Tutkimus: Tasa-arvo ei Suomessa ulotu koteihin, naiset uupuvat

Vierailija kirjoitti:

Äiti painaa 130kg, yksi lapsi. Ei jaksa ottaa astioita tiskikoneesta ja istuu vaan kun on niin uupunut. Syödä ilmeisti jaksaa.

Olen tuo haastattelun Jenni. Kuten jutussa yritin tuoda ilmi, koen uuvuttavaksi pitkälti yhteiskunnan asenteet ja esimerkiksi vahvasti välittyvän ilmapiirin siitä, että äiti ei saa valittaa tai tuoda ongelmakohtia esiin, koska jollakulla muulla voi olla aina huonommin. En näe lapsimäärää relevanttina tekijänä tässä, sillä omalta osaltani en jutussa kommentoinut niinkään työmäärää, vaan päinvastoin kerroin mieheni jakavan lasren- ja kodinhoidon kanssani, vaan asenteiden, ilmapiirin sekä omien ja yhteiskunnan odotusten vaikutusta.

Arvelinkin, että joku varmasti katsoo kokoani ja ajattelee kuten sinä. Olen ollut aivan pikkulapsesta saakka ylipainoinen ja nyt synnytyksen jälkeisten vakavien komplikaatioiden ja kasvohalvauksen kortisonihoidon jälkeen olen sitä vielä enemmän. Ei ollut helppoa lähteä kameran eteen, kun oma keho on muuttunut viime aikoina niin rajusti, ja täytyy myöntää, että tällaiset kommentit sattuvat, vaikka minulla melko hyvä itsetunto onkin.

Istuminen oli kuvausryhmän ratkaisu, koska meidän Milo ei viihdy sylissä ja haluttiin kuvata vuorovaikutusta lapsen kanssa. Vietämme kyllä sisällä ollessanme paljon aikaa leikkien lattialla muutenkin, joten siinä mielessä tuo oli ihan realistinenkin klippi meidän arkipäivästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uupumus aiheutuu ylipainosta.

Ja ylipaino johtuu siitä, kun mies ei voi hoitaa lapsiaan, että vaimokin pääsisi urheilemaan välillä?

Kun kärräilee lasta rattaissa useamman kilometrin päivässä ja syö makeita vähemmän niin varmasti laihtuu. Ei siinä kuntosaleja tarvita.

Aika puuduttavaa hommaa ainoana aktiviteettina. Anna kun arvaan, mies itse käy jossain sosiaalisessa kivassa hikilajissa (futis, jääkiekko, padel…), mut vaimolle saa luvan riittää ne vaunulenkit?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en vaan ymmärrä, miten vanhemmat sukupolvet on suostuneet tällaiseen järjestelyyn. Esimerkiksi oma äitini ja anoppini ovat aina olleet sellaisia, että siivota höseltävät ympäriinsä, kun ukkonsa röhnöttävät sohvalla maha pystyssä. En ole varmaan ikinä nähnyt isäni imuroivan. Sieltä ne roolit on iskostuneet nykynuortenkin päähän. Millä niistä eroon pääsisi..

Kyllä mun isä imuroi usein (70-luvulla olin lapsi). Ja kävi kaupassa. Lapset tiskasi ja auttoi siivouksessa myös. Lapsia ei koko ajan vahdittu ja kytätty ja virikkeellistetty, joten se jätti aikaa vanhemmille. Harrastukset alkoi vasta sitten, kun osasi itse niihin mennä esim. bussilla. Tai sitten ne oli siinä kotinurkilla jotain yleisurheilua yms. Nykyisin vanhemmat joutuu jatkuvasti olemaan jossain ihme "vuorovaikutuksessa" lastensa kanssa. Harrastaa pitää jo vauvasta. Jääkiekonkin aloittaminen 5-vuotiaana on jo myöhäistä. Aika ahdistavaahan sellainen elämä on, varmasti niille lapsillekin...

Jos haluaa lapsen menestyvän urheilussa, niin se pitää aloittaa mahdollisimman aikaiseen. Myöskin lapsen kehityksen kannalta urheiluharrastus on todella hyvä asia. Tai ylipäätänsä harrastus, joka aloitetaan nuorella iällä. Vanhempi, joka auttaa lasta harrastamaan ajattelee lapsen parasta. Eikö siinä koko vanhemmuudessa ole kyse? Halutaan lapselle parempi ja menestyvämpi elämä, kuin mitä itsellä on.

