Tutkimus: Tasa-arvo ei Suomessa ulotu koteihin, naiset uupuvat

Uskokaa jo nakkikoneet, ettei kukaan uuvu tiskikoneen täyttämisen vuoksi. Kyse on henkisestä tilasta, siitä, että jatkuvasti on tunne, että olisi pitänyt hoitaa paremmin. Niin työt, kuin lapset ja mieskin vain aiheuttaa lisää tätä heikkoa itsetuntoa naiselle valittamalla, ettei nainen hänenkään suuntaansa tee tarpeeksi.

Ja sen sijaan, että mies keventäisi vaimon taakkaa, kehuisi ja boostaisi naista, minkä jälkeen seksuaalisuuskin voisi sieltä löytyä, mies vain painaa naisen enemmän maan rakoon valittamalla milloin ruuasta, siisteydestä, seksin määrästä, naisen ulkonäöstä.. nainen tuo lähes yhtä paljon rahaa taloon, että mies voisi itsekin hoitaa nuo asiat, jäisi sitä aikaa sitten ulkonäöstäkin huolehtimiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Terve ihminen jaksaa helposti tehdä töitä 12 tuntia päivässä, oli ne sitten kotona tai muualla. Kotitöissä on vielä se hyvä puoli, että ne voi tehdä oman kaavan mukaan haluamassaan aikataulussa. Jos ei viitsi, se on eri asia. Armottoman väsymyksen saa aikaan tankkaamalla nopeita hiilihydraatteja yli tarpeen ja se kyllä näkyy sitten vaa'alla myös.

Armottoman väsymyksen äiti-ihminen saa kyllä yleisimmin valvomalla ja kuormittumalla liikaa.

Ja sillä että sairaanakin pitää vain painaa vaikka olisi sairas ja armottoman väsynyt ja sairas.

Ja sairaus on kai iso maha ja kipeä selkä?

Niin tyypillistä ja itseaiheutettua.

Ei vaan kaikki ne lapsiperheissä kiertävät erilaiset pöpöt jotka valvonut ja väsynyt aikuinen nappaa.

Joita sinä hintelä inseli parantelet loputtomiin kun makailet siellä läävässäsi verovaroin.

Itse kadun pikkaisen vain yhtä asiaa. Se, että annoin oman kuntoni romahtaa pikkulapsiperheaikana. Olis ollut siistimpää kaikki. Olen paljon paremmassa kunnossa nyt lähelle eläkeikää kuin kolmekymppisenä. Hyvin monilla tulee olemaan samoin.

ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lastenhoito jännä juttu, nainen kun hoitaa lasta niin nainen on tosi paljon lapsen kanssa mutta kun mies hoitaa lasta niin lapsi saa olla enemmän omissa oloissaan.

Sitten naiset uupuvat lastenhoidosta kun taas miehet eivät. On tää jännä juttu, eikö?

Mun kaveri oli koti isänä pari kuukautta ja se usein pelas pleikkaria ja vauva oli paljon omineen, vauva kun itki niin se kävi sen luona.

Se kotona vauvan kanssa oleminen oli sille lomaa ja ruuaksi meni ihan hyvin lämmitetyt nakit mikrossa.

Voit kaverillesi kertoa että se vauva tarvitsee läheisyyttä ja vuorovaikutusta voidakseen hyvin. Perusturvallisuus jne.

Vauva pärjää varsin hyvin yksinään, silloin kun se itkee niin silloin joku on vialla ja silloin vauva tarvitsee aikuisen ihmisen läsnäoloa.

M31

Noinko sinut on kasvatettu? Se selittää kyllä hyvin sinun empatiakyvyn puutteen ja läheisyydenpelon. Oletettavasti olet myös sitoutumiskammoinen.

Vierailija kirjoitti:

Ajatellaan näköjään, että kaikki olisi täydellistä jos miehet olisivat niin kuin naiset, joka on mahdottomuus.

Fakta kuitenkin on, että kaikki on hyvin niin kauan kun mies pitää naisen tyytyväisenä. Silloin ei paina kuormitus eikä tunnu rasitus.

