auttakaa läskiä

Kuinka paljon syöt kerralla? Luettele kaikki ruoat ajaa määrät

Kuule, ei tohon nettituki riitä. Sun pitäis mennä lääkärille puhumaan masennuksesta. Rohkeesti vaan liikkeelle! Ota tavoitteeksi ensi kesä, lupaa itsellesi olla reipas ja hyväkuntoinen silloin. tsemppiä!

Pyydä terkkarilta diabeetikon ruokaohjeet ja noudata niitä. Käy myös säännöllisesti punnitsemassa vaikka neuvolassa tai muualla terveydenhoitajalla itsesi. Lisää liikuntaa vähitellen. Jos jaksat näitä ohjeita noudattaa niin kesään mennessä on varmasti kiloja tippunut kiitettävästi. Eikä maksa mitään tämä systeemi. Hyväksi on todettu. Ei tarvi olla diabeetikko.

Vaikea on sua auttaa. Saisitko hyvästä ystävästä tiukan valmentajan. Tiedot sulla on, mutta vartijan sä tarvitsisit. 41 kg kahdessa vuodessa!!! Ihan tolkutonta. Mielenterveysongelmaa, eli ahdistusta ja ilmeisesti masennusta pitäisi hoitaa myös.

kyllä sinä selviät!! Aina on huominen uutena alkuna, nyt vaan heitä joka ikinen roska ruoka roskiin ja mene kauppaan ostamaan vihanneksia, hedelmiä,  perunoita, bataattia, marjoja jne. Löydä joku harrastus! Joku josta tykkäät jolloin käytät suurimman vapaa-aikasi harrastamassa jotain kun syömässä. Jos tekee mieli sokeria niin osta vaikk paketti taateleita. Ei haittaa vaikka vetäisit kaikki, silti parempi kun karkkipussi. Suosi paljon hedelmiä karkin puolesta. Yritä saada iloa jostain muusta kun ruuasta. Kyllä tämä tästä, voit muuttua mä luotan suhun :)!

Pari pientä ja hassua vinkkiä, toimivat ainakin minulla syömisen himoon: käsityöt. Mielenkiintoinen virkkaus- tai neuletyö saa unohtamaan syömisen. Toinen mun kikka on pestä hampaat kun iskee karkkihimo. Ei tee yhtään mieli kun on hampaat pesty ja raikas suu.

Jätä pikkuhiljaa sokerimätöt pois. Itsekin olen aika tähtitieteellisissä lukemissa, painoa vaan tulee. Ahmin herkkuja kun on nälkä, ahmin herkkuja kun surettaa, ilostuttaa.. nytkin jyrsin porkkanaa pahimpaan hätään. Tsemppiä! T. Toinen läski

Ei ole masennusta, ahdistusta vaan. Olen kokopäivä työssä ja opiskelen ohella. Pärjään hyvin työssäni ja päivän ajan. Illalla kun olen yksin iskee ahdistus ja syön siihen.

Tänään:
Aamulla: Maitorahka, mehukeitto, lese smoothie

Lounas: Kasvissosekeitto, ruisleipä kasviksilla

Välipala: Banaani, maitorahka

Päivällinen: Kanaa, parsakaalia, raejuustoa

Treenit 1 h + 1 h kävelyä

Illalla: Lakupussi, popcornia, suklaapatukka x 2, keksipaketti, nuudeleita....koko ajan jotain. En osaa olla kotona syömättä! Muualla sujuu hyvin. Ahdistaa yksinolo ja kotona. Vaikka kuinka menisi päivä ok. Kaikki hajoaa kun tulen kotiin

Mulla vähän sama tilanne, paino huippulukemissa 95kg. Itkettää ja masentaa. Mutta viime viikolla otin itseäni niskasta kiinni, ostin kuntosalikortin ja palkkasin personal treinerin. Aion olla ensi kesänä 30kg kevyempi. Prkl. Tee sinäkin sama liikku!

Mene mukaan Cambridge ohjelmaan, 113-> 85 kg

Mikä sua tarkalleen ottaen ahdistaa yksin olemisessa? 

Eli osaan syödä oikein, liikun paljon (joka n. 2 h) mutta syön ahdistukseen välillä jopa tuhansia kaloreita yli kulutuksen :( kyseessä on ahdistus ja tiedostan sen, yritän koko ajan tehdä muuta. Tuo käsityö voisi olla hyvä vinkki, myös "vartija" kotiin voisi toimia...olen aina ollut urheiluhullu, kisaillut, treenannut kovaa ja syönyt oikein...ennen tätä. Normaali painoni on 57 kg ja olen 165 cm. Erosin ja paini nousi 69 nyt huikeat 108,5 tosiaan alle 2 v aikana tullut. 32 viimeisen 11 kk aikana. Ap

Ahdistaa menneisyys, lapsuus...käsittelemättömät asiat. Eli yksinollessa ne painaa, töissä ja koulussa, ei ollenkaan paina.
En pysty olemaan syömättä yksin...parisuhteessa ollessani ei ahdistanut, pysyi peikot ja haamut kurissa ja paino myös. Ap

Mikä on cambridge? Hinta? Käynkin googlaamassa

Suosittelen jotain terapiaa/ahmimishäiriöisten tukiryhmää.

kannattaa myös pitää ruokapäiväkirjaa johon kirjaat rehellisesti kaiken syömäsi, kellonajan ja tuntemuksesi.

tärkeää olisi myös ymmärtää ja tunnistaa syyt ahdistuksen ja ahmimisen takana ja oppia käsittelemään tunteita. 