Jos lapsen kanssa ei ole minkäänlaisessa vuorovaikutuksessa, niin lapsille voi kehittyä todella repaleinen kiintymyssuhde, mikä sitten vaikuttaa heidän suhteissa tulevaisuudessa ja usein negatiivisesti.

Ja sen takia ei saa ikinä relata koska jos ei koko ajan sataprosenttisesti panosta lapsen kehitykseen ja vuorovaikutukseen jne, korppi vie.

Lapsen kehitykselle ja vuorovaikutukselle on myös erittäin pahasta se että yhteiskunta vetää äidit piippuun ja uhkailee ja säikyttelee hengiltä.

Lapsen kehitykselle on myös erittäin pahasta se, ettei lapsi saa olla koskaan rauhassa. Omissa leikeissään, omalla tavallaan, ilman että koko ajan pitää lähteä johonkin ohjattuun harrastukseen.

Niin. Sitä jääkiekkoa on 5-vuotiailla kerran tai kaksi viikossa. Ja ainakin jääkiekko ja luistelu on koko perheen harrastuksia. Jo pienestä asti perheet sitoutetaan toimintaan ja vanhempien KUULUU olla mukana siinä harrastuksessa etenkin pikkulapsiaikana. Vanhemmistakin tulee toisilleen usein kavereita, tunnetaan kaikki lapset nimeltä jne.

Lapselle se harrastus on käytännössä leikkiä kavereiden kanssa. Ei eroa mammojen järjestämistä kahvittelu-leikkihetkistä juurikaan.

Viisivuotias ei oikeasti tarvitse mitään harrastusta päivähoidon päälle.

Ja jos lapsia on useampi tuo sitouttaminen on jäätävän raskasta pidemmän päälle.

Meidän lapset ainakin on tykänneet. Itse sinne halusivat opettelemaan jo pieninä. Ja ihan hyvin sujuu, vaikka lapsia on kolme. Ne on niitä valintoja. Meillä toki ei ole mitään ns omia harrastuksia, vaan ollaan meidän lasten joukkueiden huoltoporukoissa mukana aktiivisesti. Enemmän mua työ rasittaa kuin tämä.

Ja siis ne jotka eivät pysty sitoutumaan eivät anna lapsen jatkaa harrastusta, vaan vaihtavat johonkin muuhun toimintaan. Jokainen perhe valitsee sen mikä parhaiten sopii.

En kysynyt sinun mielipidettäsi vaan kerroin faktan.

Jos kolmen lapsen kanssa juoksee jossain lätkäseuroissa kaiken vapaa-aikansa, se on valtava työmäärä.

Itse en ymmärrä tuollaista ollenkaan.

Et ehkä ymmärrä, mutta lapset kyllä kiittävät vanhemmiten siitä, kun ymmärtävät miten tärkeitä nuo harrastukset on nuorena olleet ja miten ne on auttanut lapsia kehittymisessä. Kun se on ihan tutkittu asia, että harrastavat lapset menestyvät niin koulussa, kuin sosiaalisessa elämässä parhaiten. 

Mitä tuollaisesta ylilyönnistä jää käteen? Ei yhtikäs mitään.

Koko perhe raataa äärirajoilla, mitään normaaöia elämää tai kotia ei ole ja rahaa menee jäätävästi.

Sitten se loppuu eikä sillä saavutettu mitään.

Miksi olet noin negatiivinen? Toivottavasti et omiin lapsiisi työnnä noin negatiivista ajattelua. Ehkä jos itse olisit harrastanut lapsena, et olisi kasvanut noin negatiivisesti.

Jos näet sen, että lapselle on kehittynyt parempi kyky esim sietää pettymystä, paremmat sosiaaliset taidot, laajempi kaveripiiri, kykenevä kestämään vastoinkäymisiä paremmin ja muut sosiaaliset ja fyysisest taidot olevan "ei mitään" niin hui... Onko sulle, että lapsi saa harrastaa vain jos siitä tulee mestaripelaaja sen arvoista?

On muuten muitakin harrastuksia, kuin pelkästään se lätkä.

Lapseni ovat harrastaneet monipuolisesti. Järkevästi.

Eikä tuollaista naurettavaa kohkaamista.