Kaikki on hyvin, kun kummallakin puolisolla on tunne, että tässä ollaan yhdessä samassa veneessä ja yhdessä asiat saadaan rullaamaan. Ei niin, että toinen soutaa ja toinen vain istuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uupumus aiheutuu ylipainosta.

Ja ylipaino johtuu siitä, kun mies ei voi hoitaa lapsiaan, että vaimokin pääsisi urheilemaan välillä?

Kun kärräilee lasta rattaissa useamman kilometrin päivässä ja syö makeita vähemmän niin varmasti laihtuu. Ei siinä kuntosaleja tarvita.

Aika puuduttavaa hommaa ainoana aktiviteettina. Anna kun arvaan, mies itse käy jossain sosiaalisessa kivassa hikilajissa (futis, jääkiekko, padel…), mut vaimolle saa luvan riittää ne vaunulenkit?

Hauskoja nämä yritykset vääntää tosiasioita omaan agendaansa sopiviksi. Miehet käyvät futis- ja lätkätreeneissä koska heitä kiinnostaa urheilu. Ja koska kiinnostus on aitoa, katsovat sitä myös tv:stä. Naisia ei urheilu juurikaan kiinnosta. Jos heillä olisi vapaa aikaa enemmän, lojuisivat sohvalla ja katsoisivat tv:stä sisustusohjelmia valkaistuista taloista. Kieroutunutta on naisten ajatusten juoksu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en vaan ymmärrä, miten vanhemmat sukupolvet on suostuneet tällaiseen järjestelyyn. Esimerkiksi oma äitini ja anoppini ovat aina olleet sellaisia, että siivota höseltävät ympäriinsä, kun ukkonsa röhnöttävät sohvalla maha pystyssä. En ole varmaan ikinä nähnyt isäni imuroivan. Sieltä ne roolit on iskostuneet nykynuortenkin päähän. Millä niistä eroon pääsisi..

Kyllä mun isä imuroi usein (70-luvulla olin lapsi). Ja kävi kaupassa. Lapset tiskasi ja auttoi siivouksessa myös. Lapsia ei koko ajan vahdittu ja kytätty ja virikkeellistetty, joten se jätti aikaa vanhemmille. Harrastukset alkoi vasta sitten, kun osasi itse niihin mennä esim. bussilla. Tai sitten ne oli siinä kotinurkilla jotain yleisurheilua yms. Nykyisin vanhemmat joutuu jatkuvasti olemaan jossain ihme "vuorovaikutuksessa" lastensa kanssa. Harrastaa pitää jo vauvasta. Jääkiekonkin aloittaminen 5-vuotiaana on jo myöhäistä. Aika ahdistavaahan sellainen elämä on, varmasti niille lapsillekin...

Jos haluaa lapsen menestyvän urheilussa, niin se pitää aloittaa mahdollisimman aikaiseen. Myöskin lapsen kehityksen kannalta urheiluharrastus on todella hyvä asia. Tai ylipäätänsä harrastus, joka aloitetaan nuorella iällä. Vanhempi, joka auttaa lasta harrastamaan ajattelee lapsen parasta. Eikö siinä koko vanhemmuudessa ole kyse? Halutaan lapselle parempi ja menestyvämpi elämä, kuin mitä itsellä on.

Jos lapsen kanssa ei ole minkäänlaisessa vuorovaikutuksessa, niin lapsille voi kehittyä todella repaleinen kiintymyssuhde, mikä sitten vaikuttaa heidän suhteissa tulevaisuudessa ja usein negatiivisesti.

Ja sen takia ei saa ikinä relata koska jos ei koko ajan sataprosenttisesti panosta lapsen kehitykseen ja vuorovaikutukseen jne, korppi vie.

Lapsen kehitykselle ja vuorovaikutukselle on myös erittäin pahasta se että yhteiskunta vetää äidit piippuun ja uhkailee ja säikyttelee hengiltä.

Lapsen kehitykselle on myös erittäin pahasta se, ettei lapsi saa olla koskaan rauhassa. Omissa leikeissään, omalla tavallaan, ilman että koko ajan pitää lähteä johonkin ohjattuun harrastukseen.

