Oletteko olleet vieraisilla siten, että talon emäntä kattaa pöydän ja istuu sitten jossain sivussa, kun muut syövät?

Joo, mummo teki aina näin. Mutta ei silti ollut marttyyri.

Vierailija kirjoitti:

Todellakin! Molemmat isoäidit aikanaan ja oma äitinikin toimii juuri näin.

Vieraiden tulo oli aina äidilleni aivan hirveä stressi. Koko talo oli siivottava lattiasta kattoon ja kaapit järjestettävä. Pöytäliinat vaihdettava, verhot tuuletettava, matot tampattava... Sitten alkoi se seitsemän sortin piiraiden leipominen pakastimeen. Huom. pakastimeen, tarjottavaa oli tottakai oltava niin paljon, että siinä itse Vierailupäivänä ei enää sopinut ryhtyä.

Vierailupäivän aamuna sitten oltiin tulisilla hiilillä ja järjestettiin pöytä juhlakuntoon. Laitettiin pyhävaatteet päälle ja tuskailtiin, että saadaanko kaikki valmiiksi oikealla kellonlyömällä. Lounas jäi kevyeksi, jos oli kahvivieraat tulossa. Kahvinkeitin ladattiin odottamaan. Kun kello oli kymmentä vaille, tuskailtiin, voisko kahvin jo laittaa tippumaan, että se varmasti ehtii - mutta entä, jos vieraat eivät olekaan vielä tasalta pöydässä, silloinhan kahvi jäähtyy?

Sitten kuului, kun vieraiden auto hurahti pihaan. Ovelle kolkutettiin. Äiti parahti kauhusta ja meni laittamaan kahvin tippumaan.

Vieraat oli usutettava pöytään heti kun saivat päällystakit päältä. Äiti pahoitteli, että kahvi ei ole vielä tippunut, mutta kyllä siitä jo kiireisimmille liikenee. Pöytään kannettiin piirakkavateja. Sienipiirakkaa, kaalipiirakkaa, karjalanpiirakkaa, rahkakakkua, pikkupullia, lusikkaleipiä... Näissä oli joku tietty kaava. Odottiin, että vieraat olivat syöneet edellistä lajia niin paljon kuin uppoaa, ja juuri silloin tuotiin seuraava laji pöytään.

Äiti ramppasi keittiön ja pöydän väliä koko kahviajan ja hoki "Ottakaa lisää! Syökääs nyt! Täytyy syödä kaikki kun on sulatettu! Ota nyt Rauno ainakin lisää, sinulla oli vain kaksi!"

Vieraiden lähdettyä äiti söi jämiä keittiössä ja totesi aina, että nyt ei kyllä pitkään aikaan kutsuta vieraita kun niissä on niin kova työ.

Voi kauhistus.

Tuleva anoppini. Luulin, että tämä on vaan joku hänen oma juttunsa, en ole koskaan aiemmin törmännyt vastaavaan toimintaan vaikka sukuun / lähipiiriin kuuluu paljonkin samaa ikäluokkaa olevia henkilöitä. 

Liekö sitten joku paikkakuntasidonnainen tapa, hän on savon suunnalta kotoisin.

Kyllä! Oli todella hämmentävää. Muistelisin, että työkaveri, joka näin teki, oli nimenomaan Itä-Suomesta.

Mä oon Stadista ja aloin seurustelemaan yhden Lapualta kotoisin olevan, Stadissa asuvan, miehen kanssa. Lähdettiin sen sukutilalle, Lapualle, pääsiäisen viettoon. Muijat istu keittiössä, kakaroitten kanssa, safkaa duunaamassa, ja äijät jossain tuvassa, jonka seiniä koristi körttiläisten kuvat, ja koko touhu oli ku 1800-luvulta. Jossain vaiheessa lähettiin kokolle ja sieltä saunaan. Naiset ja lapset pikaisesti, sit oli äijien vuoro. No nehän dokas siellä aamuun asti, paikallinen nimismies kunniavieraana. Paskin pääsiäinen ikinä. N59

Oma äiti tekee noin, Etelä-Savosta. Anoppi taas on vieraiden kanssa normaalisti pöydässä, Kanta-Hämeestä.