Miksi tavoitteellinen keskittyminen (joka tulee alakoulussa) tiettyyn asiaan on naurettavaa kohkaamista. On hyvin tärkeä oppia tavoitteellisuutta ja kykyä sitoutua sekä tehdä töitä tavoitteiden eteen. Tavoitteellisuus voi toki olla joku vaikka uuden pianokappaleen opettelu, uusi liike, nopeampi juoksuvauhti. Kunhan oppii asettamaan järjellisiä tavoitteita välitavoitteineen ja tekemään töitä saavuttaakseen tavoitteensa.

Miksi on naurettavaa kohkaamista että jotkut vanhemmat ovat täysillä mukana lasten harrastuksissa ja tukevat tavoitteiden saavuttamista?

Mikä tarkalleen noista harrastavien lasten vanhempien listauksista on naurettavaa kohkaamista ja miksi se herättää noin vahvoja tunteita, kun kukaan ei ole vaatimassa kaikilta samaa tai tuomitsemassa?

Se on yksipuolista, puuduttavaa ja pilaa normaalin perhe-elämän.

Eikä siitä hyödy kukaan muu kuin joku seura ja uutta nuoruutta elävä isä.

Eli siis ei mikään, paitsi että se ei ole sellaista mistä sä tykkäät.

Se on yksipuolista, puuduttavaa ja pilaa normaalin perhe-elämän.

Koti haisee hieltä, kaikki aika menee jossain mokkapaloissa jne eikä siitä oikeasti jää käteen yhtikäs mitään.

Paitsi että ei pilaa. Ja käteen jää paljon hyviä yhteisiä muistoja, lapsen kehitystä on ihana seurata ja lapsi oppii hirveän määrän taitoja joita voi hyödyntää myöhemmässä elämässä. Osa jopa ammatin.

Mutta sovitaan että se on puuduttavaa mokkapalojen leipomista mikä sopii vain tosimarttyyreille ja josta lapsellekaan ei jää muuta muistoa kuin pilalle mennyt lapsuus.

Olen eri, mutta olen kyllä samaa mieltä siitä että harrastukset ei aina ole automaattisesti hyödyllisiä. Meidän poika halusi aloittaa jalkapallon, oletettavasti koska naapurissa asunut paras kaverikin pelasi. Vuosikaudet poikaa kuskattiin treeneihin ja peleihin, ja kerättiin rahaa vaikka millä "vapaaehtois"työllä. Poika ei ollut kovin hyvä pelaaja, ja lopulta 13-vuotiaana sanoi, ettei halua enää jatkaa. Nyt lopettamisesta on pari vuotta, eikä hän ole missään tekemisissä kenenkään entisen harrastuskaverinsa kanssa, ei ole kiinnostunut jalkapallosta, ei seuraa lajia eikä varsinkaan itse pelaa koskaan. 

Voisin sanoa, että vuosien kuski-leipoja-lahjanpaketoija-tsemppaaja-yms. panoksesta nimenomaan ei jäänyt käteen yhtään mitään, ei lapselle eikä meille vanhemmille. 

Tietysti eri jos siitä touhusta ei kukaan nauti. Sitten ei kannata. Jalkapallo tuntuu olevan sellainen laji, että sinne jotenkin lapset ajautuu kun kaveritkin on. Vaikkeivät edes tykkää koko lajista. Tytöillä taas tanssi tuntuu olevan sellainen, että siellä on vähän kaikenlaista porukkaa vaikkei niin kiinnostaisi se laji. Sittenhän se onkin kaikille pakkopullaa.

Mutta meillä vielä lapset nauttii täysillä ja on innostuneita, niin silloin se ei kuormita vaan on todella mukavaa.

Vierailija kirjoitti:

Uupumus aiheutuu ylipainosta.

No eikö sinun kannattaisi sitten laihduttaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpas yllättävä tutkimustulos. Maa josta yhteisöllisyys puuttuu ja usein naapuria ei edes tervehditä, saati että lapsen voisi viedä vaikka alakerran tädille hoitoon. T. Uupunut äiti joka on hoitanut lapsensa yksin

Älä muuta sano. Kaikkialla muualla isovanhemmat osallistuu lastenlasten elämään mielellään, mutta täällä ne on "oman hommansa hoitanut". Ja ainoa apu mitä voi mistään oman perheen ulkopuolelta saada on lasu, koska mitään palvelua ei ole tarjolla paitsi lasuasiakkuuden kanssa.

