi löysin jonkinlaisen asunnon, mutta usein istun vain lattialla maton päällä ja koen oloni liian ahdistuneeksi. En jaksa enää harrastaa mitään, nauttia entiseen tapaan ulkoilustakaan ja huomaan liian usein olevani kateellinen tai vihainen monille ihmisille. Toki esitän uskottavasti ystävällistä ja kohteliasta, mutta loppujen lopuksi minulle on yhdentekevää mitä tapahtuu. 

AV-palstalle kirjoittelu 14.4.2022.

Nämä viime vuodet, kun olen tajunnut, ettei musta ole enää mihinkään, en jaksa mitään enkä parane masennuksesta koskaan. Mutta oikeasti tämä pohja taitaa viettää alaspäin koko ajan…