Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tutkimus: Tasa-arvo ei Suomessa ulotu koteihin, naiset uupuvat
11.04.2022 |
https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000008727747.html
Tutkimus paljastaa yllättävän paradoksin: Suomessa äidit ovat uupuneempia kuin heikomman tasa-arvon maissa
Kommentit (2041)
Pitäskö sulkea ne somet ja älyvakoiluvempaimet? Äiti ei koskaan sanonut että väsyi, koska olin hoitopaikassa ja taistelin muita mulkkuja vastaan. Jotka on edelleen TAPPAMATTA!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pitäskö sulkea ne somet ja älyvakoiluvempaimet? Äiti ei koskaan sanonut että väsyi, koska olin hoitopaikassa ja taistelin muita mulkkuja vastaan. Jotka on edelleen TAPPAMATTA!
Juu, juu, hullu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen hyvätuloinen naisjohtaja (nyt koronasaikulla) ja luin saman tutkimuksen. Ja tavallaan se on totta. Mulla on miehen vastuut (vaikka siis mulla on se mies) ja naisen vastuut. Olen se perheen pää, teen päätökset, tuon eniten rahaa taloon eli toimeentulo-taakka on suurempi minulla, ja silti hoidan enimmät lasten asiat, vaatteet, oikomishoidot ja kaverisynttärit.
Ihan rehellisesti sanoen miehelläni on helppoa ja lupsakkaa muhun verrattuna. Kyllä hän siis lapsia hoitaa, paljonkin, mutta ei osaa ollenkan ”valmistella” mitään, siis vaikka kevätulkovaatteiden hankinta lapsille tai kaverisynttärit jossain.
Välillä mietin että tässä tasa-arvon huumassa naiset on saattaneet vähän ampua itseään jalkaan.
Tuossa se tuli: mies "ei osaa". Eli kyse on vain ja ainoastaan siitä, että mies ei tee sinun tavallasi.
Kannattaa myös muistaa, että naiset antavat perinteiset miesten työt mieluusti miehille. Tee ihan empiirinen tutkimus kun kuljet kaduilla, et kuka siellä pihalla lumitöissä on, se on suurimmalla todennäköisyydellä mies. Ruohoa leikkaa kesällä todennäköisemmin mies. Autot huoltaa, lasten pyörät korjaa, kodinkoneet korjaa, rännit puhdistaa... jne.
Mut joo imurointi, kokkaus, pyykkäys, kaverisynttärit... kaikki ne pitää hoitaa 50-50!!!! Ja naisen tavalla.
Tästä on ollut varmasti vääntöä jo aiemmilla sivuilla (vasta tulin tänne lukemaan) mutta tähän on aivan pakko tarttua.
Usein huudetaan sitä, kuinka vain naisen tapa tehdä asioita on riittävän hyvä. Mun mielestä asia ei ole näin. Esimerkiksi mulle on aivan sama, mitä vaatteita mies valitsee lapsille päälle silloin kuin valitsee. En koe tarvetta puuttua millään tavalla. Tiedän, että mies ymmärtää, kuinka lapsi puetaan 20 asteen pakkaseen tai mitä olisi hyvä olla yllä, jos mennään ulkoilemaan kurakeleillä.
En myöskään koe tarvetta napista miehelleni, jos hän ei ole mun kotiin tullessani tehnyt jotain asiaa x vaikka itse sen olisinkin vastakkaisessa tilanteessa hoitanut - mulle on pääasia, että se tärkein eli lapset on hoidettu ja tehty ne ns. pakolliset jutut pois alta. (Pakollisilla viittaan nyt sellaisiin asioihin jotka me molemmat käsitetään tarpeellisiksi päivittäisen arjen kannalta.)
Mulle on yksi hailee, onko joku kuppi väärässä paikassa, voin sen hyvin laittaa takaisin muiden joukkoon tai voidaan myös muuttaa järjestystä. Sanamuoto "voidaan", koska mieheni ei ole osoittanut tähän saakka mitään kiinnostusta siihen, missä kaapissa lautaset olisi järkevintä pitää ja millä hyllyllä on mitäkin. Mutta mulle olisi aivan ok, jos hän yhtäkkiä kipinän järjestyksen muuttamiselle saisi.
Mä olen aivan varma, että mun mies ja monet muutkin miehet suoriutuvat aivan hyvin kaikista arkisista asioista, mutta joidenkin miesten kohdalla tilanne on toinen.
Ystävälläni ainakin on mies, joka joko teeskentelee typerää ja laiskaa, tai sitten todella on sitä. Jos ihminen ei kuuden vuoden jälkeenkään tiedä, missä lasten lakit säilytetään, pitääkö sadekelille laittaa mitä, miten pestään pyykkiä, miten laitetaan lapsille edes jotain ravintoa - niin ei kai se vika ainakaan naisessa ole, jos mahdollisuuksia on annettu. Hän saattaa kysyä naiselta jotain asiaa, mutta ei enää hetken päästä muista tai osaa eikä edes halua yrittää. Tuo nainen ei myöskään nalkuta miehelleen. Mutta tämä vuoden isä makaa ennemmin sohvalla valittamassa ja selaamassa puhelinta, onhan se paljon helpompaa toki. Että tuossakinko pitäisi vain antaa isän tehdä omalla tavallaan ja puhelinta räpläillen hoitaa lapsen asiat? Ystäväni on monesti itkenyt, että töistä tullessaan joutuu tekemään ihan joka asian, kun miestä ei ole kiinnostanut lasten ruokkiminen tai mikään muukaan, vaikka aikaa olisi ollut.