Joo, ja lasukin tulee vaan sohvalle istumaan ja arvostelemaan. Että vähän luodaan lisäpainetta sille äidille. Ei se lasukaan siellä missään käytännönhommissa auta.

Näin. Lasu ehdottaa että tehdään sellainen kiva suunnitelma että seuraavan kerran kun tullaan kotikierrokselle, olet jaksanut hoitaa sen ja tämän asian. Ellet niitä ole sitten jaksanut tehdä, lasu vie lapset kivaan laitokseen.

Ihmettelen, mikä siinä sitten on niin ylivoimaista hoitaa ne sovitut asiat? Käsittääkseni lasut eivät edellytä mitään sellaista, mitä normaaliperheissä ei muutenkin hoidettaisi.

Jos ihminen on uupunut, häntä auttaisi apu.

Ei käskyt, syyllistäminen ja lisätyöt.

Itse en todellakaan lasten sairastellessa olisi jaksanut soffalle yhtäkään lapsetonta maisteria kahvitettavaksi.

Sen sijaan oikeasta kotiavusta olisi ollut oikeasti apua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uupumus aiheutuu ylipainosta.

Ja ylipaino johtuu siitä, kun mies ei voi hoitaa lapsiaan, että vaimokin pääsisi urheilemaan välillä?

Kun kärräilee lasta rattaissa useamman kilometrin päivässä ja syö makeita vähemmän niin varmasti laihtuu. Ei siinä kuntosaleja tarvita.

Aika puuduttavaa hommaa ainoana aktiviteettina. Anna kun arvaan, mies itse käy jossain sosiaalisessa kivassa hikilajissa (futis, jääkiekko, padel…), mut vaimolle saa luvan riittää ne vaunulenkit?

Niinpä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpas yllättävä tutkimustulos. Maa josta yhteisöllisyys puuttuu ja usein naapuria ei edes tervehditä, saati että lapsen voisi viedä vaikka alakerran tädille hoitoon. T. Uupunut äiti joka on hoitanut lapsensa yksin

Älä muuta sano. Kaikkialla muualla isovanhemmat osallistuu lastenlasten elämään mielellään, mutta täällä ne on "oman hommansa hoitanut". Ja ainoa apu mitä voi mistään oman perheen ulkopuolelta saada on lasu, koska mitään palvelua ei ole tarjolla paitsi lasuasiakkuuden kanssa.

Joo, ja lasukin tulee vaan sohvalle istumaan ja arvostelemaan. Että vähän luodaan lisäpainetta sille äidille. Ei se lasukaan siellä missään käytännönhommissa auta.

Näin. Lasu ehdottaa että tehdään sellainen kiva suunnitelma että seuraavan kerran kun tullaan kotikierrokselle, olet jaksanut hoitaa sen ja tämän asian. Ellet niitä ole sitten jaksanut tehdä, lasu vie lapset kivaan laitokseen.

Ihmettelen, mikä siinä sitten on niin ylivoimaista hoitaa ne sovitut asiat? Käsittääkseni lasut eivät edellytä mitään sellaista, mitä normaaliperheissä ei muutenkin hoidettaisi.

Kokeile itse ensin olla kolmen lapsen yksinhuoltaja jolla ei mitään tukiverkkoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äiti painaa 130kg, yksi lapsi. Ei jaksa ottaa astioita tiskikoneesta ja istuu vaan kun on niin uupunut. Syödä ilmeisti jaksaa.

Olen tuo haastattelun Jenni. Kuten jutussa yritin tuoda ilmi, koen uuvuttavaksi pitkälti yhteiskunnan asenteet ja esimerkiksi vahvasti välittyvän ilmapiirin siitä, että äiti ei saa valittaa tai tuoda ongelmakohtia esiin, koska jollakulla muulla voi olla aina huonommin. En näe lapsimäärää relevanttina tekijänä tässä, sillä omalta osaltani en jutussa kommentoinut niinkään työmäärää, vaan päinvastoin kerroin mieheni jakavan lasren- ja kodinhoidon kanssani, vaan asenteiden, ilmapiirin sekä omien ja yhteiskunnan odotusten vaikutusta.

