Miksi jotkut lapset ovat niin vaikeita?
Ja sitten toisaalta niin oikeassa? Huomaavat jokainen epäkohdan ja nostavat siitä metelin? Mistä tämä kertoo?
Kommentit (22)
Herkkyydestä, lahjakkuudestakin kenties. Noita ihmisiä tarvitaan
Ainoastaan muiden ja naapurin kakarat ovat vaikeita. Jos omia olisi, niin ne eivät olisi vaikeita ollenkaan. Mutta muiden pennut ovat suoraan helvetin syövereistä nousseita kiusankappaleita ja äänekkäitä riiviöitä, joista ei ole kuin riesaa.
Vaikeita lapsia vai vanhempia, jotka eivät osaa auttaa heitä?
Mitä enemmän itse pääsen tähän vanhemmuuteen kiinni ja vierestä seuraan tuttujen lapsia ja heidän vanhempiaan, niin kyllä sanoisin että 90 % lapsen ongelmista syntyy vanhempien toimien seurauksena.
Jos vanhemmat eivät ole oppineet tunnetaitoja, niin ei niitä lapsillekaan siirry. Sitten on tietysti neurologisesti poikkeavia lapsia.
Kuukauden päästä trampoliinihelvetti on saavuttanut täydet desibelinsä. Palataan sitten asiaan lasten ihanuudesta.
"Kuukauden päästä trampoliinihelvetti on saavuttanut täydet desibelinsä"
Pihatie kun suli tarpeeksi paljon, niin pallon pompotus alkoi 😩
Jos jää pallot parvekkeelleni, niin laitan ne roskiin.
Vierailija kirjoitti:
Mitä enemmän itse pääsen tähän vanhemmuuteen kiinni ja vierestä seuraan tuttujen lapsia ja heidän vanhempiaan, niin kyllä sanoisin että 90 % lapsen ongelmista syntyy vanhempien toimien seurauksena.
Sitten kun saat toisen lapsen joka on täysin erilainen kuin ensimmäinen, pyörrät puheesi. :D
Äitini koki minut vaikeaksi, kun en osannut lukea hänen ajatuksiaan, vaan pyysin usein tarkentamaan mitä hän tarkoitti. Hän on selittäjätyyppiä: "No no no siis siis se.... siis se kyllähän sä tiedät se... siis se... siis sanos nyt... millä siis tehdään se kun tiedätkö se kun laitetaan noin niin kuin semmoisen kanssa...." jne. Eikä puhettakaan että tuo hölinä loppuisi ja emäntä pysähtyisi miettimään että mitä hän oikeastaan tarkoittaa. Todella rasittavaa. Mutta MINÄ siis olen se vaikea.
Samoin olin aina vaikea kun kyseenalaistin hyviä tapoja, esim. sen että tytöt ovat aina automaattisesti jotain orjia joiden kuuluu sukujuhlissa palvella, ja pojat saavat leikkiä ja seurustella.
En ole ollenkaan tajunnut naimisiinkaan mennä ja lapsia hankkia. Niin vaikea olen. "Miksi pitää olla noin vaikea?". Koska mä voin.
Nykyaikana kun kaikelle pitää saada diagnoosi. On aspergeria ja ADHD:ta. Näillä sitten selitetään lapsen kusipäinen käytös eikä tarvitse kasvattaa lapsia ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä enemmän itse pääsen tähän vanhemmuuteen kiinni ja vierestä seuraan tuttujen lapsia ja heidän vanhempiaan, niin kyllä sanoisin että 90 % lapsen ongelmista syntyy vanhempien toimien seurauksena.
Sitten kun saat toisen lapsen joka on täysin erilainen kuin ensimmäinen, pyörrät puheesi. :D
Olen eri mutta minulla on neljä lasta, iät 4-17v. Omanlaisiaan, hyvin toisistaan poikkeavia jokainen. Silti meillä ei esimerkiksi huudeta sisällä vailla tolkkua, ei löydä tai revitä toisia, ei haukuta, jokainen siivoaa omat jälkensä (aluksi ohjatusti, kaikki oppineet eri aikaan asiat kuten luonnollista on) ja kaikki osaavat olla niin asiallisesti että voimme asua sovussa kerrostalossa emmekä haittaa naapureita. Tiedän tämän koska tunnen naapurit :) Lapseni liikkuvat ja leikkivät ulkona, elämme arkista elämää ja vaikka muutamalla on terveysongelmia niin emme ole muille vaivaksi sen enempää kuin muutkaan ihmiset.
