Oletko puhelukammoinen?
Vai et? Tunnen monia, jotka eivät uskalla soittaa tai vastata puhelimeen. Näitä oli jo lankapuhelinaikoina, mutta tuntuu, että nuoremmissa vielä enemmän.
Itse en ole. Lapsena kaveri pyysi soittamaan ties minne hänen puolestaan, koska itse ei uskaltanut. Jotenkin puhelimessa on vaan tuntunut aina luontevalta puhua.
Ja en siis kritisoi, kiinnostaa vaan. Myös ikä olisi kiva tietää. Itse olen yli 40v.
Kommentit (28)
Ahdistaa kun puhelin soi. Välillä "piilotan' puhelimen ettei tarvitse tietää onko joku soittanut. Jos voisin niin luopuisin koko puhelimesta.
En ole puhelukammoinen. Puhelun aikana saa asiat paljon paremmin selvitettyä kuin tekstiviestillä tai sähköpostilla. Ja ennen kaikkea varmuus, että viesti on mennyt perille, mikä sähköpostin ja tekstiviestin kautta jää välillä hyvin epäselväksi. En oleta ihmisten lukevan sähköpostejaan joka päivä, koska en itsekään niin tee.
Ei pelota minkäänlaiset puhelut ja vastaan aina myös tuntemattomaan numeroon. N27
En tykkää puheluista, mutta en nyt sanoisi että kammoan niitä (enää). Joudun vähän tsemppaamaan että saan jonkun virallisen puhelun hoidettua, ja tuntemattomiin en vastaa ellen odota puhelua.
Mä rakastan jutella puhelinmyyjien kanssa. Kuunnella ihania miesääniä ja myös nais käy. En ikinä tilaa mitään. Vastasin että en ole.
Suosin sähköpostia ja viestejä, mutta en todellakaan kammoa puhelinta. Saapuvat puhelut usein screenaan eli annan mennä vastaajaan ellen tunne numeroa enkä odota puhelua. Numeroni on salainen ja olen lisäksi tehnyt markkinointikiellon enkä koskaan osallistu kilpailuihin tms, joihin pitäisi antaa oma puhelinnumero, joten puhelinmyyjät eivät soittele.
Olen nykyisin mutta lapsena en ollut.
Jossakin välissä minusta vain tuli tämmöinen.
Ja ikää 35v.
No jaa, puheluille on paikkansa ja sähköpostille on omansa, tämän nyt ymmärtävät ihan kaikki.