Arvelinkin, että joku varmasti katsoo kokoani ja ajattelee kuten sinä. Olen ollut aivan pikkulapsesta saakka ylipainoinen ja nyt synnytyksen jälkeisten vakavien komplikaatioiden ja kasvohalvauksen kortisonihoidon jälkeen olen sitä vielä enemmän. Ei ollut helppoa lähteä kameran eteen, kun oma keho on muuttunut viime aikoina niin rajusti, ja täytyy myöntää, että tällaiset kommentit sattuvat, vaikka minulla melko hyvä itsetunto onkin.

Istuminen oli kuvausryhmän ratkaisu, koska meidän Milo ei viihdy sylissä ja haluttiin kuvata vuorovaikutusta lapsen kanssa. Vietämme kyllä sisällä ollessanme paljon aikaa leikkien lattialla muutenkin, joten siinä mielessä tuo oli ihan realistinenkin klippi meidän arkipäivästä.

Kiitos kun avauduit lehdelle näistä asioista.

Kaikkea hyvää sinulle!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uupumus aiheutuu ylipainosta.

Ja ylipaino johtuu siitä, kun mies ei voi hoitaa lapsiaan, että vaimokin pääsisi urheilemaan välillä?

Kun kärräilee lasta rattaissa useamman kilometrin päivässä ja syö makeita vähemmän niin varmasti laihtuu. Ei siinä kuntosaleja tarvita.

Aika puuduttavaa hommaa ainoana aktiviteettina. Anna kun arvaan, mies itse käy jossain sosiaalisessa kivassa hikilajissa (futis, jääkiekko, padel…), mut vaimolle saa luvan riittää ne vaunulenkit?

Siinä tarvis kyllä ehkä ottaa tsemppisuklaata tai kulkea drive-in luukulta drive-in luukulle, että jaksais päivästä toiseen vaan tallustaa rattaiden kanssa. Ja paljonkohan lapsen kehitys jäisi jälkeen kun sen kanssa mentäisiin vain rattailla eikä se sais tarpeeksi muita virikkeitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpas yllättävä tutkimustulos. Maa josta yhteisöllisyys puuttuu ja usein naapuria ei edes tervehditä, saati että lapsen voisi viedä vaikka alakerran tädille hoitoon. T. Uupunut äiti joka on hoitanut lapsensa yksin

Älä muuta sano. Kaikkialla muualla isovanhemmat osallistuu lastenlasten elämään mielellään, mutta täällä ne on "oman hommansa hoitanut". Ja ainoa apu mitä voi mistään oman perheen ulkopuolelta saada on lasu, koska mitään palvelua ei ole tarjolla paitsi lasuasiakkuuden kanssa.

Joo, ja lasukin tulee vaan sohvalle istumaan ja arvostelemaan. Että vähän luodaan lisäpainetta sille äidille. Ei se lasukaan siellä missään käytännönhommissa auta.

Näin. Lasu ehdottaa että tehdään sellainen kiva suunnitelma että seuraavan kerran kun tullaan kotikierrokselle, olet jaksanut hoitaa sen ja tämän asian. Ellet niitä ole sitten jaksanut tehdä, lasu vie lapset kivaan laitokseen.

Ihmettelen, mikä siinä sitten on niin ylivoimaista hoitaa ne sovitut asiat? Käsittääkseni lasut eivät edellytä mitään sellaista, mitä normaaliperheissä ei muutenkin hoidettaisi.

Jos ihminen on uupunut, häntä auttaisi apu.

Ei käskyt, syyllistäminen ja lisätyöt.

Itse en todellakaan lasten sairastellessa olisi jaksanut soffalle yhtäkään lapsetonta maisteria kahvitettavaksi.

Sen sijaan oikeasta kotiavusta olisi ollut oikeasti apua.

Tässä on suora yhteys 90-luvun alun kotiavun lakkauttamiseen. Säästö, säästö, säästö. Se näkyy lapsiperheiden ahdinkona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi kiva kokeilu jos 20 vuotta tehtäis niin, että miehet vastaisi perheessä lasten- ja taloudenhoidosta samalla kun käyvät töissä. Naiset kävisi vain töissä ja menisi kavereiden kanssa perjantaina viinille ja viikonloppuna shoppailemaan ja twerkkaamaan, samalla kun mies hoitaa kotia. Katsottaisiin sitten kuinka meni.

