Onko teillä töissä ihanaa sähköisyyttä jonkun työkaverin kanssa?

Vierailija kirjoitti:

#metoo

Siis kuinka niin? 

Minun yksi työkaveri on ihan uskomattoman täydellinen mies, lempeä, ystävällinen, älykäs, ahkera, ihan komea ja meillä synkkaa super hyvin. Kuljetaan tunnin työmatkat kimppakyydeillä, välillä kaksin ja välillä isommalla porukalla. Olen monta kertaa miettinyt että tuohon tyyppiin olisi helppo ihastua. Mutta se on homo ja molemmat ollaan ihan onnellisesti parisuhteessa.

Olen ollut jo  30 vuotta naimisissa työkaverin kanssa.  Olemme ihan  onnellisia, lapsiakin on..

Vierailija kirjoitti:

#metoo

höpö höpö, #youtoo

Oli ihanaa sähköisyyttä, kun oltiin työkavereita 8 vuotta sitten. Enää emme ole työkavereita, mutta sähköisyys jatkuu.

Kopiokone temppuili kun yritin tulostaa kaavakkeita. Onneksi paikalle saapui valkoinen ritari, vanhempi herrasmies, joka näytti kädestä pitäen kuinka kopiokoneeseen lisätään paperia.

N22

Olen nähnyt opiskelijana kun opettajat flirttailivat keskenään ja ottivat kuvia toisistaan. Toinen opettajista oli varattu.

Kyllä, mutta se ei ole ihanaa. Olemme molemmat varattuja eikä ainakaan minulla ole kiinnostusta vaihtaa.

Silti, sydämeni alkaa pamppailla kun huomaan hänen tulevan huoneeseen tai huomaan meidän jäävän kahdestaan huoneeseen. Kahdestaanjäämistilanteissa heitimme aluksi hyvää läppää yhdessä, jutut sopivat hyvin yhteen ja jäimme työpäivän jälkeen pitkiksi ajoiksi juttelemaan kahdestaan. Kun hän sattui kuulemaan minä päivinä olen toimistolla, hänkin alkoi käydä toimistolla juuri samoina päivinä. Välillä hän vielä lähtiessään kysyi tulenko toimistolle huomenna. Sittemmin kumpikin menetti rentoutensa juuri keskenämme, vaikka muiden seurassa molemmat olemme edelleen rentoja.

Katseeni yrittää vaistomaisesti harhailla häneen jatkuvasti, mutta yritän kovasti olla katsomatta häntä. Välillä on ollut tilanne, että välissämme istuva puhuu ja molemmat käännymme katsomaan puhujaa päin, sitten huomaan hänen katseensa harhailevan minuun ja hän äkkiä kääntää katseen pois sekä minusta että puhujasta. Tänään porukassa kun katseemme sattuivat vahingossa kohtaamaan, hän meni silmin nähden häkeltyneeksi.

Tuntuu siltä, että me molemmat ylinauramme toistemme jutuille. Nauran täydestä sydämestäni hänen jutuilleen silloinkin, kun ne eivät jälkikäteen objektiivisesti ajatellen niin ylihauskoja olleet. Porukassa hän yleensä nauraa minun jutuilleni enemmän kuin kukaan muu.

Ajatukseni harhailevat häneen usein. Käyn jatkuvasti mielessäni keskusteluita, joita haluaisin käydä hänen kanssaan. Ollessani etätöissä stalkkaan vähän väliä Teamsistä, mikä hänen statuksensa on.

Kun tulen toimistolle, ilahdun jos näen hänen autonsa parkkipaikalla ja toisaalta petyn jos sitä ei siellä näy. Mutta kun näen hänet töissä, menenkin aivan jännittyneeksi, enkä nauti siitä. Saan pidettyä töissä itseni rentona vain kun keskityn muihin ihmisiin ja välttelen kontaktia häneen.

Jos kontaktia häneen kuitenkin sattuu tulemaan, on vaikea katsoa häntä silmiin. Niissä tilanteissa päässäni alkaa soida nämä Anssi Kelan biisin sanat: ”Välttelen katsettasi. Pelkään kai silmiäsi. Ne voivat minut tuleen sytyttää”. Aikoinaan ensikohtaamisen jälkeen taas päässäni alkoi välittömästi soida tämä biisi: ”God damn, you got me in love again”…

Ei

Ei ole, olen yksin töissä.

Vierailija kirjoitti:

EI koskaan työpaikoilla on se perusääntö numero 1. sama asia : 2 Missä asuu ei saman kerostalon talon asukan kanssa mitään säpinää.Oma asenne se ratkaisee,niin ei sähköä synny eli kemiaa toisen välillä.

Kyllä, juuri näin. Respect. Mutta on muitakin sääntöjä vielä lisäksi, kuten tiedät. Ei sotkeennuta kavereihin tai heidän exiin, esimerkiksi. Eikä omiin exiin. Elämässä on vähemmän turhaa draamaa ja se on tasaisempaa kun noudattaa sääntöjä

On ollut ja ehkä vieläkin on. Enemmän kuitenkin arvostusta ja ystävyyttä. Arvostan tätä miestä, ettei ole koskaan yrittänyt mitään, koska molemmat olemme naimisissa. Katseista huomaa ja siitä että viihdymme toistemme seurassa.

Oli kyllä. Meillä synkkasi hyvin ja siitä olisi voinut tulla jotain, mutta emme voineet, koska sama työpaikka. Nyt olen ollut yksin vuosia. Välillä ikävöin paljon sitä ihmistä, mutta hyvä kuitenkin ettemme tehneet mitään, koska oli se sama työpaikka. Muistakaa tämä aina. Työ ennen rakkautta. Ja myös se naapuri. 2 kilometriä on riittävä etäisyys, niin voi aloittaa tapailun. 

Vierailija kirjoitti:

#metoo

#youwish

Työkaverin kanssa leikkiminen on järkyttävän iso riski. Sitten, kun menee sukset ristiin, niin on todella kiusallista kohdata työpaikalla. Jos tulee riita, töissä voi tulla kostomeininkiä. Mikäli hommaan liittyy vielä pettämistä, niin pahimmassa tapauksessa menettää sekä työnsä että kumppaninsa.

Pientä kipinää on. Ilmenee pitkinä katseina, muka vahingossa kosketuksina yms. Hyvin viatonta ja tuskinpa koskaan muuttuu sen enemmäksi, koska molemmat suhteissa tahoillaan. Mutta nautitaan näistä värinöistä mahan pohjassa ja lämpimistä ajatuksista ja ihanista päiväunista mitä pieni yhteys aiheuttaa.