Kaverilla on 6v tyttö joka kirkuu. Kirkuu joka asiaan mikä menee siten kuin hän ei toivo. Vanhemmat lamaantuvat tuosta täysin, kumpikaan ei tajua että tytön äiti on kans kirkuja. Aina kun asiat eivät mene kuten hän toivoo, alkaa jumalaton kimitys ja ujellus. Yli 30v aikuiset kyseessä mutta tunneilmaisu on tuota.
Kasvatuksella ja sillä miten perheessä aikaa oikeasti vietetään on iso merkitys.
Vierailija kirjoitti:
Herkkyydestä, lahjakkuudestakin kenties. Noita ihmisiä tarvitaan
Lahjakkaimmat laitetaan ihmiskauppaan.
Vierailija kirjoitti:
Äitini koki minut vaikeaksi, kun en osannut lukea hänen ajatuksiaan, vaan pyysin usein tarkentamaan mitä hän tarkoitti. Hän on selittäjätyyppiä: "No no no siis siis se.... siis se kyllähän sä tiedät se... siis se... siis sanos nyt... millä siis tehdään se kun tiedätkö se kun laitetaan noin niin kuin semmoisen kanssa...." jne. Eikä puhettakaan että tuo hölinä loppuisi ja emäntä pysähtyisi miettimään että mitä hän oikeastaan tarkoittaa. Todella rasittavaa. Mutta MINÄ siis olen se vaikea.
Samoin olin aina vaikea kun kyseenalaistin hyviä tapoja, esim. sen että tytöt ovat aina automaattisesti jotain orjia joiden kuuluu sukujuhlissa palvella, ja pojat saavat leikkiä ja seurustella.
En ole ollenkaan tajunnut naimisiinkaan mennä ja lapsia hankkia. Niin vaikea olen. "Miksi pitää olla noin vaikea?". Koska mä voin.
Olet henkinen kaksoissiskoni. Olisin voinut kirjoittaa tismalleen saman. T: toinen "vaikea", eli ajatteleva ja kyseenalaistava ihminen.
Mun jo aikuinen lapseni sai 16-vuotiaana diagnoosin, ADD. Helpommalla olisi hänkin päässyt ilman sitä pohjatonta oikeudentuntoa.
Vierailija kirjoitti:
Kasvatus. Meillä ei ole vaikeita.
Ällöttävä kommentti.
Se on muuten jännä miten jo seitsemänvuotiaasta näkee ettei siitä tule aikuisenakaan muuta kuin ihmispersereikä. Omalla luokallani oli muutama tapaus joista kehittyi yhteiskuntakelvottomia rikollisia.
Vierailija kirjoitti:
Nykyaikana kun kaikelle pitää saada diagnoosi. On aspergeria ja ADHD:ta. Näillä sitten selitetään lapsen kusipäinen käytös eikä tarvitse kasvattaa lapsia ollenkaan.
Ja yleensä nämä "uniikit lumihiutaleet" jäävät vielä haahuilemaan jostain taiteilijuudesta tai muusta, johon heillä ei edes ole minkäänlaista lahjakkuutta. Oikeisiin töihin ei voi mennä ja sitten alkoholisoidutaan ja vingutaan miten kukaan ei ymmärrä.
Hohhoijaa, "meillä ei sitä ja tätä", "miksi Muiden lapset in Niin hankalia". Jaba jaba, ne teän kakarat ole sen kummosempia tai hyvätapaisempia, luulette vain. Se ihana miinamaija on täys piru, kun ei äitylibole näkemässä.
Ei heistä ainakaan hoitajia tule, kun eivät osaa joustaa vaatimuksissaan...