Neuvot loppu kiukkuisen vaimon kanssa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Välillä pitää vähän karjaista. Kun urosleijona karjaisee niin muut hiipii hetken pitkin nurkkia. Sen jälkeen taas lovee ja kaikki on hyvin.

Meillä ei huudeta eikä vihaisena tee mieli koskea toiseen. Vaimo on nyt ominut makkarin täksi yöksi itselleen, joten nukkukoon yönsä yksin rauhassa ja minä nukun sohvalla. ap

Älä ole niin tossukka, että kumarrat pääsi vaan jos vaimo polkee jalkaa.

Vierailija kirjoitti:

Kauanko olette olleet yhdessä? Voisiko olla ns. 7 vuoden kriisi?

8. hääpäivä on edessä syksyllä. ap

Vierailija kirjoitti:

Tuossa tilanteessa sun tehtävä miehenä on kysyä että mikä vaivaa. Ja inttää(ei häiritsevästi mutta huolehtivasti) sitä kysymystä koko ajan, ja myös perustella sille, miksi haluat tietää, miksi tarvitset vastauksen = koska vaimosi on sinulle tärkein ihminen maapallolla, ja jos häntä häritsee jotain niin haluat tietää mikä, ja miksi. Sanot tuon sille. Tarvittaessa monta päivää putkeen. Et luovuta kunnes alkaa avautumaan. 

Jos tilanne olisi toisinpäin, niin mies olisi automaattisesti sika joka tulee jättää. Nyt nainen laiminlyö miestä, ja vastuu onkin miehellä väkisin selvittää, mikä naista vaivaa ja suunnilleen anoa tätä polvillaan kertomaan ja vielä mielistellä päälle. Missä se naisen vastuu tässä?

Ap, nukkukaa yön yli. Istukaa huomenna ruoan äärrelle, pyydä rauhallisesti vaimoasi kertomaan mikä painaa mieltä. Ehkä sairaslomalta paluu töihin jännittää, ehkä työpaikalla on kiusaamista ym? Tai onko sairaus vaikuttanut mielialaan?

Pitää osata ja uskaltaa laittaa kova kovaa vastaan. Ei pidä luulla, että sinusta sen takia tehdään joku "metoo-ilmoitus". Sen sijaan vaimo jolle on laitettu rajat on sekä onnellinen että säyseä, kun hänellä on Mies isolla m:llä.

Itse olen nainen, mutta oli lähiaikoina saman tyyppinen tilanne miehen kanssa. En siedä erolla uhkailua ja uskon, että toista pitää tukea vaikeina aikoina ja, että suhteen eteen tukee tehdä töitä. Tätä vahvistaa myös entisestään se, että meillä on yhteinen lapsi.

Kiukuttelu jatkui tosi pitkään, aiheet vaihteli, oli jos jonkinmoista kriisiä elämässä. Tein kaikkeni, annoin kaikkeni, pyrin tukemaan ja tukemaan - jälkikäteen ajateltuna naurettavuuteen asti. Otin vastaan, terapisoin, tein käytännön tasolla niin paljon kuin suinkin osasin. Sivuutin oman väsymykseni, omia tarpeitani. Lopulta väsyin puhki. Tunsin romahtavani. Siinä kohtaa tajusin, että lapsen etu on äiti, joka ei ole osastohoidossa. Olin sanonut asiat nätisti monta kertaa, mutta tuli piste vastaan, jossa en enää pystynyt pehmittämään viestiäni. Tylytin todella suoraan ja karusti kaiken pihalle itsestäni. Totesin, ettei minusta ollut enää enempään. Asioiden olisi muututtava suhteellisen nopeasti tai meidän tiemme erkanisivat. Muuta vaihtoehtoa ei enää ollut. Mies otti vähän itseensä aluksi, mutta hyvin pian kiitti minua, siitä että olin polkenut jalkani maahan ja asettanut selkeät rajat. Tämä jopa hieman ärsytti, sillä haluan ajatella ettei minun tehtäväni ole asettaa rajoja aikuiselle miehelle - että näiden asioiden tulisi olla jokaisen omalla ymmärryksellä ja vastuulla. MUTTA tilanne muuttui. Mies muuttui. Ja tällä kertaa muutos ei kestänyt vain viikkoa romahdukseni jälkeen. (Pienempiä romahduksia oli jo ennen) Olin yllättynyt lopputuloksesta. Mies kokee jopa voivansa itse nyt paremmin. Ymmärsin olleeni mahdollistaja ja kerroin tämän myös miehelleni. Otin vastuun omasta virheestäni. Joskus asioiden pitää mennä pitkälle, ennen kuin jotkut jutut vain tajuaa.