Mutta eihän nyt tilanne ole tällainen miesten kohdalla! Katso toki tilastoja ja ympärillesi, jos uskot parhaiten omia silmiäsi. Montako perhettä tiedät, jossa äiti hoitaa kaiken??? En itse tiedä yhtä ainoaakaan. Kyllä vastuut jaetaan.

Silti naiset uupuu. Ja joskus se syy on ihan vaan uupujan peilissä.

Mä taas tunnen paljonkin perheitä ihan omasta lapsuudestani asti, joissa naiset hoitavat kaiken. Ei tietenkään heti alussa, mutta sitten parinkymmenen vuoden päästä. Naiset tekevät lumityöt, leikkaa nurmikot. Okei, mies vaihtaa auton renkaat pari kertaa vuodessa, mutta siinä kohtaa nekin yleensä jo vaihtaa joku muu ja mies vain ajaa paikalle. Itse erosin juuri miehestäni, eikä yhtään pelottanut jäädä yksin omakotitaloa hoitamaan, sillä olen viimeiset 10 vuotta tehnyt täällä kaiken yksin. Mies ei millään olisi halunnut erota. No ei tietenkään kun palvelu pelaa ja varmasti odotti sen pelaavan elämänsä loppuun asti. Etsiköön itselleen nuoremman naisen, minä en enää jaksa aikuista kaljamahaista äijää passata. Ja ei, en koskaan moittinut ja arvostellut hänen tekemisiään vaikka itse teinkin ne paremmin. Tajusin kyllä, että se olisi ollut vain konsti kaataa kaikki hommat mun niskoille. No, tapahtui se silti.

Terve ihminen jaksaa helposti tehdä töitä 12 tuntia päivässä, oli ne sitten kotona tai muualla. Kotitöissä on vielä se hyvä puoli, että ne voi tehdä oman kaavan mukaan haluamassaan aikataulussa. Jos ei viitsi, se on eri asia. Armottoman väsymyksen saa aikaan tankkaamalla nopeita hiilihydraatteja yli tarpeen ja se kyllä näkyy sitten vaa'alla myös.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äiti painaa 130kg, yksi lapsi. Ei jaksa ottaa astioita tiskikoneesta ja istuu vaan kun on niin uupunut. Syödä ilmeisti jaksaa.

Olen tuo haastattelun Jenni. Kuten jutussa yritin tuoda ilmi, koen uuvuttavaksi pitkälti yhteiskunnan asenteet ja esimerkiksi vahvasti välittyvän ilmapiirin siitä, että äiti ei saa valittaa tai tuoda ongelmakohtia esiin, koska jollakulla muulla voi olla aina huonommin. En näe lapsimäärää relevanttina tekijänä tässä, sillä omalta osaltani en jutussa kommentoinut niinkään työmäärää, vaan päinvastoin kerroin mieheni jakavan lasren- ja kodinhoidon kanssani, vaan asenteiden, ilmapiirin sekä omien ja yhteiskunnan odotusten vaikutusta.

Arvelinkin, että joku varmasti katsoo kokoani ja ajattelee kuten sinä. Olen ollut aivan pikkulapsesta saakka ylipainoinen ja nyt synnytyksen jälkeisten vakavien komplikaatioiden ja kasvohalvauksen kortisonihoidon jälkeen olen sitä vielä enemmän. Ei ollut helppoa lähteä kameran eteen, kun oma keho on muuttunut viime aikoina niin rajusti, ja täytyy myöntää, että tällaiset kommentit sattuvat, vaikka minulla melko hyvä itsetunto onkin.

Istuminen oli kuvausryhmän ratkaisu, koska meidän Milo ei viihdy sylissä ja haluttiin kuvata vuorovaikutusta lapsen kanssa. Vietämme kyllä sisällä ollessanme paljon aikaa leikkien lattialla muutenkin, joten siinä mielessä tuo oli ihan realistinenkin klippi meidän arkipäivästä.

Ihan mielenkiintoinen juttu. En kyllä oikein samaistunut siinä mielessä, että itse en ole kokenut mitään kovia yhteiskunnallisia paineita äitiydessäni. Vain kodin sisäinen epäreilu vastuunjako on kuormittanut ja uuvuttanut. Ne vanhat roolimallit, jotka eivät enää kuulu tähän maailmanaikaan. Mutta onnea teille! Kiva että miehesi vaikuttaa hyvältä puolisolta ja isältä. Yhdessä jaksaa paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äiti painaa 130kg, yksi lapsi. Ei jaksa ottaa astioita tiskikoneesta ja istuu vaan kun on niin uupunut. Syödä ilmeisti jaksaa.