Olisikin niin että voisi luottaa miehen ymmärtävän miten pieni lapsi puetaan ulos. Meillä mies puki kyllä pakkasille itselleen lämmintä, mutta lapsilta jäi välikerrastot pois. Ei millään ole oppinut mitkä hanskat on kosteille keleille ja mitkä pakkasille. Ei tarkisteta onko niska suojattu vai paljaana. Ei ole yksi tai kaksi kertaa kun on joutunut viemään kumpparit päiväkotiin toppakenkien tilalle. Ei kykene jostain syystä oppimaan tätä. Vasta kun kysyn että oletko katsonut ulos ja mitä on luvattu. Samoin se ettei erota lasten vaatteita toisistaan, vaikka ikä- ja kokoeroa on monta vuotta. Kaikkiin vaatteisiin pitää kirjoittaa lapsen nimi, jotta isä erottaa kumpi on 98 ja kumpi 128 kokoa. Jos mies pukee lapset aamuisin, niin osaa kyllä valita karseimmat vaateyhdistelmät mitä kaapista löytyy. Suorastaan taito. Välillä epäilen, että tekee näin tahallaan.
Ja sitten kun se isä pukee lapsille mitä sattuu, se on se äiti jota ripitetään siellä päiväkodin pihassa vääristä vaatteista.
Meillä ei myöskään ikinä oppinut, kummat vaatteet on esikoisen ja kummat kuopuksen, vaikka ikäeroa kutienkin 2,5 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen hyvätuloinen naisjohtaja (nyt koronasaikulla) ja luin saman tutkimuksen. Ja tavallaan se on totta. Mulla on miehen vastuut (vaikka siis mulla on se mies) ja naisen vastuut. Olen se perheen pää, teen päätökset, tuon eniten rahaa taloon eli toimeentulo-taakka on suurempi minulla, ja silti hoidan enimmät lasten asiat, vaatteet, oikomishoidot ja kaverisynttärit.
Ihan rehellisesti sanoen miehelläni on helppoa ja lupsakkaa muhun verrattuna. Kyllä hän siis lapsia hoitaa, paljonkin, mutta ei osaa ollenkan ”valmistella” mitään, siis vaikka kevätulkovaatteiden hankinta lapsille tai kaverisynttärit jossain.
Välillä mietin että tässä tasa-arvon huumassa naiset on saattaneet vähän ampua itseään jalkaan.
Tuossa se tuli: mies "ei osaa". Eli kyse on vain ja ainoastaan siitä, että mies ei tee sinun tavallasi.
Kannattaa myös muistaa, että naiset antavat perinteiset miesten työt mieluusti miehille. Tee ihan empiirinen tutkimus kun kuljet kaduilla, et kuka siellä pihalla lumitöissä on, se on suurimmalla todennäköisyydellä mies. Ruohoa leikkaa kesällä todennäköisemmin mies. Autot huoltaa, lasten pyörät korjaa, kodinkoneet korjaa, rännit puhdistaa... jne.
Mut joo imurointi, kokkaus, pyykkäys, kaverisynttärit... kaikki ne pitää hoitaa 50-50!!!! Ja naisen tavalla.
Tästä on ollut varmasti vääntöä jo aiemmilla sivuilla (vasta tulin tänne lukemaan) mutta tähän on aivan pakko tarttua.
Usein huudetaan sitä, kuinka vain naisen tapa tehdä asioita on riittävän hyvä. Mun mielestä asia ei ole näin. Esimerkiksi mulle on aivan sama, mitä vaatteita mies valitsee lapsille päälle silloin kuin valitsee. En koe tarvetta puuttua millään tavalla. Tiedän, että mies ymmärtää, kuinka lapsi puetaan 20 asteen pakkaseen tai mitä olisi hyvä olla yllä, jos mennään ulkoilemaan kurakeleillä.
En myöskään koe tarvetta napista miehelleni, jos hän ei ole mun kotiin tullessani tehnyt jotain asiaa x vaikka itse sen olisinkin vastakkaisessa tilanteessa hoitanut - mulle on pääasia, että se tärkein eli lapset on hoidettu ja tehty ne ns. pakolliset jutut pois alta. (Pakollisilla viittaan nyt sellaisiin asioihin jotka me molemmat käsitetään tarpeellisiksi päivittäisen arjen kannalta.)
Mulle on yksi hailee, onko joku kuppi väärässä paikassa, voin sen hyvin laittaa takaisin muiden joukkoon tai voidaan myös muuttaa järjestystä. Sanamuoto "voidaan", koska mieheni ei ole osoittanut tähän saakka mitään kiinnostusta siihen, missä kaapissa lautaset olisi järkevintä pitää ja millä hyllyllä on mitäkin. Mutta mulle olisi aivan ok, jos hän yhtäkkiä kipinän järjestyksen muuttamiselle saisi.
Mä olen aivan varma, että mun mies ja monet muutkin miehet suoriutuvat aivan hyvin kaikista arkisista asioista, mutta joidenkin miesten kohdalla tilanne on toinen.
Ystävälläni ainakin on mies, joka joko teeskentelee typerää ja laiskaa, tai sitten todella on sitä. Jos ihminen ei kuuden vuoden jälkeenkään tiedä, missä lasten lakit säilytetään, pitääkö sadekelille laittaa mitä, miten pestään pyykkiä, miten laitetaan lapsille edes jotain ravintoa - niin ei kai se vika ainakaan naisessa ole, jos mahdollisuuksia on annettu. Hän saattaa kysyä naiselta jotain asiaa, mutta ei enää hetken päästä muista tai osaa eikä edes halua yrittää. Tuo nainen ei myöskään nalkuta miehelleen. Mutta tämä vuoden isä makaa ennemmin sohvalla valittamassa ja selaamassa puhelinta, onhan se paljon helpompaa toki. Että tuossakinko pitäisi vain antaa isän tehdä omalla tavallaan ja puhelinta räpläillen hoitaa lapsen asiat? Ystäväni on monesti itkenyt, että töistä tullessaan joutuu tekemään ihan joka asian, kun miestä ei ole kiinnostanut lasten ruokkiminen tai mikään muukaan, vaikka aikaa olisi ollut.
