Lue keskustelun säännöt.
Miksi äidit ovat uupuneita?
11.04.2022 |
https://yle.fi/uutiset/3-12043017/64-3-69181
Minulla on nuorinkin kohta täysikäinen.
Minua on uuvuttanut kaikkein eniten ankara, karu ja lyttäävä yleinen asenne äitejä kohtaan. Koskaan et ole tarpeeksi hyvä, aina olet paska ja ikuisesti se olet juuri sinä, äiti, jolle kaikki jotenkin valuu hoidettavaksi.
Se mikä ennen riitti erinomaiseksi äitiydeksi on nykyään huostaanottoperuste.
Toinen seikka on se, että mikään yhteiskunnan ns palvelu ei toimi. Koko ajan saa vahtia, valvoa ja valittaa. Edes koulukirjoja ei saa, opetussuunnitelmia ei noudateta, lakeja rikotaan ihan surutta ja se ns palvelun taso on ihan sekundaa, jos ei koko ajan tutki, missä jokin toimii ja missä ei.
Kommentit (83)
Vierailija kirjoitti:
Naisen pitää tehdä töissä työnsä paremmin kuin miehen, kotona kotityöt ja lastenhoito. Lisäksi hämmästyttävän monessa perheessä loppuvastuu taloudesta, siis rahasta, on myöskin naisella. Esim. minä maksoin lopulta yksin asumisemme säästöilläni, kun miestä ei kiinnostanut. Erohan siitäkin tuli.
Naiset on nyrkin ja hellan välissä kotiarestissa rajoittavassa vankilassa, jota miehen ja yhteiskunnan sorto, alistaminen ja epätasa-arvo aitaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naisen pitää tehdä töissä työnsä paremmin kuin miehen, kotona kotityöt ja lastenhoito. Lisäksi hämmästyttävän monessa perheessä loppuvastuu taloudesta, siis rahasta, on myöskin naisella. Esim. minä maksoin lopulta yksin asumisemme säästöilläni, kun miestä ei kiinnostanut. Erohan siitäkin tuli.
Ei, naisen ei pidä. Nainen ei ole mikään tahdoton olento.
Vierailija kirjoitti:
Alle 10vuotiaiden kanssa ei ole raskasta, vasta murrosiän orastaessa se raskas aika alkaa ja se näkyy tilastoissa jyrkästi kasvavana huostaanottojen lisääntymisinä.
Tuolloin ei parane luovuttaa, kun noin 50% huostaanotetuista tulee syrjäytymään, joten tsemppiä murkku vanhemmille.
Murrosikäisiä lapsia annetaan huostaan esim uuden onnen tieltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omistushalu. He kuvittelevat, että vain he ja vain he tietävät mikä on lapselle hyväksi. Isyys saadaan äidin armosta. Äidit kuvitteleva omistavansa lapsen kuten lemmikkieläin omistetaan.
Jännä juttu, kun luovutin äidin hommat 100% isälle, kun lähdin työmatkalle usein ulkomaille. Arvaapa, mitä mieheni teki! Soitti aina äidilleni, voisiko hän hoitaa lapsemme työmatkani ajan. Erohan siitäkin tuli.
Jännä juttu miten yhden yksittäisen ihmisen kokemus ei ole = koko totuus
Vierailija kirjoitti:
Äidit suorittavat äitiyttä. Ohjeita luetaan somesta ja netistä ja kaikesta tehdään vaikeaa. Perusasiat ihan hukassa. Kuvitellaan, että lasten kasvattaminen on jotain rakettitiedettä. Siksi sitä ei voi antaa isän tehtäväksi, isähän on vähän sellainen höpsö joka kuitenkaan osaa. Kerran se antoi 1,5 astetta liian lämmintä puuroa lapselle ja söi sen vanukkaat! Lapsi melkein kuoli suruun.
Minäpä sanon miten meillä menee. En ole itsekään lukenut mitään valtavaa määrää tavaraa lasten kasvatuksesta tai kehityksestä, mutta sen verran että ymmärrän lapsen iänmukaisen kehityksen konseptin.