Olen tuo haastattelun Jenni. Kuten jutussa yritin tuoda ilmi, koen uuvuttavaksi pitkälti yhteiskunnan asenteet ja esimerkiksi vahvasti välittyvän ilmapiirin siitä, että äiti ei saa valittaa tai tuoda ongelmakohtia esiin, koska jollakulla muulla voi olla aina huonommin. En näe lapsimäärää relevanttina tekijänä tässä, sillä omalta osaltani en jutussa kommentoinut niinkään työmäärää, vaan päinvastoin kerroin mieheni jakavan lasren- ja kodinhoidon kanssani, vaan asenteiden, ilmapiirin sekä omien ja yhteiskunnan odotusten vaikutusta.

Arvelinkin, että joku varmasti katsoo kokoani ja ajattelee kuten sinä. Olen ollut aivan pikkulapsesta saakka ylipainoinen ja nyt synnytyksen jälkeisten vakavien komplikaatioiden ja kasvohalvauksen kortisonihoidon jälkeen olen sitä vielä enemmän. Ei ollut helppoa lähteä kameran eteen, kun oma keho on muuttunut viime aikoina niin rajusti, ja täytyy myöntää, että tällaiset kommentit sattuvat, vaikka minulla melko hyvä itsetunto onkin.

Istuminen oli kuvausryhmän ratkaisu, koska meidän Milo ei viihdy sylissä ja haluttiin kuvata vuorovaikutusta lapsen kanssa. Vietämme kyllä sisällä ollessanme paljon aikaa leikkien lattialla muutenkin, joten siinä mielessä tuo oli ihan realistinenkin klippi meidän arkipäivästä.

Kiitos kun avauduit lehdelle näistä asioista.

Kaikkea hyvää sinulle!

Kyllä. Tämä ON yhteiskunnallinen ongelma. Ihan lähtien siitä että päiväkodissa kaikki negatiivinen palaute annetaan äidille ja äidin oletetaan hoitavan kaikissa tilanteissa lasten sairastumiset ym. Mielestäni tuo on kuormittavaa, että pakotetaan ottamaan enemmän vastuuta, koska perheen parissa häärivät ammattilaiset eivät halua vastuuttaa isää vaan kaikki kaadetaan surutta äidille. Ja se että äitinä et voi voittaa. Itse olisin ennemmin isä kuin äiti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpas yllättävä tutkimustulos. Maa josta yhteisöllisyys puuttuu ja usein naapuria ei edes tervehditä, saati että lapsen voisi viedä vaikka alakerran tädille hoitoon. T. Uupunut äiti joka on hoitanut lapsensa yksin

Älä muuta sano. Kaikkialla muualla isovanhemmat osallistuu lastenlasten elämään mielellään, mutta täällä ne on "oman hommansa hoitanut". Ja ainoa apu mitä voi mistään oman perheen ulkopuolelta saada on lasu, koska mitään palvelua ei ole tarjolla paitsi lasuasiakkuuden kanssa.

Joo, ja lasukin tulee vaan sohvalle istumaan ja arvostelemaan. Että vähän luodaan lisäpainetta sille äidille. Ei se lasukaan siellä missään käytännönhommissa auta.

Näin. Lasu ehdottaa että tehdään sellainen kiva suunnitelma että seuraavan kerran kun tullaan kotikierrokselle, olet jaksanut hoitaa sen ja tämän asian. Ellet niitä ole sitten jaksanut tehdä, lasu vie lapset kivaan laitokseen.

Ihmettelen, mikä siinä sitten on niin ylivoimaista hoitaa ne sovitut asiat? Käsittääkseni lasut eivät edellytä mitään sellaista, mitä normaaliperheissä ei muutenkin hoidettaisi.

No kun ne tilanteet joissa äidit kuormittuu ei ole niitä normaaleja tilanteita.

Miten tämäkin voi olla noin vaikea hahmottaa?

Minulta murtui selkänikama onnettomuudessa enkä esimerkiksi kyennyt kumartumaan tai nostamaan.

Siinä ei olisi paljon iloa olisi ollut tehtävälistoista.