Joten oma ohjeeni on. Polje jalka maahan. Kerro selkeästi oma kantasi tilanteeseen. Jos kärjistyy niin kärjistyy. Sekin voi olla hyvä. Huutakaa vaikka, kunhan asiat tulee sanottua ja yrittäkää sitten jatkaa rauhallisemmin. Älä tule manipuloiduksi jos yrittää uhriutua. Voi olla ymmärrettäviä syitä voida pahoin. Niitä voidaan yhdessä käsitellä, mutta niistä huolimattakin kaikki ei ole oikeutettua. Ja sinä ansaitset jotain muuta kun jatkuvaa kiukuttelua. Jos tulee ero, voi se olla jopa helpotus ja parempi vaihtoehto kuin olla puolisonsa kiusattavana. Hänen jonka tulisi olla sinun suurin tukesi ja tiimipelaaja. Rajansa kaikella.

"Mikä on 7 vuoden kriisi?

Seitsemän vuoden kriisi (eng. seven year itch) on parisuhdetta ravisteleva koettelemus, jonka uskotaan iskevän siinä vaiheessa, kun yhdessä on oltu jo tarpeeksi kauan kaipaamaan villejä sinkkuvuosia ja vapaata menneisyyttä, mutta samalla pohditaan sitä, mitä annettavaa tulevaisuudella on parisuhteelle."

Jotain tämänkaltaista voi vaimosi päässä nyt myllertää. Toivottavasti huomenna hän on valmis selvittämään asioita ja puhumaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisiko vaimosi lapsen? Hän on tajunnut, että yli 30 alkaa olemaan kiire asian kanssa?

Haluamme molemmat yhdessä lapsen mutta vauva ei ole synkistelyn aiheena. Jouluna puhuimme lapsiasiasta viimeksi. ap

Entäs jos vaimoasi harmittaa ettei vieläkään ole raskaana, kuukautiset alkoivat taas ja mieli maassa??

Vierailija kirjoitti:

Ap, nukkukaa yön yli. Istukaa huomenna ruoan äärrelle, pyydä rauhallisesti vaimoasi kertomaan mikä painaa mieltä. Ehkä sairaslomalta paluu töihin jännittää, ehkä työpaikalla on kiusaamista ym? Tai onko sairaus vaikuttanut mielialaan?

Eihän toinen aikuinen voi väkisin repiä sanoja ulos toisen suusta, jos toinen ei ole halukas kommunikoimaan ja kiukuttelee vaan, vaikka toinen yrittäisi kaikkensa. Kyllähän sen naisenkin pitää tulla vastaan, itse avata suunsa ja sanoa, että nyt ei ole kaikki hyvin, voidaanko puhua. Vaimo siis vaan kiukuttelee ja miehen pitää sietää se kaikki ja päälle vielä väsätä illallisia ja kerjätä vastausta sille, miksi toinen kohtelee kuin roskaa?

Kysy, mikä kiukuttaa.

Jos ei osaa kysymykseen vastata tai suostu tekemään itse mitään tilanteen korjaamiseksi, eroa.

Siinäpä ne vaihtoehdot taitavat olla. Ellet sitten halua jäädä tuollaiseen suhteeseen. Minä en todellakaan haluaisi.

Hankalissa puolitutuissa on ihan tarpeeksi kestämistä..

Vierailija kirjoitti:

Jätä jo... Ja oo onnellinen että ei ole lapsia, se emäntä kynisi eron tullessa lasten siivellä itselleen sun asunnon ja omaisuuden...

Missä luki, että asunto on ap:n?

Hmm.. Muistuttaa etäisesti aikaa kun yritin "haastaa" miestäni. Olin ihan älyttömän tyytymätön elämääni. Olin pettynyt joka ikiseen asiaan siinä. Seurustelin kahdeksatta vuotta saman miehen kanssa, mutta mikään ei ollut edistynyt, suunnitelmani ja haaveeni näyttivät kahdeksan vuoden jälkeen yhtä kaukaisilta, kuin silloin alkusuhteen aikana, jolloin vielä unelmoin asioista. En muista heittelinkö miestä tyynyillä, mutta suunnilleen.. Syytin miestä siitä, että meidän yhteinen elämä ei ollut hyvää. Olisin halunnut jo kolmekymppisenä rauhoittua ja perustaa perheen, seurustelin pätkätöitä tekevän ikuisen opiskelijan kanssa, joka ei ymmärtänyt vakiinnuttaa elämäänsä. Vuodesta toiseen odotin että joskus on ne vakityöt ja talot ja hommat kunnossa. Peter Pan elämä ei kuitenkaan käytännössä näyttänyt loppuvan puheista huolimatta mihinkään. Silloin miestä haastaessani en toki nähnyt tyytymättömyyteni syytä ihan niin selkeästi kuin jälkeenpäin. Se vain oli jotain määrittelemätöntä tyytymättömyyttä.