Mies ei ole lukenut mitään eikä perehtynyt mihinkään, joten ei ymmärrä että osa niistä "tuhotöistä" ja "ilkeyksistä" ja "tottelemattomuudesta" 1,5 taaperolla on täysin normaalia iänmukaista kehitystä, josta ei pidä rankaista. Lapsi esim. härvää ruokapöydässä eikä enää syö kiltisti -> mies ei anna ruokaa, koska ei syö, vaikka ihan neuvolasta saatu ohje että antaa tutkia vaikka jotain lelua, jolloin syö tutkimisen ohessa. Tämä toimii mutta miehen mielestä pitäisi keskittyä syömään ja jos ei niin tee, lopettaa ruokkimisen ja lapsi menee nälkäisinä yöunille ja itkee sitten sitä nälkää yöllä.
Päiväsaikaan lapsi osaa ilmaista nälkää hyvin sanomalla "mäm mäm" ja työntämällä syöttötuoliaan, mutta monesti kun olen miehelle sanonut että antaisi ruokaa omalla vuorollaan lapselle, väittää että lapsi ei ole nälkäinen koska tuijottaa tietokoneen ruutua eikä näe näitä selkeitä nälkä merkkejä. Huutaa sitten minulle että ylireagoin kun olen katsonut ihan periaatteessa että antaako se mies ruokaa omalla vuorollaan. Ei anna.
Toinen lapsi on vastasyntynyt, jonka jätin isän hoitoon eilen kun mentiin esikoisen kanssa saunaan. Sanoin että jääkaapissa on maitoa että anna jos on nälkäinen. Saunaan kuului itkua vähän väliä kun mies lapsen hoidon sijaan siisti keittiötä edes vilkaisematta välillä vauvaa.
Saunan jälkeen vauva itkee yksin unipesässä kun isä on koneella ja väittää että vauva nukkuu ja että ei ole nälkä. No lapsella oli niin kova nälkä etten ehtinyt saada rintaa edes kunnolla esiin kun tarrasi jo kiinni ja söi yli puoli tuntia (yleen vartin). Jäi iltatoimet esikoisen kanssa hoitamatta.
Voiko tällaiseen mieheen luottaa? Ei lapsi mene rikki jos puoli tuntia ruokaa odottaa mutta tuntuu tosi pahalta että jopa 2 viikkoinen lapsi joutuu itkemään nälkää kun isä ei kiinnitä huomiota ja vielä pahemmalta tuntuu esikoisen puolesta kun jos olen jumissa vauvan kanssa, en voi leikkiä ja isää ei kiinnosta vaikka pyytäisin apua.
Ja kyllä, mies hoiti esikoista hyvin vauva-aikana, joten en voinut tietää että heti kun lapsi/lapset alkaa tarvita enemmän huomiota vanhemmilta, mies toteaa ettei vanhemmuus taida olla hänen juttunsa. Näin sanoi eilen mutta kyllähän sen on nähnyt jo pidemmän aikaa sanomattakin. Olisipa vain sanonut tämän ennen kuin ilmoitti haluavansa toisen lapsen niin olisi vähän helpompi lähteä lätkimään lasten kanssa. Nyt tarvitsee vielä kaiken avun minkä saa, niin vähäistä kuin se onkin. Enemmän kyllä saan stressiä avun puutteesta minkä takia olen uupunut kuin oikeaa apua lasten isältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omistushalu. He kuvittelevat, että vain he ja vain he tietävät mikä on lapselle hyväksi. Isyys saadaan äidin armosta. Äidit kuvitteleva omistavansa lapsen kuten lemmikkieläin omistetaan.
Jännä juttu, kun luovutin äidin hommat 100% isälle, kun lähdin työmatkalle usein ulkomaille. Arvaapa, mitä mieheni teki! Soitti aina äidilleni, voisiko hän hoitaa lapsemme työmatkani ajan. Erohan siitäkin tuli.
Sinun lapsen isä ei ottanut sitä vastuuta kukaan muukaan isä ei ota?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äidit suorittavat äitiyttä. Ohjeita luetaan somesta ja netistä ja kaikesta tehdään vaikeaa. Perusasiat ihan hukassa. Kuvitellaan, että lasten kasvattaminen on jotain rakettitiedettä. Siksi sitä ei voi antaa isän tehtäväksi, isähän on vähän sellainen höpsö joka kuitenkaan osaa. Kerran se antoi 1,5 astetta liian lämmintä puuroa lapselle ja söi sen vanukkaat! Lapsi melkein kuoli suruun.