Niin. Sitä jääkiekkoa on 5-vuotiailla kerran tai kaksi viikossa. Ja ainakin jääkiekko ja luistelu on koko perheen harrastuksia. Jo pienestä asti perheet sitoutetaan toimintaan ja vanhempien KUULUU olla mukana siinä harrastuksessa etenkin pikkulapsiaikana. Vanhemmistakin tulee toisilleen usein kavereita, tunnetaan kaikki lapset nimeltä jne.

Lapselle se harrastus on käytännössä leikkiä kavereiden kanssa. Ei eroa mammojen järjestämistä kahvittelu-leikkihetkistä juurikaan.

Viisivuotias ei oikeasti tarvitse mitään harrastusta päivähoidon päälle.

Ja jos lapsia on useampi tuo sitouttaminen on jäätävän raskasta pidemmän päälle.

Meidän lapset ainakin on tykänneet. Itse sinne halusivat opettelemaan jo pieninä. Ja ihan hyvin sujuu, vaikka lapsia on kolme. Ne on niitä valintoja. Meillä toki ei ole mitään ns omia harrastuksia, vaan ollaan meidän lasten joukkueiden huoltoporukoissa mukana aktiivisesti. Enemmän mua työ rasittaa kuin tämä.

Ja siis ne jotka eivät pysty sitoutumaan eivät anna lapsen jatkaa harrastusta, vaan vaihtavat johonkin muuhun toimintaan. Jokainen perhe valitsee sen mikä parhaiten sopii.

En kysynyt sinun mielipidettäsi vaan kerroin faktan.

Jos kolmen lapsen kanssa juoksee jossain lätkäseuroissa kaiken vapaa-aikansa, se on valtava työmäärä.

Itse en ymmärrä tuollaista ollenkaan.

Et ehkä ymmärrä, mutta lapset kyllä kiittävät vanhemmiten siitä, kun ymmärtävät miten tärkeitä nuo harrastukset on nuorena olleet ja miten ne on auttanut lapsia kehittymisessä. Kun se on ihan tutkittu asia, että harrastavat lapset menestyvät niin koulussa, kuin sosiaalisessa elämässä parhaiten. 

Jääkiekko on kyllä väärä harrastus, jos koulumenestystä lapselle haluaa. Siellä ei tunnetusti pyöri ne penaalin terävimmät kynät...

Kuinka on mahdollista, että maailman onnellisimmassa ja tasa-arvoisemmassa maassa saadaan aikaan tällainen tutkimustulos?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajatellaan näköjään, että kaikki olisi täydellistä jos miehet olisivat niin kuin naiset, joka on mahdottomuus.

Fakta kuitenkin on, että kaikki on hyvin niin kauan kun mies pitää naisen tyytyväisenä. Silloin ei paina kuormitus eikä tunnu rasitus.

Kaikki on hyvin, kun kummallakin puolisolla on tunne, että tässä ollaan yhdessä samassa veneessä ja yhdessä asiat saadaan rullaamaan. Ei niin, että toinen soutaa ja toinen vain istuu.

Juuri näin. Molemminpuolinen kunnioitus, arvostus, luottamus, vastuunkanto ja vastavuoroisuus. Molemmat antavat ja saavat, ei niin, että toinen vain ottaa ja ottaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyse ei ole siitä etteivätkö miehet osallistu lasten hoitoon ja kotitöihin siinä missä naiset. Ongelma on, että miehet eivät osaa tehdä kotiaskareita naista miellyttävällä tavalla. Lapsen tukka kylvettäessä on unohtunut pestä, siivotessa johonkin nurkkaan on jäänyt villakoira...Tällaisista tyhjänpäiväisyyksistä naisilla palaa pinna ja nainen uupuu, kun pitää alkaa räyhätä sen sijaan että asiasta voisi huomauttaa kiltisti tai antaa olla. Pahimmassa tapauksessa nainen omii kotityöt kokonaan, koska ei kestä vähän suuripiirteisempää jälkeä. Kuormitushan siinä kasvaa!

"naista miellyttävällä tavalla - - lapsen tukka unohtunut pestä"

öö, eiköhän se oo ihan se lapsen terveyden etu, että se tukka pestään. siinä ei liene kyse kenenkään miellyttämisestä.

Voi herra jumala! Siis jos hiuksia ei yhtenä päivänä pestä, niin kyseessä on joku terveydellinen uhka?