Vertaistuki, armollisuus ja tahdonvoima ovat nyt äärimmäisen tärkeitä.

Entisenä bulimikkona voisanoa että helppoa se ei ole, mutta mahdollista ja kannattavaa todentotta. 

Sun pitäisi alkaa ratkaisemaan tuota ahdistusta. Mitkään valmennukset tai muut ohjelmat ei auta kun kyse on psyykeprobleemasta. Mieti mikä muu voisi lievittää sitä ahdistusta kuin syöminen? Voisitko hankkia jotain keskusteluapua, liittyen ahdistukseen?

Mä tiedän tuon tunnesyömisen. Cambridget tai mitkään ruokaohjelmat ei auta, kun ongelman ydin on ne käsittelemättömät asiat. Opiekelet? YTHS tai vastaava? Terapia auttaisi sua.

Kiitos! Taidan mennä juttelemaan YTHS ja kysyä sieltä neuvoja. Ihania vastauksia ja tsemppiä!

[quote author="Vierailija" time="05.10.2015 klo 21:57"]

Pari pientä ja hassua vinkkiä, toimivat ainakin minulla syömisen himoon: käsityöt. Mielenkiintoinen virkkaus- tai neuletyö saa unohtamaan syömisen. Toinen mun kikka on pestä hampaat kun iskee karkkihimo. Ei tee yhtään mieli kun on hampaat pesty ja raikas suu.

[/quote]

Tällaiset vinkit ovat suoraan sanottuna ihan paskoja sillon kun on kyse henkisistä ongelmista ja lohtusyömisestä. Johan ap kertoi jo aloituksessa, että on lihonut kohtuullisen lyhyen ajan sisään ja että on ollut valmentaja ja ravitsemustieteilijä. Perusta normaalipainolle on siis ollut ns kunnossa, jos ei ole ollut lihava koko ikäänsä. Ongelma ei ole siinä, etteikö aloittaja tietäisi miten KUULUISI syödä eivätkä syyt todellakaan korjaannu millään purkalla ja virkkauksella vaan terapialla. 

Tärkeintä olisi (terapian avulla) löytää syvemmät syyt sille yksinäisyydelle. Miksi tarvitset sitä lohtua. Onko se huono itsetunto? Jonkinlaiset traumat? Sokeririippuvuus on ihan fyysinen itseään ruokkiva ongelma ja aiheuttaa riippuvuutta, mutta kyseessä on silti enemmän henkinen kuin fyysinen riippuvuus. Jos sitä ei tiedosta, hyväksy ja käsittele voi se kehittyä esim. ahmimishäiriöksi tai riippuvuus voi myös siirtyä johonkin toiseen kohteeseen. Tietenkään kaikki eivät lohtusyömisen taustalla olevaa psykologiaa ymmärrä ja on järkyttävän paljon lihavia, jotka tarvitsevat ihan oikeasti vain sitä tietoa ja perehdytystä parempiin elämäntapoihin (personal trainerit, ravitsemusterapeutit, lääkärit jne) mutta mielestäni nämä kaksi asiaa olisi hyvä erottaa.

On eri asia olla koko elämänsä tasaisesti pullukka,  mutta kuitenkin henkisesti ihan tasapainoinen ja syödä vain tottumuksen vuoksi vaikkapa eineksiä, herkkuja välipaloina ja tehdä muita huonoja epäterveellisiä valintoja, KUIN syödä ahdistukseensa ja vastoin entisiä terveellisiä elämäntapoja lihota kymmeniä kiloja lyhyessä ajassa. 

Onhan sairaudet poissuljettuja? Kuulostaa ihan kohtuuttomalta tuo painonnousu. Ja mun silmään syöt aivan liian vähän rasvaa päivän aikana. Ja tuolla ruoalla mulla sekoais jo kaikki hormoonit. Hae apua ensin lääkäriltä, ja sitten ruokavalioon apua vhh:lla. Saisit elimistön elpymään.

Minä kokeilin tällaista (symppaan sinua ap, olen kokenut aika lailla samat pettymykset ja hädät painoni suhteen!): ruokapäiväkirja. Siis nimenomaan päiväkirja. Minulla ei syystä tai toisesta "toimi" pelkkä ruokien ja kalorimäärien taulukointi, mutta käyn tässä kirjassa läpi ajatuksia, miksi syön, miksi olen lihonut, mikä tapahtuma ajoi minut jääkaapille... Ja esimerkiksi myös omaa syömishistoriaani, miksi edelliset laihdutusyritykseni epäonnistuivat ja mitä ylipäätään ajattelen itsestäni nyt tämänpainoisena. Ihan mitä tahansa jaarittelua. Pointti on se, että tuo kirjoittaminen pakottaa minut miettimään asioita, tiedostamaan tapojani ja ehkä siten taistelemaan vastaan, kun ahdistava tilanne on ajamassa minua jääkaapille. 

Siitä ei ole epäilystä, ettetkö osaisi mekaanisesti syödä ja liikkua oikein. :) Harmillista vain, kun ihminen ei ole mekaaninen kone, vaan tunteva ja tunteisiin reagoiva eläin. En osaa antaa sinulle idioottivarmoja täsmäohjeita laihtua, kun itsekin olen vasta laihtumisen polulla. Mutta tuo painopäiväkirja on ollut merkitsevin tekijä painonpudotuksessa. Toivottavasti saat apua oloosi!