Vierailija kirjoitti:

Joo, mummo teki aina näin. Mutta ei silti ollut marttyyri.

Samoin minun mummoni. Ei tehnyt siitä mitään numeroa, se vain oli hänen tapansa. Hänet oli kasvatettu niin, että emäntä huolehtii vieraista ja syö itse vasta jälkeenpäin.

Voisin kuvitella tekeväni samoin, ihan vain koska syön mielelläni yksin. Meillä tosin ei juuri ikinä vieraita käy.

Savossa  on oltu aina niin köyhiä, että ruoka on riittänyt joko muille tai itselle.

En muista tällaista. Ja suku on idästä. Kainuu, Savo ja Karjala. Aina kyllä mummot laittoi pöydän koreaksi, mutta istuivat itsekin siihen. Joskus porukkaa on niin paljon, että kaikki ei mahdu kerralla ja itsekin sen takia muutaman kerran istuin sitten jakkaralla kahvittelun, oli joku lapseni syntymäpäivä. Äitini luona on sitten useampi kattaus, ensin lapset ja me naiset, sitten miehet. Koska yleensä ne lapset on nälkäisiä siinä kohtaa ja samalla itsekin siinä syön, samoin äitini, kun kuitenkin häärää keittiössä.

Se oli se emännän paikka, piti erottua porukasta ja vahtia syömistilannetta. Uskomatonta että sitä on vieläkin.

Onneksi en ole törmännyt moisiin marttyyreihin, pitäisin todella kummallisena käytöksenä.

Mieheni täti, Karjalan evakkoja.

Kuinka usein se isäntä istuu muualla?

Anoppi.

Seisoo pöydän vieressä ja tuputtaa. Jos erehtyy vaikka katsomaan leipiin päin, hyppää heti nostamaan ne lähemmäs ja voivottelemaan kuinka ne nyt olivat niin kaukana (vaikka kättä ojentamalla olisi saanut).

Kyttää ja tuputtaa niin, että leipää on sitten otettava. Ja siitä seuraa sama show voin ja leivänpäällisten kanssa.

Yritänkin nykyään tuijottaa ainoastaan omaa lautastani.

Ärsyttävintä on, että hän toimii samalla tavalla myös tullessaan kotiini (yöksi, koska asuvat onneksi kauempana).

Joo, mutta silloin emäntä on jo syönyt itse aikaisemmin. Eikä kyse "vieraista" tai juhlavasta päivälliskutsusta, vaan sukulaisesta

Vierailija kirjoitti:

Kuinka usein se isäntä istuu muualla?

Mun appiukko ei koskaan syö tai istu kahvilla samaan aikaa kun mennään kutsuttuna sinne. Katsoo olkkarissa formuloita tms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka usein se isäntä istuu muualla?

Mun appiukko ei koskaan syö tai istu kahvilla samaan aikaa kun mennään kutsuttuna sinne. Katsoo olkkarissa formuloita tms.

Mitä ihmettä? :D siis talon omistajat ovat muualla, kun vieraat syö keskenään?

Tuo on vanha suomalainen tapa osoittaa kunnioitusta vieraille eli emäntä ja apurit eivät tule vieraiden sekaan syömään tai ruokaile heidän nähtensä. Sukuni on Itä-Suomesta Pohjois-Karjalasta, joten ehkä korostetusti sikäläinen tapa. Pienenä oli hankalaa, kun mummon asunto oli aika pieni ja tarjoiluja paljon, eikä hän voinut syödä syrjässä eikä yhdessä muiden kanssa. Menimme sitten välillä porukalla ulos lampsimaan, että myös emäntä pääsi syömään.

Mieheni oli joskus käynyt naapurissa ja vanhapiikaemäntä oli kysynyt ottaako kahvia, niin oli myöntävästi vastannut ja hänelle katettiin kuppi tuvan pöytään ja tämä talon emäntä kattoi itselleen keittiöön.

Sieltä sitten huuteli tuvan puolelle 😁

Täällä maalla sentään syötetään hyvin. Ne kerrat kun olen käynyt kaupungissa jonkun ituhippi serkkuni luona päivän vierailulla saa nähdä nälkää. Pakko päästä grillille syömään ennen pitkää kotimatkaa.