Vierailija kirjoitti:

Kuinka on mahdollista, että maailman onnellisimmassa ja tasa-arvoisemmassa maassa saadaan aikaan tällainen tutkimustulos?

:) Tämä tutkimus pitää kyllä uudelleen nimetä, esim. Maa jossa on toimivin yhteiskunta. Onnellisuus on tästä maasta kaukana, siitä on pitänyt f***nismi huolen. Tämän ismin tulokset näkyvät jo nuorten naisten valtavana ylipainona ja arjessa jaksamattomuutena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpas yllättävä tutkimustulos. Maa josta yhteisöllisyys puuttuu ja usein naapuria ei edes tervehditä, saati että lapsen voisi viedä vaikka alakerran tädille hoitoon. T. Uupunut äiti joka on hoitanut lapsensa yksin

Älä muuta sano. Kaikkialla muualla isovanhemmat osallistuu lastenlasten elämään mielellään, mutta täällä ne on "oman hommansa hoitanut". Ja ainoa apu mitä voi mistään oman perheen ulkopuolelta saada on lasu, koska mitään palvelua ei ole tarjolla paitsi lasuasiakkuuden kanssa.

Joo, ja lasukin tulee vaan sohvalle istumaan ja arvostelemaan. Että vähän luodaan lisäpainetta sille äidille. Ei se lasukaan siellä missään käytännönhommissa auta.

Näin. Lasu ehdottaa että tehdään sellainen kiva suunnitelma että seuraavan kerran kun tullaan kotikierrokselle, olet jaksanut hoitaa sen ja tämän asian. Ellet niitä ole sitten jaksanut tehdä, lasu vie lapset kivaan laitokseen.

Ihmettelen, mikä siinä sitten on niin ylivoimaista hoitaa ne sovitut asiat? Käsittääkseni lasut eivät edellytä mitään sellaista, mitä normaaliperheissä ei muutenkin hoidettaisi.

No kun ne tilanteet joissa äidit kuormittuu ei ole niitä normaaleja tilanteita.

Miten tämäkin voi olla noin vaikea hahmottaa?

Minulta murtui selkänikama onnettomuudessa enkä esimerkiksi kyennyt kumartumaan tai nostamaan.

Siinä ei olisi paljon iloa olisi ollut tehtävälistoista.

Joo, tai kun lasten sairastaessa tulee joskus jopa täysin unettomia öitä (lapsettomille tiedoksi, että esim. yskivä lapsi herää itkemään useita kertoja yössä, tai oksenteleva lapsi oksentelee pitkin sänkyä ja päälleen, kun eivät herää tarpeeks nopeesti tai vielä ymmärrä hakeutua ämpärille). Mies vaan kuorsaa, vaikka mikä olis, äiti valvoo, siivoo, lohduttaa, nukuttaa..

Seuraavana päivänä ei kehtaa pitää sairaan lapsen hoitovapaata, kun just oli se lapsen neuvolakin ja vasu-keskustelu ja kollegat jo tuhahtelee poissaoloille. Siinä sitten silmät ristissä etätöitä huonolla omalla tunnolla, päätä särkee ja lapsi katsoo liikaa telkkaria. Mies lähti konttorille, ettei hänen työhönsä tulisi häiriöitä.

Mies tulee kotiin, kysyy, ”onko ruoka valmis? Miks täällä on kaikki levällään?! Etkö sä ollenkaan komenna tuota lasta?!” Olet ollut tärkeässä, tiukassa palaverissa ja lapsi levitellyt leluja lattialle sillä aikaa. Olit silloin tyytyväinen, kun leikki eikä katsonut telkkaria, mutta väärin meni, tai vähintään olis pitänyt ehtiä siivoomaan ennen miehen kotiin tuloa. Illalla mies lähtee harrastukseensa. Hoidat lasten iltatoimet. Väsynyt lapsi kiukkuaa ja sinä olet ihan hermoraunio.

Toista tämä 3vrk. Kysy sitten miksi äiti uupuu.

Mieti myös, kuka olisi voinut estää äidin uupumisen.

