Lue keskustelun säännöt.
Miten olette käsitelleet raskautumisen vaikeutta?
Epätoivoinen
11.04.2022 |
Olen 27 v nainen ja olemme yrittäneet lasta nyt 10 kk. Parin kk jälkeen saisi mennä ilmeisesti tutkimuksiin. Lapsia vilisee ympärilläni ja kaikki tuntuvat tulevan ekasta kerrasta raskaaksi. Ystäväni sanoi että ehkä teidän geenit ei vain täsmää. Alan jo pikkuhiljaa ajatella että mussa on jotain vikaa. Kuitenkin gynellä kaikki näytti olevan ok ja käskivät vaan jatkaa yrittämistä. Kuitenkaan en aina saa ovulaatiota kiinni mutta koitetaan paneskella säännöllisesti että olisi ainakin siittiöitä odottamassa kun sen aika on. Nyt olen muutamasta kierrosta saanut plussan ovistestiin ja peittoa on heilutettu. Kuitenkin menkat aina vaan alkavat.
Tää joka kuukautinen pettymys on vaan kova. Sitten lueskelen näitä keskusteluita kun moni on tullut 1-3 kierrosta raskaaksi ja alkaa olla pettynyt olo omaan kroppaan että miksei se toimi. On jotenkin aina peloteltu kuinka voi tulla helposti raskaaksi ja on korostettu ehkäisyn tärkeyttä. Ja nyt olen ihan ällikällä lyöty kun on mennyt melkein vuosi ja raskautta ei näy.
Onko täällä ketään raskautta toivovaa jolla on myös mennyt enemmän aikaa raskautua? Miten olette tsempanneet itseänne? Miltä teistä on tuntunut?
Toivoisin hieman vertaistukea.
T: Epätoivoinen
Kommentit (22)
Ja miten on miehen tilanne? Onko tutkittu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tavallinen gyne ei välttämättä osaa havaita esim. PCOS:ää tai endometrioosia, kokemusta on. Hyvä, jos menette tutkimuksiin ja lapsettomuuden ammattilaisten hoidettavaksi. Tsemppiä!
Tulee jos tulee. Jos ei niin elän sen kanssa, en tee asiasta koko elämää.
Meillä on vuosi yritystä takana. Olin myös varma että minussa on vikaa, mutta terkkarissa tehdyt kokeet paljastivatkin vian miehen siittiöissä. Ei mitään mahdollisuutta raskautua luomusti, nyt odotamme lapsettomuuspolille (ja rukoilen ettei lakko lykkää kuukausien päähän aikaa). Ainoa mahdollisuus on IVF ja ICSI siinä kyljessä :( olen aivan varma etteivät hoidot toimi meidän kohdalla, että varmasti juuri me olemme ne epäonniset. Miehellä on siittiöitä kyllä mutta reippaasti alle viitteiden ja suurin osa on liikkumattomia. Lahjasoluja mies ei halua.
Meilläkin lähipiirissä on tänä aikana tultu raskaaksi ja synnytetty useamman kerran. Ja meiltä kysellään koska aiomme perhettä perustaa tai suoraan sanotaan että nyt kannattaisi aloittaa! Itkettää aina ihan hirveästi. Se kipu on jotain niin hirveää, ettei sitä ymmärrä kuin toinen saman kokenut. Töissä raskaana olevat kollegat valittavat minkä ehtivät vaivoistaan ja minä joudun paikkaamaan heidän töitään kun eivät raskausvaivoiltaan suoriudu :)
N30
Eli miehesi toisinsanoen tuhkamuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole tutkittu. Kai mennään tutkimuksiin kun on vuosi tullut täyteen, ennen sitä ei pääse. Voi siis myös olla että hänessä jotain että siittiöt hitaita.
Ap
Meillä meni n. 2v saada raskaus alkamaan (ja pysymään). Loppujen lopuksi ratkaisu piili aivan yksinkertaisessa terolut-reseptissä, eli pienikin asia voi vaikuttaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
5 vuotta yritetty, tutkimusaika oli varattu pari vuotta sitten mutta korona pyyhkäisi sen kalenterista. Uutta aikaa ei saatu. Nyt ikää mulla 37 ja mietin että kannattaako enää yrittää.
Aika törkeä tuo 5:n mies. Laittaa vaimonsa kivuliaisiin hedelmöityshoitoihin, vaikka helpommalla ja halvemmalla pääsisi lahjoitussoluilla. Melkein kannattaisi vaihtaa miestä. Itse en olisi noin itsekäs ikinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
I hear you, sis. Yritystä takana vuosi ja 4 kk. Aika tutkimuksiin varattu nyt. On yritetty ajatella, että tulee jos tulee, mutta kyllä se kerta toisensa jälkeen on yhtä syvältä havaita, että kuukautiset alkaa. Ovulaatiotesteistä en ottanut oikein mitään tolkkua, näytti koko ajan negaa, vaikka kaikki ovulaation oireet oli, ja menkat muutenkin säännölliset, eli ei pitäis olla anovulaatiosta kyse. Tutkimuksiin pääseminen on sikäli helpotus, että saatais edes ehkä varmuus siihen, kannattaako tässä ylipäätään jännittää joka kuukausi.