Vierailija kirjoitti:

Terve ihminen jaksaa helposti tehdä töitä 12 tuntia päivässä, oli ne sitten kotona tai muualla. Kotitöissä on vielä se hyvä puoli, että ne voi tehdä oman kaavan mukaan haluamassaan aikataulussa. Jos ei viitsi, se on eri asia. Armottoman väsymyksen saa aikaan tankkaamalla nopeita hiilihydraatteja yli tarpeen ja se kyllä näkyy sitten vaa'alla myös.

Armottoman väsymyksen äiti-ihminen saa kyllä yleisimmin valvomalla ja kuormittumalla liikaa.

Ja sillä että sairaanakin pitää vain painaa vaikka olisi sairas ja armottoman väsynyt ja sairas.

Huh. Luettuani tätä ketjua voin todeta, että sinkuksi jääminen oli kaikkien osapuolten mielenterveyden kannalta oikea päätös. En jaksa kuunnella valitusta hetkeäkään tai enää stressata mistään. Kyllä sitä suorittajaelämää jaksoi yhden vuosikymmenen. Nyt riittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äiti painaa 130kg, yksi lapsi. Ei jaksa ottaa astioita tiskikoneesta ja istuu vaan kun on niin uupunut. Syödä ilmeisti jaksaa.

Pääsiäisenä uupuneet +100kg äidit syövät kaksin käsin suklaata. Siinä menee omaan suuhun lastenkin suklaat. Ei ihme jos väsyttää.

Isä onkin jo sammunut sohvalle kaljamahoineen.

Niin eikä mitään .suklaita kun isä on vetänyt ne naamaan jo ennen pääsiäistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpas yllättävä tutkimustulos. Maa josta yhteisöllisyys puuttuu ja usein naapuria ei edes tervehditä, saati että lapsen voisi viedä vaikka alakerran tädille hoitoon. T. Uupunut äiti joka on hoitanut lapsensa yksin

Älä muuta sano. Kaikkialla muualla isovanhemmat osallistuu lastenlasten elämään mielellään, mutta täällä ne on "oman hommansa hoitanut". Ja ainoa apu mitä voi mistään oman perheen ulkopuolelta saada on lasu, koska mitään palvelua ei ole tarjolla paitsi lasuasiakkuuden kanssa.

Joo, ja lasukin tulee vaan sohvalle istumaan ja arvostelemaan. Että vähän luodaan lisäpainetta sille äidille. Ei se lasukaan siellä missään käytännönhommissa auta.

Näin. Lasu ehdottaa että tehdään sellainen kiva suunnitelma että seuraavan kerran kun tullaan kotikierrokselle, olet jaksanut hoitaa sen ja tämän asian. Ellet niitä ole sitten jaksanut tehdä, lasu vie lapset kivaan laitokseen.

Ihmettelen, mikä siinä sitten on niin ylivoimaista hoitaa ne sovitut asiat? Käsittääkseni lasut eivät edellytä mitään sellaista, mitä normaaliperheissä ei muutenkin hoidettaisi.

No kun ne tilanteet joissa äidit kuormittuu ei ole niitä normaaleja tilanteita.

Miten tämäkin voi olla noin vaikea hahmottaa?

Minulta murtui selkänikama onnettomuudessa enkä esimerkiksi kyennyt kumartumaan tai nostamaan.

Siinä ei olisi paljon iloa olisi ollut tehtävälistoista.

Tai jollekin masentuneelle todetaan että etpä ole saanut tätä ja tuotakaan aikaiseksi. Ei ole kyse siitä osaako äiti täyttää pyykkikoneen, vaan siitä että totaalisessa romahduksessakaan et saa jättää sitä sankariäidin viittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äiti painaa 130kg, yksi lapsi. Ei jaksa ottaa astioita tiskikoneesta ja istuu vaan kun on niin uupunut. Syödä ilmeisti jaksaa.

Pääsiäisenä uupuneet +100kg äidit syövät kaksin käsin suklaata. Siinä menee omaan suuhun lastenkin suklaat. Ei ihme jos väsyttää.

Isä onkin jo sammunut sohvalle kaljamahoineen.

Niin eikä mitään .suklaita kun isä on vetänyt ne naamaan jo ennen pääsiäistä.

Ja raikkaat salaatit. Kannattaa nyt heti erota siitä mulkusta.