Minäpä sanon miten meillä menee. En ole itsekään lukenut mitään valtavaa määrää tavaraa lasten kasvatuksesta tai kehityksestä, mutta sen verran että ymmärrän lapsen iänmukaisen kehityksen konseptin.
Mies ei ole lukenut mitään eikä perehtynyt mihinkään, joten ei ymmärrä että osa niistä "tuhotöistä" ja "ilkeyksistä" ja "tottelemattomuudesta" 1,5 taaperolla on täysin normaalia iänmukaista kehitystä, josta ei pidä rankaista. Lapsi esim. härvää ruokapöydässä eikä enää syö kiltisti -> mies ei anna ruokaa, koska ei syö, vaikka ihan neuvolasta saatu ohje että antaa tutkia vaikka jotain lelua, jolloin syö tutkimisen ohessa. Tämä toimii mutta miehen mielestä pitäisi keskittyä syömään ja jos ei niin tee, lopettaa ruokkimisen ja lapsi menee nälkäisinä yöunille ja itkee sitten sitä nälkää yöllä.
Päiväsaikaan lapsi osaa ilmaista nälkää hyvin sanomalla "mäm mäm" ja työntämällä syöttötuoliaan, mutta monesti kun olen miehelle sanonut että antaisi ruokaa omalla vuorollaan lapselle, väittää että lapsi ei ole nälkäinen koska tuijottaa tietokoneen ruutua eikä näe näitä selkeitä nälkä merkkejä. Huutaa sitten minulle että ylireagoin kun olen katsonut ihan periaatteessa että antaako se mies ruokaa omalla vuorollaan. Ei anna.
Toinen lapsi on vastasyntynyt, jonka jätin isän hoitoon eilen kun mentiin esikoisen kanssa saunaan. Sanoin että jääkaapissa on maitoa että anna jos on nälkäinen. Saunaan kuului itkua vähän väliä kun mies lapsen hoidon sijaan siisti keittiötä edes vilkaisematta välillä vauvaa.
Saunan jälkeen vauva itkee yksin unipesässä kun isä on koneella ja väittää että vauva nukkuu ja että ei ole nälkä. No lapsella oli niin kova nälkä etten ehtinyt saada rintaa edes kunnolla esiin kun tarrasi jo kiinni ja söi yli puoli tuntia (yleen vartin). Jäi iltatoimet esikoisen kanssa hoitamatta.
Voiko tällaiseen mieheen luottaa? Ei lapsi mene rikki jos puoli tuntia ruokaa odottaa mutta tuntuu tosi pahalta että jopa 2 viikkoinen lapsi joutuu itkemään nälkää kun isä ei kiinnitä huomiota ja vielä pahemmalta tuntuu esikoisen puolesta kun jos olen jumissa vauvan kanssa, en voi leikkiä ja isää ei kiinnosta vaikka pyytäisin apua.
Ja kyllä, mies hoiti esikoista hyvin vauva-aikana, joten en voinut tietää että heti kun lapsi/lapset alkaa tarvita enemmän huomiota vanhemmilta, mies toteaa ettei vanhemmuus taida olla hänen juttunsa. Näin sanoi eilen mutta kyllähän sen on nähnyt jo pidemmän aikaa sanomattakin. Olisipa vain sanonut tämän ennen kuin ilmoitti haluavansa toisen lapsen niin olisi vähän helpompi lähteä lätkimään lasten kanssa. Nyt tarvitsee vielä kaiken avun minkä saa, niin vähäistä kuin se onkin. Enemmän kyllä saan stressiä avun puutteesta minkä takia olen uupunut kuin oikeaa apua lasten isältä.
Joko on uusi vauva tilauksessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma veikkaus on että lapsi sotkee omaa elämää liikaa.
On niin paljon muuta mikä olisi kiinnostavampaa kuin olla lapseen sidottu.
Vierailija kirjoitti:
Oma veikkaus on että lapsi sotkee omaa elämää liikaa.
On niin paljon muuta mikä olisi kiinnostavampaa kuin olla lapseen sidottu.
Niin, nykyään alle 12-vuotiasta ei saisi jättää yksin.
Ennen vanhaan jo taaperot hoitivat itse itsensä ja toisensa.
