Puoliso ei halua että opiskelen ammatin
Tehtiin nuoresta jo lapsia. Puoliso saanut rakentaa vuosia uraa, hoidin lapsia kotona. Muille puoliso perusteli minun kotiäitiyttä sillä että hänenkin äitinsä oli kotiäiti ja niin kiva oli viettää lapsuutta niin.
Nyt lapset kasvaneet, ja haluaisin palata työelämään, mutta puoliso ei halua että opiskelen ammatin. Hänelle olisi Ok mennä johonkin mihin ei tarvita koulutusta rahaa tienaamaan, mutta itse haluaisin tehdä jotain hyödyllistä ja arvokasta työtä. Rahasta ei suoranaisesti ole kyse, saisin opiskella työttömyyskorvauksella ja tehdä samalla keikkatöitä, joten ihan nollille en jäisi.
Kommentit (24)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Outoa. Haluaa selvästikin hallita sinua. Kohta huomaat, ettei sinulla ole mitään muutakaan omaa. Tee niinkuin itse haluat. Ei puoliso sitä määrää.
Minua inhottaa nähdä näitä naisia jotka ovat tehneet huonoja valintoja miehensä mieliksi ja olleet kynnysmattoina. Luovutaan omasta nimestä kun se on miehelle tärkeää ja annetaan miehen nimi lapsillekin, jäädään kotiäidiksi kun miehestä se olisi hyvä juttu, ollaan kotiäitinä vuosien ajan kun mies pitää siitä jne.
Ja sitten jossain vaiheessa herätään siihen, että ollaan täysin tyhjän päällä rahattomina. Eikä tietenkään tehdä asian muuttamiseksi mitään kun miehestä on niin kiva juttu että naisella ei ole mitään.Entä jos itse haluaa sen miehen nimen? Minä halusin. Mies ei painostanut. Yhtä hyvin olisin myös voinut pitää omani, mutta valitsin näin.
Hyvä rähistä sukunimen valinnasta, kun ei kaikilla ole tuota mahdollisuutta ollut! Kun avioiduimme vuonn 1974 saatoin valita joko yhteisen sukunimen ( miehen nimen) tai yhdistelmänimen: oma sukunimi-miehen sukunimi. Kun oma nimeni oli ruotsinkielinen ja miehen nimi -nen loppuinen itäsuomalainen tuloksena olisi ollut todella pitkä ja naurettavan kuuloinen nimiyhdistelmä. Olin tuolloin yliopisto-opiskelujen alussa, joten oli helppo vaihe vaihtaa nimi. Olen yhä sitä mieltä, että valintani oli oikea! Virkatyössäni yhdistelmänimeä olisi saanut olla koko ajan tavaamassa eikä se olisi edes mahtunut lomakkeisiin ja verkkoruutuihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Outoa. Haluaa selvästikin hallita sinua. Kohta huomaat, ettei sinulla ole mitään muutakaan omaa. Tee niinkuin itse haluat. Ei puoliso sitä määrää.
Minua inhottaa nähdä näitä naisia jotka ovat tehneet huonoja valintoja miehensä mieliksi ja olleet kynnysmattoina. Luovutaan omasta nimestä kun se on miehelle tärkeää ja annetaan miehen nimi lapsillekin, jäädään kotiäidiksi kun miehestä se olisi hyvä juttu, ollaan kotiäitinä vuosien ajan kun mies pitää siitä jne.
Ja sitten jossain vaiheessa herätään siihen, että ollaan täysin tyhjän päällä rahattomina. Eikä tietenkään tehdä asian muuttamiseksi mitään kun miehestä on niin kiva juttu että naisella ei ole mitään.Entä jos itse haluaa sen miehen nimen? Minä halusin. Mies ei painostanut. Yhtä hyvin olisin myös voinut pitää omani, mutta valitsin näin.
Uusi sukunimi oli yksi avioliiton parhaista bonuksista.
Minulla oli ollut sekä äidin että isän sukunimi. Kumpikaan ei minusta huolehtinut eikä ollut läsnä kasvuvuosinani. - Oli kiva saada sukunimikin sellaiselta ihmiseltä, joka oikeasti halusi minut!
Tuo on paha, todella paha! Olet ehkä itse niin tottunut siihen, että et edes huomaa, kuinka mies rajoittaa elämääsi.
Toteuta nyt viimein joku oma unelmasi ja opiskele juuri siihen ammattiin, johon haluat. Ehkä se ei enää ole se sama, josta haaveilit nuorena, kun otat huomioon työelämän realiteetit.
Minäkin olin pitkään "kotiäiti" eli käytännössä hinnoittelin itseni ulos työmarkkinoilta silloin, kun lapset olivat pieniä. Se oli kuitenkin hyvää aikaa opiskella, ja niinpä viimein eläkeiän kynnyksellä ehdin saada vakiviran.
Entä jos itse haluaa sen miehen nimen? Minä halusin. Mies ei painostanut. Yhtä hyvin olisin myös voinut pitää omani, mutta valitsin näin.