Erosimme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisiko vaimosi lapsen? Hän on tajunnut, että yli 30 alkaa olemaan kiire asian kanssa?

Haluamme molemmat yhdessä lapsen mutta vauva ei ole synkistelyn aiheena. Jouluna puhuimme lapsiasiasta viimeksi. ap

Entäs jos vaimoasi harmittaa ettei vieläkään ole raskaana, kuukautiset alkoivat taas ja mieli maassa??

Tämä! Tekoja, ei puheet riitä! Ette ole kauaa enään lapsenteko iässä.

Vaimosi ei saa tyydyttävää seksiä ja kiukuttelee siksi.

Vierailija kirjoitti:

Viisi rakkauden kieltä

Gary Chapman on kirjoittanut kirjassaan Rakkauden kieli viidestä rakastamisen tavasta, jotka ovat:

1.      Sanat

2.      Yhdessä vietetty aika

3.      Lahjat

4.      Auttaminen ja palveleminen

5.      Fyysinen kosketus

Ristiriitoja ihmissuhteissa voi syntyä siitä, että rakkauden kielet eroavat kovasti toisistaan. Jos koen antavani rakkautta palvelemalla ja auttamalla, ja jos toiselle se ei ole mikään juttu vaan hän kaipaisi lahjoja, koen tulleeni torjutuksi ja toinen kokee itsensä hylätyksi. Jotta vältyttäisiin väärinkäsityksiltä, on tärkeää miettiä omaa ja läheisten tapaa rakastaa ja ottaa rakkautta vastaan.

Minulle rakkauden kieli on 4. auttaminen ja palveleminen ja vaimolle 3. lahjat.

Vierailija kirjoitti:

Ap, nukkukaa yön yli. Istukaa huomenna ruoan äärrelle, pyydä rauhallisesti vaimoasi kertomaan mikä painaa mieltä. Ehkä sairaslomalta paluu töihin jännittää, ehkä työpaikalla on kiusaamista ym? Tai onko sairaus vaikuttanut mielialaan?

Voiko palaa niin pahasti loppuun että masentuu ja menettää todellisuuden tajunsa? Olen todella huolissani vaimosta, kun käytös on muuttunut niin rajusti etten meinaa tunnistaa samaksi henkilöksi. Aamulla kun herättiin niin vaimo ei ollut vihainen mutta surullinen ja mietteliäs, nyt puhuu mutta on harvasanainen. Vaimo ei vaikuta olevan kunnossa, joten pelkään ettei näin lyhyt sairausloma riitä.

Kylläpä täällä nyt ymmärretään huonosti käyttäytyvää puolisoa, kun se sattuu olemaan nainen. Jos ap olisi nainen ja kiukuttelija olisi mies, niin silloin yksimielinen neuvo olisi sianjättö. Tässäkin tapauksessa välitön sianjättö on oikeasti ainoa järkevä ratkaisu.

Mikäli et ole niin tehnyt, niin voit toki yhden kerran ilmoittaa, että et hyväksy hänen käytöstään, ja siirryt sianjättövaiheeseen vasta huomenna, kun perseily satavarmasti jatkuu.

Mutta sinä olet jo valinnut elää loppuelämäsi marttyyrina, joten tee sitten niin. Älkää niitä lapsia kuitenkaan hankkiko tuollaiseen sairaaseen ja väkivaltaiseen suhteeseen.

Ap, mikä tilanne?

Vierailija kirjoitti:

Suosittelen teitä lainaamaan kirjastosta kirjan Miehet ovat Marsista, naiset Venuksesta, kirjoittanut John Gray. Lukekaa molemmat se vuorollanne, tarvittaessa kahdesti. Siitä on varmasti apua, sillä se paljastaa teille miesten ja naisten eroavaisuudet ja antaa ratkaisuja miten selvittää ongelmat. Jos siis molemmat olette halukkaita parantamaan suhdettanne. 

Ei ole eroavaisuuksia miesten ja naisten välillä, vaan yksilöiden välillä.

Onko saikulla loppuunpalamisen takia?

Voi olla liikaa someakin ja kiiltokuvaelämän haaveilua. Jollain lähipiirissä mies maksaa luksuselämän.