Palattaisiinpa vanhoihin hyviin aikoihin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äidit suorittavat äitiyttä. Ohjeita luetaan somesta ja netistä ja kaikesta tehdään vaikeaa. Perusasiat ihan hukassa. Kuvitellaan, että lasten kasvattaminen on jotain rakettitiedettä. Siksi sitä ei voi antaa isän tehtäväksi, isähän on vähän sellainen höpsö joka kuitenkaan osaa. Kerran se antoi 1,5 astetta liian lämmintä puuroa lapselle ja söi sen vanukkaat! Lapsi melkein kuoli suruun.
Minäpä sanon miten meillä menee. En ole itsekään lukenut mitään valtavaa määrää tavaraa lasten kasvatuksesta tai kehityksestä, mutta sen verran että ymmärrän lapsen iänmukaisen kehityksen konseptin.
Mies ei ole lukenut mitään eikä perehtynyt mihinkään, joten ei ymmärrä että osa niistä "tuhotöistä" ja "ilkeyksistä" ja "tottelemattomuudesta" 1,5 taaperolla on täysin normaalia iänmukaista kehitystä, josta ei pidä rankaista. Lapsi esim. härvää ruokapöydässä eikä enää syö kiltisti -> mies ei anna ruokaa, koska ei syö, vaikka ihan neuvolasta saatu ohje että antaa tutkia vaikka jotain lelua, jolloin syö tutkimisen ohessa. Tämä toimii mutta miehen mielestä pitäisi keskittyä syömään ja jos ei niin tee, lopettaa ruokkimisen ja lapsi menee nälkäisinä yöunille ja itkee sitten sitä nälkää yöllä.
Päiväsaikaan lapsi osaa ilmaista nälkää hyvin sanomalla "mäm mäm" ja työntämällä syöttötuoliaan, mutta monesti kun olen miehelle sanonut että antaisi ruokaa omalla vuorollaan lapselle, väittää että lapsi ei ole nälkäinen koska tuijottaa tietokoneen ruutua eikä näe näitä selkeitä nälkä merkkejä. Huutaa sitten minulle että ylireagoin kun olen katsonut ihan periaatteessa että antaako se mies ruokaa omalla vuorollaan. Ei anna.
Toinen lapsi on vastasyntynyt, jonka jätin isän hoitoon eilen kun mentiin esikoisen kanssa saunaan. Sanoin että jääkaapissa on maitoa että anna jos on nälkäinen. Saunaan kuului itkua vähän väliä kun mies lapsen hoidon sijaan siisti keittiötä edes vilkaisematta välillä vauvaa.
Saunan jälkeen vauva itkee yksin unipesässä kun isä on koneella ja väittää että vauva nukkuu ja että ei ole nälkä. No lapsella oli niin kova nälkä etten ehtinyt saada rintaa edes kunnolla esiin kun tarrasi jo kiinni ja söi yli puoli tuntia (yleen vartin). Jäi iltatoimet esikoisen kanssa hoitamatta.
Voiko tällaiseen mieheen luottaa? Ei lapsi mene rikki jos puoli tuntia ruokaa odottaa mutta tuntuu tosi pahalta että jopa 2 viikkoinen lapsi joutuu itkemään nälkää kun isä ei kiinnitä huomiota ja vielä pahemmalta tuntuu esikoisen puolesta kun jos olen jumissa vauvan kanssa, en voi leikkiä ja isää ei kiinnosta vaikka pyytäisin apua.
Ja kyllä, mies hoiti esikoista hyvin vauva-aikana, joten en voinut tietää että heti kun lapsi/lapset alkaa tarvita enemmän huomiota vanhemmilta, mies toteaa ettei vanhemmuus taida olla hänen juttunsa. Näin sanoi eilen mutta kyllähän sen on nähnyt jo pidemmän aikaa sanomattakin. Olisipa vain sanonut tämän ennen kuin ilmoitti haluavansa toisen lapsen niin olisi vähän helpompi lähteä lätkimään lasten kanssa. Nyt tarvitsee vielä kaiken avun minkä saa, niin vähäistä kuin se onkin. Enemmän kyllä saan stressiä avun puutteesta minkä takia olen uupunut kuin oikeaa apua lasten isältä.
