Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ystävyydestä isommassa porukassa
11.04.2022 |
Mikä siinä onkin? Etten osaa olla ystävänä isommassa porukassa jakaen. Yhden ystävän kanssa menee mukavasti mutta heti kun mukana on esim kolmas tai neljäs ystävä, on tilanne minulle vaikea. Taustalla ehkä jotain kokemusta huonommuudesta ja riittämättömyydestä suhteessa muihin. En vain pysty. Onko tämä normaalia käytöstä ja kokemusta aikuisella?
Kommentit (17)
Mulla täsmälleen sama, en löydä paikkaani ryhmässä, jään aina jotenkin ylimääräiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotenkin tuntuu että tämä ilmiö on pienten tyttöjen, mutta käytännössä koskee kyllä meitä aikuisiakin. Onhan se luonnollisesti mukavampaa olla yhden ihmisen kanssa kerrallaan. Jos on iso porukka, voi olla ettei ole luontevaa olla siinä ja huomioida kaikkia tasapuolisesti.
Olisiko taustalla huono itsetunto. Kokee muut itsensä kilpailijoiksi.
En koe oloani tai ystävyyttäni mitenkään uhatuksi, vaikka olisimmekin ystäväni kanssa isommassa porukassa. Tottakai ihmisillä on uitakin ystäviä kuin minä ja onhan minullakin muita ystäviä kuin vain yksi ihminen. En ole millään tavoin mustasukkainen kenestäkään, en edes miehestäni, joka on paras ystäväni.
Ystäväni ovat ystäviäni syystä ja vapaaehtoisesti, sama myös toiseen suuntaan. Viihdymme todella hyvin ystävieni kanssa ja ystävyys on yhteistä hyvää oloa ja asioita, kunnioitusta ja samankaltaisuutta joissakin asioissa.
Vierailija kirjoitti:
Olisiko taustalla huono itsetunto. Kokee muut itsensä kilpailijoiksi.
Niin ap tekee, huono itsetunto vaikuttaa kaikkeen ja kaikkiin - huonolla tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama juttu minullakin usein. En jaksa yrittää saada puheenvuoroa, seuraan mieluummin keskustlua sivusta. Joskus onnistun olemaan aktiivinen keskustelija ihan luontevasti, mutta yleensä en.
No ei ole kokemusta moisesta, en ole mikään kurja itsesäälinen lapanen, vaan aikuinen ihminen, jolla ei ole mitään omituisia pelkotiloja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisiko taustalla huono itsetunto. Kokee muut itsensä kilpailijoiksi.
Minulla varmaan on kyse tuosta. Toisaalta menneisyydessä on monta kertaa koettu ystävien hylkäämäksi tulo joten onko enää ihmekään. En kai vai jostain syystä lopulta kelpaa mihinkään ja aika pian ajattelen että eiköhän tämäkin uusi ystävyys ole jo matkalla roskakoriin, että en toisaalta ota paineitakaan niin paljon.
Vierailija kirjoitti:
No ei ole kokemusta moisesta, en ole mikään kurja itsesäälinen lapanen, vaan aikuinen ihminen, jolla ei ole mitään omituisia pelkotiloja.
Onnea siitä sinulle. Joillekin on saattanut ihan ilman omaa tahtoaan jäädä "omituisia pelkotiloja" menneisyyden kokemusten vuoksi vaikka aikuisia olisivatkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko taustalla huono itsetunto. Kokee muut itsensä kilpailijoiksi.
Minulla varmaan on kyse tuosta. Toisaalta menneisyydessä on monta kertaa koettu ystävien hylkäämäksi tulo joten onko enää ihmekään. En kai vai jostain syystä lopulta kelpaa mihinkään ja aika pian ajattelen että eiköhän tämäkin uusi ystävyys ole jo matkalla roskakoriin, että en toisaalta ota paineitakaan niin paljon.
Nämä kurjat kokemukset vaikuttavat varmasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko taustalla huono itsetunto. Kokee muut itsensä kilpailijoiksi.
Minulla varmaan on kyse tuosta. Toisaalta menneisyydessä on monta kertaa koettu ystävien hylkäämäksi tulo joten onko enää ihmekään. En kai vai jostain syystä lopulta kelpaa mihinkään ja aika pian ajattelen että eiköhän tämäkin uusi ystävyys ole jo matkalla roskakoriin, että en toisaalta ota paineitakaan niin paljon.