Tässä on hyvin kuvattu, kuinka naisellakin vaativa työ ja oletettavasti kulut maksetaan silloin aika tasan. Silti koti kaatuu vain naisen niskaan ja mies vielä valittaa päälle. Nainen ei saa hetkeäkään omaa aikaa, mies saa harrastaa ja juoda kahvinsa rauhassa työpaikalla.

-miksi mies ei tarjoudu valvomaan seuraava yötä? Lapsi on yhteinen ja molempien vastuulla. Kun nainen herää kuitenkin, ei ole vastaus, vaan hän voi mennä vaikka muualle nukkumaan, jos mies ottaisi vastuun seuraavasta yöstä.

- miksi mies ei pidä sairaan lapsen hoitovapaata? Hän on nukkunut hyvin, jaksaisi leikkiä lapsen kanssa, siivota lelut ja laittaa ruokaa.

- Miksi mies valittaa, eikö huomaa, että voisi itse tehdä em. hommat viimeistään illalla? Nainenhan on viettänyt henkisesti raskaan työpäivän lapsen keskeytyäessä työt jatkuvasti/käytännössä koko päivän tehnyt kahta asiaa yhtä aikaa. Antaisi naisen mennä päikkäreille/lenkille illalla.

Mies on vapaamatkustaja. Jos perheen elatus on kokonaismäärästä 50% ja kotityöt+lapset 50% , miehet hoitavat kokonaisuudesta ehkä 35% (elatuksesta puolet ja vähän kotitöitä).

Vierailija kirjoitti:

Meille kun syntyi vauva, minä hoidin kaikki yövalvomiset ja vaipat (koska mies ei voi imettää...mutta myös imetyksen jälkeen), kaikki tavarahankinnat, vaipan vaihdot, vauvan ruokailut ja sotkujen siivoamiset, pukemiset (joskus, jos puin valmiksi, mies vei ulos), rauhoittelut (myös koliikkiaikana) jne. jne. Mies vaihtoi vaipan tyyliin kerran viikossa, sama tyyli viikonloppuisin ja lomilla. Olen vaatinut ja nalkuttanutkin, mutta tulos jää aina laihaksi/lyhytkestoiseksi. Tukipiirit ovat olemattomat. Lapsi auttaa jaksamaan. Meidän kulttuurissa kai oikeasti oletetaan, että mies on nk. tasaveroinen vanhempi, mutta monessa perheessä tämä on utopiaa. Ehkä joissain maissa on vahvemmat naisverkostot, ja sellaisia mekin tarvittaisiin.

Kuulostaa kovin vieraalta tommoinen mutta mistäpä sitä perheiden sisäisiä kuvioita tietää.

Joka tapauksessa koska investointi on toki tulevalle äidille suurempi kannattaa hänen mahdollisuuksien mukaan koetella ja ennalta-arvioida tulevan isän kyvykkyyttä. Oikein muuta ei voi tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Kuinka on mahdollista, että maailman onnellisimmassa ja tasa-arvoisemmassa maassa saadaan aikaan tällainen tutkimustulos?

No tämähän on ollut tapa huijata nykynaisia. Lopputuloksena on sinkkutalouksien määrän kasvu ja parisuhteissa olevien naisten uupumus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpas yllättävä tutkimustulos. Maa josta yhteisöllisyys puuttuu ja usein naapuria ei edes tervehditä, saati että lapsen voisi viedä vaikka alakerran tädille hoitoon. T. Uupunut äiti joka on hoitanut lapsensa yksin

Älä muuta sano. Kaikkialla muualla isovanhemmat osallistuu lastenlasten elämään mielellään, mutta täällä ne on "oman hommansa hoitanut". Ja ainoa apu mitä voi mistään oman perheen ulkopuolelta saada on lasu, koska mitään palvelua ei ole tarjolla paitsi lasuasiakkuuden kanssa.

Joo, ja lasukin tulee vaan sohvalle istumaan ja arvostelemaan. Että vähän luodaan lisäpainetta sille äidille. Ei se lasukaan siellä missään käytännönhommissa auta.

Näin. Lasu ehdottaa että tehdään sellainen kiva suunnitelma että seuraavan kerran kun tullaan kotikierrokselle, olet jaksanut hoitaa sen ja tämän asian. Ellet niitä ole sitten jaksanut tehdä, lasu vie lapset kivaan laitokseen.