Jos oikeasti on noin, niin lähde, sanon minä.
Yksin niiden kanssa helpompaa on, voi suunnitella rutiinit toimiviksi kun ei aina lankea siihen ajatusharhaan, että toinen auttaisi jossain pikkukohdassa.
Tokinjos nyt vastasyntyneen kanssa uutena tilanteena, niin odottele vähän. Voi mennä ohikin, kun alun kriisi on ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni on muutaman kerran ollut lapsien (kaksi) kanssa viikon lomalla ja itse ollut tuolloin kotona ja käynyt töissä. Silloin on tuntunut, että jaksaminen on tasapainossa ja pystynyt tekemään palauttavia asioita koko ajan stressaamatta. Esim. Ystävien tapaamista, pitkiä joogia, rauhallisia metsäkävelyistä, elokuvissa käymistä, ihan vaan löhöilyä yms.
Olen myös aina ottanut osittaista hoitovapaata kun sitä lain mukaan ollut työnantajan pakko myöntää ja se on ollut erinomainen ratkaisu, silloin saanut tehtyä myös noita palauttavia asioita. Minusta sitä pitäisi mahdollista kaikille joilla alaikäisiä lapsia kotona. Omasta työstä ei ainakaan 80 prosenttista työaikaa saa muuten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmiset ylipäätään uupuu tai masentuu?
Jos se tapahtuu pienten lasten äidille, miksi olisi muita ihmeellisempää.
Synn.jälkeistä masennusta on ollut aina, mutta vuosikymmeniä sitten lähiverkostot laajempia.
Miksi rajaat tämän pienten lasten äiteihin?
Koulu kuormittaa nykyään paljon enemmän kuin se äitiys- tai vanhempainvapaan aika, tai edes päivähoitoaika.
Kyllä, Koulu! 100 kertaa koulu! Mulla ei ole kuin yksi lapsi ja silti on tuntunut jo vuosia, että oman työpäivän päätteeksi pitää käyttää jatkuvasti vielä aikaa lapsen koulunkäyntiasioihin. Ai miksi? No koska sieltä ei tule enää selkeitä kotiläksyjä, vaan lapsen pitäisi hirmuisen itseohjautuvasti osata etsiä tehtävät monikanavaisesti kirjasta, monisteista ja erilaisista verkkotyökaluista. Tai sitten tehtäviä ei tule ollenkaan, jolloin lapsen pitäisi jo lukio-opiskelijan tasoisesti osata itse huolehtia omasta osaamisesta, ts. omaehtoisesti kerrata koulupäivän jälkeen tunnilla (ehkä) läpikäyty asia, ettei kaikki opiskelu jää kokeisiin valmistautumiseen.
Aivan jatkuvaa muutosta opetusmenetelmissä ja minusta kohtuuton odotus lapsen itseohjautuvuudesta jo alakoulun luokilta saakka!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmiset luulee että uupumunen on nykyajan ilmiö? Luulen että mukavuudenhaluiset ihmiset tekee siitä isomman numeron kuin enne tehtiin. Uupumista pidettiin ihan normaalina olotilana raskaan maatalon päivän kylkiäisenä.
Maatalossa ei ollut työmatkoja. Ja niissä miehet tekivät pääosan töistä. Ehdin sivusta seurata, kuinka isovanhempani olivat hyvä tiimi, ja kuinka isoisäni piti isoäitiäni kuin kukkaa kämmenellä. Ei moittinut ylipainosta tai huonosta ruuasta.
Ehkä sodan ansiota?
Nimenomaan. kirjoittaja ei ymmärrä ilmeisesti ollenkaan, ettei uupuminen ole fyysistä väsymystä vaan henkistä. Maatalon työkuorma oli fyysisesti kova koko perheelle, mutta ympäristö niin paljon yksinkertaisempi ja hallittavampi, että henkinen kuormitus oli murto-osan nykyisestä. Kun julkinen koululaitos perustettiin, ei suuri osa vanhemmista osannut edes lukea, jotta olisivat voineet auttaa lapsia koulutyössä. Opettaminen oli koulun tehtävä. Isovanhemmat tai muu lähisukulainen huolehtivat usein lapsista vanhempien ollessa työssä. Lasten mahdollisuudet liikkua fyysisesti saati virtuaalisesti mahdollisesti vaarallisissa paikoissa olivat aika lailla marginaaliset verrattuna nykyiseen eli ts lapset saattoi luottaa yksin kotiin tai kylille leikkimään vailla huolta. Nyt kaikenlaisten ilmiöiden pitäminen lapsesta loitolla kuten nettisaalistajat, jengit, päihteet, typerät tiktok haasteet jne jne vaativat kasvatukselta huomattavasti enemmän kuin aiemmin kun riitti, että opetti edes suurinpiirtein itsesuojeluvaistoa.