Eli sinä olet huono ystävä, kun et edes yritä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko taustalla huono itsetunto. Kokee muut itsensä kilpailijoiksi.
Minulla varmaan on kyse tuosta. Toisaalta menneisyydessä on monta kertaa koettu ystävien hylkäämäksi tulo joten onko enää ihmekään. En kai vai jostain syystä lopulta kelpaa mihinkään ja aika pian ajattelen että eiköhän tämäkin uusi ystävyys ole jo matkalla roskakoriin, että en toisaalta ota paineitakaan niin paljon.
Eli sinä olet huono ystävä, kun et edes yritä.
En yritä? Mitä muuta vielä pitäisi tehdä sen lisäksi että ehdottaa yhteistä tekemistä tarpeeksi usein muttei liikaa, on kiinnostunut ystävien elämästä ja kuuntelee heitä ja onnittelee syntymäpäivinä? Sanoin vain etten enää ota niin paljon paineita siitä että ystävyydet aina loppuvat kun ystävää ei lopulta enää kiinnosta.
Jostain syystä olin lapsena aina se porukan kolmas pyörä. Sitten myöhemmin kaverit ovat hylänneet siinä vaiheessa kun löytyy uusia kavereita tai sitten uudet kaverit hengaavat mieluummin vanhojen kavereidensa kanssa ja olen varavaihtoehto, kun taas jotkut uudet tuttavuudet he kelpuuttavat siihen vanhaan porukkaan. Jotkut tuntuvat pitävän minusta sellaisena ok hengailutyyppinä, mutta ei oikein sen enempää.
En tiedä miten on mahdollista ettei melkein kenenkään kanssa klikkaa sen paremmin. Sellaisiakin kertoja on elämän aikana muutama, toisilla tuntuu olevan kymmeniä. Minulla ne päättyvät silti aina siihen että se kaveri saa tarpeekseen, toisille kertyy kaveriporukoita näistä samanhenkisistä. En tiedä mistä se johtuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun läheinen ystävä on tällainen, ei viihdy porukoissa ja varsinkin nuorena halusi aina olla kahdestaan kanssani. Itse viihdyn sekä kaksin että porukassa. Kaveri joskus avautui, että häntä harmittaa helposti vääristynyt dynamiikka joka porukoissa on. Aina joku on "laumajohtaja" jonka vitseille kaikki nauravat, joku toinen jää sivuun / hänen juttuihin ei kiinnitetä niin helposti huomiota. Joskus rento "vitsailu" aikuisten kesken voi saada ilkeitäkin sävyjä. Kun puhutaan jostain mielipide-eroista, helposti yhdestä dominoivasta tyypistä tuleekin mielipidejohtaja. Kun hän avasi näitä ajatuksia olin kyllä ihan samaa mieltä. Porukoissa meno menee helposti vähän kilpailuksi.
Viihdyn silti, johtuneeko sitten ehkä eniten siitä, että vartuin isossa perheessä ja siksi meteli ja iso porukka on minulle luonteva ympäristö. Kaverini on ns introvertti mutta älykäs sellainen.
Jos tuntuu ettei kyse ole itsetunnosta niin voisiko olla keskittymiskyvystä? Eli ettei pysy niin helposti ja pinnistelenättä "kärryillä" kun porukkaa on enemmän. Itselläni on ADD ja kärsin samasta "ongelmasta".
Vierailija kirjoitti:
Jos tuntuu ettei kyse ole itsetunnosta niin voisiko olla keskittymiskyvystä? Eli ettei pysy niin helposti ja pinnistelenättä "kärryillä" kun porukkaa on enemmän. Itselläni on ADD ja kärsin samasta "ongelmasta".
Isossa porukoissa on usein pienempiä keskusteluporukoita samaan aikaan ja minulla poukkoilee huomio niiden välillä. Välillä kuuntelen ja kommentoin jotain yhteen juttuun, sitten yhtäkkiä kuulen jotain muuta mielenkiintoista ja vaihdan kohteen siihen. ADD myös. Tosin minua tuo ei erityisemmin häiritse.
Alue: Aihe vapaa
Onko muilla samaa kokemusta?