Olisikin niin että voisi luottaa miehen ymmärtävän miten pieni lapsi puetaan ulos. Meillä mies puki kyllä pakkasille itselleen lämmintä, mutta lapsilta jäi välikerrastot pois. Ei millään ole oppinut mitkä hanskat on kosteille keleille ja mitkä pakkasille. Ei tarkisteta onko niska suojattu vai paljaana. Ei ole yksi tai kaksi kertaa kun on joutunut viemään kumpparit päiväkotiin toppakenkien tilalle. Ei kykene jostain syystä oppimaan tätä. Vasta kun kysyn että oletko katsonut ulos ja mitä on luvattu. Samoin se ettei erota lasten vaatteita toisistaan, vaikka ikä- ja kokoeroa on monta vuotta. Kaikkiin vaatteisiin pitää kirjoittaa lapsen nimi, jotta isä erottaa kumpi on 98 ja kumpi 128 kokoa. Jos mies pukee lapset aamuisin, niin osaa kyllä valita karseimmat vaateyhdistelmät mitä kaapista löytyy. Suorastaan taito. Välillä epäilen, että tekee näin tahallaan.
Ja sitten kun se isä pukee lapsille mitä sattuu, se on se äiti jota ripitetään siellä päiväkodin pihassa vääristä vaatteista.
Meillä ei myöskään ikinä oppinut, kummat vaatteet on esikoisen ja kummat kuopuksen, vaikka ikäeroa kutienkin 2,5 vuotta.
tuohan johtuu yksinkertaisesti siitä, ettei tuollaiset miehet vain yksinkertaiseti välitä tietää tai muistaa.
Ihan varmasti nuo miehet muistavat kyllä hyvinkin pienellä tarkkuudella omat harrastukset ja työvälineet ja niihin liittyvät asiat. Ne nähdään tärkeinä. Lasten vaatteet taas ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika usein vaan käy niin, että kun nainen lähtee töihin kotiäitikautensa jälkeen, kotityöt mistä hän kantoi kotona ollessaan päävastuun, ovat edelleen hänellä. Luulen, että tämä tapahtuu usein ikään kuin vahingossa ja varmasti syytä on kommunikaatiossakin.
En suostu tuohon, että kommunikaatiossa. Ei ne miehet niin tyhmiä ole. Kyllä he ymmärtää, että nyt kun nainen on töissä, heidän kuuluisi ottaa kotona isompi rooli kuin silloin, kun nainen oli koko päivän kotona. He vaan tietää, että kyllä se nainen hoitaa, koska naisella on paineet, että lapsella ja kotona kaikki hyvin, ja mies tietää, että nainen hoitaa hommat, vaikkei hän tekisi mitään. Käyttävät tilanteen hyväkseen.
Ja tämä ei koske kaikkia miehiä. Osa ymmärtää hyvinkin vastuunsa ja tekee osuutensa. Koskee vain niitä, joiden vaimot tuossa vaiheessa uupuu, kun työnsä lisäksi hoitavat kodin ja lasten asiat kokonaan (ja se ei ole lapsen asiasta vastuussa olemista, että naisen pyynnöstä tekee joskus jonkun nakin. Kyse on siitä, kellä on vastuu. Kuka huomaa, että jotain pitää tehdä ja huolehtii, että se tulee tehdyksi. Aivan sama kuka sen suorittaa).
Mun näkemyksen mukaan aika useinkin ongelmia on juuri kommunikaatiossa. Siinä, että asioita ei sanota suoraan, vaan vihjaillaan, kierrellään ja kaarrellaan, huokaillaan silmiä pyöritellen.
Voi olla, että mies tajuaa että nämä asiat x on tehtävä, mutta ei kai se mies muuten mikään ajatustenlukija ole sen enempää kuin me naisetkaan. Eli jos asioita ei sanota ääneen, mies voi joissain tapauksissa ajatella, että tämä on ihan fine, nainen tekee mielellään nuo jutut.
Toki joskus varmaan niinkin, että mies ajattelee pääsevänsä helpommalla ja vain teeskentelee ettei hoksaa.
Ja mieskö ei voi kysyä suoraan, ottaa selvää, olla aktiivinen, huolehtia edes omasta osuudestaan?
Ei voi olla 2022 kenelläkään sellainen käsitys että työnjako jossa toinen hoitaa kaiken ok. Ellei ole lobotomialeikkauksen läpikäynyt.
Mutta eihän naisen ole pakko tehdä kaikkea eli miksi nainen ei puhu? Siksikö, että mies todennäköisesti sanoisi, että pyykkien ripustaminen värijärjestyksessä ei oikeasti ole välttämätöntä, vaikka nainen niin vaatii tehtäväksi.
Jos nainen sanoo, mitä miehen pitää tehdä, niin nainenhan käskee ja nalkuttaa eikä anna miehen hoitaa hommia silleen rennosti. Eli mies tekee kun muistaa ja huvittaa vaikka lapsi itkisi vieressä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen hyvätuloinen naisjohtaja (nyt koronasaikulla) ja luin saman tutkimuksen. Ja tavallaan se on totta. Mulla on miehen vastuut (vaikka siis mulla on se mies) ja naisen vastuut. Olen se perheen pää, teen päätökset, tuon eniten rahaa taloon eli toimeentulo-taakka on suurempi minulla, ja silti hoidan enimmät lasten asiat, vaatteet, oikomishoidot ja kaverisynttärit.
Ihan rehellisesti sanoen miehelläni on helppoa ja lupsakkaa muhun verrattuna. Kyllä hän siis lapsia hoitaa, paljonkin, mutta ei osaa ollenkan ”valmistella” mitään, siis vaikka kevätulkovaatteiden hankinta lapsille tai kaverisynttärit jossain.
Välillä mietin että tässä tasa-arvon huumassa naiset on saattaneet vähän ampua itseään jalkaan.
Tuossa se tuli: mies "ei osaa". Eli kyse on vain ja ainoastaan siitä, että mies ei tee sinun tavallasi.