Ihmettelen, mikä siinä sitten on niin ylivoimaista hoitaa ne sovitut asiat? Käsittääkseni lasut eivät edellytä mitään sellaista, mitä normaaliperheissä ei muutenkin hoidettaisi.

No kun ne tilanteet joissa äidit kuormittuu ei ole niitä normaaleja tilanteita.

Miten tämäkin voi olla noin vaikea hahmottaa?

Minulta murtui selkänikama onnettomuudessa enkä esimerkiksi kyennyt kumartumaan tai nostamaan.

Siinä ei olisi paljon iloa olisi ollut tehtävälistoista.

Joo, tai kun lasten sairastaessa tulee joskus jopa täysin unettomia öitä (lapsettomille tiedoksi, että esim. yskivä lapsi herää itkemään useita kertoja yössä, tai oksenteleva lapsi oksentelee pitkin sänkyä ja päälleen, kun eivät herää tarpeeks nopeesti tai vielä ymmärrä hakeutua ämpärille). Mies vaan kuorsaa, vaikka mikä olis, äiti valvoo, siivoo, lohduttaa, nukuttaa..

Seuraavana päivänä ei kehtaa pitää sairaan lapsen hoitovapaata, kun just oli se lapsen neuvolakin ja vasu-keskustelu ja kollegat jo tuhahtelee poissaoloille. Siinä sitten silmät ristissä etätöitä huonolla omalla tunnolla, päätä särkee ja lapsi katsoo liikaa telkkaria. Mies lähti konttorille, ettei hänen työhönsä tulisi häiriöitä.

Mies tulee kotiin, kysyy, ”onko ruoka valmis? Miks täällä on kaikki levällään?! Etkö sä ollenkaan komenna tuota lasta?!” Olet ollut tärkeässä, tiukassa palaverissa ja lapsi levitellyt leluja lattialle sillä aikaa. Olit silloin tyytyväinen, kun leikki eikä katsonut telkkaria, mutta väärin meni, tai vähintään olis pitänyt ehtiä siivoomaan ennen miehen kotiin tuloa. Illalla mies lähtee harrastukseensa. Hoidat lasten iltatoimet. Väsynyt lapsi kiukkuaa ja sinä olet ihan hermoraunio.

Toista tämä 3vrk. Kysy sitten miksi äiti uupuu.

Mieti myös, kuka olisi voinut estää äidin uupumisen.

Tässä on hyvin kuvattu, kuinka naisellakin vaativa työ ja oletettavasti kulut maksetaan silloin aika tasan. Silti koti kaatuu vain naisen niskaan ja mies vielä valittaa päälle. Nainen ei saa hetkeäkään omaa aikaa, mies saa harrastaa ja juoda kahvinsa rauhassa työpaikalla.

-miksi mies ei tarjoudu valvomaan seuraava yötä? Lapsi on yhteinen ja molempien vastuulla. Kun nainen herää kuitenkin, ei ole vastaus, vaan hän voi mennä vaikka muualle nukkumaan, jos mies ottaisi vastuun seuraavasta yöstä.

- miksi mies ei pidä sairaan lapsen hoitovapaata? Hän on nukkunut hyvin, jaksaisi leikkiä lapsen kanssa, siivota lelut ja laittaa ruokaa.

- Miksi mies valittaa, eikö huomaa, että voisi itse tehdä em. hommat viimeistään illalla? Nainenhan on viettänyt henkisesti raskaan työpäivän lapsen keskeytyäessä työt jatkuvasti/käytännössä koko päivän tehnyt kahta asiaa yhtä aikaa. Antaisi naisen mennä päikkäreille/lenkille illalla.

Mies on vapaamatkustaja. Jos perheen elatus on kokonaismäärästä 50% ja kotityöt+lapset 50% , miehet hoitavat kokonaisuudesta ehkä 35% (elatuksesta puolet ja vähän kotitöitä).

Kyllä tuollaisiakin perheitä varmaan löytyy. Ja kaikenlaisia muitakin. Ei ole mitään yhteiskunnan asettamaa lähtöasetelmaa. Ihmiset saavat vapaasti valita tahtomansa perhe-elämän.