Jos pelkäät lakon vaikuttavan hoitoihin katsoisin Bulgarian pään klinikat. Näemmä jopa halvempia mitä Puolassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä laitettiin peppuun joka kolmas kerta, heti tärppäsi.
Omalla äidilläni kesti kauan raskautua ja hänen äidillään myös. Isänkin puolelta löytyy siskoja, joilla oli hankaluuksia, yhdellä jopa siinä määrin että vasta adoptio toi lapsen. Oma oletus oli kaiken tuon tietäen, että raskautuminen tulee kestämään kauan ja ettei sitä välttämättä tapahdu koskaan. Vuoden yrittämisen jälkeen käytiin tutkimuksissa eikä mitään löytynyt. Silloin olisi ollut mahdollista kokeilla jotain hoitoja mutta annettiin niiden olla ja jatkettiin yrittämistä. Pari vuotta lisää vierähti ennen kuin tuli plussa. Toista odotettiin myös useampi vuosi.
Käsittelystä en tiedä. Jo ennen kuin edes yritettiin oltiin puhuttu paljon asioista ja myös siitä, että mitä sitten, jos mitään ei tapahdu. Oltiin varauduttu kaikkiin mahdollisuuksiin. Eka vuosi oli pahin mutta sen jälkeen tuli sellainen tapahtuu jos tapahtuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehesi on saattanut harjoittaa riskinhallintaa ja laittanut piuhansa poikki. Painaa paljaalla niin kauan kuin juhlat kestää ja vaihtaa sitten seuraavaan kun sinulle totuus valkenee.
Hitto kun näille yläasteikäisille röllääjile sais jonkun pysyvän bännin. Koville se selvästi ottaa, kun kukaan tyttö ei huomioi, isää ei näy mailla halmeilla ja äitikin on ihan tyhmä.
Vierailija kirjoitti:
Aika törkeä tuo 5:n mies. Laittaa vaimonsa kivuliaisiin hedelmöityshoitoihin, vaikka helpommalla ja halvemmalla pääsisi lahjoitussoluilla. Melkein kannattaisi vaihtaa miestä. Itse en olisi noin itsekäs ikinä.
Eivät ne mitään kivuliaita ole. Puhu vaan sellaisista asioita mistä tiedät. Todellakin kannattaa tehdä IVF/ICSI.
Meillä meni 3 vuotta. Tutkimuksissa käytiin, kun oli vuosi yritystä takana, mutta syytä ei löytynyt. Itselle kynnys lähteä hoitoihin oli iso. Lopulta kuitenkin tulin ihan luomusti raskaaksi ja raskaus sujui ongelmitta.
Toista ei ole saatu, yksi keskenmeno koettu esikoisen jälkeen.
Kiitos lohduttavista ja asiallisista viesteistä!
Kiitos myös jakamistanne kokemuksista. Täytyisi itsekkin yrittää antaa asialle vähemmän painoarvoa.
Ja vierailijalle tsemppiä hoitoihin! Toivottavasti pääsette pian eikä aika lykkäänny! Voi olla että itsellä ne odottaa myös. Ja ymmärrän täysin tuota fiilistä! Se on aika raskasta kun ympärillä tihkuu vauvaonnea ja kaikille se tuntuu niin helpolta ja ite käy aika lailla riittämättömyyden tunteita sen suhteen ja alkaa käymään aika raskaaksi.
Myös ystävä raskautui ja halusi että raskautuisimme samaan aikaan niin lapset olisivat samanikäisiä ja voisivat leikkiä ym mutta ei se oikein käy niin helposti. Ainakaan meillä. Olen toki onnellinen muiden puolesta, samalla vaan käy sisäistä helvettiä sen suhteen että ei raskaudu vaikka sitä kovasti toivoo/haluaa.
Ap
Mä sain ekan melkein 40 vuotiaana parin lapsettomaksi jääneen liiton jälkeen. Olin tässä vaiheessa luovuttanut moneen kertaan ja monet itkut itkenyt.
Kun yritettiin niin käytin tavallisia ovisliuskoja yhdessä digitaalisen ovistestin kanssa ts. ensin liuskoja ja todennäköisimpinä plussapäivinä digillä (varma, mutta kalliimpi). Näin sain oviksen aina kiinni. Heilutettiin peittoa 5-7 päivänä plussan ympärillä ennen ja jälkeen. Ei ole siis varmaa, koska ovis tapahtuu plussan jälkeen (12-48 h) ja se voi elää 24 h. Miehellä vähän hitaat siittiöt, mutta solut löysivät toisensa yk3.
Kyökkibiologina arvelen, että mun raskaaksitulon aikaikkuna on hyvin kapea (tai eksät oli tuhkamunia). Minulle on tehty myös kaksi inseminaatiota laatusoluilla ilman raskautta (yritin itsellisenä hetken).
Mutta siis yksityiselle pääsee tutkimuksiin heti ja esim. miehen siemennesteen analyysi maksaa n. 70 euroa.
Mulla meni ekan kohdalla 1,5 vuotta. Tokan kohdalla sitten ekasta kierrosta.