Kannattaa myös muistaa, että naiset antavat perinteiset miesten työt mieluusti miehille. Tee ihan empiirinen tutkimus kun kuljet kaduilla, et kuka siellä pihalla lumitöissä on, se on suurimmalla todennäköisyydellä mies. Ruohoa leikkaa kesällä todennäköisemmin mies. Autot huoltaa, lasten pyörät korjaa, kodinkoneet korjaa, rännit puhdistaa... jne.
Mut joo imurointi, kokkaus, pyykkäys, kaverisynttärit... kaikki ne pitää hoitaa 50-50!!!! Ja naisen tavalla.
Tästä on ollut varmasti vääntöä jo aiemmilla sivuilla (vasta tulin tänne lukemaan) mutta tähän on aivan pakko tarttua.
Usein huudetaan sitä, kuinka vain naisen tapa tehdä asioita on riittävän hyvä. Mun mielestä asia ei ole näin. Esimerkiksi mulle on aivan sama, mitä vaatteita mies valitsee lapsille päälle silloin kuin valitsee. En koe tarvetta puuttua millään tavalla. Tiedän, että mies ymmärtää, kuinka lapsi puetaan 20 asteen pakkaseen tai mitä olisi hyvä olla yllä, jos mennään ulkoilemaan kurakeleillä.
En myöskään koe tarvetta napista miehelleni, jos hän ei ole mun kotiin tullessani tehnyt jotain asiaa x vaikka itse sen olisinkin vastakkaisessa tilanteessa hoitanut - mulle on pääasia, että se tärkein eli lapset on hoidettu ja tehty ne ns. pakolliset jutut pois alta. (Pakollisilla viittaan nyt sellaisiin asioihin jotka me molemmat käsitetään tarpeellisiksi päivittäisen arjen kannalta.)
Mulle on yksi hailee, onko joku kuppi väärässä paikassa, voin sen hyvin laittaa takaisin muiden joukkoon tai voidaan myös muuttaa järjestystä. Sanamuoto "voidaan", koska mieheni ei ole osoittanut tähän saakka mitään kiinnostusta siihen, missä kaapissa lautaset olisi järkevintä pitää ja millä hyllyllä on mitäkin. Mutta mulle olisi aivan ok, jos hän yhtäkkiä kipinän järjestyksen muuttamiselle saisi.
Mä olen aivan varma, että mun mies ja monet muutkin miehet suoriutuvat aivan hyvin kaikista arkisista asioista, mutta joidenkin miesten kohdalla tilanne on toinen.
Ystävälläni ainakin on mies, joka joko teeskentelee typerää ja laiskaa, tai sitten todella on sitä. Jos ihminen ei kuuden vuoden jälkeenkään tiedä, missä lasten lakit säilytetään, pitääkö sadekelille laittaa mitä, miten pestään pyykkiä, miten laitetaan lapsille edes jotain ravintoa - niin ei kai se vika ainakaan naisessa ole, jos mahdollisuuksia on annettu. Hän saattaa kysyä naiselta jotain asiaa, mutta ei enää hetken päästä muista tai osaa eikä edes halua yrittää. Tuo nainen ei myöskään nalkuta miehelleen. Mutta tämä vuoden isä makaa ennemmin sohvalla valittamassa ja selaamassa puhelinta, onhan se paljon helpompaa toki. Että tuossakinko pitäisi vain antaa isän tehdä omalla tavallaan ja puhelinta räpläillen hoitaa lapsen asiat? Ystäväni on monesti itkenyt, että töistä tullessaan joutuu tekemään ihan joka asian, kun miestä ei ole kiinnostanut lasten ruokkiminen tai mikään muukaan, vaikka aikaa olisi ollut.
Olisikin niin että voisi luottaa miehen ymmärtävän miten pieni lapsi puetaan ulos. Meillä mies puki kyllä pakkasille itselleen lämmintä, mutta lapsilta jäi välikerrastot pois. Ei millään ole oppinut mitkä hanskat on kosteille keleille ja mitkä pakkasille. Ei tarkisteta onko niska suojattu vai paljaana. Ei ole yksi tai kaksi kertaa kun on joutunut viemään kumpparit päiväkotiin toppakenkien tilalle. Ei kykene jostain syystä oppimaan tätä. Vasta kun kysyn että oletko katsonut ulos ja mitä on luvattu. Samoin se ettei erota lasten vaatteita toisistaan, vaikka ikä- ja kokoeroa on monta vuotta. Kaikkiin vaatteisiin pitää kirjoittaa lapsen nimi, jotta isä erottaa kumpi on 98 ja kumpi 128 kokoa. Jos mies pukee lapset aamuisin, niin osaa kyllä valita karseimmat vaateyhdistelmät mitä kaapista löytyy. Suorastaan taito. Välillä epäilen, että tekee näin tahallaan.
Ja sitten kun se isä pukee lapsille mitä sattuu, se on se äiti jota ripitetään siellä päiväkodin pihassa vääristä vaatteista.
Meillä ei myöskään ikinä oppinut, kummat vaatteet on esikoisen ja kummat kuopuksen, vaikka ikäeroa kutienkin 2,5 vuotta.
tuohan johtuu yksinkertaisesti siitä, ettei tuollaiset miehet vain yksinkertaiseti välitä tietää tai muistaa.
Ihan varmasti nuo miehet muistavat kyllä hyvinkin pienellä tarkkuudella omat harrastukset ja työvälineet ja niihin liittyvät asiat. Ne nähdään tärkeinä. Lasten vaatteet taas ei.
Juu, juu, hullu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen hyvätuloinen naisjohtaja (nyt koronasaikulla) ja luin saman tutkimuksen. Ja tavallaan se on totta. Mulla on miehen vastuut (vaikka siis mulla on se mies) ja naisen vastuut. Olen se perheen pää, teen päätökset, tuon eniten rahaa taloon eli toimeentulo-taakka on suurempi minulla, ja silti hoidan enimmät lasten asiat, vaatteet, oikomishoidot ja kaverisynttärit.
Ihan rehellisesti sanoen miehelläni on helppoa ja lupsakkaa muhun verrattuna. Kyllä hän siis lapsia hoitaa, paljonkin, mutta ei osaa ollenkan ”valmistella” mitään, siis vaikka kevätulkovaatteiden hankinta lapsille tai kaverisynttärit jossain.