Varmasti yksinhuoltajat ovat myös uupuneita, mutta heillä ei ole sitä turhaa, ei auttavaa puolisoa taakkana ja tuomassa lisää kuormaa arjessa. Olet vastuussa vain lapsesta ja itsestäsi, paljon parempi vaihtoehto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uupumus aiheutuu ylipainosta.

Ja ylipaino johtuu siitä, kun mies ei voi hoitaa lapsiaan, että vaimokin pääsisi urheilemaan välillä?

Kun kärräilee lasta rattaissa useamman kilometrin päivässä ja syö makeita vähemmän niin varmasti laihtuu. Ei siinä kuntosaleja tarvita.

Aika puuduttavaa hommaa ainoana aktiviteettina. Anna kun arvaan, mies itse käy jossain sosiaalisessa kivassa hikilajissa (futis, jääkiekko, padel…), mut vaimolle saa luvan riittää ne vaunulenkit?

Hauskoja nämä yritykset vääntää tosiasioita omaan agendaansa sopiviksi. Miehet käyvät futis- ja lätkätreeneissä koska heitä kiinnostaa urheilu. Ja koska kiinnostus on aitoa, katsovat sitä myös tv:stä. Naisia ei urheilu juurikaan kiinnosta. Jos heillä olisi vapaa aikaa enemmän, lojuisivat sohvalla ja katsoisivat tv:stä sisustusohjelmia valkaistuista taloista. Kieroutunutta on naisten ajatusten juoksu.

Miten vaikka suunnistus, harrastavatko miehet sitä ja katsovaat kisoja telkkarista? Formulat, kuinka moni mies ajaa formuloita? Telkkarista niitä töllötetään. Ne jääkiekon seuraajat ovat pelanneet lätkää joskus yläasteella. Jalkapalloharrastajista osa on mukana vain tappeluiden vuoksi, niitä on nähty telkkarissakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en vaan ymmärrä, miten vanhemmat sukupolvet on suostuneet tällaiseen järjestelyyn. Esimerkiksi oma äitini ja anoppini ovat aina olleet sellaisia, että siivota höseltävät ympäriinsä, kun ukkonsa röhnöttävät sohvalla maha pystyssä. En ole varmaan ikinä nähnyt isäni imuroivan. Sieltä ne roolit on iskostuneet nykynuortenkin päähän. Millä niistä eroon pääsisi..

Kyllä mun isä imuroi usein (70-luvulla olin lapsi). Ja kävi kaupassa. Lapset tiskasi ja auttoi siivouksessa myös. Lapsia ei koko ajan vahdittu ja kytätty ja virikkeellistetty, joten se jätti aikaa vanhemmille. Harrastukset alkoi vasta sitten, kun osasi itse niihin mennä esim. bussilla. Tai sitten ne oli siinä kotinurkilla jotain yleisurheilua yms. Nykyisin vanhemmat joutuu jatkuvasti olemaan jossain ihme "vuorovaikutuksessa" lastensa kanssa. Harrastaa pitää jo vauvasta. Jääkiekonkin aloittaminen 5-vuotiaana on jo myöhäistä. Aika ahdistavaahan sellainen elämä on, varmasti niille lapsillekin...

Jos haluaa lapsen menestyvän urheilussa, niin se pitää aloittaa mahdollisimman aikaiseen. Myöskin lapsen kehityksen kannalta urheiluharrastus on todella hyvä asia. Tai ylipäätänsä harrastus, joka aloitetaan nuorella iällä. Vanhempi, joka auttaa lasta harrastamaan ajattelee lapsen parasta. Eikö siinä koko vanhemmuudessa ole kyse? Halutaan lapselle parempi ja menestyvämpi elämä, kuin mitä itsellä on.

Jos lapsen kanssa ei ole minkäänlaisessa vuorovaikutuksessa, niin lapsille voi kehittyä todella repaleinen kiintymyssuhde, mikä sitten vaikuttaa heidän suhteissa tulevaisuudessa ja usein negatiivisesti.

Ja sen takia ei saa ikinä relata koska jos ei koko ajan sataprosenttisesti panosta lapsen kehitykseen ja vuorovaikutukseen jne, korppi vie.