Työelämän rankkuus, avun puute mieheltä tai suvulta, suuret odotukset ja vaatimukset vanhemmuuteen liittyen, yhteiskunnan palvelujen huonous tai vähyys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omistushalu. He kuvittelevat, että vain he ja vain he tietävät mikä on lapselle hyväksi. Isyys saadaan äidin armosta. Äidit kuvitteleva omistavansa lapsen kuten lemmikkieläin omistetaan.
Jännä juttu, kun luovutin äidin hommat 100% isälle, kun lähdin työmatkalle usein ulkomaille. Arvaapa, mitä mieheni teki! Soitti aina äidilleni, voisiko hän hoitaa lapsemme työmatkani ajan. Erohan siitäkin tuli.
Kuka sen jälkeen hoiti lapset ulkomaan työmatkojesi ajan?
Näitä juttuja kaikki palstat täynnä, silti ei opita mitään, jos haluaa helppoa elämää, niin miksi lisäännytään? Kaikki nämä on ihan omia valintoja, ei oikein löydy myötätuntoa valittajille.
Vierailija kirjoitti:
Voisitko antaa esimerkin tosta mikä on ennen ollut erinomaista äitiyttä on nykyään huostaanottoperuste?
No vaikka se, että ala-asteikäinen oli yön yksin kotona, koska äiti teki töitä.
Paria somevaikuttajaa seuraan instassa ja en voi muuta kuin pyöritellä silmiäni ja kiduttaa itseäni edelleen jatkamalla heidän seuraamistaan. Siis oikeasti: esikoinen päikkyyn just kun kakkonen syntyy vaikka ikää on ihan liian vähän. Seurauksena tästä jäätävä sairastelukierre ja esikoisen jäätävä mustasukkaisuuskierre joka tosi pistetään temperamentin ja hampaidentulon piikkiin. Siihen vähän äidin synnytyksen jälkeistä masennusta kirsikaksi kakun päälle.
Joka välissä sometetaan, kaikki hetket dokumentoidaan ja narisevalla äänellä mangutaan kun a) on selkä kipeä vaativan vauvan kanniskelusta (ai niin hups - onhan mulla ne ilmaiset hierojallä käynnit b) parisuhdeaika on vähissä (ai täh: eikse ookaan normaalia, että kummankin puolen suvut osallistuu lastenhoitoon) c) vitsi ku meil on aina sotkusta (ai niin ihanaa, se yhteistyö siivousfirman kanssa toteutuikin) ymsymsyms josta en voinut kuvitellakaan aikoinaan ollessani kolmen pienen äiti ja vielä myöhemmin leski. Miksi pitää väkisin runnoa kalenteriin uusia harrastuksia, joihin vaivalla hankitaan hoitajia mikä loppujen lopuksi stressaa vielä enemmän? Mutta saapa coolia matskua ig-stooreihin, hei.
Mikä ihmeen unelmakuva sitä pitää antaa ulospäin ja hei miksi kaikki pitää raportoida? Myös se, että missä tilassa parisuhde miehen kanssa on tällä viikolla. Mua ainakin ottaisi päähän, jos puoliso silmät kosteina vuodattaisi tuhansille seuraajille, että miten meillä nyt on taas niin haastavaa. Toki yleisellä tasolla voi sanoa ja kaikki sen tietääkin, että pikkulapsiaika on raskasta mutta, mutta...
Niin, mikä se alkuperäinen kysymys olikaan?
Yhteiskunnan kuuluisi järjestää lakisääteiset palvelut.
Se ei hoida omaa osuuttaan.
Sen sijaan se on luonut stasiakin pahemman kyttäysverkoston jolla on jatkuvia lisääntyviä vaatimuksia nimenomaan äideille.