Välillä mietin että tässä tasa-arvon huumassa naiset on saattaneet vähän ampua itseään jalkaan.
Tuossa se tuli: mies "ei osaa". Eli kyse on vain ja ainoastaan siitä, että mies ei tee sinun tavallasi.
Kannattaa myös muistaa, että naiset antavat perinteiset miesten työt mieluusti miehille. Tee ihan empiirinen tutkimus kun kuljet kaduilla, et kuka siellä pihalla lumitöissä on, se on suurimmalla todennäköisyydellä mies. Ruohoa leikkaa kesällä todennäköisemmin mies. Autot huoltaa, lasten pyörät korjaa, kodinkoneet korjaa, rännit puhdistaa... jne.
Mut joo imurointi, kokkaus, pyykkäys, kaverisynttärit... kaikki ne pitää hoitaa 50-50!!!! Ja naisen tavalla.
Tästä on ollut varmasti vääntöä jo aiemmilla sivuilla (vasta tulin tänne lukemaan) mutta tähän on aivan pakko tarttua.
Usein huudetaan sitä, kuinka vain naisen tapa tehdä asioita on riittävän hyvä. Mun mielestä asia ei ole näin. Esimerkiksi mulle on aivan sama, mitä vaatteita mies valitsee lapsille päälle silloin kuin valitsee. En koe tarvetta puuttua millään tavalla. Tiedän, että mies ymmärtää, kuinka lapsi puetaan 20 asteen pakkaseen tai mitä olisi hyvä olla yllä, jos mennään ulkoilemaan kurakeleillä.
En myöskään koe tarvetta napista miehelleni, jos hän ei ole mun kotiin tullessani tehnyt jotain asiaa x vaikka itse sen olisinkin vastakkaisessa tilanteessa hoitanut - mulle on pääasia, että se tärkein eli lapset on hoidettu ja tehty ne ns. pakolliset jutut pois alta. (Pakollisilla viittaan nyt sellaisiin asioihin jotka me molemmat käsitetään tarpeellisiksi päivittäisen arjen kannalta.)
Mulle on yksi hailee, onko joku kuppi väärässä paikassa, voin sen hyvin laittaa takaisin muiden joukkoon tai voidaan myös muuttaa järjestystä. Sanamuoto "voidaan", koska mieheni ei ole osoittanut tähän saakka mitään kiinnostusta siihen, missä kaapissa lautaset olisi järkevintä pitää ja millä hyllyllä on mitäkin. Mutta mulle olisi aivan ok, jos hän yhtäkkiä kipinän järjestyksen muuttamiselle saisi.
Mä olen aivan varma, että mun mies ja monet muutkin miehet suoriutuvat aivan hyvin kaikista arkisista asioista, mutta joidenkin miesten kohdalla tilanne on toinen.
Ystävälläni ainakin on mies, joka joko teeskentelee typerää ja laiskaa, tai sitten todella on sitä. Jos ihminen ei kuuden vuoden jälkeenkään tiedä, missä lasten lakit säilytetään, pitääkö sadekelille laittaa mitä, miten pestään pyykkiä, miten laitetaan lapsille edes jotain ravintoa - niin ei kai se vika ainakaan naisessa ole, jos mahdollisuuksia on annettu. Hän saattaa kysyä naiselta jotain asiaa, mutta ei enää hetken päästä muista tai osaa eikä edes halua yrittää. Tuo nainen ei myöskään nalkuta miehelleen. Mutta tämä vuoden isä makaa ennemmin sohvalla valittamassa ja selaamassa puhelinta, onhan se paljon helpompaa toki. Että tuossakinko pitäisi vain antaa isän tehdä omalla tavallaan ja puhelinta räpläillen hoitaa lapsen asiat? Ystäväni on monesti itkenyt, että töistä tullessaan joutuu tekemään ihan joka asian, kun miestä ei ole kiinnostanut lasten ruokkiminen tai mikään muukaan, vaikka aikaa olisi ollut.
Olisikin niin että voisi luottaa miehen ymmärtävän miten pieni lapsi puetaan ulos. Meillä mies puki kyllä pakkasille itselleen lämmintä, mutta lapsilta jäi välikerrastot pois. Ei millään ole oppinut mitkä hanskat on kosteille keleille ja mitkä pakkasille. Ei tarkisteta onko niska suojattu vai paljaana. Ei ole yksi tai kaksi kertaa kun on joutunut viemään kumpparit päiväkotiin toppakenkien tilalle. Ei kykene jostain syystä oppimaan tätä. Vasta kun kysyn että oletko katsonut ulos ja mitä on luvattu. Samoin se ettei erota lasten vaatteita toisistaan, vaikka ikä- ja kokoeroa on monta vuotta. Kaikkiin vaatteisiin pitää kirjoittaa lapsen nimi, jotta isä erottaa kumpi on 98 ja kumpi 128 kokoa. Jos mies pukee lapset aamuisin, niin osaa kyllä valita karseimmat vaateyhdistelmät mitä kaapista löytyy. Suorastaan taito. Välillä epäilen, että tekee näin tahallaan.
Tutulta kuulostaa. Lasten isä ei pukenut lapselle sukkia talvikenkien sisään, jos sukat eivät olleet heti käden ulottuvilla. Useampaan kertaan sai vääntää asiasta. Jotenkin hän osasi itselleen pukea sukat ja muut päälle, mutta lasten kanssa ei tätä taitoa osannut soveltaa. Hän myös välttämättä yritti pukea lapselle liian pieniä vaatteita ja kiukutteli kun ne eivät mahtuneet. Nyt ex. Lapset ovat onneksi sen verran isoja ja omatoimisia, että uskaltaa isälleen päästää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mies on tosi paljon kotona ja tekee tosi paljon, on lasten kanssa jne. Arvostan sitä tosi paljon, mutta.