Lapsen kehitykselle ja vuorovaikutukselle on myös erittäin pahasta se että yhteiskunta vetää äidit piippuun ja uhkailee ja säikyttelee hengiltä.

Lapsen kehitykselle on myös erittäin pahasta se, ettei lapsi saa olla koskaan rauhassa. Omissa leikeissään, omalla tavallaan, ilman että koko ajan pitää lähteä johonkin ohjattuun harrastukseen.

Niin. Sitä jääkiekkoa on 5-vuotiailla kerran tai kaksi viikossa. Ja ainakin jääkiekko ja luistelu on koko perheen harrastuksia. Jo pienestä asti perheet sitoutetaan toimintaan ja vanhempien KUULUU olla mukana siinä harrastuksessa etenkin pikkulapsiaikana. Vanhemmistakin tulee toisilleen usein kavereita, tunnetaan kaikki lapset nimeltä jne.

Lapselle se harrastus on käytännössä leikkiä kavereiden kanssa. Ei eroa mammojen järjestämistä kahvittelu-leikkihetkistä juurikaan.

Viisivuotias ei oikeasti tarvitse mitään harrastusta päivähoidon päälle.

Ja jos lapsia on useampi tuo sitouttaminen on jäätävän raskasta pidemmän päälle.

Meidän lapset ainakin on tykänneet. Itse sinne halusivat opettelemaan jo pieninä. Ja ihan hyvin sujuu, vaikka lapsia on kolme. Ne on niitä valintoja. Meillä toki ei ole mitään ns omia harrastuksia, vaan ollaan meidän lasten joukkueiden huoltoporukoissa mukana aktiivisesti. Enemmän mua työ rasittaa kuin tämä.

Ja siis ne jotka eivät pysty sitoutumaan eivät anna lapsen jatkaa harrastusta, vaan vaihtavat johonkin muuhun toimintaan. Jokainen perhe valitsee sen mikä parhaiten sopii.

En kysynyt sinun mielipidettäsi vaan kerroin faktan.

Jos kolmen lapsen kanssa juoksee jossain lätkäseuroissa kaiken vapaa-aikansa, se on valtava työmäärä.

Itse en ymmärrä tuollaista ollenkaan.

Et ehkä ymmärrä, mutta lapset kyllä kiittävät vanhemmiten siitä, kun ymmärtävät miten tärkeitä nuo harrastukset on nuorena olleet ja miten ne on auttanut lapsia kehittymisessä. Kun se on ihan tutkittu asia, että harrastavat lapset menestyvät niin koulussa, kuin sosiaalisessa elämässä parhaiten. 

Jääkiekko on kyllä väärä harrastus, jos koulumenestystä lapselle haluaa. Siellä ei tunnetusti pyöri ne penaalin terävimmät kynät...

On totta, että harvoin ne älyköt pelaavat jääkiekkoa, mutta aina löytyy poikkeuksia joukosta. Jääkiekko tuskin muuttaa lasta kuitenkaan tyhmemmäksi, mutta sillä voi olla paljonkin vaikutusta sosiaaliseen elämään. Jääkiekkoa pelanneilla lapsilla on usein kavereita ja ovat ihan suosittua seuraa.

Miksi naiset valittaa? Jos naista häiritsee joku asia niin eikö naiset osaa itse tehdä asian eteen mitään? Tämä koko aihe tuntuu olevan naisten halua vain alistaa sekä nöyryyttää miehiä.

Itse miehenä siivoan silloin kun minusta tuntuu siltä että nyt asunto kaipaa siivousta.

Tutkimus:

Höpöhöjuttuja...

Vierailija kirjoitti:

Nyt on pakko kysyä.

Miten hemmetissä yksinasuvat pystyvät elämään kun he käyvät töissä ja tekevät kaikki kotityöt itse?

Eikö yksinasuvat sitten ole uupuneita vai?

Vähintään 90% perheellisistä naisista on ollut sinkku ja asunut yksin, niin minäkin. En ole yhdenkään sinkun kuullut valittavan kotitöistä kuin harvoin, mutta silloin on ollut kyse tyyliin "olohuoneen matto pitäisi pestä, mutta se on märkänä raskas siirrellä". Minkä ihmeen takia sinkku uupuisi kotitöistä?