Kaikesta huolimatta tuntuu epäreilulta, että mies odottaa mun lähes itkevän kiitollisuudella, kun hän tekee ruokaa. Se onkin tosi hienoa, mutta väkisin syö vähän kiitollisuutta, kun käytännössä sitten aina siivoan miehen jäljiltä keittiön, usein siis ihan tasolla roskat roskiin. Hellaa se ei ole pyyhkinyt varmaan ikinä. Ja mäkään en ole perä pitkällä siivoamassa miehen jälkiä, vaan sillä kyllä olisi aikaa ja tilaa siivota edes joskus. Jos sanon tästä asiasta, niin en arvosta hänen ponnistelujaan ja nalkutan.
Tai sitten noi lähdöt. Mies aina valittaa, jos lähtiessä meinaa pinna kiristyä. Mutta kun lasten lähdön huolehtiminen on aina mun vastuulla, se, että on asianmukaiset vaatteet päällä (ollaan sitten lähdössä juhliin tai metsäretkelle), vessassa käyty jne. Mies istui autossa, ja pahimmillaan jo tyhjäkäyttää sitä. Ei auta sanoa, että olisi pinna vähemmän kireällä, jos saisi apua, kun se on sitä nalkuttamista.
Lasten suhteen on sellainen tilanne, että ne pitää saattaa aamulla bussille. Tämä oli vuosia mun tehtävä (no itse en vaatinut mieheltä mitään sen suhteen), mutta nyt mies halusi ottaa vastuuta lasten viemisestä myös (mikä ihan aidosti ilahduttaa), mutta pyysi, että mä katson lasten kamat valmiiksi illalla, kun hän ei osaa. Pikkujuttu, ei mulla mene siihen kuin muutama minuutti, mutta hyvä esimerkki siitä, kuinka miehen ei mielestään tarvi kyetä koko suoritukseen (siis suunnilleen katsomaan, että repussa on noin kolme asiaa, jotka siellä täytyy olla joka päivä -- eväsrasian ja juomapullotkin laitan valmiiksi pöydälle, ettei miehen tarvi etsiä).
Näitä esimerkkejä riittää. Mielestäni ei ole kysymys mistään "naisen asettamista standardeista" (päin vastoin, meillä on hyvinkin vapaamuotoista toiminta, ja koska tunnistan, että mulla on suurempi kaipuu puhtauteen, kannan siitä mielelläni vastuuta sen minkä katson tarpeelliseksi (mikä ei ole paljon), mutta olisi silti siivotessa kiva, kun ei tarvisi aikuisen ihmisen jälkiä paikkailla), vaan ihan kerta kaikkiaan siitä, että miehen tekemänä pienet ja pahimmillaan puolitiehen asiat on kiitollisuuden aihe, ja naisen kohdalla itsestäänselvyys. Aina välillä mietin, kun törmään näihin arkielämän mahdottomuuksiin, että miten ihmeessä puoliso kykenee vaativaan asiantuntijatyöhönsä.
Naisten hypergamian seurausta kun pariudutaan vain miesten kanssa jotka ansaitsevat vähintään tuplasti naisen palkan. Näin ei ole mitään järkeä että mies viettäisi vanhempainvapaata jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika usein vaan käy niin, että kun nainen lähtee töihin kotiäitikautensa jälkeen, kotityöt mistä hän kantoi kotona ollessaan päävastuun, ovat edelleen hänellä. Luulen, että tämä tapahtuu usein ikään kuin vahingossa ja varmasti syytä on kommunikaatiossakin.
En suostu tuohon, että kommunikaatiossa. Ei ne miehet niin tyhmiä ole. Kyllä he ymmärtää, että nyt kun nainen on töissä, heidän kuuluisi ottaa kotona isompi rooli kuin silloin, kun nainen oli koko päivän kotona. He vaan tietää, että kyllä se nainen hoitaa, koska naisella on paineet, että lapsella ja kotona kaikki hyvin, ja mies tietää, että nainen hoitaa hommat, vaikkei hän tekisi mitään. Käyttävät tilanteen hyväkseen.
Ja tämä ei koske kaikkia miehiä. Osa ymmärtää hyvinkin vastuunsa ja tekee osuutensa. Koskee vain niitä, joiden vaimot tuossa vaiheessa uupuu, kun työnsä lisäksi hoitavat kodin ja lasten asiat kokonaan (ja se ei ole lapsen asiasta vastuussa olemista, että naisen pyynnöstä tekee joskus jonkun nakin. Kyse on siitä, kellä on vastuu. Kuka huomaa, että jotain pitää tehdä ja huolehtii, että se tulee tehdyksi. Aivan sama kuka sen suorittaa).
Mun näkemyksen mukaan aika useinkin ongelmia on juuri kommunikaatiossa. Siinä, että asioita ei sanota suoraan, vaan vihjaillaan, kierrellään ja kaarrellaan, huokaillaan silmiä pyöritellen.
Voi olla, että mies tajuaa että nämä asiat x on tehtävä, mutta ei kai se mies muuten mikään ajatustenlukija ole sen enempää kuin me naisetkaan. Eli jos asioita ei sanota ääneen, mies voi joissain tapauksissa ajatella, että tämä on ihan fine, nainen tekee mielellään nuo jutut.
Toki joskus varmaan niinkin, että mies ajattelee pääsevänsä helpommalla ja vain teeskentelee ettei hoksaa.
Jos naisen täytyy pyytää jotain asiaa mieheltä, vastuu sitä asiasta on silloin naisella ja mies on nakkikone. Vastuullinen mies miettii itse, mitkä asiat tulee hoitaa. Hyvässä parisuhteessa vastuista saadaan sovittua tasapuolisesti. Eli siitä, kuka miettii, miten ja mitä pitää tehdä.
Ei ne ”nakit”, eli se käytännön tekeminen ketään uupumukseen asti väsytä. Ihminen on onnellisempi aktiivisena. Uupumus johtuu siitä, että tunnet vastuuta asioista, joita sulla ei ole mielestäsi resurssia hoitaa tarpeeksi hyvin. Ei se ole tekemisen määrä, mikä uuvuttaa, vaan se vastuu, että olenko huomannut tehdä kaiken tarvittavan. Lasten kohdalla tämä on todella henkilökohtaista ja siihen suhtautuu paljon suuremmalla vakavuudella kuin vaikka töihin.
Esimerkiksi sellainen juttu että jos mies pesee lattian, hän ei ikinä, siis ikinä vie niitä siivousvälineitä pois.
Viikonloppuna pesi parvekkeen ja sama juttu. Kaikki pesuvälineet siellä edelleen.
Jos hän imuroi, hän ei ikinä, siis ikinä pane huonekaluja takaisin paikalleen. Sanoo ettei muista missä joku nojatuoli on. Se on ollut siinä samassa paikassa keskellä olohuonetta muutosta 2004 asti mutta hän ei muista sen paikkaa.
Toinen mikä ärsyttää on se että hän ei ikinä sulje laatikoita tai ovia eikä sammuta valoja.
Jokaikinen aamu voi kulkea talon läpi johtolankojen perässä ja sulkea ne ja sammuttaa valot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lurpsis kirjoitti:
Tästäkin kerjusta näkee, että naiset on nykyään uhriutuvia stronk woman femakkoja, joiden pitää alkaa itkeä ja valittaa kun pitää mitään tehdä. Kävis mies töissä, hoitas kodin ja laskut, jne. Emäntä siinä sohvalla töhisee ja komentaa, valittaa kaikesta mitä mies tekee. Ihmekös siinä että sitten kehittävät jonkun uhriutumisen oire-yhtymän.
Aika erilaisella silmällä on luettu tätä ketjua (myönnän, hyppäsin jokusen sivun yli tuolla keskellä, kun ketju piteni nopeammin kuin ehdin lukea). Mua hämmästyttää suunnattomasti tämä miesten kitinä siitä, että mikään ei riitä, kun naiset tuntuisi tyytyvän suunnilleen siihen, että isommat roskat laitetaan roskiin ja huonekalut paikoilleen.
lurpsis kirjoitti:
Tästäkin kerjusta näkee, että naiset on nykyään uhriutuvia stronk woman femakkoja, joiden pitää alkaa itkeä ja valittaa kun pitää mitään tehdä. Kävis mies töissä, hoitas kodin ja laskut, jne. Emäntä siinä sohvalla töhisee ja komentaa, valittaa kaikesta mitä mies tekee. Ihmekös siinä että sitten kehittävät jonkun uhriutumisen oire-yhtymän.
Juu, juu, hullu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Välillä toivon, että olisin syntynyt mieheksi, että ei tarvitsisi tehdä kotitöitä, eikä kukaan sitä vaatisi tai olettaisi. Inhoan kotitöitä, enkä jaksa niitä tehdä varsinkin kun mikään ei koskaan riitä ja heti on yhtä sotkuista kuin ennen niiden tekemistä.
Miksi sitten teet kotitöitä? Ei me miehet tykätä kotitöistä ja ei meitä miehiä haittaa jos koti on vähän sotkuinen.
Sehän täällä on ristiriitaista, kun toisaalta esitetään, että nimenomaan miehet kerjää sitä, että kotitöitä tehdään niin hirveesti (joo, tiedän... tosi uskottavaa!) Ja toisaalta miehiä ei kiinnostakaan siisteys yhtään.
Että kumpihan se totuus sitten on?
Mun on vaikea kaikkien puolesta puhua mutta mitä nyt itse olen huomannut niin monesti se nainen itse haluaa että koti on siisti eikä miehiä asia niin kiinnosta. Sitten kun nainen haluaa että koti on siisti niin sitten se alkaa valittamaan miehelle että miksi mies ei siivoa.
Jos perheissä miehet saisi päättää kotitöistä niin koti siivottaisiin max kerta kuukaudessa, valmisruokia syötäisiin enemmän,vaatteita ei pestäisi niin usein.. jne
Toki aina asia ei noin mene mutta useimmiten menee.
Ongelma onkin siinä, että käytännössä jokainen ihminen syyllistää alitajuisesti nimenomaan talouden naista, mikäli kyläilee sotkuisessa asunnossa.
Vierailija kirjoitti:
Naisten hypergamian seurausta kun pariudutaan vain miesten kanssa jotka ansaitsevat vähintään tuplasti naisen palkan. Näin ei ole mitään järkeä että mies viettäisi vanhempainvapaata jne.
Höpöhöpö. Pelimiesten jälkeen otin sosiaalisen nörtin, hyvin meni (oikeasti, oli tosi hyvin kaikki monta vuotta!), tehtiin lapsia. Tienattiin molemmat about saman verran. Kotityöt (mitä aika vähän kahden aikuisen suhteessa) jakautui tasan. Silti kun lapset syntyi, hän ei ennakkouumoiluistaan huolimatta halunnut pitää pitkiä perhevapaita. Toisen kohdalla ei edes kaikkia isyyslomiaan. Hän ei halunnut valvoa öitä. Ei huvita viedä lasta harrastuksiin. Ei ole koskaan käynyt lastenvaateliikkeessä, edes netin kautta. Kiinnostaa kyllä omat harrastukset. Mun elämä oli ihan hirveetä. En saanut omaa aikaa koskaan ilman riitoja. Riidat oli jo tosi pahoja. Tienaan about saman verran kuin mieskin.
Erottiin. Ja puolitutut ihmettelee. Hän oli niin mukava ja fiksu?! Läheiset ei ihmetelleet, näkivät mun pahan olon.
Nyt mies sentään joka toinen viikonloppu sietää lapsiaan. Enempää ei halua.
Mulla vähemmän paineita nyt kuin suhteen aikana, kun ei mies valita. Lapset on fiksuja. Juuri tuli hyvä palaute päiväkodista. Lapset integroidussa ryhmässä vertaislapsina, mikä tarkoittaa, että ovat poikkeuksellisen helppoja. Liikaa miehen arkeen kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
Naisten hypergamian seurausta kun pariudutaan vain miesten kanssa jotka ansaitsevat vähintään tuplasti naisen palkan. Näin ei ole mitään järkeä että mies viettäisi vanhempainvapaata jne.
ja sitten nämä naiset lisäksi vastaavat 70% kodin kulutus päätöksistä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen naiset katselivat hyödytöntä ja palveltavaa vätystä kodissaan vuosikymmeniä. Ero ei ollut optio. Tämä on, luojan kiitos, muuttunut. Ei katsella enää. Nainenkin saa tavoitella itselleen mielekästä, vastavuoroista ja helpompaa elämää.
Eiköhän se oikeus itsenäiseen elämään on ollut aina olemassa. Moni vanhapiika on kyllä katunut sitä, että lähti elämään sitä helppoa elämää, kunnes perheen perustaminen olikin mahdotonta. Näitä mummoja on paljon Helsingissä. Kun viikatemies käy, niin kukaan ei kaipaa viikkoihin. Lopulta haju rappukäytävässä paljastaa että lähtö on tullut. Ja sitä ennen eletään vuosikymmeniä yksinäistä elämää.
Itselläni on lapsia ja todennäköisesti ne pitävät yhteyttä, käyvät kylässä, soittelevat ja kun olen vanha, niin pitävät myös huolta.
Millä perusteella sinä väität, että perheettömäksi/lapsettomaksi jättäytyneet naiset elävät VUOSIKYMMENIÄ yksinäistä elämää ennen kuolemaansa? Johan on taas stereotypia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisten hypergamian seurausta kun pariudutaan vain miesten kanssa jotka ansaitsevat vähintään tuplasti naisen palkan. Näin ei ole mitään järkeä että mies viettäisi vanhempainvapaata jne.
ja sitten nämä naiset lisäksi vastaavat 70% kodin kulutus päätöksistä
En usko että uupuneet naiset ovat näitä miehen rahoilla eläviä. Jospa tultisiin takaisin todelliseen suomalaiseen lapsiperhe-elämään? Olen hyvätuloinen nainen, enkä tiedä ketään pariskuntaa, jossa ei oltaisi edes karkeasti samalla tulotasolla. Tiedän uupumusdiagnoosin saaneita äitejä.
Ajattelinpa nyt kertoa teille meidän ns. tasa-arvottomasta, onnellisesta elämästä, ei malliesimerkkinä vaan esimerkkinä.
Olen vanhoillislestadiolainen kotiäiti, meillä on pieniä lapsia ja odotamme vauvaa. Olen haaveillut lapsesta asti kotiäitiydestä äitini annettua siitä kauniin ja kärsivällisen mallin minulle. Olemme mieheni kanssa omistautuneita perheellemme: mies käy töissä perhettä varten, ja minä olen kotona perhettä varten. Minun ei toistaiseksi tarvitse mennä töihin, ja olen siitä kiitollinen. Kun mies ei ole töissä (illat ja vknloput), hoidamme lapsia ja kotia yhdessä, mies vähän enemmän. Mies hoitaa lasten kaikki yöheräämiset ja tuo tarvittaessa vauvan rinnalle. Jaksan raskaudet, imetykset ja vilkkaat päivät lasten kanssa paremmin, kun nukun hyvin. Mies kestää paremmin yöheräilyä.
Minä yleensä pesen pyykit, tiskaan, vaihdan lakanat, ostan lapsille vaatteet jne. Mies tekee ns. miestentyöt, ja usein osallistuu ruuanlaittoon ja muihin kotitöihin. Arvostamme ja kunnioitamme toisiamme suuresti. Podin aikani huonoa omaatuntoa siitä, että olen "vain" äiti enkä hyödytä yhteiskuntaa töitä tekemällä, mutta jatkuva kotiäitiys on ollut ehdottomasti elämäni paras valinta. Mies on aina kannustanut minua valitsemaan sen, minkä itse koen parhaaksi. Tuntuu hyvältä ja luonnolliselta kasvattaa omia lapsia ja olla läsnäoleva äiti ja vaimo. Olen sanoinkuvaamattoman kiitollinen osastani äitinä ja siitä, että voin perhettä elättävän mieheni ansiosta omistautua täysin lasten kasvattamiseen. Joskus on uuvuttavampia kausia, mutta meillä on vahva tukiverkko ja sekä rauhanyhdistyksen että kaupungin kautta saa tarvittaessa ilmaista lastenhoitoapua. Meillä on tosi hyvin asiat.
Oli ihanaa, kun neuvolassa terveydenhoitaja otti uutisen uudesta raskaudesta vastaan iloisesti ja onnitellen. Ihmisten suhtautuminen vaikuttaa myös jaksamiseen, olen ilokseni kohdannut pääosin myönteistä suhtautumista suurperheisiin.
Alue: Aihe vapaa
Olisikin niin että voisi luottaa miehen ymmärtävän miten pieni lapsi puetaan ulos. Meillä mies puki kyllä pakkasille itselleen lämmintä, mutta lapsilta jäi välikerrastot pois. Ei millään ole oppinut mitkä hanskat on kosteille keleille ja mitkä pakkasille. Ei tarkisteta onko niska suojattu vai paljaana. Ei ole yksi tai kaksi kertaa kun on joutunut viemään kumpparit päiväkotiin toppakenkien tilalle. Ei kykene jostain syystä oppimaan tätä. Vasta kun kysyn että oletko katsonut ulos ja mitä on luvattu. Samoin se ettei erota lasten vaatteita toisistaan, vaikka ikä- ja kokoeroa on monta vuotta. Kaikkiin vaatteisiin pitää kirjoittaa lapsen nimi, jotta isä erottaa kumpi on 98 ja kumpi 128 kokoa. Jos mies pukee lapset aamuisin, niin osaa kyllä valita karseimmat vaateyhdistelmät mitä kaapista löytyy. Suorastaan taito. Välillä epäilen, että tekee näin tahallaan.